Suomen 2. suurin tafoni - Pirunpesäkivi, Nokia

SUOMEN LUOLAT

 

Aimo Kejonen ja Nokian Pirunpesäkivi

Sain aikanani tilaisuuden vierailla Nokian Pirunpesäkiven tafonilla erittäin arvovaltaisessa seurassa. Olimme hyvän ystäväni, geologi Aimo Kejosen, kanssa Satakunnassa tarkistamassa muutamia Kejosen listoista puuttuvia tarinakiviä, luolia ja muita luontokohteita.

Legendaarinen Pirunpesäkivi ei ollut tarkistettavien kohteiden joukossa, mestari halusi vain esitellä kohteen sen erikoisuuden vuoksi ja sen vuoksi kuinka suuren vaikutuksen se oli aikanaan häneen tehnyt, ensi kertaa paikalla käydessä. Eikä kehut voi olla liioiteltuja kun puhutaan tästä kohteesta, se on Suomen luonnon ehdottomasti erikoisimpia muodostumia.

”Tafoni on kiviaineksessa sisään ja ylöspäin etenevä ilmiö joka saa alkunsa, kun kiven kylkeen muodostuu rapautumisonkalo. Se on aluksi kuin tikankolo mutta voi kasvaa jopa pienen huoneen kokoiseksi.”

Nokian Pirunpesäkivi on iso suonigneissilohkare, kooltaan noin 5 m x 3 m x 5 m. Kiven sisään on muodostunut Suomen toiseksi suurin tafoni, Kivi on lähes kokonaan ontto. Kaksi kerroksisen onkalon läpi mahtuu hoikka aikuinen ryömimään läpi, se on määritelty luolaksi. Luolan kattoa peittää tafoneille tyypillinen erittäin kaunis ja kummallinen hunajakennomaiset rapautumisonkalot.

Hunajakennomaiset onkalot kirjovat tafonin kattoa.

 

Rapautuminen on järsinyt kiveä kuin hammaspeikko mätää hammasta.

Komealla paikalla aivan Kuloveden rannalla sijaitseva kivi on kiinnittänyt huomiota pitkään, kivi on jo muinaisina aikoina toiminut uhrikivenä, eräänlaisena Seitana. Luolassa on asunut myös laiska Piru, tarinoiden mukaan luolassa on useita suuaukkoja juuri siksi, että Piru tarvitsi useita pakoreittejä kun tietäjät, papit ja toisinaan itse Jumalakin sitä hätyyttivät tekemään työnsä.

 

Kivessä on useita aukkoja.

”Suomesta on löydetty noin 300 tafonia 50 paikasta eri puolilta maata. Suurin on Inarin Karhunpesäkivessä, ja sen läpimitta on reilut pari metriä. Eniten tafoneita on Länsi-Lapissa sekä Salpausselän ja linjan Pori–Nurmes välisellä alueella. Tampereen lähettyvillä ja keskisessä Savossa on oikeat tafonirykelmät.”

KARTTA KOHTEELLE

lähteet: Aimo Kejonen – Suomen 100 geologiset kohteet s. 51 ja http://vanha.suomenluonto.fi/artikkeli-72.html

 

Suurteos Suomen luolat ilmestyy kesällä 2015, sitä odotellessa suosittelen tutustumaan kesäkuussa 2014 ilmestyneeseen kirjaan Suomen rotkot

Suomen luolat

Suomen luolat

Tekstit: Aimo Kejonen & Tuomo Kesäläinen

Kuvat: Tuomo Kesäläinen

 

Luolien hämärä lumo.

Ensimmäiset luolia käyttäneet Suomen asukkaat olivat Neandertalin ihmisiä, jotka asuivat Eem-interglasiaalin aikana, 100 000 – 120 000 vuotta sitten, Kristiinankaupungin Susiluolassa. Luola on yksi niistä harvoista ihmisen luola-asumuksista, joka on jäänyt mannerjäätikön alle. Hapan, graniittinen maaperä on tuhonnut luumateriaalin, mutta vuosina 1996-2006 suoritettujen arkeologisten kaivausten mukaan tulisijoja ja kivisiä työkaluja on säilynyt.

Arkeologi Timo Miettinen tutkimassa Maskun Mätikän luolan kivikautista luolamaalausta.

 

Seuraavat kerran luolia alettiin arkeologisten todisteiden mukaan käyttää 7 000-8 000 vuotta sitten. Löydöt ovat vähäisiä; luolamaalauksia, nuolenkärkiä, muutama kivikirves ja hieman keramiikkaa. Luolien käyttö jatkui läpi pronssi- ja rautakauden kirjoitetun historian alkuun asti. Siitä ovat todisteina eri-ikäiset keramiikkalöydöt, aarteet ja uhripaikkoina käytetyistä luolista tehdyt löydöt. Mm. Sir Arthur Evans, myöhempi Knossoksen löytäjä, löysi vuonna 1873 Inarinjärven Ukonsaaren uhriluolasta 1100-luvun hopeakorun. Viime vuosien luuaineiston ajoitusten mukaan uhripaikkaa käytettiin yli 800 vuoden ajan vuosien 1000 ja 1850 välillä.

 

Hautvuoren luolat, Laitila - aluetta ja sen luola on käytetty jo varhain. Alueelta on löydetty pronssikautista keramiikkaa ja suurimpien luolien lattiaa peittää 6000 vuotta vanhoista simpukankuorista koostuva maa-aines.   

Kirjoitetun historian ja muistitiedon aikana luolia on käytetty moniin tarkoituksiin. Jotkin luolat olivat pirujen ja tonttujen asuntoja ja tietäjien kirkkoja, toiset sotapakolaisten turvapaikkoja, kolmannet metsästäjien, kalastajien, marjastajien ja metsänkaatajien leiripaikkoja ja eräät turkisriistan pyyntipaikkoja. Rosvot, erakot ja munkit pitivät luolia asuntoinaan. Luolissa on harjoitettu monenlaista ammattitoimintaa. Niissä on ollut pajoja, räätälinverstas, olutpanimo, pontikkatehtaita, kalakellareita ja savustamo.

 

Perniön Hiidenkirkossa on tarinoiden mukaan asunut hiisiä.

Salon Ilmusmäen luola on muinaisten tietäjien käyttämä tiedonhakupaikka.

Suomen luolatietoja alettiin kerätä talteen ja saattaa kirjalliseen muotoon, kun Ruotsin kruunu perusti 1666 antikviteettikollegion, jona tehtävänä oli tallettaa valtakunnan muinaisuuteen liittyviä esineitä ja tietoja. Autonomian ajalla tietojen keruu tehostui, kun 1832 perustettu Suomalaisen kirjallisuuden seura ja 1870 perustettu Suomen muinaismuistoyhdistys alkoivat kerätä muun muassa luolatietoja. Molemmat seurat lähettivät myös nuoria opiskelijoita stipendiaatteina keräämään eri alueiden arkeologista esineistöä ja kansantarinoita.

Vankion kellari, Lieto

Luonnontieteelliseen, lähinnä maantieteelliseen ja geologiseen kirjallisuuteen luolat ilmestyivät vuosien 1870 ja 1890 välillä. Suomen ensimmäisenä speleologina voidaan pitää maantieteen professori J. E. Rosbergia, joka vuosina 1910-1914 julkaisi sarjan lyhyitä luolatutkimuksia. Seuraavina vuosikymmeninä julkaistiin joukko yksittäisiä luolatutkimuksia. Luolien inventointi piristyi uudelleen 1980-luvulla, kun luolat tulivat erääksi arvokkaiden luontokohteiden ryhmäksi, joita koottiin seutukaavaliittojen luonnonsuojeluselvityksiin. Samaan aikaan julkaistiin lukuisia erikoistutkimuksia erikoisista luolista kuten tafoneista, miaroliittisista kideonkaloista ja Ahvenanmaan rantaluolista.

 

Luolaharrastus voi olla retkeilyä perheen kanssa...

...tai ahtautumista entuudestaan tuntemattomiin lohkareikkoihin.  

Ensimmäinen poikkitieteellinen, mutta epävirallinen ja vailla säännöllistä rahoitusta toiminut luolainventointi aloitettiin 1985 neljän Geologian tutkimuskeskuksen tutkijan voimin. Sen tuloksena on maastotarkistettu yli 1000 luolaa ja saatu melko hyvä tuntuma siitä, millaisia luolia Suomessa on. Suomen luolavalikoima poikkeaa huomattavasti muualla tavallisesta. Inventoinnin tuloksia on käytetty edelleen luonnonsuojeluinventoinneissa, lepakkotutkimuksissa, matkailussa, geokätkennässä ja useissa muissa tarkoituksissa. Eurooppalaiselle tasolle luola-ala saatiin vasta vuonna 2010, jolloin Suomen luolaseura ry perustettiin.

Lohjan Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiviluola.

Karhunpesäkiven onkalo Inarissa on Suomen suurin tafoni.

Suomessa luola määritellään sellaiseksi kallio- tai maaperän onkaloksi, johon mahtuu 2-3 aikuista ihmistä. Luolaksi voidaan myös määritellä suuria kalliolippoja, joiden alle mahtuu sadetta pitämään kymmenkunta aikuista, tällöin puhutaan lippa- tai puoliluolasta. Pienemmätkin onkalot voidaan laskea luoliksi, jos niillä on erityistä geologista tai historiallista arvoa. Useimmiten Suomalainen luola on lohkare- tai rakoluola tai näiden kahden luolatyypin yhdistelmä. Muita luolatyyppejä ovat esimerkiksi kideonkalot, seismotektoniset eli maanjäristyksen muodostamat luolat, kalkkikiveen syöpyneet karstiluolat, tafonit ja muut rapautumisluolat.

Ikimuistoisia ja tunnelmallisia luolaseikkailuja!

Tietoa Suomen luolista:

Suomen 100 - Geologiset kohteet - Aimo Kejonen
Suomen 100 - Kansantarinat - Aimo Kejonen
Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin - Tuomo Kesäläinen

luola, suomen luolat, luolamies, Aimo Kejonen, tuhannen luolan maa

 

Luolavuoren rakoluola, Turku

Luolavuoren suuri luola on monille tuttu ja monessa paikassa esitelty. Siellä kannattaa käydä! Kaikesta huolimatta edelleen elää vahvassa usko että luolavuoren luola on aivan parkkipaikan kyljessä, suuren siirtolohkareen kyljessä oleva luola.



Tai ei se väärin ole, on sielläkin luola, ja ihan hieno pieni rakoluola onkin. Suuri lohkare näkyy luolavuorentielle komeasti, rskokin taitaa siellä puiden lomassa loistaa. Kannattaa sekin tutkia ja bongata. Mutta suurta luolaa vuoren jyrkänteessä ei kannata jättää tutkimatta. Luolan perältä vain rohkeasti kallion sisään. Taskulampun valossa ryömittävää löytyy kymmeniä metrejä!

Lohkareen alla oleva luola löytyy täälät: KARTTA

ja Luolavuoren suurin luola täältä: KARTTA

Rahinkorven luolavuoret, Kustavi

Kustavin kylän koillispuolelta, Rahinkorvesta löytyy Luolavuoriksi nimetty kallioalue, eikä alueen nimi ole aivan tuulesta temmattu. Kukkulan jyrkänteistä löytyy muutamia ryömittäviä onkaloita, ns. pääluolaa alueelta ei pysty määrittelemään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ei vuoren jyrkänteistä suurtakin luolaa löytyisi, luolan suuaukkoja on saattanut peittyä maa-ainekseen. Alue vaikuttaa melko ”koskemattomalta”, joten oksat ja syksyn lehdet ovat kaikessa rauhassa saaneet haudata onkaloita alleen.



Kallion muodostelmat muistuttavat syntytavaltaan Kustavin keskustan tuntumassa sijaitsevia Jeremiaan luolia, mutta missään tauksessa vastaavaa luola elämystä Rahinkorven onkalot eivät kykene tarjoamaan.

Kartta Luolavuorille

Kustavin Jeremiaan luolat ja 30 muuta Varsinais-Suomalaista luolaa kirjassa: Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin

Karhunpesäkivi, Inari

Karhunpesäkivi Inarissa, aivan Nelostien varressa on varmasti Suomen tunnetuin turistiluola. Suurenmaailman malliin Karhunpesäkiven turistirysästä löytyy Lapin halvinta poronkäristystä, puukkoja, porontaljaa ja sarvenpätkiä. Löytyy Aslakin veistämää pahkakuksaa ja Kiinassa sorvattua puukuppia, jokaiselle jotakin. Ympäri Aasia tuotettua rihkamaa killuu seinät vääränään, koko komeuden kruunaa äärimmäisen ruma laulava ”karhupatsas”



Sijainti on väkisinkin hyvä, koska pohjoisen suuntaa ei juuri muita teitä pääse. Menestys on siis varma. Mutta Karhunpesäkiveen. Keskuksesta muutaman sadan metrin päässä vaaran laella odottaa paikan todellinen nähtävyys ja pysähtymisen syy, valtava ontoksi kovertunut siirtolohkare. Luolasta kerrotaan ainakin komea eri tarinaa, tunnetuimmassa tarinassa Lumimyrskyssä eksynyt Lappalainen ryömi luolaan myräkkää pakoon. Herättyään hän huomasi olevansa samassa onkalossa talviunta nukkuvan karhun kanssa, myrskyn laannuttua ja hyvin levänneenä mies poistui paikalta ja karhu jäi nukkumaan talviuntaan. Muita tarinoita voi lukea Aimo Kejosen kirjasta: Suomen 100 Kansantarinat (Karttakeskus)



Ulkoisesti Pesäkiven lohkare näyttää aivan tavalliselta siirtolohkareelta. Kiven alareunasta johtaa ahdas aukko kiven sisään. Järkäleen ulkomuoto ja suuaukon pienuus herättävät kysymyksen: kuinka monta vastaava muodostelmaa odottaa vielä metsissä löytymistään? Sisällä tila laajenee luolaksi johon mahtuu kerralla useita henkilöitä. Luolan kattoa ja seinä koristaa sangen erikoiset kennomuodostelmat. Jossain yhteyksissä Karhunpesäkivestä on puhuttu väärinpäin olevana hiidenkirnuna, mutta hiidenkirnujen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kyseessä on Suomen suurin tafoni. Suomessa tunnetaan tafoneja noin 70 eri paikassa, yksi Etelä-suomen tunnetuista vastaavista muodostelmista on Nokian Pirunpesä.

Luolankallio, Pyhäranta

Pyhärannan Rihtniemessä, aivan meren rannasta, repaleisesta kalliossa löytyy muutamia ahtaita onkaloita. Ei mitään merkittävää, kuitenkin kiehtova kohde. Luolankallio sijaitsee hyvin lähellä Rihtniemen Vihitynmaan rinkiä! (esitelty aikaisemmin blogissa) Upea merimaisema, rannan tuuheat tyrnipensaat ja valtavat siirtolohkareet ovat alueen kiehtovinta tutkittavaa!

KARTTA

Luolanmäki, Laitila

Pieniä, ryömittäviä onkaloita kartan koordinaateissa. Metsä lohkareiden ja kivikoiden peittämää, joten alueelta voi löytyä myös suurempi. Louhikot hyvin luonnontilaisia, alueen aikoinaan nimennyt luola voi olla myös peittynyt maa-ainekseen.

KARTTA

Karstun linnavuori, Lohja

Lohja Kastusta, Lohjanjärven rannalta, aivan Karstunlahden kärjestö löytyy todella kaunis Linnavuori. Koko linnavuoren järven puoleinen rinne muodostuu lähes pystysuorasta, paikoin jopa 20 metriä korkeasta jyrkänteestä. Mäen laelta on kaunis näkymä Lohjanjärvelle. Linnavuori löytyy aivan tien numero 1070 varrelta, Kartsun kylästä.


Vuoren pystysuoria seinämiä on lähes mahdoton kiivetä ja ne herättävät massiivisuudellaan suurta kunnioitusta!


Vuoren laelta aukeaa lähes hurmiotilan aiheuttava maisema Karstunlahdelle.


Vuoren rinteillä viettävät ansaittua lepoaan lukuisat maisemaa kaunistavat kelovanhukset. "Kuiskaan nimeäs kuin muinaista loitsua..."


Vuoren järvenpuoleisen jyrkänteen juurelta löytyy massiivisia luoononvoimien merkkejä. Seinämmä on selvästi erotettavissa suuri hiidenkirnun osa, halkaisjaltaan näin mahtava kirnu voisi hyvin olla 10 - 15 metriä syvä. Onko tämä vain muinoin haljenneen kirnun jäänne vai kätkeekö paksu maakerros sisäänsä taas yhden Suomalaisen suurkirnun, se selviäisi vain kaivamalla... (aikaisemmin blogissa esitellyt Talvian hiidenkirnut sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä tästä kohteeesta!)


Lohjanjärven ympäristö on tunnettu Suomen luonnonssa merkillisitä luolista, muutaman kilometrin päässä linnavuoresta löytyy Suome suurin kalkkikiviluola: Torholan luola. Alueelta löytyy myös paljon muita luolia.

Pirukallion luolat, Parainen

Pirukallion luolakallio Paraisten Norrbyssä on hyvä esimerkki siitä, miksei kaikkia upeita luontokohteita tuoda ihmisten tietoisuuteen. Vaikka tämä kohde sijaitsee aivan Paraisten keskustan tuntumassa, kauniilla paikalla ei sitä ole ikinä mainostettu tai hyödynnetty kunnan matkailumarkkinoinnissa.



Todennäköinen syykin tällaiselle hiljaiselolle on nyt selvinnyt. Vielä muutamia vuosia sitten luolat sijaitsivat rauhallisella paikalla, luonnon helmassa. Tänä päivänä luolan ympäristöön nousee tasaiseen tahtiin omakotitaloja. Joka suunnassa kohoaa talon katot tai talotyömaa, tiet kiertävät kukkulan muutamien metrien päästä.



Ehkä alueen arvo tonttimaana on ollut arvokkaampi kuin luonnonarvo. Onko tämä syy siihen miksei alueen luonnollista vetovoimaa ole hyödynnetty? Kukkulan korkein kohta on aikalailla samassa tasossa viereisten talojen parvekkeiden kanssa, luola sijaitsee suoraan sanottuna 2 suuren omakotitalon pihalla.



Lisääntyneestä asutuksesta johtuen, varmasti turvallisuussyistä on kallioiden suurimman luolan suuaukko suljettu teräksisellä verkolla. Pirunkallio on suljettu. Sama kohtalo odottaa kenties Kärsämäen pirunpesää. Tämä valtava, erittäin näyttävä lohkareluolasto olisi erittäin merkittävä luontomatkailukohde Turussa, ehkä suurin ja merkittävin. Mutta hyödyntääkö Turku sitä, EI!

Pirunpesän viereen nousi juuri valta Kaukokiidon terminaali, risteyksen laajennussuunnitelmat tuovat rekat aivan Pirun kotipihaan. Ehkä muutaman vuoden päästä saamme ihailla tätä luonnonmuistomerkkiä suuressa moottoritien liittymässä… Surullista.

Takaisin Paraisille, luolat siis vielä löytyvät sieltä, ja tulevat varmasti löytymään tulevaisuudessakin. Maisema ei vain ole enää järin houkutteleva. Siitä huolimatta on se kuitenkin edelleen näyttävä, suuren lohkarekukkulan alta löytyy useita luolia, osa melko tilaviakin. Menkää ja tutkikaa!

Kartta täällä!

Pirunvuoren luola, Sastamala

Kaikki sen tietävät, Piru viihtyy erittäin hyvin jylhissä rotkoissa, syvissä kallionkoloissa, kummallisissa kivilohkareissa ja pimeissä luolissa. Tästä merkkinä on Suomen sadat luontokohteet joita läpikäydessä tuntee välillä jopa jonkinlaista turhautumista nimien samankaltaisuuden suhteen. Pirunkirkko, Pirunpesä, Pirunvuori, Hitonhauta, Helvetinkolu… lista on pitkä ja jonkinlainen paholainen majailee jokaisessa.



Sastamalassa, Ellivuoren laskettelukeskuksen kanssa samalla niemellä sijaitsee yksi näistä, hyvin voimallinen kohde: Pirunluola. Pirunvuoren lohkareiseen seinämään syntynyt syvää luolaa on pidetty niin voimallisena että luolan suuaukolla on käyty kyselemässä Pirulta neuvoa vaikeisiin kysymyksiin.

Luolan pituudesta riittää tarinoita ja legendoja. Luolan käytävien uskotaan johtaneen Pirunvuorelta Vesilahteen, Laukon kartanon kellariin ja Järven toiselta puolelta löytyvän Karkun kirkon alle. Näiden käytävien olemassa olosta ei ainakaan enää ole tietoa taihi näyttöä. Kerrotaan että muutamia vuosia sitten luolasta kuului valtava räjähdystä muistuttava ääni ja luolan käytävät luhistuivat kasaan. Ehkä Piru hermostui paikalla alituiseen ramppaaviin turisti laumoihin.



Luolaa pääsee nykyään ryömimään joitakin kymmeniä metrejä mutta louhikkoinen luola näyttää erittäin epävakaalta ja herkältä joten luolaan menoa pitää miettiä tarkkaan. Luolan suuaukko on kaunis ja aivan suuaukon vieressä kallionjyrkänteen ja valtavan lohkareen välistä kulkee hausta porttimainen muodostelma. Luolan ympäristö on erittäin lohkareista ja massiivista. Pirunvuoren huipulta on upeat näköalat Rautaveden maisemiin.

Äijänkivi, Sastamala

Suomen helpoiten saavutettava luola


Äijänkivi on ehdottomasti helpoiten saavutettava luola koko Suomessa. Luolan suuaukko sijaitsee vain 10 metrin päässä vilkkaasta maantiestä. Minkäänlaista luonnon rauhaa tai hiljaisuutta luolasta on turha etsiä. Valtavat rekka yhdistelmät ja henkilöauto jonot vyöryvät ohi lähes yötä päivää.

Siitä huolimatta luola on kaunis ja tilava, kahden valtavan toisiinsa nojaava siirtolohkareen väliin syntynyt holvi. Luolalla on korkeutta useita metrejä ja leveyttäkin 2 -3 metriä seisomakorkeuksista käytävää lähes 10 metriä, eli mistään aivan pikku kivenkolosta ei ole kyse.


Luola on maan tasalla joten sen sisään pääseminen ja tutkiminenkaan ei vaadi raskaita ponnistelija ja luolan taakse parkkialueelle pääsee vaikka täysimittaisella yhdistelmä rekalla tai turisti bussilla. Tämä kohde ei jätä mitään selityksiä sille mikset kävisi ainakin kerran elämässäsi Suomalaisessa luolassa.

Valtatietä 12 ajetaan Tampereen suuntaan, alle 1 kilometri Vammalan liittymän jälkeen mäen päällä on levähdysalueen opasteet ”Äijänkivi” itse kivi löytyy levähdysalueen ja valtatien väliseltä metsäkaistaleelta. Tampereen suunnasta tultaessa luolan näkee selvästi tielle.

Jussinkivi, Kokemäki

”Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu” Oli isäni elämän ohje. Kiitollisuudella sitä muistelen. Arvo Harhio

V. 1918 Torppari Juho Harhio joutui rauhan miehenä surmaajien käsiin. Pääsi karkuun Mullikorven torpan luona. Oli tämän kiven alle piiloutuneena Huhtikuusta Lokakuuhun, eikä etsijät löytäneet. Arvo poikansa oli 15 vuotias ja toi salaa isälleen ruokaa. Joutui tämän takia kovaan kuulusteluun useita kertoja, mutta ei paljastanut tätä piilopaikkaa ”JUSSINKIVEÄ”

Tämän muistolaatan hankki v.1977 pitäjänneuvos Toivo Teini


”Luolan” suuaukko löytyy muistolaatan vastakkaiselta puolelta. Aimo Kejosen kirjassa Suomen 100: Kansantarinat mainitaan luolan kooksi 5m x 2m x 1m mutta tällä hetkellä maa-aines täyttää onkaloa eikä mitat taida olla näinkään ”suuret” joten luolasta puhuminen olisi väärin. Tosin kuoleman pelossa mahtuisi kyllä onkalossa piileskelemään.

Jussinkivi ei kohteena ole erityisen näyttävä mutta ”eksoottinen” sijainti ja mielenkiintoinen tarina tekevät siitä tutustumisen arvoisen. Jussinkivi löytyy aivan metsäautotien varresta Kokemäen korvesta. Metsäautotien alussa on kyltti jossa uhataan tien käyttäjää vahingon korvauksilla ja oikeustoimilla mutta tie on ajokelpoinen ja kielto selvästi tehty vain rikottavaksi.


Lue ”Jussin” tarina kokonaisuudessa kirjasta:
Suomen 100: Kansan tarinat, Aimo Kejonen (Karttakeskus 2008)

Koordinaatit: 61´18´37.5” 22´27´02.2”

Takalevon kirkko, Yläne

Yläneellä, kuhankuonon retkeilyreitistön varrella, keskellä kaunista varsinaissuomalasista metsää sijaitsee hyvin eriskummallinen kalliomuodostelma, suuren siirtolohkareen alle muodostunut Takalevonkirkko.


Poiketen useista muista Suomen luola-kohteista tämä luola on muodostunut keskelle metsää, eikä lähi-maastossa ole ns. suuria vuoria tai jyrkänteitä. Luolatutkijan näkökulmasta nämä ovat ehkä hieman tylsiä kohteita ja ne on käyty äkkiä läpi, mutta mielenkiintoisuudessaan ja alueen kauneudeltaan sekä mystisyy-deltään nämä ”kirkot” ovat vailla vertaa.

Takalevonkirkko on noin 5 -6 metriä korkea ”sisältä ontto” siirtolohkare, kaatuneen lohkareen alle on muodostunut kolmesta reunasta auki oleva tilava luola. Suuaukot ovat suuret ja maasto helppokulkuista, sisällä luolassa mahtuu oleskelemaan samanaikaisesti useita ihmisiä.


Saapumisohjeet

Takalevon kirkko kuuluu Kuhankuononretkeilyreitistöön, luolalle on n. 2 kilometrin patikointi Sokerois-ten parkkipaikalta. Kohde on saavutettavissa myös pyörällä ja autolla, n. 11 km Yläneen keskustasta My-nämäen suuntaan ajettuasi kääntyy vasemmalle hiekkatie, risteyksessä opasteet Kuhankuonon retkeilyrei-tistö ja Mynäjärventie, ajettuasi tietä n. 3 km kääntyy vasemmalle vielä pienempi hiekkatie, risteyksessä puinen kyltti Sokeroinen P 2.0 tätä tietä ajetaan 500 metriä jonka jälkeen kohde näkyy tien oikealla puo-lella metsässä, tieltä luolalle on matkaa 100 metriä.

Kärsämäen Pirunpesä, Turku

Turussa, aivan lentokentän läheisyydessä sijaitsee erittäin näyttävä ja massiivinen kivimuodostelma, Kärsämäen Pirunpesä. Pirunpesä on valtava suuriin osiin murtunut siirtolohkare, lohkeilleiden ja irronneiden kivien alle on muodostunut usea suuaukkoinen ja useista pienemmästä luolasta muodostuva luolasto, tätä luolaverkostoa on perimätiedossa pidetty Pirun asuinpaikkana.


Toisen tarinan mukaan Jumala kyllästyi lohkareen sisällä asuviin Piruihin niin, että antoi salaman halkaista kiven ja pirut lensivät tiehensä. Tämän version mukaan ei alueella siis enää piruja asuisi.

Ulkoisesti Pirunpesä on hyvin näyttävä, kohteen ulkomuotoa hallitsee kaksi valtavaa lohkaretta, tai oikeastaan yksi lohkare joka on revennyt keskeltä kahtia. Kivijärkäleiden väliin muodostuu suuri, useita metrejä pitkä ja 6 – 8 metriä korkea rotkomainen muodostelma.

Lohkareiden alta löytyy useita luolia, suurimmissa luolissa tilaa on reilusti, niin että niissä mahtuu hyvin kulkemaan ja katselemaan. Lisäksi aluetta tutkimalla myös kauempana olevista lohkareikoista löytyy luolan määritelmät täyttäviä muodostelmia, ja laaja alueen pitää ollakin, eihän pirulle vaatimattomampi pesäluolasto riittäisikään.

Massiivisilla ja jyrkkäpiirteisillä järkäleillä seikkaillessa on helppo samaistua ajatukseen miksi alue on nimetty Pirunpesäksi. Näiden jylhien kivipaasien lomassa kulkiessa tuntee olevansa keskellä jonkinlaista muinaista kulttipaikkaa ja on helppo kuvitella alue itse Pirun kotikulmiksi.

Mielenkiintoinen yhteys kirkkoon löytyy Suomen tunnetuimmasta pyhiinvaelluksesta, Pyhän Henrikin Ekumeenisesta pyhiinvaelluksesta. Pyhiinvaellusreitti kulkee Turun tuomiokirkolta Maarian kirkolle, josta matka jatkuu Pirunpesän ohi Ruskon kirkolle ja edelleen Köyliöön. Kerrotaan että pyhiinvaellus kulkee Pirunpesän ohi juuri siksi, että pyhiinvaeltajat saavat kontrastia kokemukseensa päästessään tekemisiin myös pahojenvoimien kanssa.


Alla olevasta reilusti yli sata vuotta vanhasta lehtiartikkelista selviää myös mielenkiintoinen yhteys Pirunpesän isännän ja Ruskon kirkkopikarin välillä.

”Haliswaha. Lähellä Turun kaupunkia, wiiden wirstan matkalla pohjoista kohden, Ruskon kappeliin wiewän tien warrella on hywin suuri halennut kallion möhkäle, jota kansa tawallisesti nimittää: "Haliswaha". Tästä Haliswahasta on kerrottu seuraawa taru, joka wielä elää kansan muistissa, ja /useasti peljättää nuorta, pimeässä siwumatkustajaa, koska juuri siltä paikalta myös metsä alkaa. Joku sata wuotta takaperin oli wielä Suomen rustholleissa hewonen ja mies sotakunnossa pidettäwä. Tästä ajasta on wielä Turun lähellä olewa "Trakunaplaani" muistona - Ruskon kappelissa on Lähtemäki niminen rustholli. Tämän rusthollin sotamies oli hewoisineen yön pimeydessä sattunut tulemaan kotio sotaharjoituksista Turun kaupungista. Kun hän juuri oli ehtinyt tulla Haliswahan kohdalle, kuuli hän metsästä ääntä, jonka hän luuli olewan ihmisen äänen. Hän pysähti hewosensa, koska hänen sattui olemaan kowa jano, ja tiesi myös sillä paikalla metsässä olewan sywän kaiwon. Hän huusi raikkaalla sotaäänellä: Tuokaat minulle wettä juodakseni!" Pian tulikin metsästä mies, jolla oli jalat kuin hewosella; hänellä oli härän sorkassa wettä, jota tarjosi sotamiehelle juoda. Sotamies ei huolinut, waan sanoi: "Tuo paremmalla astialla." Hewoisjalkainen mies meni ja toi toisen kerran, mutta astiana hänellä oli härän sarwi. Sotamies ei tästäkääm huolinut, waan pyysi tuomaan paremmalla astialla. Hewoisjalkainen mies meni ja toi suurella hopeapikarilla, jonka sotamies otti heittäen weden pois sisältä. wesi oli niin wäkewää, että kuin heittäissä oli wähän loiskahtanut hewosen selälle, kohta paloi karwa siitä paikasta. Nyt läksi sotamies täyttä neliä ajamaan Ruskolle päin, hewoisjalkainen mies perästä, tämä oli jo saawuttamaisillaan hänet, kuin aamurusko walaisi ja Ruskon kirkko näkyi. Sotamies huusi hädissään: "Mikko* auta minua saat tämän pikarin!" Kohta lauloi pieni lintu: "Aja wiirii waari kynnetyn maan päälle." Sotamies ajoi yli aidan Asolan pellolle, ja hewoisjalkainen mies katosi näkymättömiin, eikä häntä ole sen jälkeen nähty. Sotamies lahjoitti pikarin Ruskon kirkolle, joka on tänäkin päiwänä hywin pulska niin pienen seurakunnan kirkkopikariksi kuin Rusko on. Tähän päättyy nyt tämä tarina Haliswahasta ja kirkon pikarista; ei se juuri todelta näytä, mutta paljon on muutakin taika-uskoa kansan seassa.”

- Kristo

(Aura 102/1.9.1883 s. 3,4.)


SAAPUMISOHJEET

Alueelle on erittäin helppo saapua, autolla pääse muutaman kymmenen metrin päähän kohteesta. Käänny valtatie 9 Turun lentoasemalle, Lentoasemantieltä muutaman sadan metrin jälkeen käännös vasemmalle (toinen risteys) Risteyksessä on kyltti ”PAALUTEHDAS”. Tätä tietä jatketaan 1.2 kilometriä, Moisiontien ja Soralantien risteyksessä on hiekka alue johon auton saa parkkeerattua. Pirunpesä sijaitsee aivan teiden risteyksessä, korkeat kalliot näkyvät puiden takaa ”parkkialueelle” asti. Kohde on ehdottomasti käymisen ja näkemisen arvoinen, ja tunnelma alueella on todella erityinen .

Koordinaatit kohteelle:
LAT 60° 30´ 00.9"
LON 22° 16´ 49.1"

Peikonkirkko, Norja

Luolamies maailmalla

Peikonkirkko sijaitsee salaisessa paikassa Norjan Länsirannikon vuorilla. Mikäli joku muu onnekas on kohteelle päätynyt tietää mistä on kyse! Vuoren juurelta alkaa nousu kohtalaisen jyrkkää, joenuomaan muodostunutta polkua pitkin kohti huippua. Muutaman kilometrin ja etenemisen ja nousun noin 600 metriä lähtöpaikkaa korkeammalle, alkaa päämäärä häämöttää. Vuoren seinämässä odottaa musta luolan suuaukko, jännittävänä ja kutsuvana.

Luolasta virtaa ulos pieni koski, vesi kirkas ja kylmä vesi, joka alun perin on koko luolan synnyttänyt ja sitä päivä päivältä kasvattaa. Luola on tilava, muutamien metrien levyinen ja 1 – 3 metriä korkea tunneli, pieni puro valuu kokoajan jalkojenjuuressa. Lumien sulamisaikaan luolan tutkiminen on varmasti täysin mahdotonta.

Tunnelin päässä alkaa näkyä valoa, erilaisia ajatuksia tulee mieleen. Onko se vain läpikuljettava tunneli? Hämmästys on suuri, tällaista ei missään tapauksessa osannut odottaa. Mielen täyttää kaikki lapsuuden tarinat merirosvoluolissa lojuvista aarteista ja sankareiden tutkimusmatkat mystisiin kadonneisiin maailmoihin.


Tunneli päättyy valkoisena hohtavaan pyöreäseinäiseen kalkkikivikammioon, kammion katosta laskeutuu kaunis vesiputous kammion lattialla olevaan kristallinkirkkaaseen lampeen. Vesiputouksen tuloaukosta loistaa kirkkaita auringonsäteitä. Näky on järisyttävän kaunis ja hämmentävä. Todellinen seikkailukohde ja inspiraation luoja.


Katsottuani juuri The Beach elokuvan en uskalla ottaa riskiä ja laittaa tämän huippukohteen sijaintia julkiseen levitykseen. Liian helposti käy niin että paratiisiin luikertelee Tuonelan toukka pilaamaan tämän upean, lähes Jumalaisen kohteen tunnelman ja kauneuden.

Pirunkirkko, Salla

Tuntsan erämaassa, UKK-vaellusreitin varrelta löytyy erittäin näyttävä geologinen muodostelma, Pirunkirkko nimellä tunnettu, syväkivestä muodostunut, röykkiö. Massiivinen kivikasa kohoaa suon takana, metsän reunassa.


Kuin tyhjästä kohoava, tumma kiviröykkiö on näyttävä luonnonnähtävyys. Tarkemmalla tutkimisella löytyy kallioiden pinnasta hyvin erikoisia ja mielenkiintoisia uurteita ja kulumia jotka varmasti liittyvät hyvin vahvasti kohteen syntyy. Kiviröykkiöistä löytyy myös mielenkiintoisia luolia ja onkaloita. Pirunkirkko on merkattu useisiin tavallisiin tiekarttoihin. Tietoa UKK-reitistä ja lähtöpisteistä löytyy internetistä.