Retkelle Suomalaiseen luolaan

Retki Suomalaiseen luolaan on elämys!

Luolaretkestä saat enemmän irti asiantuntevan oppaan avulla!

Ruska värjää jo vahvasti myös etelän metsiä. Osa puista on ehtinyt heittää jo juhlapuvunkin harteiltaan ja odottavat valkoisen hunnun laskeutumista ylleen, pieniä yöpakkasia olemme jo saaneet maistaa eteläisintä Suomea myöten. Metsä tarjoilee antimiaan, sieniä, marjoja ja luonnonrauhaa. Mutta mitä muuta syksyisessä luonnossa voisi tehdä? Miltä kuulostaisi luolaretki?



Ota yhteyttä niin suunnitellaan juuri sinulle sopiva luolaretki: luolamiehenblogi@gmail.com

Suuria ja näkemisenarvoisia luolia on paljon mutta miten luolalle pääsee, löytyykö se oikea suuaukko ja osaako omatoimisesti tutkia luolan kiehtovimmat sopukat? Entä mitä vanhoja tarinoita tai uskomuksia kohteeseen liittyy, mistä löytyy se Hautvuoren luolaston lattiaa peittävä simpukankuorisora tai missä kohdassa legendaarinen Sika-Kyösti on yöpynyt pakoillessaan virkavaltaa luola kätköissä? Löytyykö kaikki tämä omatoimimatkalla?

Voi löytyäkin, mutta helpompaa ja rentouuttavampaa – jopa ikimuistoisempaa on osallistua järjestetylle luolaretkelle! Opastetun retken voimme räätälöidä täysin tarpeidesi mukaan, oli kyseessä sitten koululuokka, työyhteisö, kaveriporukka tai perhe. Kaipaat sitten tunnin tai kahden tutustumista lähialueen luolakohteeseen tai pitkää päivää, jossa kierrämme useita upeita kohteita – pelkkä opastus kohteessa vai valmismatka joka sisältää kuljetukset ja opastuksen kenties myös eväät? Ota yhteyttä luolamiehenblogi@gmail.com niin keskustellaan lisää ja suunnitellaan juuri sinun tarpeisiisi sopiva luolaretki!

Syysterveisin, Luolamies Tuomo Kesäläinen    

Luontoretkellä: Luolasukeltajat

Sattumalta huomasin illalla telkkarista todella kiehtovan dokumentin. Näin vain lopun mutta onneksi ohjelma löytyi myös areenalta, suosittelen luolista ja seikkailuista kiinnostuneille!

katseluaikaa 28.10.2013 asti:

http://areena.yle.fi/tv/1647998

Haukkamäen luolat, Salo

Salon Haukkamäellä riittä louhikkoa tutkittavaksi.

Kesäkuun alussa 2011 astelen vinkin perässä kohti Salon Haukkamäkeä, Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin on julkaistu aivan äskettäin. Tutkin louhikkoa pintapuolisesti – luolia täällä on! Tutkin pikaisesti alueen pääluolan, joka on jyrkänteen juurella sijaitseva, melko pieni mutta kuitenkin tilava lohkareluola. Havaitsen louhikossa muitakin luolia mutta sivuutan ne olankohautuksella. Liikkeellä on hieman nuorempi ja naivempi miehen alku kuin 2 vuotta myöhemmin kun vuonna 2013 Syyskuussa palaan alueelle.

Ralf tiedustelee

Tällä kertaa mukana on Suomen luolaseuran väkeä, suurenmaailman ahtaissa onkaloissa ryvettyneitä luolatoiminnan eksperttejä. Miehiä ja naisia jotka ovat valmiita ryömimään koloihin joihin ”terve” ihminen ei halua mennä – ja miksi? Löytääkseen jotain uutta ja tutkimatonta, maailmankolkkia, joissa kukaan ei ole koskaan käynyt, Telluksen viimeisiä tutkimattomia sopukoita.

Jarkko törmäsi umpikujaan.

Iso, ruma ja ilkeä luolien asukas.

Ryömin Jarkon kanssa Haukkamäen pääluolaan, joka on noin kymmenen metriä pitkä ja suhteellisen selkeä lohkareluola; ei sen ihmeempi. Huomion kiinnittää ahdistavan suurikokoinen hämähäkki joka aivan tyynenä tarkkailee toimintaamme luolanseinällä. Rantahämähäkiltä se näyttää, mutta mitä se täällä luolassa tekee? iso, ruma ja häijyn näköinen otus.

Muumion paluu.

Luolan seinällä lepää myös kuollut, muumioitunut yökkönen – mutta muuten ei mitään maininnan arvoista. On aika jatkaa matkaa, muu väki on tutkinut alempaa louhikko. Ei mitään sielläkään. Louhikon tutkiminen jatkuu, nauramme Suomalaiselle puoliluolan määritelmälle seistessämme valtavassa ”lippaluolassa”. Jäävätkö Haukkavuoren luolat tosiaan tuohon, jo aiemmin tunnettuun pääluolaan?

Jo löytyi, mutta mitä?

Ahdasta on mutta sisään on mentävä.

Pian Antti huutaa jyrkänteen juurelta; ”täällä kaivataan kokeneempaa laskeutujaa!”. Huttunen on raivannut pienehkön kivenjärkäleen pois aukon suulta, takana avautuu luola – laskeutuminen ei ole helppoa. Jarkko menee edeltä, sitten muut. Pian meitä on viisi aikuista tilavassa luolassa, luolassa jossa ei ole yksikään ihminen koskaan käynyt. Luola on ollut olemassa ehkä jo 10 000 vuotta ja me olemme ensimmäiset ihmiset näissä pimeissä katakombeissa.

Pölyistä, likaista ja ainutlaatuista...

Tämä sopii luonteelleni ja koulutukselleni; olenhan sotilaskoulutukselta Taistelupioneeri. Taistelupioneerin tehtäviinsä kuuluu pioneeritoiminta ns. tulen alla, eli me esimerkiksi avaavaamme miinoituksiin henkilöille tai ajoneuvoille kulku-uran kokoisen aukon tai rakennamme kalustosillan tai pikaisen kappaletavarasillan. Me pioneerit raivaavamme tietä, että muilla joukoilla on mahdollisuus edetä vapaasti, siitä tässä on kyse – pioneeritoiminnasta.  

Nesticus cellulanus - Luolahämähäkki

Suuri yökkönen lentää näkökentän halki, tunnelma on maaginen. Pimeässä, ahtaassa onkalossa mietimme – onko tämä harrastus vai avunhuuto? Kyllä tämä on harrastus ja hyvä sellainen, me geologian saralla kouluttamattomat pojat ja tytöt teemme historiaa ja jätämme jälkemme Suomalaisen luolatutkimuksen historiaan. Tässä salatussa kammiossa se materialisoituu, kyse ei ole siitä mitä opiskelet vaan siitä mitä teet. Kyse on intohimosta, ei arvosanoista tai todistuksista – ei edes tiedosta. Jahdatkaa unelmaanne ja tehkää siitä totta – muuta teillä ei ole!

Mitä muuta Suomen louhikot kätkevätkään sisäänsä?

Nousen luolasta ja lähden haluttomasti pois. Aurinko häikäisee silmiä – RA, Rakas mollukka. Iso valo tervehtii kaikkia meitä jotka teimme juurikin jotain mihin muut eivät pysty tai eivät ole halukkaita tekemään – Historiaa. Katson horisonttiin ja näen rajattomasti mahdollisuuksia edessäni. On aika jatkaa eteenpäin.         

 

Ralfin kuvaamaa videomatriaalia ko. reissulta:

 

 

Luolan etsintää Perniön Pirttimäellä

Suomalaisia luolatutkijoita

Suomen luolaseura järjesti luolaetsintä / kartoitus matkan Salon seudulle sunnuntaina 22.9. kun porukka oli pitkästä aikaa tulossa kotiseudulleni niin totta kai myös Luolamies suuntasi retkikunnan vanavedessä kohti Perniö asemaa. Pirttimäen kirkko oli jo entuudestaan tuttu kohde ja tiesin myös luolan suuaukon edessä olevan louhikon pitävän sisällään jonkinlaisia luolastoja, millaisia - sitä en tiennyt.

 

Pirttimäen kirkon suuaukko on harvinaisen näyttävä.

Yksin tällaisiin klaustrofobisiin kammioihin ei saa missään tapauksessa lähteä ryömimään. Tällä kertaa mukana oli kokeneita Suomalaisia luolatutkijoita – Suomen luolaseuraa edusti puheenjohtaja Jarkko Salmenkannas sekä Elina Saarinen ja Ralf Strandell.

Liuskayökkönen

Osa retkikunnasta suuntasi alku tunnelmoinnin jälkeen tutkimaan ahtaita käytäviä, osa jäi kartoittamaan luolan eläin ja kasvimaailmaa. Alkuun elottoman ja aution oloinen luola todellisuudessa kuhisi elämää. Luolasta löytyi lähes 10 eri lajia: Liuskayökkönen, Harmaayökkönen, Kiiltomittari, Lukki, Hyttynen, sekä kolme erilajia tunnistamatta jääneitä hämähäkkejä.

Kiiltomittari (Triphosa dubitata) Kiitos tunnistus avusta Marko Leppäselle. 

Jyrkänteen juuren louhikosta löytyi arvioitujen mittojen mukaan noin 25 metriä pitkä, entuudestaan tutkimaton lohkareluola. Lisäksi itse Pirttimäen kirkon suurin kammio on Suomalaiseksi luolaksi suuri ja näyttävä. Luola on myös maisemallisilta arvoiltaan aivan omaa luokkaansa. Yksi Varsinais-suomen edustavimpia luolakohteita!      

  

Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin

Tilaamalla kirjan tuet myös tulevaa toimintaani luolien parissa!

Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin näyttää olevan monessa paikassa jo loppuun myyty. Kirjaa saa vielä tilattua ainakin osoitteesta: http://www.salakirjat.net/product/58/seikkailijan-retkiopas-varsinais-suomen-luoliin kannattaa toimia nopeasti ennen kuin loppuvat sieltäkin!

Suorana:Kortesmäki 23.9.2013 kello 20:30

Luolamies vieraana Suorana:Kortesmäki ohjelmassa TV2 maanantaina 23.9. kello 20:30

Tervehdys arvoisat Luolamiehen-blogin lukijat. Olen vieraana YLE TV2 viihteelisessä talkshow ohjelmassa Suorana:Kortesmäki ensi maanantaina 23.9.2013 kello 20:30. Samassa lähetyksessä on vieraana myös pitkän tauon jälkeen näyttävää paluuta tekevä laulaja Jonna Tervomaa.

Ohjelmassa selviää mahdollisesti tulevia suunnitelmia ja projekteja...jne. jos olette ensi maanantaina TV:n ääressä kello 20:30 alkaen niin nähdään siellä!

Ohjelma on katsottavissa Areenalta 23.10. asti: http://areena.yle.fi/tv/2003662

Syysretki Korsvuoren luolalle, Nousiainen

Head, Hands, Heart ja Health, suomeksi Harkinta, Harjaannus, Hyvyys ja Hyvinvointi – nämä neljä kovaa H:ta mielessäni suuntasin 18.9. kohti syksyistä Nousiaista. Olin saanut kutsun Mynämäen-Nousiaisten 4H-yhdistys ry:n syysretkelle Nousiaisten Korsvuorelle, jossa olisi tarkoitus syksyisen luonnossa liikkumisen lisäksi tutustuttaa iso ryhmä lapsia luolien ja luolatutkimuksen taianomaiseen maailmaan.

Luolan suurin huone tarjoaa kuivaa tilaa pienen yksiön verran. Tilaan mahtuisi hyvin asumaan vaikka pieni perhe. Luolan lattialta on löydetty mm. Rautakautista esineistöä.

Syksyinen koleus ja kovaa vauhtia lähestyvä illan hämäryys eivät karsineet innokkaita osallistujia, kun ensimmäinen ryhmä oli kasassa, suuntasimme kulkumme kohti luolaa. Korsvuoren rinteellä lepäävät valtavat siirtolohkareet avautuvat silmien edessä uhmakkaina jättiläisinä jotka hiljentävät niin pienen kuin suuremmankin seikkailijan. Lehdettömään aikaan nämä kivimaailman jättiläiset näkyvät selvästi ohikulkevalle tielle, kesän vehreydessä ei metsässä odottaisi olevan mitään näkemisen arvoista.



Korsvuoren luolan suuaukolle on kasattu kivinen muuri.

Ryteikön takana se aukeaa; portti Korsvuoren luolaan. Suuren suuaukon edessä kasvaa pieni kuusi, tilavan suuaukon suojaksi on kasattu kivinen muuri, jonka ikää voimme vain arvailla. 17 lasta rynnii sisään, osa pääsisäänkäynnistä, mutta seikkailuhenkisimmät löytävät jo takaa pienen solan jota pitkin pääsee myös luolan suurimpaan saliin. Se on avoin, valoisa tila – ei kovinkaan luolamainen vaikka asumiseen mitä mainioin.

Tunnelma sammaleen verhoilemien lohkareiden varjossa on maaginen.

Pieniä pettymyksen huokauksia – ”tämäkö oli se suuri luolaretkemme?” Epätoivo hiipii omaan mieleenikin, miten saan lähes 20 henkisen ryhmän viihtymään paikalla tunnin jos ilmassa on nyt jo pettymystä? On siis aika siirtyä Korsvuoren todellisiin luoliin. Polvet ja kyynärpäät verillä ahtaudun läpi teräväsärmäisten kivien reunustaman noin 6 – 7 metriä pitkän tunnelin – kuka uskaltaa tulla perässä? Itsensä likoon laittaminen kannattaa, tunnelista tulee hitti.

Kapean ja pimeän tunnelin läpi ryömiminen taskulapun valossa on lapselle ikimuistoinen elämys!

Tylsistyminen ja pettymys ovat tipotiessään ja seikkailu alkanut. Luolatutkimus hengessä housut ja takit alkavat saada päälleen asianmukaisen kura ja pölykerroksen. Riemunkiljahduksia taskulampunvalossa – valkoiset Hello Kitty-pipot ovat jo muuttuneet ruskeiksi kun innokkaimmat ryömivät tunnelinläpi lähes 20 kertaa. Yhtäkkiä Korsvuoren ympäristöä tutkii kokonaiden uusisukupolvi innokkaita luolatutkijoita, joista nuorimmat 4 -5 vuotiaita.

...ja miksei aikuisellekin!

Tunti kuluu äkkiä ja aikaa ottaa sisään toinen ryhmä. Mukana on muutama lapsi edellisestä ryhmästä – kun pääsen itse luolalle, on paikka jo esitelty ja tuon kapea tunnelin päähän on muodostunut jono. Tuo ahdas ja likainen tunneli ei menetä hohtoaan - jokin niissä luolissa vain kiehtoo, jaksaisiko tämä lapsiryhmä jonottaa yhtä pitkään leikkipuiston tai hoplopin muoviseen tunneliin? tuskin.

Kuuluu innokas huuto, on löytynyt uusi käytävä. Terävä laattakivi katkaisee ikävästi reitin, hetken uurastuksen jälkeen kivi saadaan kammettua pois paikaltaan ja uusi reitti on auki. Se on muutaman metrin mittainen haara joka yhdistyy tähän suosittuun ”pääluolaan”. Käytävän reunassa on pieni kivinen kaappi, reitin löytäjä ja ensimmäinen tutkija saa kunnian nimetä paikan ja se saa nimekseen ”Varastotunneli”  itse pääkäytävän nimeksi valikoituu ”Loukkoluola”.

Seikkailu on alkanut.

Illanaikana löytyy siis uusi reitti ja kaksi Korsvuoren tunnelia saavat omat nimet, myös lähi maastosta löytyy uusia käytäviä. Luolien lattioilta kaivetaan esiin luita ja sulkia. Löytöjen joukossa on myös mahdollisia esihistoriallisia nuolenkärkiä ja kivikirveitä. Lasten into näiden ikiaikaisten onkaloiden tutkimiseen on käsittämätön.

Kaikkiaan retkelle osallistui noin 35 lasta; Nousiaisten metsissä itsekin ensikosketuksen Suomalaisiin luoliin saaneena en voi olla miettimättä, moniko näistä tänään Korsvuoren luolaa tutkimassa olleista lapsista saa tämän retken innoittaman itselleen mahdollisesti aikuisikään asti kestävänä kiehtovan harrastuksen tai jopa ammatin niin kuin minä? Viekää lapset metsään, viekää lapset luoliin ja luontoon – he ovat sen ansainneet!    

Torholan luola ja muita pääkaupunkiseudun sekä Helsingin alueen luolia



Seikkalija Uudenmaan luolissa

Högberget, Kirkkonummi

Uudenmaan luolat, Helsingin luolat, Pääkaupunkiseudun luolat – melko lailla tuntemattomia käsitteitä, vaikka yksi Suomen suurimmista ja kalkkikiviluolista suurin, Torholan luola löytyy Lohjalta. Asiahan on niin, että Pääkaupunkiseutua ja Uuttamaata ei vaivaa puute luolista, päinvastoin. Toinen toistaan upeampia luolia löytyy – tietoa ei!

 

Tämä artikkeli esittelee muutamia merkittävimpiä, tulevaisuudessa ehkä lisää.

Torholan luola on Lohjalla sijaitseva Suomen suurin kalkkikiviluola. 28 metriä pitkä luola on enimmillään 9 metriä korkea. Luolan kohdalla ollut kalkkikivi on syöpynyt pois ja jättänyt kestävämpään leptiittigneissiin nykyisen luolan.
Torholan luola sijaitsee Lohjanjärven rannalla, lähellä Karkalin luonnonpuistoa. Luolasta on tapana nimetä kolme osaa: eteinen, joka on valoisa, tilava ja avoin, sali, joka myös on tilava, mutta alempana ja hämärämpi kuin eteinen sekä kellari, johon on laskeuduttava ahtaahkoa pystysuoraa käytävää myöten. Kellari laajenee kuitenkin seisomakorkeuteen, kunnes taas kapenee kulkukelvottomaksi kohdasta, jossa katosta irronnut lohkare estää läpikulun. Kellarista on kuitenkin yhteys kallion alapuolella kulkevalta polulta lähtevään kapeaan tunneliin siten, että kellarista ja alatunnelista ojennetut kädet ylettävät yhteen.

Luolaan on hyvät opasteet parkkipaikalta, josta on noin 500 metrin kävelymatka luolan molemmille suuaukoille. (lähde: Wikipedia)

Torholan luola, Lohja. Suomen luolien kruunaamaton ykkonen. Tilava luola joka on muodotunut Suomessa harvinaisella tavalla virtaavan veden kuluttaessa uomansa kalkkikiveen





Högbergetin luola, Kirkkonummi: yksi Suomen erikoisimmista luolista, ei suurin mutta hämmentävä! Samallaista hämmennystä aiheuttaa vain muutama luola Suomessa, joista esimerkkeinä Inarin Karhunpesäkiven onkalo ja Nokian Pirunpesäkiventafoni.



Högbergetin luola, Kirkkonummi. Luola on subglasiaalisten jäätikön sulamisvesien muovaama ja väljentämä pystyrako graniittikallion suojasivulla. Luolassa on erityisen kauniisti hioutuneet seinät.

Poikkileikkaukseltaan luola on sipulimainen.

Kallioportti Helsingin Kasakalliolla.

Kasakallion Tonttuportti, Helsinki. Mittatikkuna Esoteerisen maantieteen koulun Marko Leppänen

 Lyftenskyrkan, Sipoo.  Suonigneissikallion murtuneessa jyrkänteessä oeva luola. Se käsittää pääluolan, joka 9 m pitkä, 7 m leveä ja 0,5-2,5 m korkea. Siihen johtaa kolme suuaukkoa, joista kaksi on 6-7 m pitkiä, ahtaita tunneleita Luolassa on runsaasti käytön jälkiä, lattialla ja kiven päällä on tulisija, jonka ympärille on koottu istuinkiviä ja -puita. Yksi pääluolan aukoista on tukittu noin 1,5x1,5 kokoisella kivistä ladotulla muurilla.  Luolan seinämässä on kaiverrettu epäselvä vuosiluku 1800‑luvulta sekä risti.

 

Vanhan tarinan mukaan luolassa tai luolan lähistöllä on ollut suuria kiviä, joita paikalliset miehet kävivät nostelemassa eräänlaisena miehuuskokeena tai miehistymisriittinä, koko mäki on saanut ilmeisesti nimensä tästä perinteestä (Lyften = nostaminen).

 

1990‑luvulla lähistöllä tapahtui murha. Pikallinen mies tappoi oman äitinsä ja pakeni metsään. Poliisit epäilivät miehen varustautuneen jalkajousella ja piileskelevän luolastossa. Viereiseen Lyftmosseniin oli kaivettuna suohauta, äidin ruumista varten.  Mies saatiin myöhemmin kiinni kaupungista, eikä varmuutta ole käyttikö jalkajousimurhaaja koskaan näitä luolia piilonaan.

 

Luolassa olisi ollut hyvät tilat jalkajousimurhaajalle, käyttikö hän koskaan näitä luolia piilonaan - sitä ei tiedetä.

Lyftenskyrkan muodotuu suurista kammiosta ja ahtaammista käytävistä. Suomen mittakaavassa luola on suuri.

Bombergsgrottan, Liljendal. Rapakivigraniittikalliossa olevan 3-4 m korkean jyrkänteen juurella oleva kaksihaarainen luola. Oikea haara 16 m ja vasen haara 7 m pitkä. Suuaukko 1 m x 0,6 m. Luolan pohja kalliota ja teräväsärmäistä louhikkoa. Luolan lattia ajoittain veden peitossa, jolloin peräosiin pääsy lähes mahdotonta.



 

Bombergsgrottanin suuaukko on kunnon luolan tyyliin ahdas ja huomaamaton. Ahtaan sisäänkäynnin jälkeen luola yllättää pituudellaan, ahdas se on koko matkaltaan.

Bombergsgrottanin luolaa tutkimassa ROMANTIC GEOGRAPHIC SOCIETY - blogin pitäjä, kuvataiteilija Jussi Kivi.

Komeita raukkeja Liljendalin Bombergetin rinteellä, lähellä Bombergsgrottanin luolaa.

Kansanperinne-blogin Jon Hälström tarjosi kehonsa mittatikuksi tämän erikoisen Liljendalin raukin seuraksi. 

 Mäyräkallion luola, Lapinjärvi.

Yli 20 metriä pitkä, ison suonigneissilohkareen alla oleva, tilava luola, jossa on useita suuaukkoja. Lattia pieniä lohkareita ja kariketurvetta. Varsinaiseen luolaan liittyy lisäksi noin 15 m pitkä, lohkareiden alla ja välissä oleva sivuluolien ja avorakojen verkosto, joiden leveys 0,3-4 m ja korkeus 0,7-2,5 m. Luolat ovat muun muassa Isonvihan pakopaikkoja.



Mäyräkallion luolat Lapinjärvellä ovat oikeasti suuria luolia - siis kun puhutaan Suomen luolista. Montaakaan yhtä tilavaa kammiota ei löydy Uudeltamaalta, eikä koko Suomesta. Tilavissa huoneissa mahtuu olemaan ja liikkumaan kymmeniä henkilöitä samaan aikaan. Ahtaita käytäviä lötyy kymmeniä ellei satoja metrejä.  

Myös upeita ja suuria rotkoja löytyy Uudeltamaalta ja pääkaupunkiseudulta. Mutta niistä lisää myöhemmin, viimesitään ensi vuonna ilmestyvässä kirjassa - SUOMEN ROTKOT! 

Pohjoisen Pyhillä limppuvuorilla

”Lappalaisilla, sanoo Friis, olivat kiviset Jumalat suureksi osaksi vakinaisia, pystyisiä, eriskummallisen näköisiä kallioita, jotka kohosivat huomiota nostavissa paikoissa.”

Rummut ovat vaienneet ja Lapin noidat kajauttaneet ilmoille viimeisen joikunsa, vaan siellä seisovat muinaisten noitien ja tietäjien taikamailla ikiaikaiset Jumal-vuoret. Minkä sitä edes etelän seidan kaataja mahtaa kokonaiselle vuorelle? Tunnetuimpana Sompion luonnonpuiston helmi ja koko muinaisen Sompion pyhin temppeli - Pyhä-Nattanen. Tuntematon mutta helposti saavutettava on Ristovaara ja sen toorit. Varmasti tuntemattomin mutta muodoiltaan Pyhä-Nattasen veroinen, suuri kivinen Jumaluus - Rikaskama.

Lue pidempi juttu PYHÄ-NATTASESTA

Kuvattuna kummallinen. Omin silmin nähtynä Jumalainen. Ilmiönä erikoinen, Suomen kivimaailman erikoisimpia muotoja tafonien ohella. Kuvat puhukoon puolestaan: 

Pyhä-Nattasen laella sijaitsevat tunnetuimmat limppukasat. Näkymä tunturinhuipulta on huumaava.

Vaan sama kohtalo on jokaisella suurella vuorella, murentua talvi talvelta pienemmäksi kiveksi. Hiljalleen ovat nämä pyhät vuoret rapautumassa tunturilouhikoksi jota aika vesi hiljaa, yksinäisyydessään kuljettavat alemmas.

Syvälle rapautuneet vaakasuuntiaset uurteet aaltoilevat luonnonmuovaaman alttarin kyljissä.

Pyhä on Pyhää, tänäkin päivänä...

Luonto teki temppelin, kutsui. Ja ihminen vastasi kutsuun.

Harras on koilliskairan harmaa syksy.

Ehkä vain tafonit pärjäävät tooreille kun kisataan luonnon erikoisista kivimuodotumista.

Kuin taivaan portit, avautuu kulkijan eteen huumaava maisema yli Sukkulalammen kohti Nattasten kauniita huippuja.

Hieman tuntemattomampia mutta komeita tooreja löytyy myös Riestovaaran huipulta.

.



Riestovaaran toori eivät huou samaa pyhäähenkeä kuin Nattasilla. Riestovaaralla on masto ja komeiden limppukasojen päälle on rakennettu kammottavan näköisiä rakennuksia.

Tällaisten luonnonihmeiden äärellä seikkailija hiljenee.

Yksin, kaukana kaikesta...

Rikaskaman tooreja, komeita ja tuntemattomia.

Pohjoisten porttien vartijat. Ikiaikainen ja pyhä - tarujen Sompio.

Pyhä-Nattasen huipulla, toorien katveessa on vanha palovartijan maja joka palvelee tämän päivänä retkeilijöitä autiotupana.