Suomen luolat

Suomen luolat

Tekstit: Aimo Kejonen & Tuomo Kesäläinen

Kuvat: Tuomo Kesäläinen

 

Luolien hämärä lumo.

Ensimmäiset luolia käyttäneet Suomen asukkaat olivat Neandertalin ihmisiä, jotka asuivat Eem-interglasiaalin aikana, 100 000 – 120 000 vuotta sitten, Kristiinankaupungin Susiluolassa. Luola on yksi niistä harvoista ihmisen luola-asumuksista, joka on jäänyt mannerjäätikön alle. Hapan, graniittinen maaperä on tuhonnut luumateriaalin, mutta vuosina 1996-2006 suoritettujen arkeologisten kaivausten mukaan tulisijoja ja kivisiä työkaluja on säilynyt.

Arkeologi Timo Miettinen tutkimassa Maskun Mätikän luolan kivikautista luolamaalausta.

 

Seuraavat kerran luolia alettiin arkeologisten todisteiden mukaan käyttää 7 000-8 000 vuotta sitten. Löydöt ovat vähäisiä; luolamaalauksia, nuolenkärkiä, muutama kivikirves ja hieman keramiikkaa. Luolien käyttö jatkui läpi pronssi- ja rautakauden kirjoitetun historian alkuun asti. Siitä ovat todisteina eri-ikäiset keramiikkalöydöt, aarteet ja uhripaikkoina käytetyistä luolista tehdyt löydöt. Mm. Sir Arthur Evans, myöhempi Knossoksen löytäjä, löysi vuonna 1873 Inarinjärven Ukonsaaren uhriluolasta 1100-luvun hopeakorun. Viime vuosien luuaineiston ajoitusten mukaan uhripaikkaa käytettiin yli 800 vuoden ajan vuosien 1000 ja 1850 välillä.

 

Hautvuoren luolat, Laitila - aluetta ja sen luola on käytetty jo varhain. Alueelta on löydetty pronssikautista keramiikkaa ja suurimpien luolien lattiaa peittää 6000 vuotta vanhoista simpukankuorista koostuva maa-aines.   

Kirjoitetun historian ja muistitiedon aikana luolia on käytetty moniin tarkoituksiin. Jotkin luolat olivat pirujen ja tonttujen asuntoja ja tietäjien kirkkoja, toiset sotapakolaisten turvapaikkoja, kolmannet metsästäjien, kalastajien, marjastajien ja metsänkaatajien leiripaikkoja ja eräät turkisriistan pyyntipaikkoja. Rosvot, erakot ja munkit pitivät luolia asuntoinaan. Luolissa on harjoitettu monenlaista ammattitoimintaa. Niissä on ollut pajoja, räätälinverstas, olutpanimo, pontikkatehtaita, kalakellareita ja savustamo.

 

Perniön Hiidenkirkossa on tarinoiden mukaan asunut hiisiä.

Salon Ilmusmäen luola on muinaisten tietäjien käyttämä tiedonhakupaikka.

Suomen luolatietoja alettiin kerätä talteen ja saattaa kirjalliseen muotoon, kun Ruotsin kruunu perusti 1666 antikviteettikollegion, jona tehtävänä oli tallettaa valtakunnan muinaisuuteen liittyviä esineitä ja tietoja. Autonomian ajalla tietojen keruu tehostui, kun 1832 perustettu Suomalaisen kirjallisuuden seura ja 1870 perustettu Suomen muinaismuistoyhdistys alkoivat kerätä muun muassa luolatietoja. Molemmat seurat lähettivät myös nuoria opiskelijoita stipendiaatteina keräämään eri alueiden arkeologista esineistöä ja kansantarinoita.

Vankion kellari, Lieto

Luonnontieteelliseen, lähinnä maantieteelliseen ja geologiseen kirjallisuuteen luolat ilmestyivät vuosien 1870 ja 1890 välillä. Suomen ensimmäisenä speleologina voidaan pitää maantieteen professori J. E. Rosbergia, joka vuosina 1910-1914 julkaisi sarjan lyhyitä luolatutkimuksia. Seuraavina vuosikymmeninä julkaistiin joukko yksittäisiä luolatutkimuksia. Luolien inventointi piristyi uudelleen 1980-luvulla, kun luolat tulivat erääksi arvokkaiden luontokohteiden ryhmäksi, joita koottiin seutukaavaliittojen luonnonsuojeluselvityksiin. Samaan aikaan julkaistiin lukuisia erikoistutkimuksia erikoisista luolista kuten tafoneista, miaroliittisista kideonkaloista ja Ahvenanmaan rantaluolista.

 

Luolaharrastus voi olla retkeilyä perheen kanssa...

...tai ahtautumista entuudestaan tuntemattomiin lohkareikkoihin.  

Ensimmäinen poikkitieteellinen, mutta epävirallinen ja vailla säännöllistä rahoitusta toiminut luolainventointi aloitettiin 1985 neljän Geologian tutkimuskeskuksen tutkijan voimin. Sen tuloksena on maastotarkistettu yli 1000 luolaa ja saatu melko hyvä tuntuma siitä, millaisia luolia Suomessa on. Suomen luolavalikoima poikkeaa huomattavasti muualla tavallisesta. Inventoinnin tuloksia on käytetty edelleen luonnonsuojeluinventoinneissa, lepakkotutkimuksissa, matkailussa, geokätkennässä ja useissa muissa tarkoituksissa. Eurooppalaiselle tasolle luola-ala saatiin vasta vuonna 2010, jolloin Suomen luolaseura ry perustettiin.

Lohjan Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiviluola.

Karhunpesäkiven onkalo Inarissa on Suomen suurin tafoni.

Suomessa luola määritellään sellaiseksi kallio- tai maaperän onkaloksi, johon mahtuu 2-3 aikuista ihmistä. Luolaksi voidaan myös määritellä suuria kalliolippoja, joiden alle mahtuu sadetta pitämään kymmenkunta aikuista, tällöin puhutaan lippa- tai puoliluolasta. Pienemmätkin onkalot voidaan laskea luoliksi, jos niillä on erityistä geologista tai historiallista arvoa. Useimmiten Suomalainen luola on lohkare- tai rakoluola tai näiden kahden luolatyypin yhdistelmä. Muita luolatyyppejä ovat esimerkiksi kideonkalot, seismotektoniset eli maanjäristyksen muodostamat luolat, kalkkikiveen syöpyneet karstiluolat, tafonit ja muut rapautumisluolat.

Ikimuistoisia ja tunnelmallisia luolaseikkailuja!

Tietoa Suomen luolista:

Suomen 100 - Geologiset kohteet - Aimo Kejonen
Suomen 100 - Kansantarinat - Aimo Kejonen
Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin - Tuomo Kesäläinen

luola, suomen luolat, luolamies, Aimo Kejonen, tuhannen luolan maa

 

Vankion kellari, Luolakallio, Lieto

Liedon Tuulissuolla, rähjäisen teollisuusalueen takana kohoaa melko luonnontilainen mäki Luolakallio. Kuten nimestä voi jo päätellä, löytyy Luolakallion jyrkänteestä luola ja vielä komea sellainen.



Suurten kalliopaasien repeytyesä irti emäkalliosta on lohkareiseen repeämä kohtaan syntynyt mystinen ja mielikuvitusta ruokkiva neliskulmainen läpikäytävä. Luolaan johtavat rotkot ovat repaleisia, teräväsärmäisiä, taianomaisia.



Maisemat, luonto, koko luolan ympäristö on erittäin taianomaista. Hyvällä mielikuvituksella ja avoimella mielellä varustettu metsässä kulkija havaitsee paikan heti metsänhenkien asuipaikasi. Menninkäisiä, hiisiä, piruja...



Jylhä kalliopahta tuo mieleen pyhät seitakalliot. Luolakallion Vankionkellari on kokonaisvaltainen elämys ja ainut laatuinen luontomatkailukohde keskellä hektistä teollisuusaluetta.

KARTTA

Paljon mielenkiintoisia luola uutuuskirjassa SEIKKAILIJAN RETKIOPAS VARSINAIS-SUOMEN LUOLIIN

Takakirveen tunneli, Turku

Kaerlantien ja Pulmussuonkadun kulmassa, hiekkakentän takana metsikössä toisiinsa nojaavien lohkareiden väliin syntynyt läpikuljettava tunneli. Pituus 10 m, leveys 1,5 m - 2 m korkeus 0,5 m - 2 m. Luolan lattia maata ja kariketurvetta. Seiniä töhritty maalilla, roskainen. Vieressä päiväkoti, luola lasten leikkipaikka, maastokulunutta. Lohkareiden koko pituus 10 m, leveys 4 m, korkeus 2,5 m - 3,5 m.



KARTTA

Jeremian luolat, Kustavi

Jeremiaan luolat sijaitsevat aivan Kustavin lossirannan läheisyydessä. Nämä mahtavat jopa kymmenien metrien korkuiset, meren pyöristämät kallionjyrkänteet tarjoavat upeita luola ja luontoelämyksiä.


Vain kymmenien metrien päässä meren rannasta kohoava, yhteensä satoja metrejä pitkä ja parhaimmil-laan yli kymmenen metriä korkea kallioseinämä tarjoaa lukuisia erikokoisia luolia tutkittavaksi, seinä-mästä löytyy tutkittavaa pienistä ryömimä kokoisista onkaloista, suuriin ja tilaviin, seisomakorkuisiin luoliin. Jyrkänteestä löytyy mm. "maisema-luola", tilavassa luolassa on mukava rauhoittua ja nauttia edessä aukeavasta merimaisemasta.


Alueen maasto on helppokulkuista ja luolat mukavaa tutkittavaa, parkkipaikalta luolille on vain muuta-man sadan metrin kävelymatka, selkeä, melko kulunut polku on merkattu hyvin maastoon, luolia ei varsi-naisesti ole merkattu eli ne täytyy itse löytää jyrkänteistä. Jeremiaan luolat ovat hyvin miellyttävä ja mie-lenkiintoinen kohde joka pystyy monipuolisuudellaan tyydyttämään vaativammankin seikkailijan tarpeet. Luolaston kerrotaan saaneen nimensä luolissa Isovihan aikaan pakoilleen ja piileskelleen Jeremias nimi-sen miehen mukaan.


Kustavintietä jatketaan Kustavin keskustan läpi kohti lossirantaa, muutamaa sataa metriä ennen lossiran-taa tien vasemmalla puolella on tilava parkkipaikka, tien toiselta puolelta, vähän P-paikan risteyksestä takaisin Kustavin keskustaan päin (n. 20 m) lähtee polku metsään, polunpäästä löytyy puinen kyltti Jere-miaan luolat. Merkattua polkua seuraamalla löydät luolille, matkaa P-paikalta luolille on alle puoli kilo-metriä.

Korsvuoren luola, Nousiainen

Suuren siirtolohkareen repeämiin ja murtumiin syntynyt tilava, avara ja valoisa luola. Korkeus 2 -3 m leveys 2 -4m pituus n. 5m.

Luolan sisäänkäynnin eteen kasattu kivinen muuri, muurin korkeus noin puoli metriä. Lohkareen koko arviolta koko joka suuntaan 5 -6 m halkeilut kolmeen suurempaan osaan, lohkareikon alla pienempiä luolia. Luolasta löytynyt rautakautista keramiikkaa. Mäen rinteellä kivikautinen asuinpaikka.

Sijainti kartalla: Klikkaa!

KIITOS punapukuiselle lenkkeilijälle paikan esittelystä!

Kirja-arvostelu Hermeetikossa

Tietokirjailija ja Hermeetikko-lehden päätoimittaja Jukka Nieminen tutustui kirjaan Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin. Mitä taipumaton mystikko piti teoksesta, lue osoitteessa: http://www.hermeetikko.com/15/index.php?option=com_content&view=article&id=190:kirja-arvostelu-seikkailijan-retkiopas-varsinais-suomen-luoliin-&catid=44:paeaekirjoitukset&Itemid=115

Sivulla pääset tutustumaan myös Hermeetikon maailmaan, jossa kaikki ei olekaan niin kuin sinulle on väitetty! Sivujen kautta voit tilata myös Nimisen tuoreimman teoksen: Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta

Ilavan Kellari, Pyhäranta

Ilavan kellari - Valtavan siirtolohkareen alle muodostunut pieni luola Pyhärannan Nihtiössä.


Läpi kuljettava, istumakorkeuksinen tunneli on tarjonnut aikoinaan suojaa isovihan vainoa pakoileville ihmisille.


Maan tasalla sijaitseva, valoisa onkalo on sopiva vaikka lasten leikkeihin. Luola sopisi hyvin paikalliseksi turistinähtävyydeksi. Autolla pääsee aivan muodostelman viereen!

Ilavan kellari kartalla: KLIKKAA!!

SEIKKAILIJAN RETKIOPAS VARSINAIS-SUOMEN LUOLIIN ON ILMESTYNYT!

Tanskalan ryövärinluola, Sauvo

Sauvon Tanskalassa sijaitseva pieni tunnelimainen luola. Kallion repeämään kiilautunut kivenjärkäle muodostaa alleen pienen muutamia metrejä pitkän läpikuljettavan luolan. Luolassa on piileskellyt ryöväreitä.



Tanskalan luolasta on löytynyt kivikautinen vasarakirves.



Katso sijainti kansalaisen karttapaikasta: KARTTA

Sika-Kyöstin luola, Nousiainen

Sika-Kyöstin legenda

Kuvat Nousiaisten Sika-Kyöstin luolalta, tekstit lainattu Wikipediasta!



"Nimi ja tarinoita

Lääninkanslian asiakirjoissa liikanimi Sika-Kyösti esiintyy ensimmäisen kerran 1832. Liikanimen Sika-Kyösti (myös muun muassa "Sika-Kyöstä") Kustaa Nummelin sai kansantarinoissa ensinnäkin siksi, että hänen uskottiin kykenevän muuttamaan itsensä siaksi, jolloin hän on ollut silmänkääntäjän roolissa. Toisen version mukaan Nummelin oli pakomatkallaan piiloutunut erään teurastajan Turkuun kuljettamaan sikakuormaan. Piiloutuminen tapahtui siten, että Sika-Kyösti veti ylleen teurastetun sian nahan ja röhki sikana kuljetushäkissä muiden sikojen joukossa. Todennäköisimmin Sika-Kyösti sai liikanimensä varastettuaan sianpuolikkaan tai sikoja. Todellisuudessa hän ei kuitenkaan varastanut sikoja vaan neljä hevosta.

Tarinaperinteen keskuksia ovat Turun ja Salon seudut. Tarinoiden tunnetuin hahmo on kuoleva sankari, sitten veijari ja noita. Kuolevan sankarin hahmo esiintyy yleisimmin niissä tarinatoisinnoissa, joissa nimismies ampuu Sika-Kyöstin joko hopea- tai lyijyluodilla.

Veijari-hahmo toteutuu muiden muassa tavarantasaajasta kertovissa tarinoissa. Robin Hood -hahmona Sika-Kyösti jakaa rikkailta ottamaansa omaisuutta köyhille. Todellisuudessa Kustaa Nummelin palkitsikin aina hyvin ne, jotka antoivat hänelle ruokaa ja majoituksen eli hyysäsivät häntä. Naiset ja lapset olivat Sika-Kyöstin erityissuojelussa. Useissa tarinoissa hän lahjoittaa viimeisen lehmänsä velan takia myyneen torpan emännälle uuden lehmän hinnan. Tavallisesti Sika-Kyöstiä ei tunnisteta, ja hän päättää kohtaamisen tokaisemalla: minä olen juuri se pelätty Sika-Kyösti. Tässä kuvastuu Sika-Kyöstin maine toisaalta pelättynä ja toisaalta ihailtuna hahmona.

Noita-tarinoissa yliluonnollisia kykyjä omaava Sika-Kyösti on liitossa pirun kanssa ja hänet saattoi tappaa vain hopeisella luodilla. Kertomusten rationaalinen selitys haavoittumattomuudelle on nahkainen tai rautainen panssari, joka suojasi luoteja vastaan.

Harvinaisin hahmo on murhamies ja vähiten tunnettu tarina-aihelma on Sika-Kyöstiin liitetty syntymättömien lasten surmaanminen ja syönti.

Sika-Kyöstin kallio ja hauta

Nummelinin kuolinpaikalle Raisiossa hakattiin kallioon risti ja vuosiluku 1836 sekä nimikirjaimet S.G. (Svin-Gösta) ja todennäköisesti myöhemmin virheellinen päivämäärä 29.5. Lasten kerrotaan pelänneen tuota paikkaa. Kuolinkallion ohitus antoi aiheen kertoa Sika-Kyöstin kuolemasta ja muita tarinoita. Kallioon liittyy vielä ainoa Sika-Kyöstistä kertova kansanlaulu, jonka mukaan hän oli "varkaiden kuningas". Kalliokirjoitus muistutti raisiolaisia ja ohikulkijoita legendaarisen mestarivarkaan kuolemasta aina vuoteen 1960, jolloin TVH räjäytti kalliota uutta moottoritietä rakentaessaan.

Sika-Kyöstin luolat

Varsinais-Suomessa on kaikkiaan kolme Sika-Kyöstin nimellä tunnettua luolaa.

Hänen syntymäkotinsa lähellä Nousiaisten Hyrkön kylässä on kivenlohkareista muodostunut luola, jonka pohjalla näkyy makuusija. Paikallisen perinteen mukaan Sika-Kyösti on oleillut siellä. Luolan koon perusteella se on ollut mahdollista, sillä sisään mahtuu noin viisi ihmistä. KARTTA



Halikossa, kirkon viereisellä Kärävuorella on toinen Sika-Kyöstin luola, joka sijaitsee vaikeakulkuisella jyrkänteellä, suuren lohkareen alla.

Maskussa on kerrottu Mätikän luolassa majailleen rosvoja, joista kuuluisin lienee Sika-Kyösti."

Tekstit: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sika-Ky%C3%B6sti



Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin

Urpankallion luolat, Mietoinen

Pyöristynyt ja jyhkeä Urpankallio erottuu selvästi Mietoisista Askaisiin johtavalle tie nro. 1930:lle. Urpankallio sijaitsee pienen peltosaarekkeen päässä, Mynämäentien ja Kaulakontien risteyksessä.


Urpankallio on lohjennut ja murtunut useisiin osiin, halkeamiin on muodostunut kaksi lohkareen läpi kulkevaa rotkomaista luolaa. Lohkare pohjoiset tunnelit johtavat viistosti kallion laelle.


Lohkareella elää supikoiria, toisen luolan yläosan kalliolipan alla on eläinten vessa, ja löyhkä on sen mukainen. Toisen luolan yläosa on ahdas ja ryteikköinen, Suuaukon tukkii osittain kaatuneen puun runko ja pystyssä törröttävä juurakko. Nämä elementit lisäävät mukavasti tunnelmaa melko vaatimattomaan luolaa.


Urpankallion tunnelit ovat itsessään kiehtovia ja tilavia luolia. Maasto luolien ympäristössä on ryteikköistä ja vaikea kulkuista, luolissa asuu eläimiä ja kallio sijaitsee oikeastaan, ainakin osittain omakotitalon tontilla, joten suurempaa potentiaalia ei Urpankallio tunnelella ole mutta kyllä niillä kannattaa poiketa kun ohi kulkee!

Urpankallio löytyy täältä: KARTTA

Veskellar, Uusikaupunki

Veskellar on valtava avoluola Pärkänvuoren kyljessä, Uudenkaupungin ja Taivassalon rajamailla.


Pärkänvuoren pystysuorat 10 -20 metriä korkeat jyrkänteet ovat kiipeilijoiden suosiossa!


Veskellar ei ole pimeä, eikä luolamainen. Suojaisan valtavan lipan alle mahtuu kuitenkin kymmeniä ellei satoja ihmisiä.


Useimiten luolan kivikoilla makaa vesi, siitä varmasti luolan nimikin. Loppukesällä pohjan kivikot voivat olla kuivilla. Luolan edessä on suuri Morsiuskivi niminen lohkare johon liittyy tarinoita.

SEIKKAILIJAN RETKIOPAS VARSINAIS-SUOMEN LUOLIIN ON ILMESTYNYT!
Tilaa kirja tästä linkistä: TILAA KIRJA TÄSTÄ!

Ryövärinluola, Kaarina

Kaarinan Kuusiston saaren päästä, pienestä ryövärinholman saaresta aivan merenrannan tuntumasta löytyy yksi eteläisen Suomen upeimmista luolista. Merirosvojen muinainen piilo, Ryövärinluola.



Kapea halkeama alkaa kallion laelta ja jatkuu syvänä rotkona meren rantaan. Mittaa kallion repeämällä on 50 -100 metriä. Rotkon kattoon ja seinämien väleihin kiilautuneet lohkareet muodostavat kanjoniin ainakin 3 suurta holvimaista luolaa. Luolan korkeus erot ovat suuret, luolien lattiaa peittää kosteat kivet ja sammaloituneet puunrungot. Tunnelma on taianomainen.



Ryövärinluola on Varsinais-Suomen komeimpia. Tarkemmat kuvaukset ja tarinoita luolan merirosvoista sekä 29 muuta Varsinais-suomalaista luolaa kirjassa: Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin

Kartta

Kirjatraileri: Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin

Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin on pian täällä! Tutustu kirjaan tästä linkistä: KIRJATRAILERI

Kirjatraileri: Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin
http://www.kirjatraileri.fi/default.asp?sivuID=26924&component=/trailerit/default.asp&recID=224

Pahojärven piilokirkko eli Härjänkorven kirkko, Pyhäranta

Suomen luolat



Valtatieltä 8 Pyhärantaan johtavan tien numero 196 varrelta löytyy ulkomuodoltaan ja historialtaan kiehtova Pahojärven piilokirkko. "kirkko" on suurten siirtolohkareiden suojiin syntynyt holvimainen tila jota paikallinen väestö on käyttänyt vainoaikana Jumalan palveluksiin.

KARTTA

Pahojärven piilokirkkoon liitty paljon myös synkkiä tarinoita lisätietoa kohteesta ja 30 muusta Varsinais-suomalaisesta luola alueesta keväällä ilmestyvässä uutuus kirjassa SEIKKAILIJAN RETKIIOPAS VARSINAIS-SUOMEN LUOLIIN

Hirvi-Simunan luola, Lempäälä

”Hän teki pirun kanssa sopimuksen viemällä kirkosta ehtoollisleivän, jonka pani seinälle ja ampui siihen pyssyllään. Näin hän sai pirulta tarkkuuden pyssyynsä ja hyvän metsästysonnen”



Hirvi-Simunan luola on muodostunut valtavan lohkarekasan rakoihin. Ulkoisesti ja tunnelmaltaan alueella on hyvin paljon yhteneväisyyksiä Turun Kärsämäen Pirunpesän kanssa. Useita metrejä korkean järkäle röykkiön alle on muodostunut usea suuaukkoinen ja vaikeakulkuinen luolasto.



Hirvi-Simunasta kerrotaan paljon mielenkiintoisia tarinoita ja on selvä että hänen legendansa on pääosassa luolasta puhuttaessa, tarinat ovat kuitenkin suhteellisen nuoria. Näin massiivinen luonnonmonumentti, näin keskeisellä paikalla on varmasti tunnettu pitkään. Mikä lohkarekasan merkitys on ollut muinaisille Suomalaisille jää varmasti ikuiseksi mysteeriksi, mutta se ei tarkoita etteikö sillä tällaista merkittävämpääkin historiaa olisi!


Korkean lohkareen päältö on hyvä näkyvyys ympäröivään maastoon. Koko lähi alue on valtavien kivenjärkäleiden muodostaman pirunpellon peitossa.

Hirvi-Simunan elämä päättyi oman käden kautta juuri tässä luolassa, hänen jäänteensä haudattiin moneen eripaikkaan koska jokaisella hautapaikalla alkoi kummitella. Mahdollisesti Simunan sielu kummittelee ja majaillee tänä päivänä luolan pimeissä kellareissa…

Lisää tarinoita luolasta ja Hirvi-Simunan seikkailuista Aimo Kejosen kirjassa – Suomen 100 Kansantarinat

KARTTA KOHTEELLE