Leiviskänkallioiden rotko, Nurmes

SUOMEN ROTKOT

Leiviskänkallioiden rotko, Nurmes

 

Nousen pienelle pyöreälinjaiselle kallion nyppylälle, paljaalla kalliolla sinnittelee muutamia kitukasvuisia puita. Kuiva poronjäkälä narskuu jalkojen alla, saappaan painautuessa koskemattoman oloiseen maisemaan. Edessä avautuva maisema huumaa mielen. Tämä korkeuksiin kohoava luonnon muovaama saarnastuoli jakaa rotkon kahtia. Toiselle puolelle syöksyy suolammen syvyyksiin pystysuorat jyrkänteet, toista puolta hallitsee tuuhea ja vehreä rotkokuusikko, jona juurilla vaikeakulkuinen sammaleinen louhikko.

Jylhä ja mahtava; Rotko

 

Metsä on kirkko!

Leiviskänkallioiden valtava rotko ylittää odotukset. Ennen nousuani tälle hengityksen salpaavalle tasanteelle olen saanut ihailla lähes kilometrin yhtenäisenä jatkuvaa massiivista rotkomuodostelmaa. Rotko on kuin viivoittimella maaperään vedetty, aivan suora – jylhyydessään vertaistaan hakeva maankamaran repeämä koko valtakunnassa. Puuttomuus luo rotkon maisemista nauttimiseen esteettömät olosuhteet.

Leveän rotkon pohjaa peittää ylitsepääsemätön suo.

 

Ikiaikaisten kuusikoiden naavaisten silhuettien piirtyessä kevät auringon valossa kylpevän syvän rotkon maisemiin, liikahtaa sisällä jotain suurta. Kansallisromanttiset ajatukset valtaavat mielen, mykistyneenä ihailen ja hämmästelen mitä kaikkea rakas Isänmaamme voikaan kätkeä rosokasvojensa ja ikimetsiensä kätköihin. Tämä on koko Suomen mittakaavassa suurnähtävyys – luonnon ihme.  

Nurmeksen tuntematon suuruus vetää vertoja monille Suomen tunnetuille rotkoille!

 

Lue tarkempia tietoja tästä ja 500 muusta kotimaisesta rotkosta uutuuskirjasta: SUOMEN ROTKOT

Tilaa uutuusteos SUOMEN ROTKOT:
http://www.salakirjat.net/product/194/suomen-rotkot

 

Suomen rotkojen tunnelmaa

Suomen rotkot - Tuomo Kesäläinen & Aimo Kejonen

Nyt on ollut pari viikkoa aikaa sulatella omaa tekelettään. Työnsä hedelmää. Yli neljä vuotta kun on työskennellyt projektin parissa on sen valmiiksi saaminen samalla helpottavaa mutta myös ahdistavaa, sitä voisi verrata pitkän työsuhteen päättymiseen (kuin itse sellaisesta jotain tietäisin...). Kun projekti on omalta osalta valmis on jännitys aina korkeimmillaan, millainen on graafikon ja taittajan visio, vaatiiko kustannustoimittaja kaikkien tekstien muokkaamista...jne. Työ ei olekaan enää omissa käsissä.

Kirjasta tuli valtavan tietomäärän lisäksi äärimmäisen kaunis. Se toimii matkaoppaan ja tietokirjan lisäksi myös kuvakirjana. Kuvia on yli 700.

Tässä teoksessa olen kieltämättä tehnyt itse valtaosan. Kuvia on teoksessa yli 700, näistä n. 40 on muiden kuin itseni ottamia. Kartat olen muokannut itse mieleisekseni Maanmittauslaitoksen pohjakartoista. Kirjan ulkoasu on ideoimani, kustantamon edustajana Jon Hällström on parannellut visiotani ja lopullisen sinetin paketille löi graafikko M. K. Perkiökangas uskomattoman kauniilla kansilla. Kansien upea ulkoasu löivät itseni ällikällä; yllätys oli enemmän kuin positiivinen. Joten Perkiökangas saa työstään enemmän kuin täydet pisteet.

Kansi pysäyttää ja kutsuu seikkailuun!

Geologi Aimo Kejosen osuutta projektin taustavoima ei voi liikaa kiittää ja kumartaa. Herran geologinen ammattitaito ja suunnaton viehtymys kansanperinteen tallentamiseen tekivät teoksesta sen mitä se on. Monet olisivat ne puuttuvat geologiset faktat ja hämyisten rotkojen legendat, jotka kirjan sivuilta puuttuisivat - ellei Aimo olisi työlle kallisarvoista aikaansa uhrannut - Kiitos!

150 kohteen yhteydestä löytyy näyttävä kuvitus, pitkä kohdekuvaus legendoineen ja tarinoineen, tarkat ajo-ohjeet, kartta ja maastokoordinaatit. Kirjassa on mukana 6 inva-ystävällistä kohdetta, kohteet on merkattu kirjaan sinisillä nauhoilla (näkyy kuvassa, sivun alareunassa). Kaikkiaan teos sisältää tiedot yli 500 kotimaisesta rotkosta!   

Nyt kun valmista kirjaa on selannut. Kuvia ja tekstejä silmäillyt, uudelleen ja uudelleen. Vähitellen vasta itsekin ymmärtää mikä valtava työn tämän paketin takana todellisuudessa on ollut. Autolla ajettuja kilometrejä on takana pitkälti yli 30 000 km, jalkapatikalla vaellettuja lähes 2000 km ja maastossa nukuttuja öitä kymmeniä tai satoja - en edes muista kaikkia. Teos on herättänyt mukavasti kiinnostusta; kotiseudulla sen ovat ehtineet huomioimaan ainakin Turun sanomat, kaupunkilehti Turkulainen, Rannikkoseutu ja valtakunnallisesti Yle sekä monet muut mediat ympäri maata.

Uutuus arvoisessaan miljöössä.

Kuvauspaikkana toimi tällä kertaa Ispoisten komeat rotkot Turun keskustan tuntumassa.  

Hyvä näkyvyys ei kuitenkaan tuo automaattisesti tuloja kirjailijan kukkaroon. Joten sanotaan näin; vain ostamalla kirjan ja levittämällä rotkojen ilosanomaa voit tukea toimintaa. Kerro siis kavereillesi, sukulaisillesi ja työtovereillesi kirjauutuudesta ja kävele kirjakaupan ovista sisään - osta kirja. Tai helpommin; klikkaa itsesi Salakirjojen nettikauppaan ja tilaa kirja itsellesi! Näin varmistat, että näitä kohteita kyetään dokumentoimaan ja kirjoina kansalle saattamaan myös tulevaisuudessa. Parempaa mainoslausetta en kirjalle osaa loihtia: Tämä on kirja jonka itse ostaisin!            

Pirunportti - Gorges du point du Diable, Ranska

Luolamies maailmalla - Kotimaan rotkot on tullut koluttua viimevuosina lähes viimeistä piirtoa myöten, joten lienee paikallaan tuulettaa pääkoppaa ja katsoa miltä näyttää kotimaan rotkojen Ranskalainen Iso-veli.

Tämä upea rotko sijaitsee Route des Grandes Alpes maisematien varrella reitin pohjoisosissa. Vapaasti suomennettuna: Pirunsillan rotko tai ehkä Suomalaisittain yksinkertaistettuna vain, Pirunportti. Kapea ja hämärä luola laskeutuu ensimmäiselle näköalatasanteelle. Rotkon seinämillä erottaa useita toinen toistaan upeampia hiidenkirnuja ja kallioon hioutuneita uurteita ja muotoja. Kapea silta kulkee rotkon seinämällä, tunnelma on upea ja mystinen.

Kapea silta myötäilee mykistyttävän rotkon seinämiä.

Vaikka kohde on nykyisin turistirysä, on näin myyttisen ja tunnelmallisen rotkon henkeä vaikea pilata. Rotkoon päästetään onneksi vain pieni ryhmä kerrallaan joten vastenmielistä ruuhkaa ei pääse muodostumaan.

Suurimpien hiidenkirnujen halkaisija on useita metrejä.

Näyttävin hiidenkirnu ryhmä on seinämällä portaittain kohoava kirnu rykelmä. Alkuperäinen kävelyreitti kulki kirnujen läpi, kuvassa hahmottaa vielä vanhat kallioon louhitut portaat.

Tämän kirnun muodot tuovat vahvasti mieleen Mietoisten Mannuistenvuoren hiidenkirnun. Se on kuin simpukka!

Kirnujen seinämiin on hioutunut erittäin mielenkiintoisia muotoja!

Upeat rotko, mutta kyllä tällekin vielä Suomesta kilpailijoita löytyy!

Rotkon tunnelma on mykistävä, aurinko luo säteitään yläpuolella kasvavien puidenoksien läpi, kirkas vesi virtaa 20 metriä alempana. Tunteen joka kohteen ensimmäisellä löytäjällä on ollut, on vaikea kuvitella.

Miltä näyttävät Suomen rotkot - Katso lisää!

Taatsin seita, Kittilä

Taatsijärven rotko ja mahtava Taatsin seita Kittilässä

 

Pyhässä

"Syvimmässä sydänmaassa, korkealla Kitisen latvoilla, on Taatsin seita, ristimättömän kansan kuulu jumalainen…Pienen jyrkkärantaisen Taatsijärven pohjoisrannalla, äkkijyrkän pahtaseinän suojassa, se seisoo kuin mahtava röyhyinen peikko, harmaa vuorenäijä. --- Aikoinaan sanotaan ukon päässä olleen ”lakinkin”, kivimuodostuman kuin lapinäijän nelikolkkapäähineen, mutta uskottomat ihmiset ovat karistaneet sen maahan.”

 

                                       Samuli Paulaharju - Lapin muisteluksia (1922)

 

 

Taatsijärven rotko on yksi Suomen rotkot teoksen kohteista - Lue lisää...

 

 

.

Luolamies Pohjanmaan luolissa

Luolamies Pohjanmaan luolissa osa 1 - Uusivuoren luolat, Vimpeli

Uusivuoren luolat, Vimpeli

Läpi tunkeva kylmyys ja voimakkaasti lisääntyvä valo herättävät vielä eilisistä seikkailuista uupuneen kulkurin. Uni olisi maistunut. Vilkaisu kelloon 03:52, mutta aurinko alkaa jo valaista häiritsevästi – uni ei tule. Lisäksi lämpötila tuntuu jotenkin naurettavalta. Nyklalla vieressä odottavan ajoneuvon virrat päälle ja karu totuus iskee vasten kasvoja +0.5 astetta. On kesäkuun 15. päivä, Juhannukseen on viikko.

Aamun hehku

 

Vetelen lisää vaatetta päälle. Kaasuhellan sininen liekki nuolee hetken teräkattilan pohjaa. Pian kaurapuuron iloinen pulpahtelu lämmittää mieltä. Kuuma puuro ja lämmin tee virittävät väsyneen mielen uudelleen seikkailumoodiin. Vaihdan lenkkarit saappaisiin ja suuntaan pienen suon yli kohti läheistä Uusivuoren jyrkännettä. Puolukanvarvut ovat jäisen huurteen peitossa, yö on tosiaan ollut kylmä.

Jyrkänteiden erikoisia raukkimuotoja

Traktorien uriin kertyneet lätäköt ovat reunoilta riitteestä. Hirven papanoita on paljon. Muutaman sadan metrin samoilun jälkeen vuoren matala jyrkänne näkyy jo puiden takana. Rinne on erikoinen – sen huomaa jo kaukaa. Aimo Kejosen antamien ennakkotietojen mukaan alueella pitäisi olla raukkeja, samoilen lähemmäs. Rinne on täynnä mielikuvitusta ruokkivia muotoja. Rakoja, koloja jopa pieniä luolia, isompikin onkalo alueella pitäisi olla.

Kaunis opas kyltti ei ole, mutta sanoma sisällöltään aina yhtä säväyttävä!

Seurailen jyrkännettä ja nautin aamun värjäämästä metsästä. Kurjet karjuvat läheisellä suolla. Edessä häämöttää suurempi kivimurikka. Järkäleen kyljessä on musta aukko. Laihaan koivuun on kiinnitetty harmaa lauta johon on punaisella maalilla kirjailtu maagiset sanat – ”luolia”. Ja luola läheisen stemun alla onkin, tosin melko vaatimaton. Pieni yksityiskohta kiinnittää huomion – kalliohakkauksia, vieläpä harvinaisen kauniita ja huolella tehtyjä.

Kiehtovat kaiverrukset lisäävät kummasti melko vaatimattoman onkalon tunnelmaa.

Ajan kanssa ja syvälle on joku yli 60 vuotta sitten nakutellut merkinnät: TK 1951 13/8 ja kirjaimet AV TN. Ei mikään kovinkaan vanha kaiverrus mutta nostaa kummasti pienen luolan kiehtovuutta. Kivi on ulkopuolelta rosoinen ja repaleinen mutta lipan alla tunnelma on pyöreä – jotenkin hioutunut ja kirnumainen. Mukava on onkalon tunnelma. Kiven toisella puolella on samankokoinen aukko, luolia ne ovat vaikkakin melko vaatimattomia.

Luola sijaitsee korkean jyrkänteen juurella.

Jotenkin alue tuo mieleen Alajärven Pyhävuoren ”tunnetut” Peikkoluolat. Samaan sarjaan tällä pienkohteella ei tosin ole mitään asiaa, kiehtova paikka joka tapauksessa. Lähellä luolaa on näkötorni ja laavu. Muuta luolan tapaista ei vastaan tule. Nousen kallion laelle nauttimaan yhä ylemmäs nousevasta auringosta ja samaa tahtia nousevasta lämpötilasta. Aamu on ollut kaunis ja tunnelma kiehtova. Juhlistan itselleni uutta löytöä höyryävällä kupillisella vihreää teetä. Mikä mukava tapa aloittaa aamu!    

Uusivuori kartalla

Luonto-Suomi: Tuhannen luolan maa

Tuhannen luolan maa - huomenna 18.6.2014 klo 18.03, Yle Radio Suomi

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2275700

Menneillä vuosisadoilla pohjolan kallioluolat ovat tarjonneet turvapaikan monille ihmisille. Useat eläinlajit hakevat myös pesäpaikkansa luolan uumenista.

Uusia luolia löytyy Suomesta joka vuosi ja alan harrastajat pitävät tiiviisti yhteyttä ja vaihtavat tietoja Suomen luolaseurassa. Suomalainen kallioperä ei ole kaikkein otollisin paikka luolien syntymiselle, mutta vuosituhansien aikana myös kovempi kallio on luonut rotkoja, luolia ja kalliosyvennyksiä retkeilijöiden ihmeteltäväksi.

Vieraina lähetyksessä ovat geologi Aimo Kejonen ja luontomatkailuopas Tuomo Kesäläinen, toimittajina suorassa lähetyksessä ovat Asko Hauta-aho ja Markus Turunen.

Lähetys alkaa huomenna 18.6.2014 klo 18.03, Yle Radio Suomi

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2275700

.

Suomen rotkot ilmestyy 18.6.2014

SUOMEN ROTKOT - Tuomo Kesäläinen & Aimo Kejonen

 

Suomen rotkot ilmestyy 18.6.2014

 

Neljä vuotta kestänyt jättiurakka on saamassa juhlavan päätöksen. Suomen rotkot teos ilmestyy keskiviikkona 18.6.2014. Rotkotietojen kerääminen ja kohteiden dokumentointi on ollut huikea elämys - enpä vuonna 2010, projektia aloittaessani, uskonut kuinka upeita paikkoja Suomesta löytyy. Paras palkka kovasta työstä, kymmenistä tuhansista autolla ajetuista kilometreistä ja tuhansista kävellyistä on ollut Suomen luonnon mahtavien ihmeiden ja maisemien näkeminen. Jos sinä haluat tukea toimintaa ja mahdollistaa myös tulevaisuuden projektit niin osta kirja itsellesi ja kerro siitä myös kavereillesi. Kiitos kaikille lukijoille, vinkin antajille ja muille tukijoille!     

 

Pittiövaaran Hirviäkuru, Sodankylä

 

Suomen rotkot teoksen esittely teksti:

 

Suomen rotkot esittelee kotimaamme komeimmat rotkomuodostumat Ahvenanmaan eteläisiltä saarilta aina Utsjoen pohjoisiin erämaihin. Kirjan tietojen avulla löydät oman kotiseutusi ja lomakohteesi kiehtovimmat rotkot, kurut, uurot, lukot ja rotit sekä pääset tutustumaan näiden luonnonihmeiden syntytapoihin sekä historiaan, legendoihin ja kansantarinoihin, joita hämyisten rotkojen ympärille on muodostunut.

Teos sisältää tiedot yli 500 kotimaisesta rotkosta, kurusta ja kanjonista. Kohteista 150 esitellään runsaalla värikuvituksella, elävin kohdekuvauksin, selkein ajo-ohjein, kartoin ja geologisin faktoin. Suomen rotkot sisältää satoja värikuvia ja lähes 200 karttaa. Kirja on kiehtova yhdistelmä matka-, tieto-, ja kuvakirjaa. Tuomo Kesäläisen mielikuvitusta ruokkivat kohdekuvaukset ja näyttävät luontokuvat takaavat säväyttävän luontoelämyksen myös nojatuolimatkailijalle. Teoksen asiantuntijana toimii arvostettu geologi ja palkittu kansanperinteentallentaja Aimo Kejonen.

Tilaa kirja: Salakirjat.net

makupaloja matkan varrelta: http://suomenrotkot.blogspot.fi/

 

SUOMEN ROTKOT

 

Suomen luolat

Suomen luolat

Tekstit: Aimo Kejonen & Tuomo Kesäläinen

Kuvat: Tuomo Kesäläinen

 

Luolien hämärä lumo.

Ensimmäiset luolia käyttäneet Suomen asukkaat olivat Neandertalin ihmisiä, jotka asuivat Eem-interglasiaalin aikana, 100 000 – 120 000 vuotta sitten, Kristiinankaupungin Susiluolassa. Luola on yksi niistä harvoista ihmisen luola-asumuksista, joka on jäänyt mannerjäätikön alle. Hapan, graniittinen maaperä on tuhonnut luumateriaalin, mutta vuosina 1996-2006 suoritettujen arkeologisten kaivausten mukaan tulisijoja ja kivisiä työkaluja on säilynyt.

Arkeologi Timo Miettinen tutkimassa Maskun Mätikän luolan kivikautista luolamaalausta.

 

Seuraavat kerran luolia alettiin arkeologisten todisteiden mukaan käyttää 7 000-8 000 vuotta sitten. Löydöt ovat vähäisiä; luolamaalauksia, nuolenkärkiä, muutama kivikirves ja hieman keramiikkaa. Luolien käyttö jatkui läpi pronssi- ja rautakauden kirjoitetun historian alkuun asti. Siitä ovat todisteina eri-ikäiset keramiikkalöydöt, aarteet ja uhripaikkoina käytetyistä luolista tehdyt löydöt. Mm. Sir Arthur Evans, myöhempi Knossoksen löytäjä, löysi vuonna 1873 Inarinjärven Ukonsaaren uhriluolasta 1100-luvun hopeakorun. Viime vuosien luuaineiston ajoitusten mukaan uhripaikkaa käytettiin yli 800 vuoden ajan vuosien 1000 ja 1850 välillä.

 

Hautvuoren luolat, Laitila - aluetta ja sen luola on käytetty jo varhain. Alueelta on löydetty pronssikautista keramiikkaa ja suurimpien luolien lattiaa peittää 6000 vuotta vanhoista simpukankuorista koostuva maa-aines.   

Kirjoitetun historian ja muistitiedon aikana luolia on käytetty moniin tarkoituksiin. Jotkin luolat olivat pirujen ja tonttujen asuntoja ja tietäjien kirkkoja, toiset sotapakolaisten turvapaikkoja, kolmannet metsästäjien, kalastajien, marjastajien ja metsänkaatajien leiripaikkoja ja eräät turkisriistan pyyntipaikkoja. Rosvot, erakot ja munkit pitivät luolia asuntoinaan. Luolissa on harjoitettu monenlaista ammattitoimintaa. Niissä on ollut pajoja, räätälinverstas, olutpanimo, pontikkatehtaita, kalakellareita ja savustamo.

 

Perniön Hiidenkirkossa on tarinoiden mukaan asunut hiisiä.

Salon Ilmusmäen luola on muinaisten tietäjien käyttämä tiedonhakupaikka.

Suomen luolatietoja alettiin kerätä talteen ja saattaa kirjalliseen muotoon, kun Ruotsin kruunu perusti 1666 antikviteettikollegion, jona tehtävänä oli tallettaa valtakunnan muinaisuuteen liittyviä esineitä ja tietoja. Autonomian ajalla tietojen keruu tehostui, kun 1832 perustettu Suomalaisen kirjallisuuden seura ja 1870 perustettu Suomen muinaismuistoyhdistys alkoivat kerätä muun muassa luolatietoja. Molemmat seurat lähettivät myös nuoria opiskelijoita stipendiaatteina keräämään eri alueiden arkeologista esineistöä ja kansantarinoita.

Vankion kellari, Lieto

Luonnontieteelliseen, lähinnä maantieteelliseen ja geologiseen kirjallisuuteen luolat ilmestyivät vuosien 1870 ja 1890 välillä. Suomen ensimmäisenä speleologina voidaan pitää maantieteen professori J. E. Rosbergia, joka vuosina 1910-1914 julkaisi sarjan lyhyitä luolatutkimuksia. Seuraavina vuosikymmeninä julkaistiin joukko yksittäisiä luolatutkimuksia. Luolien inventointi piristyi uudelleen 1980-luvulla, kun luolat tulivat erääksi arvokkaiden luontokohteiden ryhmäksi, joita koottiin seutukaavaliittojen luonnonsuojeluselvityksiin. Samaan aikaan julkaistiin lukuisia erikoistutkimuksia erikoisista luolista kuten tafoneista, miaroliittisista kideonkaloista ja Ahvenanmaan rantaluolista.

 

Luolaharrastus voi olla retkeilyä perheen kanssa...

...tai ahtautumista entuudestaan tuntemattomiin lohkareikkoihin.  

Ensimmäinen poikkitieteellinen, mutta epävirallinen ja vailla säännöllistä rahoitusta toiminut luolainventointi aloitettiin 1985 neljän Geologian tutkimuskeskuksen tutkijan voimin. Sen tuloksena on maastotarkistettu yli 1000 luolaa ja saatu melko hyvä tuntuma siitä, millaisia luolia Suomessa on. Suomen luolavalikoima poikkeaa huomattavasti muualla tavallisesta. Inventoinnin tuloksia on käytetty edelleen luonnonsuojeluinventoinneissa, lepakkotutkimuksissa, matkailussa, geokätkennässä ja useissa muissa tarkoituksissa. Eurooppalaiselle tasolle luola-ala saatiin vasta vuonna 2010, jolloin Suomen luolaseura ry perustettiin.

Lohjan Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiviluola.

Karhunpesäkiven onkalo Inarissa on Suomen suurin tafoni.

Suomessa luola määritellään sellaiseksi kallio- tai maaperän onkaloksi, johon mahtuu 2-3 aikuista ihmistä. Luolaksi voidaan myös määritellä suuria kalliolippoja, joiden alle mahtuu sadetta pitämään kymmenkunta aikuista, tällöin puhutaan lippa- tai puoliluolasta. Pienemmätkin onkalot voidaan laskea luoliksi, jos niillä on erityistä geologista tai historiallista arvoa. Useimmiten Suomalainen luola on lohkare- tai rakoluola tai näiden kahden luolatyypin yhdistelmä. Muita luolatyyppejä ovat esimerkiksi kideonkalot, seismotektoniset eli maanjäristyksen muodostamat luolat, kalkkikiveen syöpyneet karstiluolat, tafonit ja muut rapautumisluolat.

Ikimuistoisia ja tunnelmallisia luolaseikkailuja!

Tietoa Suomen luolista:

Suomen 100 - Geologiset kohteet - Aimo Kejonen
Suomen 100 - Kansantarinat - Aimo Kejonen
Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin - Tuomo Kesäläinen

luola, suomen luolat, luolamies, Aimo Kejonen, tuhannen luolan maa

 

Turun Luolavuore​n luola palkittiin

Turun Ympäristö 2013 -kilpailussa luontokohteiden jaetun ykköstilan voitti Luolavuoren luola.

 

Luolaharrastajia Luolavuoren luolan suuaukolla; Naantali-opiston luolakurssin retkellä 26.4.2014

 

"Luolavuoren vesitornin alapuolisessa rinteessä sijaitsee peräti 45 metriä pitkä, monionkaloinen ja monitasoinen lohkareluola, joka kuuluu Suomen kymmenen suurimman luola joukkoon. Sen etuosassa on tilava eteissali, josta johtaa kaksi ahdasta käytävää syvemmälle lohkarevuoren uumeniin. Käytävien välillä aukeaa useita isompia "saleja".

Luolaa kilpailuun esittänyt omakotiyhdistys ehdottaa sen varovaista kehittämistä erikoiskohteena seikkailu- ja luolaharrastajaryhmille. Luolaretkeily vaatii turvavarusteita, kuten kypärää ja otsalamppuja."

 

Lue lisää: Ympäristökilpailussa palkittiin Turun kätkettyjä aarteita

 

Luolavuoren luolalle on helppo tulla, bussilinja kulkee aivan luolan läheisyydestä - myös omalle autolle on löytyy hyvää parkkitilaa.

 

 

Luolavuoren luola, Turku

 

50-luvun kerrostalojen katveessa, keskellä Turkua, kohoaa Luolavuoren kukkula. Vuoren lohkareisilta rinteiltä löytyy useita luolia, joista suurin lukeutuu Varsinaissuomen pisimpiin. Kulkiessaan syvässä onkalossa, haparoiden ja pimeyden ympäröimänä voi taskulampun valokeilassa havaita outoa liikettä. Luolavuoren luolassa ei kummittele, mutta siellä asuu ja lentää lepakoita.

 

Luolavuoren onkaloiden uumenissa voi kohdata vaikka lepakon.

 

Suuren suuaukon havaitsee helposti kallioisessa rinteessä. Luolassa on tilava ”eteinen” jossa mahtuu hyvin seisomaan ja liikkumaan useita henkilöitä. Eteisen takaseinästä lähtee pieni ja kapea käytävä louhikon alle. Ryömittävää riittää kymmeniä metrejä ja lamppu on välttämätön apuväline, ahtaiden kolojen jälkeen aukeaa useita uusia huonemaisia tiloja. Luolavuoren luola on pituudeltaan noin 45 metriä, joten se lukeutuu Suomen 10 suurimman luolan joukkoon.

 

Metellina merianae - Luolahämähäkki kuuluu Luolavuoren vakioasukkaisiin....

 

...samaten kuin Nesticus cellulanus - Luolahämähäkki.

 

Kaupungin läheisyydestä ja helposta saavutettavuudesta johtuen kohde on melko roskainen ja maasto kulunutta. Alue vaikuttaakin olevan suosittu ajanviettopaikka, aikoinaan luola on tarjonnut suojaa lakia pakoileville rikollisille ja kotia vailla oleville kadun miehille.

 

Komea se on kaikin puolin; huomionsa ansainnut!

 

Vaikka alueelta on melko vaikea saavuttaa luonnon luomaa rauhaa liikenteen melusta ja maastonkuluneisuudesta johtuvista syistä, on lähes 5000 asukkaan lähiössä sijaitseva suuri luola ehdottomasti käymisen arvoinen kohde ja kallisarvoinen luontoretkeily keidas keskellä kaupunkia.

 

Sijainti kartalla: KARTTA

 

 

Opastettuja retkiä luolaan voi kysellä osoitteesta: luolamiehenblogi@gmail.com

Vapaana kulkemisen kauneus

"En ole tarpeeksi nuori tietämään kaikkea."

- Oscar Wilde

Elämä on pyhiinvaellus.

 

Liian harvoin tulee lähdettyä vain kävelemään. Enkä tarkoita nyt lenkkeilyä, jonka motivaattorina on aina kuntoilu, hikoilu ja kunnon kohottaminen tai muu tarkoituksenmukainen liikkuminen. Enkä myöskään retkeilyä, jossa kohde on tarkkaan valittu ja retkelle on asetettu aika ja tavoite. Puhun aivan tyhjänpäiväisestä kuljeskelusta – kävelystä ilman päämäärää.

tää on mun crew kuka pitää sun selustaa?

Joskus olen etsinyt jotain tiettyä kaiverrusta, sitä kuitenkaan löytämättä. Nyt - kuljeskelemalla löytyi uusi 1950-luvulla hakattu kaiverrus ilman minkäänlaista etsintää...

 

Tällainen kulkeminen antaa erilaisen vapauden. Vapauden, jossa jokainen multakasa, kivi, keppi ja kukkula on nähtävyys – jokainen askel seikkailu. Ei ole kiirettä, on aikaa pysähtyä jokaisen pienenkin yksityiskohdan äärellä. Se on viatonta kulkemista, se on lapsen maailmaa. Aikuiselle tavatonta, voittoa tavoittelematonta tarpomista, jossa ei ole koskaan aika lähteä ”pikku hiljaa kotiinpäin”.

Tauolla siellä jossakin...

 

Ilman päämäärää kulkeva ihminen voi pysähtyä syömään eväänsä juuri siihen kohtaan missä haluaa. Hänen karttaansa ei ole merkattu tiettyä taukopaikkaa. Elämä on tauko. Puut kumartavat kulkijaa ja kulkija puuta.

Jos jossakin raakkuu fasaani, mikset lähde perään?

 

Vapaan kävelijän herätyskello on nouseva aurinko, kompassi kaukaisuudessa raakkuva varista tai railakkaasti huutava fasaani. Kompassineula huokaa onnesta kun ei tarvitse etsiä sen enempää pohjoista kuin etelääkään.

Kevään ensimmäiset sammakonkudut.

 

Lepopaikkansa kaikilla.

 

Kulkija saa onnensa sammakonkudusta tai katulampun päällä hengähtävästä tiirasta. Terve ihminen tervehtii kunnioittaen aurinkoa ja kunnioittaen kuuta. Surullinen ihminen viihtyy huoneissa ja tiloissa. Terveelle ihmiselle Helvetin lämpötila on 21 astetta. Terve ihminen, vapaa mies, katsoo kavahtaen valkoista seinää ja tarpeetonta tavaraa. Vapaus on kaislojen kahinassa ja naakkojen nahistelussa. Kura koristaa kulkijan juhlapukua.

Polttakaa tai myykää kaikki mitä omistatte ja seuratkaa meitä.

 

Parhaita kenkiä kirjoo lieju ja velli. Vai pitääkö ihmisellä edes olla parempia vaatteita? Ei mielestäni. Jos vaate ei kestä likaa se ei ole vaate vaan antimateriaa joka tulee viipyilemättä polttaa ja alastomana tanssia palavan rievun ympärillä tummuvassa yössä. Vapauden viihdekäyttäjää katsotaan halveksien. Sylkevät päälle saatanat, kun yrität puhua puolesta puhtaampien arvojen.

Merikotka Raisonlahden pohjukassa 15.4.2014

 

"Kotka lentää joskus matalalla, kana ei koskaan korkealla"

 

Vaan mitä Matteus tarkoitti sanoillaan; "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.” Taivas maan päällä, avain kaikkein pyhimpään. Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi – tähän lauseeseen kaikki kiteytyy. Lapsen kaltaisuudella voimme tavoittaa paratiisin. Ei lapsi tiedä minne pitää kulkea, lapsi menee sinne minne tekee mieli – mikä suunta näyttää mielenkiintoiselta.

"Heti kun ihmiset ovat tarpeeksi vanhoja tietämään paremmin he eivät tiedä yhtään mitään." - Oskar Wilde

 

Kuljeskelun salaisuus on: kulje kuin lapsi. Älä mieti minne tuo tie johtaa, se johtaa jos on johtaakseen. Piha on kaikkien, aidasta viis´. Ei ole kiirettä ja mikä tärkeintä – Syö vain nälkääsi ja kävele oppiaksesi. Lopetan saarnani Luukkaan sanoihin; ”Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Mieti sitä kun otat seuraavan askeleesi, tiedä vaikka kuolisit huomenna… mitä aiot tehdä tänään?

 

I've Got The Nuts!

 

Kaikki jutun kuvat kuvattu 15.4.2014   © Tuomo Kesäläinen 2014