Häntälän notkot, Somero

Tervahaudannotko, Koisojannotko, Tuomilaakso, kaikki samaa massiivista luonnon muovaamaa erikoisuutta. Rekijoen raviinit, sanoo geologi, Häntälän notkot, tavallinen tallaaja, sama paikka, Rekijoen ja sen sivuhaarojen ja uomien savimaahan kaivama notkojen sokkelo. Maastokarttaan vilkaisu sen todistaa, vaikka paikasta tunnetaan parhaiten pieni osa Someron Häntälän kylässä, on notkoalueella kokonaismittaa lähes 50 kilometriä.

Häntälän notkot ovat kaikin puolin erikoinen ja ainutlaatuinen, ennätyksellinen paikka. Keskimäärin Lounais-suomen savimaan paksuus on 9 metrin paikkeilla, mutta ei täällä. Häntälän notkojen alueella savea on jopa 77 metriä, Suomen ennätys. Rekijoki kiemurtelee syvimmillään noin 30 metriä syvän notkon pohjalla, näky on komea.

Geologiset piirteet ovat vain yksi osa paikan erikoislaatuisuutta, ihmeitä on myös faunan ja flooran puolella. Luontopolun symbolinakin komeilee kaunis valkoinen perhonen, harvinainen tai paikoin kokonaan hävinnyt Pikkuapollo. Näillä niityillä on sisämaan paras Pikkuapollon esiintymä ja paras mahdollisuus bongata tämä kaunotar.

Lehmät laiduntavat perinnemaisemassa, pitävät maiseman kunnossa, ilman laiduntamista notkot kasvaisivat umpeen ja maiseman kauneus katoaisi pikku hiljaa. Polulla kuljetaan lehmien keskellä, paikoin kukkameren ja lehmien ympäröimänä tuntee olevansa jossain Sveitsin kukkuloilla. Polulla on kunnioitusta herättävän kokoisia lehmänläjiä, silkkaa paskaa. Ja hyvä niin, kerran jo ”sukupuuttoon” kuollut ja kadonnut Isolaakasittiäinen möyrii näissä läjissä, taas ihme ja ennätys. Kuolleista herääminen, pelastus.

Kukkaloisto on hiljentävä, parhaimmillaan se on kesä – heinäkuussa. Kukkamerta hallitsevat niittyjen klassikot, koiranputket, voikukkat, kurjenpolvet, päivänkakkarat ja puna-apilat. On notkojen rinteillä myös harvinaisuuksia, alkukesästä maisemaa koristaa etelä-suomessa harvinainen Kullero, kasveista ja yksityiskohdista kiinnostuneet voivat erottaa tuttujen kukkien joukosta esimerkiksi ketonoidanlukon, vienansaran tai maarianverijuuren. Kukissa pörräävät mehiläiset ja muut tutut surisijat mutta pölyttää kukkaharvinaisuuksia ainakin kolme sellaista kärpäslajia joita tavataan lähinnä Skånessa.

Maisemaa elää, notkon seinämillä on eri aikojen maanvyörymiä, osa erittäin tuoreita. Tuoreimmat taitavat olla vain muutaman päivän ikäisiä. Jokainen vuoden aika on erilainen, kesän kukkaloisto on toki näkemisen arvoinen mutta myös syksyn ruskeus ja kevään orastava vehreys luovat uusia kontrasteja ja tunnetiloja, puhumattakaan talven valko-sinisestä kuulakkuudesta.

Olen vierailut notkoilla muutaman kerran, luonnonkauneus hiljentää joka kerta. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Lähtiessäni pois lehmä lauma on tukkinut polun, aidan takana pääsyä notkoille odottaa Eurasta Somerolle kuvausmatkalle lähtenyt Esko, pieni juttu tuoki: Esko on lähtenyt notkoille tavoitteena nähdä ja kuvata Pikkuapollo, parin päivän päästä avaan Eskon kuvagallerian – mestari on saavuttanut tavoitteensa ja sivuilla komeilee upea kuva Pikkuapollosta sekä muutamasta muusta Häntälän hyönteisestä, notkot ovat palkinneet myös toisen paikalle vaivautuneen kulkijan!   

Kartta Häntälän notkoille!

Munkinpää

Punkkikukka, pörhöpää
pörhinkäinen
pörröpää

Syyläkukka, siansilmä
kultaharja
kalloniska

Hökkörää ja höyhenheinää
munkinpää jo pöllyää
taas kun syksyyn kohta käännytään.

- Tuomo Kesäläinen