Saariston rengastien opaskirja on ilmestynyt!

Saariston rengastie - Tuomo Kesäläinen

Saariston rengastiehen voi tutustua niin autolla kuin pyörälläkin. Oppaan avulla pääset kokemaan omaleimaista saaristokulttuuria ja seikkailemaan sykähdyttävässä saarilabyrintissa, jossa meri on aina läsnä. Kiireetön matkateko ja uudet kokemukset takaavat unohtumattoman loman.

Oppaaseen on valikoitu niin kauniit nähtävyydet, upeat luontoretkikohteet, virkistävät taukopaikat kuin monenlaiset majoitus-, ostos- ja aktiviteettikohteetkin, erilaisia vuokraamoja unohtamatta. Kohteet on koottu tekstien ja kuvien lisäksi selkeille kartoille. Kirjan liitteenä on erillinen kartta, jolla matkan suunnittelu on helppoa.

Lue lisää:

http://bit.ly/karttakauppa_saariston-rengastie

Porin mahtava Pirunpesä on yksi Suomen upeimpia luolia

Pirunpesä, Pori

N 6838493, E 218731

Pirunpesän majesteetillisen louhikon äärelle saapuva retkeilijä ymmärtää nopeasti oman pienuutensa. Suunnaton lohkarevuori kohoaa lähes puidenlatvojen korkeudelle. Armottomat luonnonvoimat ovat vuosituhansien myllerryksissä repineet lohkareen osiin ja valtavat kivipaadet sojottavat ristiin rastiin kuin puun rungot myrskyn runtelemassa metsässä. Lohkareiden mosaiikkiin on muodostunut useiden kymmenien metrien mittainen, Suomen pisimpiin lukeutuva, luolien verkosto.  

Suurimmissa luolakammioissa on tilaa kymmenille ihmisille ja niiden kerrotaankin toimineen piilopaikkana läpi historian. Täällä ovat kauhuissaan piilotelleet Isovihan, Pikkuvihan, Suomen sodan ja vuoden 1918 sodan sotapakolaiset. Mutta on Pirunpesää hyödynnetty myös iloisissa merkeissä, se oli lähikylien nuorison kokoontumis- ja tanssipaikka vielä 1960-luvulla. Kansantarinoiden mukaan Pirunpesä on lähitalojen asukkaita häiriköineen pirun koti. Kerrotaan, että louhikosta on kuultu kovaäänistä valitusta, pirun vaikeroidessa kohtaloaan epäonnistuneiden hyökkäystensä jälkeen.

Vuonna 2016 näillä petollisilla lohkareilla tapahtui Suomessa harvinainen luolaonnettomuus, kun alueella liikkunut retkeilijä putosi kallionraosta noin kolme metriä syvän luolan pohjalle. Satakunnan pelastuslaitoksen yksiköt pelasti jalkansa loukanneen retkeilijän luolasta, harvinaislaatuisuutensa vuoksi tapaus uutisoitiin laajasti. Välikohtaus toimii varoittavana esimerkkinä siitä, että vaikka maamme luolat ovat pieniä, on loukkaantumisriski otettava vakavasti.

Varovaisuutta noudattaen kohde on upea seikkailupaikka, joka sopii niin lapsiperheille kuin kokeneemmillekin luolaretkeilijöille. Pirunpesälle johtaa noin 800 metrin mittainen, opastettu polku, joka alkaa Lyttyläntieltä erkanevan Forsvikintien varrelta, jossa on opaskyltti - ”Pirunpesä 0,8”. Ajoneuvon voi jättää kyltin kohdalle.    

Luolaseikkailu Kolin kansallispuistossa

Kolin Pirunkirkko on suomalaisen luolaretkeilyn klassikko kohde. Eero Järnefeltin jalanjäljissä kelpaa laskeutua alas kenties Suomen tunnetuimman luolan uumeniin. Erityisesti juuri Kolin maisemamaalauksistaan tunnettu taidemaalari kömpi luolan hämyyn vuonna 1893 ja kirjoitti kolkon kalliokammion seinämään sanat: "yksi salaisuus yks henki, yksi onni kumpaisenki, on kirkko tämä, sen pyhyyttä muistelemma aina". Runon voi edelleen erottaa kallionpinnasta. Sen etsiminen ja löytäminen onkin monien Pirunkirkkoon saapuvien matkailijoiden tärkein tavoite.

Suuaukon kokoon verrattuna luola on valtava. Yli 30 metriä pitkä luola muodostuu useammasta osasta, jotka risteilevät kalliossa lähinnä Z-kirjainta muodoltaan muistuttavassa linjassa. Suuaukon jälkeen laskeutuu melko pieni ja pimeän onkalo kohti syvyyksiä, tämän jälkeen avautuu puolihämärä sola, jonka peräosaan paistaa päivä. Avoimesta kohdasta luola kääntyy ja edessä avautuu luolan pääsali, valtava rotkomainen, noin metrin levyinen ja yli kuusi metriä korkea luola.

Kolin Pirunkirkko ja 60 muuta luolaa löytyvät Karttakeskuksen kevään uutuusteoksesta LUOLASEIKKAILU. 

Tarinoiden mukaan tämä luola on varsinaisen Pirunkirkon eteinen, jonka perältä saattoi raon kautta kurkistaa varsinaiseen kirkkoon. Tarinalla on totuuspohjaa, sillä suurimman kammion perällä olevien kivien päälle kiipeämällä pääsee kurkistamaan vielä pitkälle kallion sisään johtaviin käytäviin. Tämä luo mielikuvan luolan loputtomuudesta ja on ollut otollinen synnyttämään mielikuvan kallion kätkemistä salakammioista. Muutamia satoja vuosia sitten Pirunkirkko oli paikka, jossa paikalliset tietäjät kokoontuivat ja jonne he jättivät uhrilahjoja.

Nykyisin luolat ovat eräs Kolin kansallispuiston huomattavimmista nähtävyyksistä. Pirunkirkko sijaitsee Kolin Rantatien varrella, noin 12 km Ukko-Kolin eteläpuolella. Tien varrella on tilava parkkipaikka. Luolalle johtaa opastettu, melko lyhyt ja helppokulkuinen polku, jonka ansiosta Pirunkirkko sopii seikkailupaikaksi koko perheelle. Polun varrelta avautuu todella kauniit järvimaisemat Pieliselle.     

Uusi kirja on ilmestynyt!

Kevään 2020 uutuuskirja! 

Viime vuosi koluttiin aktiivisesti luolia lasten kanssa ja nyt voin kaikkien seikkailijoiden iloksi ilmoittaa, että työn hedelmänä syntynyt teos Luolaseikkailu on ilmestynyt. Karttakeskuksen julkaisemassa kirjassa esittelen 60 helpoksi päiväkohteeksi sopivaa luolaa ja mukana on myös vinkit retkeilyyn lasten kanssa. Tänä keväänä kirja on äärimmäisen ajankohtainen, kun monet lapsiperheet miettivät innoittavia tapoja saada lapset liikkumaan ja luontoon. Onnistuneiden retkien, yhteisten hetkien ja ikimuistoisten seikkailujen myötä luolaretkistä voi kehittyä koko perheen yhteinen harrastus! 

Tilaa omasi: https://www.adlibris.com/fi/kirja/luolaseikkailu-9789522666291

Luolaseikkailu, Tuomo Kesäläinen (Karttakeskus 2020)

Tämä on innostava seikkailijan käsikirja onnistuneen luolaretken toteuttamiseen. Luolaseikkailu nostaa päivänvaloon 60 erityyppistä luolaa eri puolilta Suomea ja kertoo lisäksi sijaintitiedot useammasta sadasta muustakin luolasta. Luolat ovat erinomaisia kohteita pienelle seikkailuretkelle ja kirja antaa hyvät vinkit luolaretkeilyyn myös lasten kanssa.

Kirjassa korostetaan monipuolisia ja helposti lähestyttäviä kohteita. Luolan syntyyn ja käyttötarkoitukseen liittyvät tarinat sekä valokuvat virittävät tunnelmaan jo matkalla tai antavat lisäväriä iltanuotiolle. Hyvät kartat ja saapumisohjeet helpottavat retken suunnittelua.

Tiedonjulkistamisen apurahan teokselle saanut tietokirjailija Tuomo Kesäläinen on kolunnut Suomen luolia jo viidentoista vuoden ajan ja julkaissut aiheesta useita kirjoja.

Pyhitetty vesiputous lumoaa kauneudellaan

Pyhänkasteenputous, Pelkosenniemi

N 7433703, E 508412

Putouksen kuohut ovat mahtavimmat keväisin.

Pyhänkasteenputous on Pelkosenniemellä, Pyhätunturin Isokurun perällä sijaitseva, 17 metrin korkuinen vesiputous. Pyhänkasteenputous lukeutuu Pyhä-Luoston kansallispuiston tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Upean tunturikurun perukassa kohiseva putous, sen alainen Pyhänkasteenlampi sekä viereinen Uhriharju ovat menneisyydessä olleet saamelaisten pyhiä paikkoja.

Putoukselle johtava reitti kulkee mahtavan tunturikurun jylhien maisemien halki. 

Paikan arvon tiesivät myös kirkonmiehet ja 1600-luvulla, paikallistarinat kertovat, paikka häpäistiin. Inarin pappi Fellman saapui alueelle käännyttämään pakanuudessa eläviä saamelaisia sekä opettamaan suomen kieltä ja lukutaitoa metsien miehille. Fellman suoritti joukkokasteen Pyhänkasteenlammen vedellä kesällä 1648.  

Putouksen alla on melko pyöreä Pyhänkasteenlampi. 

Pyhätunturin maisemissa kaikki on pyhää, ainakin nimistöltään – seudulta löytyy muiden muassa Pyhäjärvi, Pyhäjärven kylä, Pyhäkuru, Pyhänkasteenputous, Pyhänkasteenlampi, Ukonhattu ja Noitatunturi. Alueella on sijainnut myös uhrikivi eli seita. Seidan sijainnista ei ole varmaa tietoa, mutta sen uskotaan olevan Pyhänkasteenputouksen vierestä sijaitseva kivi, johon on kaiverrettu vuosiluku 1917 sekä kirjaimia.

Pyhätunturin matkailukeskuksesta putoukselle on muutaman kilometrin patikointi. Reittien lähtöpisteenä toimii luontokeskus Naava, osoitteessa: Luontotie 1, 98530 Pyhätunturi, opastuskeskuksesta saa tietoa reiteistä.

Pyhän lähteen vesi virkistää raikkaudellaan

Somerojan uhrilähde, Salo

N 6710208, E 285197

Pyhän veden äärellä. 

Halikon Sampaassa, nykyisen Salon kaupungissa, on kristallinkirkasta ja parantavaa vettä harjun uumenista pulppuava pyhälähde - Somerojan lähde. Vetensä lähde saa läheisestä Kivikujannummesta. Paikallisten kertoman mukaan lähteen pohjassa on aikanaan ollut myös kiehuvia kohtia eli pisteitä, joissa purkautuva vesi saa pohjan hiekan vellomaan levottomasti. Tänä päivänä lähteen pohjalla ei kiehuntaa enää näy mutta laskuojan voimakas virtaus kertoo lähteen runsaasta antoisuudesta.

Pienestä lähdelammesta virtaa yllättävän vuolas puro. 

Paikasta kerrotun kansantarinan mukaan lähteessä elää kaloja, joita sanottiin kultakaloiksi. Vanhalla tarinalla on mahdollisesti totuuspohjaa, sillä lähteen laskuojassa on saattanut aikanaan elää etelässä harvinaiseksi käyneitä purotaimenia. 

Somerojan lähde tunnetaan muinaisena pyhänä ja parantavana lähteenä. Lähteen ympärillä uskotaan olleen pakanallinen pyhälehto eli hiisi, jonka pyhimmät elementit olivat lähde ja sen vieressä oleva suuri uhrikivi.

Lähteen veden kerrotaan olevan erityisen tehokas apu silmä, iho ja mahasairauksiin. Lähteen silmälle tuli uhrataan rahaa tai hopeaa, jonka jälkeen oli oikeus ottaa vettä lääkkeeksi tai kylpeä sairaudet pois lähteessä.

Lähteelle johtava polku alkaa osoitteesta Salaistentie 964, Salo. Pysäköintipaikalta on noin 300 metrin matka lähteelle, helppokulkuista polkua pitkin.

Ahvenanmaan mystinen metsäkirkko

Djupviksgrottan, Geta

N 6717442, E 105486

Kohde on mukana keväällä ilmestyvässä teoksessa Luolaseikkailu

Ahvenanmaalle tyypillisestä punaisesta graniitista muodostuneen jyrkänteen alaosassa avautuu kiehtovan ja kutsuvan näköinen suuaukko. Lumoavan aukon takana luola laajenee suureksi ja selkeäksi huoneeksi. Tila on kaunis, kiehtovien muotojen kirjoma kammio, jossa mahtuu hyvin tutkimaan luolan ihmeitä. Seisomakorkeutta kammiossa on pidemmällekin seikkailijalle.

Kammion lattialla on useampiakin istumakiviä, jotka saattavat liittyä paikan käyttöhistoriaan - kerrotaan, että luolassa on järjestetty jumalanpalveluksia, jonka vuoksi sitä kutsutaan myös nimellä Djupvikskyrkan. 

Luolan sijaitsee mahtavissa maisemissa ja se on suomalaiseksi luolaksi suuri, joten paikka nousee koko maamme mittapuulla luolien kärkikastiin. Myös luolan eliömaailma on kiehtova. Luolan hämystä saattaa löytää erityisesti luolissa viihtyvän, suuren luola-aukkohämähäkin. Djupviksgrottan on ensimmäisiä paikkoja maassamme, josta näitä suuria hämähäkkejä on löydetty. Suojaisassa tilassa viihtyvät myös lepakot ja muut luolia suosivat otukset.

Kalliokiipeilijät ovat paikalla tuttu näky, sillä alue on eräs koko maamme parhaita ja suosituimpia boulderointikohteita. Luolalle johtaa helppokulkuinen ja maastoon merkattu polku, joka alkaa ravintola Soltunan pihasta, ositteesta Getabergsvägen 16, Geta.       

Väkeväjärven Hitonpesä on luolamaailman erikoisuus

Erikoinen onkalo on todellinen harvinaisuus maamme luolien joukossa. 

Kohde on mukana keväällä ilmestyvässä teoksessa Luolaseikkailu

Matalan rapakivijyrkänteen kyljessä siintää lumoava aukko. Siinä missä valtaosa maamme luolista on erilaisia lohkare tai rakoluolia on Väkeväjärven rannalla sijaitsevan Hitonpesän ulkomuoto aivan erimaailmasta - todellinen yllätys.

 

Kun aukosta astuu sisään ja sytyttää lampun, on yllätys vielä suurempi. Ulkoa kaikki viittaa vaatimattomaan koloon mutta todellisuudessa luola on melko tilava ja vieläpä kaksisuuaukkoinen. Luola haarautuu pyöreästi kohti järveä osoittavaa suuaukkoa, jonka kautta paistava aurinko maalaa luola sisään todella tunnelmallisen, jopa maagisen hämyn. Onkalon takaseinästä johtaa lisäksi pieni tunneli kallion sisään, jossa odottaa hyvin salaperäinen pikku kammio. Luolan sisällä on vaikea kuvitella olevansa Suomen luonnossa, niin ainutlaatuinen näky on.    

Luola on suuaukon ulkoasua myöden erikoinen

Tarinoiden mukaan luola oli Hiton asuinpaikka, josta se sai nimensä. Tarinoiden mukaan luolassa on kaksi suuaukkoa, koska perimmäisessä kammiossa asuva yliluonnollinen asukas ei ollut erityisen voimakas, joten sillä oli pako-ovi, mikäli liian uhkaava tunkeilija ilmestyisi.

HUOM! Luolan seinämät rapautuvat todella voimakkaasti ja pienikin kosketus saa soran varisemaan alas sen seinämistä. Siksi luolassa on tärkeä liikkua varovaisesti ja välttää kosketusta seiniin ja niiden tahallinen rapsuttelu on ehdottomasti kiellettyä kohteen säilymisen vuoksi.

Väkeväjärven Hitonpesä, Lappeenranta (sijainti: N 6729826, E 553592)

Ruskon Miesvaha on melkoinen murikka

Miesvahan kiehtovin ykstyiskohta - kaunis lohkareportti.

Miesvaha. Sain aikanaan lukuisia vinkkejä, pyyntöjä ja suoranaisia käskyjä käydä tutkimassa ja katsomassa paikkaa. Pitkään se vain jäi ja siirtyi, mutta yhtenä kauniina keväänä korjasin asian ja lähdin katsomaan tuota myyttiset mittasuhteet saanutta siirtolohkaretta.

Miesvahan nimi alkoi liikkua ja levitä kun Kauko Pouttula julkaisi netissä tutkimuksensa (http://koti.mbnet.fi/kaukop/Miesvaha2.pdf )suuresta siirtolohkareesta Turun lentokentän takana.  Kyseessä on Maarian ja Ruskon pitäjien vanha rajakivi, unohdettu ja nykykartoista poistettu.  Kiveä verrattiin Kärsämäen komeaan Pirunpesään, sitä kehuttiin ja hehkutettiin mm. geokätkijöiden piireissä.

Miesvahaan voi lähestyä monesta suunnasta -  valitsin siis itseäni miellyttävimmän ja  se osoittautui hyväksi. Muutaman sadan metrin samoilu kuivassa mäntymetsässä, pääosin selkeää polkua pitkin ja siinä se oli – Miesvaha, moneen suuntaan halkeillut ja repeilyt siirtolohkare - iso kuin mikä.  En ollut nähnyt yhtään hyvää kuvaa kohteesta joten odotusarvo oli huhujen varassa.

Miesvahan lohkaretta leikkaavat useat kapeat kalliosolat.

Kiven läpi kulkee pieniä solia, ei mitään suuria rotkoja kuten Pirunpesällä vaan pikemminkin ahtaita rakoja. Emälohkareesta nojallaan olevien lohkareiden alle on muodostunut pieniä lippaluolia. Järkäleen kyljessä, maamerkkinä kasvaa jyhkeä kilpikaarnainen petäjä – se on komea näky. Myös iankaikkisen vanhan näköiset kuuset luovat oikein mukavaa tunnelmaa alueelle.

Järkäleen kyljessä kasvava, vanha ja komea petäjä näkyy kauas.

Kiipeän kiven päälle – ei ole epäilystäkään, huhut ovat räikeästi liioiteltuja. On tämäkin lohkare iso, varmasti Pirunpesän kokoa, mutta jos mietitään maisemallista ja matkailullista arvoa eivät ne kilpaile edes samassa sarjassa. Täältä puuttuvat mielenkiintoiset luolat, myöskään Pirunpesän jylhyyttä ei päästä edes hyvällä mielikuvituksella lähellekään.

Itse lohkareen suuresta koosta huolimatta alueen suurin luola on vaatimaton.

Laskeudun kapeaan solaan, ja edessä avautuu lupaava, kylmää hönkivä aukko. Vastassa on pieni luola, odoton löytäväni suuremman mutta kyllä tämäkin onkalo varmistaa sen, että Miesvaha pääsee mukaan Suomen luolalistalle. Luolassa mahtuu hyvin seisomaan, korkeutta on paikon yli 2 metriä, leveyttä ehkä saman verran ja pituutta hieman enemmän. Kivien alta johtaa ahdas muutaman metrin pituinen käytävä ulos, toiseen suuntaan johtaa samaten ahdas ja louhikkoinen 3 -4 metrinen käytävä. On sillä kiistattomasti pienen Suomalaisen luolan mitat.

 

Kierrettyäni kiven voin todeta kohteen mielenkiintoisimman yksityiskohdan olevan kaunis kiviportti tuon suurimman luolan läheisyydessä. Kiviportit kiehtovat aina, tämä ei tee poikkeusta. Se on ihan kivan kokoinen ja selkeä. Valitettavasti Miesvaha ei onnistunut lunastamaan sille asetettuja ennakko odotuksia, mutta ei sitä väheksyäkään voi. Kivellä on kokoa ja näköä ja ennen kaikkea kiehtova historia.

Lentokentän läheisyys näkyy ja kuuluu alueella seikkailessa.

 

Kiven mitat, historiaa sekä muuta tietoa ja arvauksia:  http://koti.mbnet.fi/kaukop/Miesvaha2.pdf

Syrjässä sijaitsevat Tornimäen luolat ovat säilyttäneet mystiikkansa

Tornimäen luolat, Kisko (Salo)



Tornimäki, Kisko

Aivan Varsinaissuomen äärilaidalla, Kiskon rajamailla kohoaa upea luonnon nähtävyys: Tornimäki. Mäen huipulle saapuessa on helppo kuvitella, mistä tämä mäki on saanut nimensä.

Tornimäen rikkoutunut jyrkänne.

Valtavat jyrkkäreunaiset, paikoin jopa kymmeneen metriin kohoavat lohkareet ja jyrkänteet muodostavat mäen huipusta suuren ”vartiotornin”. Näky on todella hiljentävä ja kunnioitusta herättävä.

Repaleisessa jyrkänteessä on pitkien, hämyisten käytävien lisäksi myös valoisempia lippaluolia.

 

 

Luola.

Tornimäen jyrkänteille on muodostunut ainakin kolme – neljä suurempaa lohkare ja rakoluolaa, suurimmissa, seisomakorkuisissa kallionläpi kulkevissa repeämissä mahtuu kulkemaan hyvin, mittaa on kymmeniä metrejä. Lisäksi jyrkänteiden alle vyöryneiden lohkareiden väleihin on muodostunut pienempiä luolamaisia tiloja, joten tutkittavaa riittää.

Tornimäen luolat ovat tyypillisiä rako- ja lohkareluolia.

Kuolleet kuusikot, suuret jäkäläalueet ja kallioilla kohoavat kelopuut luovat erämaisen tunnelman. Tornimäen luonto on koskemattoman ja luonnontilaisen oloista, välillä melko vaativaa mutta kuitenkin miellyttävää kuljettavaa. Erittäin suurta varovaisuutta lohkareikossa kulkiessaan on syytä noudattaa.

 KARTTA KOHTEELLE

Saapumisohjeet

Tornimäki sijaitsee Kiskon Kärkelän kylässä, päätieltä nro. 186 käännytään Kärkelään (Kärkelänkartanotie) tietä jatketaan n. 4 km, maatilan pihan kohdalta kääntyy oikealle Järventaustantie, jota ajetaan n. 1,2 km kunnes saavutaan mäenpäältä alkavan metsäautotien päähän, metsäautotie on suljettu ketjulla, mutta tien päähän saa pysäköityä oman autonsa ja tästä on helppo aloittaa kävely kohti vuoren huippua, kävelyä ei ole kuin muutamia satoja metrejä. 

Tietokirja Suomen luolista ilmestyi kesällä 2015

Sallan Kahdenojanniemen rotko on luonnon salasopukka

Kahdenojanniemi, Salla

Kahdenojanniemen rotko, Salla

Suomessa on satoja ja taas satoja hienoja ja hyvin opastettuja luontokohteita mutta näiden lisäksi luontomme kätkee syleilyynsä vielä tuhansia ja taas tuhansia tuntemattomia.  Yksi tuntemattomista kohteista piilottelee Sallan Hautajärven ja itärajan välisten jänkien suojissa.

Alimmaisen Ahmalammen ja Kahdenojannimen välissä on pieni nimetön rotkojärvi – alue on geologisesti todella erikoinen. Järven pohjoispäässä on joukko kallioon uurtuneita uomia paikassa, jossa kaksi laaksoa, joissa kummassakin on virrannut jäätikön sulamisvesiä yhtyvät. Jos muodostuma olisi hiekkaa, se olisi sanduri tai sandusdelta. Kyseessä on todennäköisesti paineellisen jäätikön sulamisveden kulutusmuoto.

Rotkon pohjalla on pieni rotkojärvi 

Järven pohjoisosaa ympäröivät jyrkänteet ovat melko vaatimattomat, mutta kuitenkin tunnelma on rotkomainen. Tavallisen "sunnuntaimatkailijan" ei kannata tätä rotkoa lähteä varta vasten katsomaan mutta geologian harrastajalle paikalla voi avautua todellinen aarreaitta. 

 

Paikoin jyrkänteet kohoavat oikeinkin komeiksi.

Syksy on erikoisen lämmin, järvien pinnat peilityyniä. Vallitsee jopa outo tyyneys ja rauha. Mutta joskus on täälläkin, luonnonhelmassa ollut levottomampaa. Muutaman kilometrin päässä rotkojärvestä sijaitsee astetta synkempi paikka - Kiviaavan muistomerkki. Muistomerkki on pystytetty jatkosodan aikaisten partisaanien siviiliuhrein muistoksi uhrien vangitsemispaikalle. Partisaanit surmasivat viisi heinänteossa ollutta siviiliä Kiviaavalla 15.7.1943. Kammottava osa Suomen historiaa, monessa maassa tällainen on tänäänkin arkipäivää – todella surullista.

Louhikoksi murtuneet jyrkänteet luovat paikalle erämaisen tunnelman.

 

Miten sinne pääsee? Sallan Hautajärven luontotalolta ajetaan noin 300 metriä etelään, mistä kääntyy vasemmalle Niitselyksentie – risteyksessä opasteet myös Kiviaavan partisaani-iskupaikalle. Niitselyksentietä ajetaan noin 7 kilometriä, josta erkanee vasemmalle pienempi tie , seuraa Kiviaavan iskupaikan opasteita. Tästä risteyksestä ajetaan noin 2 kilometriä. Rotkojärvi on muutaman sadan metrin päässä tien vasemmalla puolella, paikalle ei ole opasteita.

KARTTA

Kuusamon Kiutaköngäs on eräs Suomen kauneimpia koskia

Kiutakönkäällä on pituutta yli 200 metriä ja putouskorkeutta lähes 14 metriä. Rotko on syntynyt kahden kulutuskestävyydeltään erilaisen kivilajin saumakohtaan.

Punainen dolomiittiseinämä nousee kuohuvasta kosketa läpi pääsemättömänä muurina. Ei näytä lainkaan Suomelta. Hiljentävä, kohti taivaita kohoava muuri on pysäyttänyt ihmiset ihmettelemään suuruuttaan ja pyhyyttään jo kaukana esihistorian hämärissä. Tänä päivänä kalliota kumartavat tuhannet Karhunkierroksen turistit ja vaeltajat - paikka on kuuluisa Kuusamon Kiutaköngäs.

Noin kaksisataametriä kohti yläjuoksua Oulankajoki alkaa puskea vesiään ahtaaseen kanjoniin. Koski on erittäin jylhä ja voimakas. Voimallisten virtojen jälkeen jättäminä todisteina kimmeltävät veden täyttämät hiidenkirnut rantakallioilla, kirnujen pohjalla lepäävät hioutuneet kivet kertovat kirnujen olevan edelleen aktiivisia. Korkean veden aikaan virran voima alkaa pyörittää kivi ja kuluttaa kattilan seinämiä - aukot suurenevat.

Jättikirnuja könkään alajuoksulla.

Todelliset jättikirnut löytyvät jylhimmän seinämän tuntumasta, ne ovat suuria kuin uima-altaat. Kanjonin seinämillä leikittelevät kilpaa ruskan värjäämien lehtien kanssa kallioiden keltaiset ja punertavat sävyt. Pienempänä yksityiskohtana ja erikoisuutena erottuvat törmällä törröttävät jokiraukit. Ei ole lainkaan ihme, että Kiutaköngäs on Kuusamon suosituimpia yksittäisiä käyntikohteita.

Pian jylhimmän seinämän jälkeen alkaa laaja suvanto, joki rauhoittuu välittömästi vapauduttuaan rotkon puristuksesta. Vastarannalla näkyvät Mataraniemen laajat hietikot. Paikalla on asuttu jo kivikaudella mutta myös lähihistoriasta löytyy mielenkiintoisia jälkiä. Joen törmään on kosken suuntaisesti räjäytetty noin 200 metriä pitkä tukinuittoränni, jonka avulla kierrettiin pauhaavan kosken kuohut.

Oulankajoen komein koski, Kiutaköngäs on Suomen tunnetuimpia koskia. Saamen kieleltä käännettynä nimi Kiutaköngäs tarkoittaa rotkomaista vesiputousta

 

Miten sinne pääsee? Rukan keskuksesta ajetaan valtatietä 5 noin 10 km, josta käännytään oikealle Sallaan menevälle tielle nro 950. Sallan tietä ajetaan 7 km ja Käylän kylän kohdalta käännytään Liikasenvaaran tielle. Risteyksestä on matkaa luontokeskukselle 13 km. Opastuskeskuksen parkkipaikalta on noin 1 km kävely Kiutakönkäälle.  KARTTA

Superkuuta ihmettelemässä Liedon Linnavuorella

Kun uutisessa kehutaan "Marraskuun täysikuu, jonka voi nähdä taivaalla maanantaina marraskuun 14. päivänä illansuussa, on super-superkuu. Viimeksi täysikuu on ollut näin lähellä maata vuonna 1948." Niin pitäähän sitä jalkautua oikein maastoon ihmettelemään. Ja mikä tarkoitukseen sopisi paremmin kuin Liedon legendaarinen Vanhalinnan linnavuori. Vaikkakin ennusteiden ja taivaalle tehdyn pikaisen vilkaisun perusteella oli mahdollista, että tämä harvoin toistuva taivaanilmiö jäisi kokonaan näkemättä. Toisin kävi, kuu paljastikin melko pian alkuillasta kirkkaan ja pyöreän ulkoasunsa.

Pilviverho rakoilee ja vuoden 2016 komein super-kuu pilkistää noustessaan Vanhalinnan kartanon takaa.

 

"Superkuu näyttää noin 14 prosenttia suuremmalta ja 30 prosenttia kirkkaammalta kuin Kuu pienimmillään," kertoo Yle:n uutinen.  

Super-kuu 14.11.2016

Eihän se kuu todellisuudessa niin ihmeelliseltä normaaliin täysikuuhun verrattuna näyttänyt. Mutta hienoa on tällainen erikoistilanne seistä todistamassa näin ainutlaatuisessa miljöössä.

Joku hieman taiteellisemmalla silmällä varustettu lumiukon tekijä oli veistänyt linnavuoren laelle upean linnanneidon.  

lainaukset:  http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/13/katse-taivaalle-suurin-ja-kirkkain-superkuu-68-vuoteen