Suomen suurin siirtolohkare: Ruissalon Kukkarokivi, Turku

Kukkarokivi on Suomen suurin siirtolohkare

Kukkarokivi on Turussa Ruissalon luoteisrannan läheisyydessä sijaitseva Suomen suurin selvästi näkyvissä oleva siirtolohkare. (27 metriä pitkä, 17 metriä korkea, 12 metriä merenpinnan yläpuolella) Kukkarokiven näkee parhaiten Ruissalon leirintäalueen takaiselta rannalta. Lohkare on kokonaan veden ympäröivä, joten kesäisin siihen voi tutustua lähemmin vain veneellä. Kukkarokivi on rauhoitettu lintujen pesimäluodoksi, joten kesäisin tarkempi tutkiminen on lainnojalla kielletty.

Kukkarokivi näkyy hyvin Naantalista lähteviin laivoihin.  

Hyvänä jäätalvena Kukkarokiveen pääsee tutustumaan lähemminkin, eikä lähimainkaan ole lintuja jotka voisivat häiriintyä. Lohkareen koon ymmärtääkin vasta kun seisoo sen juurella, se on valtava. Kivin kyljissä on muistoja vanhemmistakin kävijöistä, järkäleen kylkiä koristavat useat vanhat  kaiverrukset, joista suurin osa on peräisin 1800-luvulta ja tuoreimmat 1940-luvulta.



Kiven kyljessä on useampiakin kauniita kaiverruksia.

Alle 100-vuotta siis riittää! Jos joku tämän päivän seikkailija käy maalilla tai kaiverruksella vetämässä kylkeen oman puumerkkinsä on se törkeää ja vandalismia. Mutta 100-uotta sitten tehtynä se on kaunis ja kiehtova jäänne menneestä? Melko kaksinaamaista?

Kukkarokivi on myös kalojen kuninkaan valtaistuin.

”Tarun mukaan Raision keskiaikaisen kirkon rakensivat jättiläiset nimeltä Killi ja Nalli. Jättiläiset riitaantuivat kirkon papin kanssa ja Killi uhkasi hajottaa koko kirkon kallionlohkareella. Löydettyään meren rannasta sopivan lohkareen Killi ei kuitenkaan enää löytänyt takaisin kirkolle, joten se paiskasi kalliolohkareen Ruissalon edustalle. Kiveä kutsutaan Kukkarokiveksi, koska jättiläinen oli kantanut sitä suuressa kukkarossa selässään.” -Aimo Kejonen - Suomen 100 Geologiset kohteet

KUKKAROKIVI KARTALLA

"Kukkarokivi on myös kalojen kuninkaan valtaistuin. Kalojen kuninkaan,Airiston vanhan lohen kuoltua alettiin valita uutta kuningasta. Kaksi kalaa ilmottautui, taimen ja kiiski. Kuninkaaksi tulisi se, joka hyppäisi korkeimmalle vasten Kukkarokiveä, kalojen kuninkaan valtaistuinta. Kun taimen hyppäsi, kiiski tarttui sitä pystöön. Siitä kiiski sai alkuvauhdin, joka lennätti sen kiven päällä olevaan halkeamaan. Siellä se räpiköi huutaen apua alamaisiaan auttamaan. Sillä aikaa muut kalat polvistuivat kiven viereen odottaen kiisken paluuta. Kiiski ei koskaan palannut, koska lokki söi sen. Niinpä kukkarokiven luona on edelleenkin valtaisan hyvä kalapaikka, koska kalojen parhaimisto vieläkin odottaa kuninkaansa laskeutuvan valtaistuimeltaan." Kertoo vanha satu, jonka Aimo Kejonen on tallentanut teokseensa Suomen 100-kansantarinat.

Kukkarokivi vanhassa maalauksessa.

Polkujen välissä

Ensimmäisten yöpakkasten kylmyydessä höyryävät lammet, suot ja joet tarjoavat näköalapaikalle kiipeävälle kulkijalle huikean näytöksen. Ruskan värjäämien puiden lomasta sumun haihtumista tarkkaileva ihminen saa kokea huikeita elämyksiä.

Kylmät kurulammet tarjoavat tervetulleen viilennyksen hikisen patikoinnin lomassa.

Pyhätunturin tienoo lepää pehmeän ja kostean sumun kätköissä. Aurinko on aloittanut kohoamisensa kohti taivaan kirjokantta. Korteslammien päällä kohoavat kumpupilvimäiset sumukeot.
Aamun kajo sytyttää usvan punertavaan hehkuun, puiden latvat alkavat pilkottaa aavemaisen liukkaasti maiseman päällä lipuvista usvamassoista.

Istuudun syyslehtien hiljaisuuteen nauttimaan maagisesta tunnelmasta. Keho imee iloa joka huokosellaan.

Heikko tuulen henki viilentää hien kostuttamaa niskaa. Vain hetki sitten saappaat hamusivat tukevaa alustaa rakan peittämästä rinteestä.

Alhaalla, metsän siimeksessä ja lampien rannoilla eletään vielä sumussa. Siellä aurinko ei ole noussut. Harmaus utu peittää maiseman.

Pyhäjoesta nouseva usva kiemurtelee aapojen keskellä kuin pehmeä perhosentoukka. Pian valo alkaa siivilöityä tuuheiden havunoksien läpi. Kylät heräävät. Alhaalla aamua odottavat joutuvat vartoamaan pitkään.  

Isot siniset mollukat roikkuvat raskaan näköisinä punahehkuisissa varvuissa. Yön kylmettävät mustikat syventävät kokemusta.

Myös suositusta kansallispuistosta on helppo löytää yksinäisyyden taika. Se piilottelee ujosti polkujen välissä. Mikään sääntö ei Pyhä-Luostollakaan velvoita kulkemaan karttaan piirrettyjä polkuja.

Alhaalla kuuluu askeleita. Joku muukin on liikkeellä. Istun hiljaa kallion nokassa. Kulkija vilkaisee ylös. Olen valkoisessa pisteessä, näkeekö hän minut? Se on merkityksetöntä. Olen yhtä tavoittamattomissa kuin minua ympäröivät kannot tai kiviset paadet. Yksin.

Taivaan kultainen ikkuna aukeaa. Auringon puna vaihtuu kellertävään loisteeseen. Sumu haihtuu hiljalleen ja pian esitys on ohi. Kallio syttyvät okrankeltaiseen hehkuun, maaruskan punaama metsänpohja on kuin tulessa.

Ystävällinen syyskuun tuuli kättelee ensin kulkijaa, sitten siirtyy tanssittamaan talviseen lepoon hiljalleen siirtyviä tunturikoivuja.

Lempeän oloinen kuukkeli pyrähtää näkökentän ohi. Ehkä tämä sielunlintu saapui juhlistamaan taianomaista tuokiota muiden sumussa tanssivien, jo edesmenneiden, metsämiesten sielujen kanssa.

Myös tunnetut nähtävyydet avautuvat uudella tavalla kun vaihtaa polut villiin luontoon.

Suomen suurin kuru, Pyhätunturin Isokuru, pukee joka syksy päälleen kirjavan juhla-asun.

Pyhänkasteen putouskin näyttää niin erilaiselta perinteisestä poikkeavasta näkökulmasta katsottuna. Vaikka putous on kuivan kesän jälkeen mitätön liru, on sen historia ja sijainti säväyttävä.

Paikka on, historian hämäristä asti, ollut lappalaisille erityinen. Varsinainen seita oli vesiputouksen takana kohoavan uhriharjun päällä. Sinne laskettiin uhrilahjoja luonnonhengille paremman pyyntionnen toivossa. 

Suuret kurut ja muut kauas siintävät maamerkit tekevät Pyhällä suunnistamisen melko vaivattomaksi.

Otan suunnaksi tunturiketjun korkeimman huipun, 540 metriä meren pinnan yläpuolelle kohoavan, Noitatunturin ja viereisen Ukonhatun toisistaan erottavan Pikkukurun.

Ihastelen kulkiessani Lampiokurun rotkomaista jylhyyttä ja Karhukurun hämmentävää hehkua. Karhunjuomalammen jälkeen, Kuorinkikurun päästä taitan kulkuni kohti tunturia. Massiivinen Kuorinkikuru hahmottuu horisontissa kuin suurena linnana.

Pian edessä avautuu Pikkukuru. Valtavat, jylhän teräväsärmäiset louhikot peittävät rotkon seiniä. Rotko syvenee portaittain. Jokaisella askelmalla on lampi.

Pikkukurun nimi on lähinnä sarkastinen, tosiasiassa kuru on valtava.

Nimestään huolimatta kuru on kaikkea muuta kuin pieni. Maisemat ovat henkeä salpaavan kauniit mutta parasta Pikkukurussa on rauha, jonka takaa sijainti polkujen välissä. Kurulle ei johda ainuttakaan merkattua reittiä – se pitää löytää itse.

Täällä voi konkreettisesti aistia luonnonvoiman. Miljoonien vuosien rapautuminen, kallioperän ruhjeet, rikkonainen kallioperä ja jäätikkökielekkeiden aiheuttama eroosio yhdessä muiden geologisten syiden kanssa ovat kaikki vaikuttaneet alueen kurujen syntyyn ja muotoon.

Viimeisen jääkauden sulamisvedet eivät olisi yksin pystyneet synnyttämään näin suuria viiltoja tuntureiden kylkiin

Kurulampien reunojen kivet ovat kvartsiittia, paikoin niiden pintaa kirjovat aaltokuviot vuosimiljoonien takaa.

Muinaiset joet ja järvet kerrostivat hiekan joka vuosimiljoonien aikana kovettui kvartsiitiksi, alkujaan kvartsiitti kerrokset syntyivät vaaka-asentoon mutta vuorijonopoimutus väänsi kalliota uuteen uskoon.

Kivikon seasta pilkistää kirkkaita kristallikiteitä, kenties jokunen ametistikin.

Ylös alas rakkakivikossa vievä kulku kirvoittaa hien pintaan. Onneksi Pikkukurun rauhassa voi huoletta heittää kosteat vaatteet syysaurinkoon kuivumaan ja pulahtaa kylpyyn jäätävän lammen syleilyyn.

Kylmän uinnin jälkeen olo on uudelleen syntynyt. Raikkaana on hyvä palata takaisin polulle – sille takaisinmatkailukeskukseen johtavalle.    

Omassa rauhassa on mukavampi valmistella eväitä kuin ruuhkaisilla taukopaikoilla.

Pyhä-Luoston kansallispuisto

• Pyhä-Luoston kansallispuisto on Itä-Lapissa, Pelkosenniemen, Kemijärven ja Sodankylän kuntien alueella sijaitseva, vuonna 2005 perustettu kansallispuisto. Alkuperäinen Pyhätunturin kansallispuisto perustettiin jo vuonna 1938.
• Suomen eteläisimmillä suurtuntureilla yhdistyvät jylhät erämaamaisemat ja ainutlaatuinen luonto.
• Kansallispuiston läheisyydestä löytyy monipuoliset palvelut. Hyvin hoidetut polkuverkostot sopivat päiväretkiin ja pieniin vaelluksiin kaikkina vuodenaikoina.
• Merkatut ja helppokulkuiset reitit kulkevat vaihtelevasti puuttomalla tunturikivikolla ja vuoroin syvissä kuruissa. Pyhätunturin parasta antia ovat geologia, rotkoineen, laajoine rakkakivikoineen ja vesiputouksineen, sekä pitkä saamelaishistoria.
• Pyhätunturin lyhin luontopolku on 5 kilometrin mittainen Tunturiaavan luontopolku, pisin 35 kimometrin mittainen Pyhä-Luoston retkeilyreitti. Isokurun laavulla ja Aittakurun rotkossa vierailu on mahdollista myös liikuntarajoitteisille.

Suomen suurin hautaröykkiö?

Puut jo heittää
puvun kelltaisen.
marraskuiset pilvet peittää
hautaa kukkien.

- J.L.Runeberg

Panelian taajaman tuntumassa, aivan tien varressa kohoaa komea Kuninkaanhauta, Suomen suurinpana mainostettu röykkiöhauta. 40 metrin halkaisijalla ja 4,5 metrin korkeudella se on varmasti ainakin Suurinpien kärkijoukossa! Koko Kiukainen on saanut nimensä lukuisten hiidenkiukaiden mukaan, ja kylän vaakunan aihekin kuvaa näitä monumentteja. Nykyäänkin hiidenkiukaita tunnetaan alueelta n. 100 ja lukemattomia on jo aikoinaan hyvitetty.



Kuninkaanhautaa ei ole tutkittu virallisin menetelmin, joten kaikki siihen liittyvät tiedot ovat arvailujen ja päätelmien varassa. Paikalliset asukkaat kertovat röykkiön vajoavan, havainnoista johtuen on esitetty arvailuja röykkiön sisään rakennetuista kammioita jotka ajan myörä antavat periksi ja vajoavat.

Onko Kuninkaanhaudan sisällä vielä merkittäviä muistoja Suomalaisten muinaishistoriasta vai onko haudanryöstäjät ja aarteenmetsästäjät aikanaan vieneet kivimonumentin kätkemät aarteet. Kuninkaanhauta, monumentaarinen ja mystinen muinaismuisto kätkee historiansa ja salaisuutensa; ehkä ikuisesti.




Kuninkaanhauta KARTALLA

Kuusamon Halosen uuni on yksi Suomen merkittävimmistä luolista

Kuusamon Halosen uuni muistuttaa kivikaudesta, kertoo alueen asutushistoriasta ja tarjoaa välähdyksiä seudun kiehtovaan geologiaan 

Halosen uuni ei ole kotimaallemme tyypilliseen tapaan epämääräinen lohkare- tai rakoluola vaan yhtenäinen, luolamainen tunneli. KUVA: Jari Väätäinen, Geologian tutkimuskeskus 2004

Ahma-Halonen – katkeroituneen erakon kosto

Halosen uuni - luola sai nimensä yli 300 vuotta sitten sattuneiden tapahtumien takia. Kun aluetta asutettiin, suurin osa leivästä saatiin kaskeamalla. Muuan Ahma-Haloseksi kutsuttu, omavaltaiseksi ja väkivaltaiseksi tunnettu miekkonen poltti kaskeaan niin, että tuli levisi metsään. Palossa tuhoutui naapuritalo ja toisen naapurin ulkorakennuksia. Kylän miehet kokoontuivat ja kokouksen päätöksellä Halonen karkotettiin kylästä.

Halonen uhkaili karkottajiaan kostolla, mutta ei mahtanut ylivoimalle mitään joutuen lähtemään. Kauas hän ei kuitenkaan mennyt. Nähtiin, miten savu alkoi nousta aiemmin nimettömästä luolasta. Kun asukasta käytiin tutkimassa, niin Halonenhan se oli. Hän oli heittäytynyt luolassa asuvaksi erakoksi elättäen itsensä metsästyksellä ja kalastuksella. Kun hän oli suunnilleen poissa silmistä, annettiin hänen elellä luolassaan.

Sitten kylän miesväki lähti talkoilla hakkaamaan suurta kaukokaskea. Naiset jäivät yksin kylää hoitamaan. Tällöin Ahma-Halonen kosti. Hän vietteli tai raiskasi useita kylän naisia ja pakeni sitten tietymättömiin Venäjän puolelle. Suuttumus oli suuri ja muutama pikku Halonen kylään syntyi, mutta asialle ei enää mitään voitu.

Halosen pääkallo, vielä ehyenä. KUVA: Jari Väätäinen, Geologian tutkimuskeskus 2004 

 

Erään tarinaversion mukaan joku kyläläinen olisi lähtenyt Halosen perään, löytänyt ja tappanut tämän ja vienyt Ahma-Halosen kallon luolaan. Luolan perältä ylös lähtevän hormin alapäässä lattiassa oli erikoinen kalliokyhmy, jota sanottiin Ahma-Halosen kalloksi. Valitettavasti muodostelma on nykyään tuhoutunut.

 

Halosen uunilla on pituutta lähes 20 metriä. KUVA: Jari Väätäinen, Geologian tutkimuskeskus 2004

Halosen uuni, Kuusamo

Halosen uuni on monessa suhteessa erikoinen luola. Se on pegmatiittiutuneessa ja karsiosuneita sisältävässä kvartsiitissa oleva, 15 metriä pitkä, 1 – 4 metriä leveä ja 0,5 – 2 metriä korkea käytävä, joka kulunut kallioon osin kalkin liukenemisen, osin kvartsiitin rapautumisen ja osin luolan läpi ajoittain virtaavan veden aiheuttaman piping-eroosion (piping = vesi vie raontäytteet ja hajottaa siten kallion) tuottamana.

Pohjan kaltevuus kasvaa luolan peräosaa kohti. Peräosa kohoaa kallion sisään pystysuorana hormina, josta ajoittain vuotaa luolaan vettä. Lattia on veden osittain lajittelemaa rapautumisainesta ja kulttuurimaata. Veden ansiosta onkalo kehittyy koko ajan.

Halosen uuni, Kuusamo. KUVA: Jari Väätäinen, Geologian tutkimuskeskus 2004

Halosen uuni sijaitsee Kuusamossa, melko lähellä Karhunkierroksen reittejä. Luola ei kuitenkaan ole osa reitistönkohteita, paikalle ei ole opasteita eikä polkua vaikka kohde erikoisuudessaan sellaiset ansaitsikin. Useista Suomen luolista eroten Kuusamon geologisessa erikoisuudessa on todellista luolan tunnelmaa.  

Millainen luola oli kivikaudella? Sitä ei tiedetä, mutta tiedämme, että se oli olemassa ja sen tiesi myös kivikaudenmies. Luolasta on löydetty kivikautiseksi ajoitettu kivitaltta - luolan syntytapa, kansantarinat ja ajoitus kivikaudelle, nostavat Kuusamon Halosen  uunin yhdeksi Suomen merkittävimmäksi luolista. 

 

KARTTA

 

Lisätietoja Suomen luolista: SUOMEN LUOLAT

 

.

 

throw him a bone

Muistan joskus lukeneeni, että oravat järsivät toisinaan luita kalkintarpeeseen. Eipä asia ole jäänyt vaivaamaan mutta ei varmaan ole tullut ennen livenä todistettua tätäkään asiaa. Ihan hauska näky, harmi kun kuvasta tuli ihan paska mutta onhan tämänkin nyt sitten todistettu omin silmin.

Kokemuksia kotimaan luolista

Nähtyä ja koettua vuosien varrelta. Hieman vanhaa ja uutta materiaalia siitä mitä Suomen luolissa voi nähdä!

Liuskayökkönen

Hyttynen ja jäähileet

Horrostava pohjanlepakko

Uudenmaan luolissa

Suomen suurin luolahämähäkki - Luola-aukkohämähäkki

Talvehtiva vesiperhonen karstiluolassa Paraisilla

Loissienen uhriksi joutunut kiiltomittari

Ryövärinluola, Kaarina

Melko harvoin luolassa tavattu vaapsahainen

On se hieno - Onkaloaukokki 

Moneen kertaan käytetty kuva - Torholan hämärä lumo

Siihen loppui runkkarin lento

Kiiltomittarit talvisessa levossaan

Hämähäkki Nousiaisissa

Turun helpoiten saavutettava luola, näkyy bussin ikkunasta!

Meta menardi

45 liuskayökköstä pienellä alalla - säväyttävä oli näky!

sex drugs and rock and roll

Luolakki Turun Luolavuoressa

Itse ilkimys, ei ole kukaan pelästyttänyt luolassa pahemmin

Hämikki

Suomen luolissa 

Jehu

ja jehun nyytit

Talvehtiva neitoperhonen

Suomen luolat - Tieteen kuvalehti

Olipa mukava yllätys vastassa kun lueskelin uusinta Tieteen kuvalehteä. Olen aina pitänyt lehdestä, joten oli oikein mieltä lämmittävää kun lehti oli huomioinut myös uusimman kirjamme - Suomen luolat. Olihan siinä paljon mielenkiintoisempiakin juttuja, joten kannattaa lehti poistaa lähimmästä lehtipisteestä. 

Suomen luolat kirjan suosittelen hankkimaan Salakirjojen nettikaupasta hintaan 39 e
Tilaa tästä: SUOMEN LUOLAT

Suomen luolat esillä Tieteen kuvalehdessä.

  

Yhden tarinan loppu...

 

 

 

Älä ajattele, että elämä on lyhyt.

Ajattele: - miten erikoinen kokemus.

Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,

vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.

 

 

.

Talvinen Naantali

Naantalin kirkko Luikkionvuorelta nähtynä.

 

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpea joka veen
ja joka marjan maistaa.

                                          

                                       - Leinon Eino

 

Naantali

 

Juhannuskallion Pirunkirkko on hämmennystä herättävä potero

Rukan Pirunkirkko

Oraakkelipaikka keskellä suosittua turistikeskusta.

Pirunkirkosta Pirun tarkkailla valtakuntaansa.

Pirunkirkon luolassa asuu piru, joka on taitava ennustaja. Luola tunnettiin aikanaan eräänlaisena oraakkelipaikkana. Kun onkaloon kömpi uhrin kanssa ja esitti kysymyksen, Piru antoi unessa vastauksen. Tietäjät saattoivat mennä luolaan ja keskustella siellä unessa tai ihan valveillakin Pirun kanssa, saaden hyviä neuvoja. Kunnioitetun onkalon sijainti on majesteetillinen.

Järin suuri onkalo ei ole mutta sijainti ja historia on sitäkin huikeampi.

Rukatunturin Pirunkirkko sijaitsee keskellä vapaa-ajan asutusta ja suurta turistikeskusta. Pysäköintipaikka on noin 100 metrin päässä luolasta, jonka suuaukko on selvästi näkyvissä – noin 100 metriä korkean Juhannuskallion jyrkänteen yläosassa. Luola ei ole erikoisen suuri, pituutta sillä on vain 5 metriä, korkeutta 1,5 metriä ja leveyttä reilu metri. Se on pieni huone rapautuneessa ja hydrotermisesti muuttuneessa murrosvyöhykkeessä. Katon rapautuessa paljastuu ajoittain pieniä kideonkaloja, joissa on vuorikristalleja ja joskus ametisteja. Ne tosin yleensä nopeasti häviävät vierailijoiden taskuihin.

Samasta rinteestä löytyy myös pienempiä kideonkaloita.

Ajo-ohjeet

Rukatunturi sijaitsee valtatien 5 varrella Kuusamon keskustan pohjoispuolella. Rukan liikekeskuksen kohdalta käännytään kohti Rukaa. Juhannuskallio kohoaa Rukajärventien varrella, noin 2,5 kilometrin päässä valtatietä. Luolan suuaukko näkyy tielle.  

Pirunkirkko.