Pirttimäen kirkko, Peniö (Salo)

Pirttimäen kirkko, Perniö

Monta uutta luolapaikkaa on tullut koluttua kaksi vuotta sitten ilmestyneen Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin - kirjan julkaisun jälkeen. Osa on tullut vinkkien kautta, osa on löytynyt maastonmuotojen tai nimistön ansiosta kovalla, työllä – jotkut ihan vain tuurilla. Löytötavasta riippumatta, ei yksikään paikka ole tehnyt niin suurta säväystä kuin tämä Perniön noitien muinainen kirkkosali, Pirttimäen kirkko. Täälläkin luolalla kävin jo toukokuussa 2011, ajattelin säästää kohteen julkistamisen uudistettuun painokseen, mutta koska siihen menee vielä muutamia vuosia, on aika tarjoilla tämä paikka seikkailun janoiselle yleisölle.

Luola on sijaintinsa ja ulkomuotonsa vuoksi erityisen kirkkomainen

Mäen nimi viittaa jo luolan olemassa oloon, maastonmuodot tukevat asiaa. Kansanperinnetiedot vahvistavat epäilyn, Perniön Pirttimäessä tulisi olevan luola, jonka voimakkailta hiisiltä ovat alueen tietäjät muinoin hakeneet viisautta ja voimia. Lähellä on eräs vuori, jonka laella ovat noidat kokoontuneet vielä 1800-luvun loppupuolella – miksei siis tässäkin kallioisessa pyhätössä.

Pirttimäne kirkko on läpikuljettava, siitä huolimatta tila on luolamaisen hämyinen ja tunnelmallinen

Kallio on jylhää ja maisemat silmiä hiveleviä. Rosoisen jyrkänteen kyljessä pilkottaa musta-aukko – sisäänkäynti kaikkein pyhimpään. Terävät kivet kohoavat kohti taivaita, sijainti on maaginen ja ulkonäkö harvinaisen kirkkomainen. Kuin kristillisen kirkon torni tai muinainen obeliski kohoaa paasi kohti taivaiden herraa kuin kilpailen kärkisijasta puiden latvustojen kanssa.    

Uhrilahja luolan hengille vai metsästysporukan suorittaman teurastuksen jäänteet? Niin tai näin, kallo sai kunniapaikan luolan seinämältä.

Luolan suuaukon tuntumassa lepää valkoinen pääkallio, liekö uhripaikka vielä voimissaan? Mahdollisesti, tosin epäilen kallojen olevan peräisin aivan luolan tuntumassa olevalta metsästäjien parakilta. Mutta kuka tietää, vaikka tänäkin päivänä metsien miehet antaisivat lahjuksen Pirttimäen hengille. Katson sopivaksi nostaa pääkallon aitiopaikalle luolan seinämälle.

Kammio on tilava, Suomalaiseksi luolaksi jopa suuri

Luola on tilava ja paikan henki edelleen kirkkomainen. Suuri kivenjärkäle jakaa tilan kahteen osaan, ikään kuin kahteen kerrokseen. Luola on läpikuljettava ja puolivaloisa, tunnelma on harras. Tosin luola muotonsa ja syntytapansa vuoksi vaikuttaa epävakaalta, itse en kovin paljon kammiossa rymyäisi – enkä suosittele sitä muillekaan.

Paikka on mykistävä. Luolan aluetta ympäröivät jyrkänteet muodostavat hyvin massiivisen ja näyttävän maisemakokonaisuuden. Jyrkänteen juurelle vyöryneessä kivikossa, suuren luolan alapuolella on myös muita tutkimisen arvoisia onkaloita. Hauras ja tänä päivänä harvoin käytetty paikka, jonka rauhaa ja pyhyyttä on syytä kunnioittaa mikäli tämän Perniöläisen metsäkirkon henkienpalveluksiin suuntaa.   

KARTTA KOHTEELLE