Seuraa meitä facebookissa: suomi365

torstai 13. tammikuuta 2011

Noitatunturi 24. - 25.6.2008

Pyhätunturi, Pelkosenniemen ja Kemijärven rajalla. Tämä Suomen eteläisimmän tunturiketjun tunnetuin alue on kesäisin ruma, jopa vastenmielinen ja luotaan työntävä. Raiskatuilla rinteillä kiemurtelevat maisemaa rumentavat rinteen pohjat ja hissilinjat. Hotellialueiden rakennustyömailla pauhaavat kaivinkoneet lähes yötä päivää ja repien maisemaan uusia arpia. Saksalainen turisti örveltää ohi maha pystyssä ja bratwursti kädessä, ei täältä voi löytää mitään kaunista. Euroopan viimeinen erämaa...



Klo. 22:00 Alue alkaa hiljentyä, olen valinnut yö vaellukseni kohteeksi n. 12 km pitkän reitin, joka kiertää tunturien takaa Oravanlammen kautta Noitatunturin huipulle. Noitatunturilta polku laskeutuu Annikinlammen kautta Karhunjuomalammen päivätuvalle ja Isokurun läpi takaisin luontokeskuksen parkkialueelle.

Polku Isokurun suulta Oravanlammen laavulle on hyvin kaunis, polku kulkee rinteisessä maastossa, puiden suojissa. Alhaalla rinteen juurella virtaa puro, veden ääni kantautuu hyvin ylös polulle. Yöllä kaikki äänet tuntuvat voimistuvan. Samaan aikaan voi tuntea suuren hiljaisuuden ja hyvin meluisan metsän. Mitään tämän päivän ihmiselle jokapäiväisiä ääni ei kuulu, autot eivät pärise eikä ihmisten tyhjänpäiväiset jorinat häiritse mieltä. Toisaalta kurkien ja muiden suolintujen yhtäkkiset ”karjahdukset” ja kiekaukset jopa pelättävät välillä. Öisin metsä on täynnä elämää.

Vesilinnut lennähtävät ryminällä karkuun kun saavun Oravanlammelle. Vain hetkeksi lammen peilipinta särkyy kunnes se taas palaa takaisin tyyneen rauhaansa. On täysin tyyntä, veden pinta ei värähdäkään. Oravanalammen tulipaikka sijaitsee hyvin kauniilla paikalla lammen rannalla. Ja vielä tähän aikaan yöstä alueen kauneudesta saa nauttia täysin omassa rauhassa. Teen pienen nuotion, juon kupilliset vihreää teetä ja nautin yön äänistä sekä raikkaudesta ennen kuin aloitan nousun Noitatunturin rinteille. Opas taulu kertoo, että matkaa tunturin huipulle on 1.4 kilometriä, matka ei ole pitkä mutta hyvin vaativa ja raskas.


Kirjoitus julkaistu 25.6.2008

Kiemurainen polku mutkittelee pitkin rakkaa, jääkauden jälkeensä jättämää tunturi kivikkoa. Tässä maastossa olisi erittäin helppo taittaa nilkkansa, ja apuakin varmaan saisi helposti keskelle tunturia 01:00 aamuyöllä… Hyttyset todennäköisesti imisivät kuiviin ennen kuin apu ehtisi paikalle, niitä todella riittää. Ilman hyttysmyrkkyä olisin jo alkumatkasta juossut kotiin, niitä ei ole parvi, niitä on pilvi. Heti kun vauhti hiljenee tai pysähtyy hetkeksikin niin jo niitä pieniä perkeleitä on naamassa satoja… Onneksi puuton avotunturi alue lähestyy ja siellä itikat jättävät rauhaan.



Maisemat paranevat kokoajan mitä ylemmäs tunturin kylkeä nousee, joka puolella kohoaa vaaroja ja tuntureita vaaleanpunaisesta usvasta, näkymä on hiljentävä. Keskikesä on totisesti lapin parasta aikaa! Saavutan huipun, Noitatunturin huipulta ei löydy tulipaikkaa eikä autiotupaa, vain opaskyltti joka kertoo missä ollaan ja mihin suuntaan reitistö jatkuu.


Joka puolelle avautuu erittäin kauniit näköalat, täältä näkee kokonaisuudessaan Pyhä-Luoston tunturijonon huippuineen ja kuruineen. Keskiyönaurinko luo vaaleanpunaista valoaan Pyhäjärven takaa, tällaisella hetkellä on helppo ymmärtää miksi muinaiset Saamelaiset olivat valinneet Noitatunturin Seitapaikakseen. Se vain yksinkertaisesti on täynnä pyhää energiaa, jonka tuntee paikalla vielä tänäkin päivänä!



Reitti kohti Annikinlampea on loivempi ja helppokulkuisempi kuin rinne jota nousin ylös, tämä reitti suositellaankin kierrettäväksi myötäpäivään. Rinne on vaaleanpunaisena variksenmarjan kukista, ja kivikko keskiyönauringon säteistä. Annikinlampi, jääkauden jälkeensä jättämä kuru lampi näkyy jo tunturin juurella. Lammella ei ole virallista tuli paikkaa, vaikka jonkin näköinen kivikasa nuotiota varten onkin paikalle kyhätty. Poltopuiden hankkiminen on suurempi ongelma jos lammella haluaa nauttia tulesta, suosittelen kuitenkin maisemien nauttimista ja tulen teon siirtämistä seuraavalle viralliselle tuli paikalle Karhunjuomalammelle.


Hyttyset ovat taas palanneet ja suorittavat hyökkäyksiään tunturikoivikosta. Polku mutkittelee puisissa maisemissa, mutta puiden väleistä on kuitenkin hyvät näkymät Luoston suuntaan ja aurinkokin paistaa juuri samasta suunnasta.

Karhunjuomalammen taukopaikalla on mahdollisuudet pitempäänkin taukoon, alueelta löytyy hyvät WC:t tilava autiotupa, jossa kaasuliesi ja kamina, lisäksi pihassa on vielä iso kota sekä laituri tuvan takana olevalle lammelle. Teen pienen nuotion pihakotaan ja nautin hiljaisuudesta tulen loimussa, tälläkään paikalla ei ole ketään muuta, kello on 3:15

Karhunjuomalammelta suuntaan kohti isokurua, tämä valtava syvimmällään 220 metriä syvä kuru on Suomen mittakaavassa hyvin merkittävä ja ainutlaatuinen nähtävyys, tällaisia maisemia ei todennäköisesti löydy mistään muualta koko maailmasta… Ensimmäiset silmäykset isokuruun saa Saamelaisten vanhalta seitapaikalta Uhriharjulta. Jyrkkäreunaisen harjun reunalta näkee hyvin alas jossa kuivunut ja umpeen kasvanut kurulampi loistaa neon vihreänä ja keltaisena… täysin psykedeelinen näky näissä maisemissa.



Isokurun massiivisuus ja karuus on mykistävä, vaikea kuvitella olevansa muutaman kilometrin päässä raiskatusta hiihtokeskuksesta. Uhriharjulta laskeudutaan alas pyhänkasteenlammelle rakenettuja 355 porrasta pitkin, nekin on mukavampi kulkea ylhäältä alas, mikä puoltaa suositusta että reitti kierrettäisiin myötäpäivään.

Pyhänkasteenlampeen laskee uhriharjun jyrkkää reunaa pitkin kaunis vesiputous, pyhänkasteen putous. Tämä lampi ja putous olivat hyvin merkittävässä osassa alueen käännytys työtä, kun metsäläisiä ja saamelaisia alettiin 1600-luvun puolenvälin jälkeen käännyttää kristinuskoon. Vanhaan mytologiaan on mukava uppoutua mukaan ja kastaa pää pyhänkasteenputouksessa ja juoda lammen pyhää vettä.



Luontokeskuksessa jo varoiteltiin kyltein pitkospuiden entisöinti projektista, joka hankaloittaa isokurussa retkeilyä. Tällaista en kuitenkaan osannut odottaa. Kurun pohja on täynnä vaaleana loistavia pattinkeja, niitä on kaikkialla. Voisin lähettää terveisiäkin metsähallitukselle tässä samassa, että voisiko ne pattingit edes säilöä kivikoille ja polun viereen? Nyt niitä nimittäin kellui vettyneinä kirkkaissa lamissa pilaamassa ja rumentamassa maisemaa. Kaikin puolin rakennusmateriaalien sekamelska oli järkyttävä ja vastenmielinen. Onneksi kuitenkin Isokurun maisemat ovat niin kauniit, että niistä saa nautintoa irti vaikka se mahdollisuus on pyritty pilamaan kaikin keinoin.


Valmistuessaan uudet pitkospuut tulevat varmasti lisäämään retkeily nautintoa ja turvallisuutta kurussa, mutta tällä hetkellä tilanne oli pöyristyttävä. Vielä 200 portaan nousu Isokurun kodalle ja kilometrin kävely luontokeskuksen pihaan ja matka on pulkassa, kello näyttää 4:50. Yö oli täynnä kokemuksia ja maisemat alueella ovat uskomattomat ja ikimuistoiset.

Mikäli haluat nauttia Suomen luonnosta kauneimmillaan ja kohtalaisen pienellä vaivalla suosittelen, että otat suunnaksi Pyhä-Luoston kansallispuiston! Itse ainakin nautin joka hetkestä. Enkä törmännyt yövaelluksellani yhteenkään ihmiseen, vaikka kesäsesonki on nyt parhaimmillaan/pahimmillaan.


Rauha vanhoille Jumalille!

Hirvi-Simunan luola, Lempäälä

”Hän teki pirun kanssa sopimuksen viemällä kirkosta ehtoollisleivän, jonka pani seinälle ja ampui siihen pyssyllään. Näin hän sai pirulta tarkkuuden pyssyynsä ja hyvän metsästysonnen”



Hirvi-Simunan luola on muodostunut valtavan lohkarekasan rakoihin. Ulkoisesti ja tunnelmaltaan alueella on hyvin paljon yhteneväisyyksiä Turun Kärsämäen Pirunpesän kanssa. Useita metrejä korkean järkäle röykkiön alle on muodostunut usea suuaukkoinen ja vaikeakulkuinen luolasto.



Hirvi-Simunasta kerrotaan paljon mielenkiintoisia tarinoita ja on selvä että hänen legendansa on pääosassa luolasta puhuttaessa, tarinat ovat kuitenkin suhteellisen nuoria. Näin massiivinen luonnonmonumentti, näin keskeisellä paikalla on varmasti tunnettu pitkään. Mikä lohkarekasan merkitys on ollut muinaisille Suomalaisille jää varmasti ikuiseksi mysteeriksi, mutta se ei tarkoita etteikö sillä tällaista merkittävämpääkin historiaa olisi!


Korkean lohkareen päältö on hyvä näkyvyys ympäröivään maastoon. Koko lähi alue on valtavien kivenjärkäleiden muodostaman pirunpellon peitossa.

Hirvi-Simunan elämä päättyi oman käden kautta juuri tässä luolassa, hänen jäänteensä haudattiin moneen eripaikkaan koska jokaisella hautapaikalla alkoi kummitella. Mahdollisesti Simunan sielu kummittelee ja majaillee tänä päivänä luolan pimeissä kellareissa…

Lisää tarinoita luolasta ja Hirvi-Simunan seikkailuista Aimo Kejosen kirjassa – Suomen 100 Kansantarinat

KARTTA KOHTEELLE

maanantai 27. joulukuuta 2010

Mätikän luola, Masku

Suomen luolat
http://luolamiehenblogi.blogspot.fi/2012/04/suomen-lantisin-kalliomaalaus-maskussa.html



Noin 2 kilometrin päässä Maskun keskustasta, Kurittulan Mätikänvuoren huipun tuntumasta löytyy suurehko ja tunnelmallinen luola. Luolalla on useita suuaukkoja. Mätikän luolaan liittyy kiehtovia tarinoita. Katso kohteen sijainti kartalta. KARTTA

Lisätietoa ja tarkemmat ajo-ohjeet sekä tietoa 30 muusta Varsinaissuomalaisesta luolasta keväällä ilmestyvästä luontomatkailukirjasta:

Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin

Video Mätikän luolasta:
http://luolamiehenblogi.blogspot.fi/2012/11/sukellus-matikan-luolaan.html

torstai 9. joulukuuta 2010

Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla

”Tule meille Tuomas kulta,
Tuopa joulu tullessas´,
Olkikahlo kainalossas´,
Oluttynnyri olallas´,
Viinapottu povessas´,
Pikarikin pivossas´,
Juustot, kakut kainalossas´!
Kyll´ sä meidän talon tunnet,
Musta risti portin päällä,
Kirjava kissa portin alla.”


Tuomaanpäivän vietosta säilynyt vanha laulu Somerolta.


"Muinaiseen germaanilaiseen Joulun viettoon kuului myöskin jouluvalkean polttaminen" Mikä olisikaan mukavampi näky kuin se että perheet kokoontuisivat jouluvalkean äärelle illan pimettyä ainaisen Joulupukin kuumalinjan tuijottamisen sijaan...

”Rare Exports” elokuvan saaman suosion myötä voin kuvitella että myös Suomalaisten kiinnostus vanhan kansan tapoihin ja uskomuksiin lisääntyy. Näin joulun alla kiinnostaa mistä juontuvat juhlien monet perinteet. Joulun hiljaisuus, joulusauna, ruuan määrä, olkipukki, joulukuusen koristelu…jne.

Kun vanhat perinteet ja muinaiset tavat alkavat kiinnostaa on varoituksen sanana sanottava että internet ei ole varmastikaan lähteenä parhaasta päästä. Saat ehkä hakutuloksena muutamien lauseiden mittaisia epämääräisiä arvauksia jotka eivät välttämättä perustu edes minkään valtakunnan faktoihin. Mikäli siis haluaa tietoa kaivaa esiin niin on suunnattava kirjojen pariin.

Hyvään alkuun pääsee vuonna 1898 kirjoitetulla Matti Warosen tutkimuksella Vainajainpalvelus muinaisilla Suomalaisilla. Joulun lisäksi teos valottaa 23 muun juhlan tapoja ja perinteitä. Selkeyttä saavat mm. Loppiainen, Laskiainen, Pääsiäinen ja Juhannus.

”Pitkäperjantaina ei saanut syödä mitään karjanlihaa eikä maitoa, muuten karhu syö koko karjan kesällä eikä sitä voi kukaan estää sillä se on oma kirous” Pääsisäisuskomuksia Sotkamosta



Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla on kiehtova kokoelma vainajiin ja henkiin liittyvistä vanhoista tavoista ja uskomuksista. Teoksen pääosan muodostaa 24:n vanhan suomalaisen juhlapäivän perinteisten viettotapojen ja niihin liittyvien uskomusten esittely. Tämän lisäksi kirja tutkii myös juhlien alkuperää ja yhtäläisyyksiä naapurikansojemme uskomusperinteisiin.

Kirjaa voi tilata osoitteesta:
http://www.salakirjat.net/vainajainpalvelus_muinaisilla_suomalaisilla.html

torstai 2. joulukuuta 2010

Karhunpesäkivi, Inari

Karhunpesäkivi Inarissa, aivan Nelostien varressa on varmasti Suomen tunnetuin turistiluola. Suurenmaailman malliin Karhunpesäkiven turistirysästä löytyy Lapin halvinta poronkäristystä, puukkoja, porontaljaa ja sarvenpätkiä. Löytyy Aslakin veistämää pahkakuksaa ja Kiinassa sorvattua puukuppia, jokaiselle jotakin. Ympäri Aasia tuotettua rihkamaa killuu seinät vääränään, koko komeuden kruunaa äärimmäisen ruma laulava ”karhupatsas”



Sijainti on väkisinkin hyvä, koska pohjoisen suuntaa ei juuri muita teitä pääse. Menestys on siis varma. Mutta Karhunpesäkiveen. Keskuksesta muutaman sadan metrin päässä vaaran laella odottaa paikan todellinen nähtävyys ja pysähtymisen syy, valtava ontoksi kovertunut siirtolohkare. Luolasta kerrotaan ainakin komea eri tarinaa, tunnetuimmassa tarinassa Lumimyrskyssä eksynyt Lappalainen ryömi luolaan myräkkää pakoon. Herättyään hän huomasi olevansa samassa onkalossa talviunta nukkuvan karhun kanssa, myrskyn laannuttua ja hyvin levänneenä mies poistui paikalta ja karhu jäi nukkumaan talviuntaan. Muita tarinoita voi lukea Aimo Kejosen kirjasta: Suomen 100 Kansantarinat (Karttakeskus)



Ulkoisesti Pesäkiven lohkare näyttää aivan tavalliselta siirtolohkareelta. Kiven alareunasta johtaa ahdas aukko kiven sisään. Järkäleen ulkomuoto ja suuaukon pienuus herättävät kysymyksen: kuinka monta vastaava muodostelmaa odottaa vielä metsissä löytymistään? Sisällä tila laajenee luolaksi johon mahtuu kerralla useita henkilöitä. Luolan kattoa ja seinä koristaa sangen erikoiset kennomuodostelmat. Jossain yhteyksissä Karhunpesäkivestä on puhuttu väärinpäin olevana hiidenkirnuna, mutta hiidenkirnujen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kyseessä on Suomen suurin tafoni. Suomessa tunnetaan tafoneja noin 70 eri paikassa, yksi Etelä-suomen tunnetuista vastaavista muodostelmista on Nokian Pirunpesä.

torstai 25. marraskuuta 2010

Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin – Tuomo Kesäläinen

Minulla on suuri ilo ilmoittaa kaikille teille, arvoisat lukijat, että viimevuosien ahkera uurastus alkaa tuottaa tulosta. Kolmen viimeisen kesän aikana metsässä ja ympäri maakuntaa kerätty tieto saadaan kauniisiin kansiin huhtikuussa 2011. Kyseessä on siis kolmisenkymmentä Varsinais-suomalaista luolaa esittelevä luonto-opas: Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin.



Kyseinen teos on ensimmäinen Suomessa koskaan julkaistu pelkästään luolia käsittelevä opaskirja. Kirja sisältää kauniin kuvituksen ja kiehtovia tarinoita 30 luolasta, sekä maastokartan ja selkeät ajo-ohjeet jokaiselle kohteelle. Lisänä mielenvirkistyksenä jokaiselle retkeilijälle jokamiehenoikeudet ja roskaton retkeily sekä retkeilyvinkkejä, varustetietoutta ja turvallisuus ohjeita.

Oppaan avulla jokainen luonnossa liikkuja voi lisätä mielenkiintoa omaan harrastukseensa vierailemalla näissä eksoottisissa ja melko tuntemattomissa luonnon muodostelmissa. Tavoitteena on saada liikkeelle myös kansanosat jotka eivät muutoin ole niin innokkaita luonnossa liikkujia. Luolatutkimus on mielenkiintoinen ja haastava harrastus nuorille ja hieman vanhemmillekin seikkailijoille. Harrastusta edistämään on perustettu Suomen luola-seura joka järjestää aika-ajoin myös retkiä Suomen komeimmille luolille.

Oppaan kohteista useat soveltuvat myös lapsiperheille, retkeä piristää mukavasti lasten mielenkiintoa ylläpitävät luola leikit. Näin vanhemmatkin saavat retkestään enemmän irti! Luola matkailu Suomen luolissa sopii siis aivan kaikille. Joten näillä puheilla toivon, että ostatte kirjan, lainaatte sen kirjastostanne tai ystävältänne ja heittäydytte mukaan kiehtovaan seikkailuun!

Kirjaa voit tilata ennakkoon mm. Akateemisesta kirjakaupasta (klikkaaa!) ja muista kirjakaupoista kautta maan. Ennakko tilaamalla kirjan varmistut että saat teoksen itsellesi heti sen ilmestyttyä!

Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin ei aivan ehdi jouluksi pukinkonttiin, mutta lahjaksi suosittelen lämpimästi esikoisteostani, Geologian tutkimuskeskuksen 125-vuotis juhlakirjaksikin valittua upeaa valokuva ja runo-teosta Kivissä on kartta. Kirjaa voi tilata kaikista kirjakaupoista tai suoraan kirjoittajalta osoitteesta: Luolamiehenblogi@gmail.com hintaan 15 euroa (sisältää postikulut) mikäli ostat kirjan lahjaksi tai muuten haluat teoksen omistuskirjoituksella, ilmoita siitä viestissäsi!

Mukavaa talven jatkoa ja joulun odotusta kaikille Luolamiehen blogin lukijoille!

Tuomo Kesäläinen

maanantai 8. marraskuuta 2010

Pirunpesä, Hollola

”Seikkailu alkaa vasta metsässä. Kaikkein ensimmäinen askel on uskosta kiinni.” Mickey Hart

Suomi on täynnä mahtavia merkkejä meidän menneisyydestämme, ja luonnonvoimista. Itse asiassa Suomessa on niin upeita ja merkillisiä luonnonnähtävyyksiä että vastaavia ei löydy mistään. Se ei ole nolo asia, eikä sitä ole häpeä sanoa ääneen. Yksi unohdettu suuruus löytyy Hollolasta



Hollolan Pirunpesä on upea geologinen muodostelma Salpausselällä. Teräväsärmäinen ja jylhä rotko on tunne matkailunähtävyytenä jo 1800-luvulta asti, eikä suotta. Pirunpesä on näyttävä kokonaisuus. Repeämä alkaa kallionpäältä kapeana ja matalana rotkona. Rotko alkaa pian syventyä ja repaleisten seinämien väliin on kiilautunut kiviä. Maasto on hyvin haastavaa kuljettavaa.

Matkan edetessä rotko syvenee ja tunnelma käy mystiseksi. Korkeus vaihtelu on suurta ja rotkon pohja hyvin kivikkoinen, todellinen seikkailu kohde. Rotkon läpi kulkua vaikeuttavien lohkareiden ylitykseen järjestetyt apurakenteet eivät herätä suurta luottamusta, Pirunpesän läpikulkemisessa on suurta seikkailun tuntua.



Viimeisen ”tukoksen” ylityksen jälkeen rotko levenee. Edessä on valtava lohkareikko, alue on kuin pommin jäljiltä. Rosoiset jyrkänteet kohoavat 15 – 20 metriin, seinämien välissä makaa valtavia teräviä kivenjärkäleitä. Rotkon edessä hehkuu vihreänä pyöreä ruohotupsujen reunustama kosteikko, kosteikossa lojuu pienempiä kiven lohkareita. Paikan massiivisuus on mykistävä. Ensimmäisten alueelle saapuneiden ihmisten reaktio on helppo ymmärtää, tunnelman on täytynyt olla järisyttävä. Kuka muukaan voisi asua näin karussa ja jylhässä paikassa kuin itse Piru, paikan nimi on siis helppo ymmärtää.


Rotkon suuaukon edessä on valtava lohkareiden täyttämä hiidenkirnu jonka halkaisia on valtava, syvyys tuntematon. En ole edes kuullut että kukaan olisi pohtinut tässä olevan hiidenkirnua, katsokaa itse.

Ajo-ohje

Pirunpesä sijaitsee Messilän läheisyydessä, Tiirismaan luontopolun varrella. Messilän keskuksesta on opasteet luontopolulle ja Pirunpesälle. Messilään löydät helposti, käänny tieltä numero 12 (Lahti – Tampere) Messiläntielle. Keskus tulee vastaan noin kolmen kilometrin jälkeen vasemmalla. Tieltä nro. 12 on opasteet perille.

Koordinaatit kohteelle:
61°00'32.8"
25°32'09.2"

tiistai 2. marraskuuta 2010

Loko Orkon rumat raukit, Uusikaupunki

Uudessakaupungissa Maijanristinkallion metsäalueella kohoaa useita kummallisia lohkareita tai oikeastaan niitä voisi kuvailla ”klönteiksi”. Rumia kuin perkeleet, mutta geologisesti merkittäviä ja karskista ulkomuodostaan huolimatta kiehtovia raukkeja. Maijanristinkallio kuuluu Turun raukkialueeseen.



Termi raukki tulee Suomenkieleen Muinais-Sknadinaavisesta sanasta ”Raukkur” joka tarkoittaa veden partaalla seisovaa kalliopylvästä tai pylväsmäistä lohkaretta. Raukkeja ei ole tutkittu paljon ja ne ovat melko uusi osa-alue grologian tutkimuksessa. Hieman näitä kauniimpia ja tunnetumpia Suomen raukkeja ovat mm. Kanttarellikivi, Liljendalissa, Alttarikivi, Hirvensalmella ja Rupakivi, Sallassa.



Kattava artikkeli raukeista: http://www.geologinenseura.fi/geologi-lehti/1-2010/kejonen.pdf



Monien alueen möhköleiden päällä kasvaa puita, soraa varisee lohkareiden kyljissä. Näyttää siltä että koko järkäleen voisi lapioida ja viedä pois.

KARTTA

Luolankallio, Pyhäranta



Pyhärannan Rihtniemessä, aivan meren rannasta, repaleisesta kalliossa löytyy muutamia ahtaita onkaloita. Ei mitään merkittävää, kuitenkin kiehtova kohde. Luolankallio sijaitsee hyvin lähellä Rihtniemen Vihitynmaan rinkiä! (esitelty aikaisemmin blogissa) Upea merimaisema, rannan tuuheat tyrnipensaat ja valtavat siirtolohkareet ovat alueen kiehtovinta tutkittavaa!

KARTTA

Luolanmäki, Laitila



Pieniä, ryömittäviä onkaloita kartan koordinaateissa. Metsä lohkareiden ja kivikoiden peittämää, joten alueelta voi löytyä myös suurempi. Louhikot hyvin luonnontilaisia, alueen aikoinaan nimennyt luola voi olla myös peittynyt maa-ainekseen.

KARTTA

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Karstun linnavuori, Lohja

Lohja Kastusta, Lohjanjärven rannalta, aivan Karstunlahden kärjestö löytyy todella kaunis Linnavuori. Koko linnavuoren järven puoleinen rinne muodostuu lähes pystysuorasta, paikoin jopa 20 metriä korkeasta jyrkänteestä. Mäen laelta on kaunis näkymä Lohjanjärvelle. Linnavuori löytyy aivan tien numero 1070 varrelta, Kartsun kylästä.


Vuoren pystysuoria seinämiä on lähes mahdoton kiivetä ja ne herättävät massiivisuudellaan suurta kunnioitusta!


Vuoren laelta aukeaa lähes hurmiotilan aiheuttava maisema Karstunlahdelle.


Vuoren rinteillä viettävät ansaittua lepoaan lukuisat maisemaa kaunistavat kelovanhukset. "Kuiskaan nimeäs kuin muinaista loitsua..."


Vuoren järvenpuoleisen jyrkänteen juurelta löytyy massiivisia luoononvoimien merkkejä. Seinämmä on selvästi erotettavissa suuri hiidenkirnun osa, halkaisjaltaan näin mahtava kirnu voisi hyvin olla 10 - 15 metriä syvä. Onko tämä vain muinoin haljenneen kirnun jäänne vai kätkeekö paksu maakerros sisäänsä taas yhden Suomalaisen suurkirnun, se selviäisi vain kaivamalla... (aikaisemmin blogissa esitellyt Talvian hiidenkirnut sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä tästä kohteeesta!)


Lohjanjärven ympäristö on tunnettu Suomen luonnonssa merkillisitä luolista, muutaman kilometrin päässä linnavuoresta löytyy Suome suurin kalkkikiviluola: Torholan luola. Alueelta löytyy myös paljon muita luolia.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Mannuistenvuoren hiidenkirnu

Varsinaissuomen kaunein hiidenkirnu


Olen aikaisemmin blogissa jo esitellyt Mannusitenvuoren legendaarisen hiidekirnun alueineen. Tuolloin vierailin kirnulla kuitenkin niinaikaisin keväällä, että monttu oli vielä paksussa jäässä, joten suuri osa kirnun hohdokkuudesta jäi kokematta. Nyt pääsin vierailemaan kohteella sulanmaan aikaan ja mukana kulki tietysti ympäri ja äyskäri kirnun tarkempaa tutkimista varten.

Mannuisten kirnu on lähes koko toiselta kyljeltään avoin joten se on helppo äyskäröidä tyhjäksi vedestä ja tämä seikka mahdollistaa myös tavallista paremmin tutustumisen kirnun muotoihin, jotka ko. kohteella oavtkin vertaansa vailla.

Veden täyttämänä kirnu näyttää jo kummalliselta, verrattuna useisiin muihin suomen kirnuihin. Se on hyvin muodokas. Todelliset muodot kuitenkin odottavat vesirajan alapuolella. Kirnu on kuin suuri kotilo, kiveen uurtuneet "rännit" kulkevat kirnun reunoilla päättyen toisessa reunassa upeaan syvennykseen. Näin kauniisti muotoutunutta kalliot saa kyllä etsiä pitkään. Sanilla kuvailleminen on melko turhauttavaa näin upean kohteen osalta joten katsokaa ja tutkikaa itse. Ja mikäli mahdollista käykää henkilökohtaisesti hämmästelemässä tätä todellista luonnonihmettä!!






Kirnun pohjan kulunutta kalliota koritaa kauniit kuviot, upeiden muotojen joukossa kimmeltää suuria, sormenpää kokoisia punaisia kiteitä. Upea, upea kohde!!



Menkää ja hämmästykää! Kysessä on todellinen Luonnon ihme! Muistakaa ottaa ämpäri mukaan, kirnu täyttyy uudelleen kiusallisen nopeasti. Tänään kun menet niin pääset vielä helpolla!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Pirukallion luolat, Parainen

Pirukallion luolakallio Paraisten Norrbyssä on hyvä esimerkki siitä, miksei kaikkia upeita luontokohteita tuoda ihmisten tietoisuuteen. Vaikka tämä kohde sijaitsee aivan Paraisten keskustan tuntumassa, kauniilla paikalla ei sitä ole ikinä mainostettu tai hyödynnetty kunnan matkailumarkkinoinnissa.



Todennäköinen syykin tällaiselle hiljaiselolle on nyt selvinnyt. Vielä muutamia vuosia sitten luolat sijaitsivat rauhallisella paikalla, luonnon helmassa. Tänä päivänä luolan ympäristöön nousee tasaiseen tahtiin omakotitaloja. Joka suunnassa kohoaa talon katot tai talotyömaa, tiet kiertävät kukkulan muutamien metrien päästä.



Ehkä alueen arvo tonttimaana on ollut arvokkaampi kuin luonnonarvo. Onko tämä syy siihen miksei alueen luonnollista vetovoimaa ole hyödynnetty? Kukkulan korkein kohta on aikalailla samassa tasossa viereisten talojen parvekkeiden kanssa, luola sijaitsee suoraan sanottuna 2 suuren omakotitalon pihalla.



Lisääntyneestä asutuksesta johtuen, varmasti turvallisuussyistä on kallioiden suurimman luolan suuaukko suljettu teräksisellä verkolla. Pirunkallio on suljettu. Sama kohtalo odottaa kenties Kärsämäen pirunpesää. Tämä valtava, erittäin näyttävä lohkareluolasto olisi erittäin merkittävä luontomatkailukohde Turussa, ehkä suurin ja merkittävin. Mutta hyödyntääkö Turku sitä, EI!

Pirunpesän viereen nousi juuri valta Kaukokiidon terminaali, risteyksen laajennussuunnitelmat tuovat rekat aivan Pirun kotipihaan. Ehkä muutaman vuoden päästä saamme ihailla tätä luonnonmuistomerkkiä suuressa moottoritien liittymässä… Surullista.

Takaisin Paraisille, luolat siis vielä löytyvät sieltä, ja tulevat varmasti löytymään tulevaisuudessakin. Maisema ei vain ole enää järin houkutteleva. Siitä huolimatta on se kuitenkin edelleen näyttävä, suuren lohkarekukkulan alta löytyy useita luolia, osa melko tilaviakin. Menkää ja tutkikaa!

Kartta täällä!

tiistai 7. syyskuuta 2010

Pirustenen, Parainen

Kuitian linnan peltojen takana, Paraisten Lemlahden kauniilla saarella sijaitsee tuntematon, mutta erittäin näyttävä luonnon monumentti. Lemlahden Pirunkivi, Pirustenen. Järkäleellä on korkeutta paikoin liki viisi metriä ja pituutta vielä enemmän. Massiivinen järkäle on rakoillut ja lohkeillut muodostaen kiven pintaa upeita kuvioita.



Kiven rosoinen pinta on vahvan sammaleen peitossa, järkäleen päällä kasvaa pieniä puita. Pirustenen lohkare on hiljentävä näky. Minkäänlaista historiaa tai tarinaa kiveen liittyen en ole löytänyt. Lohkare sijaitsee melko lähellä Kuitian linnakartanoa, Kuitian tunnettu historia ulottuu 1400-luvulle asti ja tuntematon varmasti vielä paljon pidemmälle, joten tarinoita ja uskomuksia kiveen varmasti liittyy! Mikäli joku tuntee kohteeseen liittyviä tarinoita tai uskomuksia rohkeasti yhteyttä osoitteeseen: luolamiehenblogi@gmail.com


Kartta: klikkaa tästä!


Kuitian linna matkalla Pirunkivelle, vanhin Suomessa säilynyt kartano (klikkaa!) Kuva: Antti Bilund / Wikipedia (Kesäisin linna lähes näkymättömissä, suurten lehtipuiden peitossa!)


"Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen,
maan karva, kaiken ilmankaaren karva!
Lähe nyt tieltä matkamiehen, eestä kulkijan urohon!
Anna mennä matkamiehen, Lemminkäisen leyhytellä
noihin Pohjolan pitoihin, hyvän synnyn syöminkihin!"

perjantai 27. elokuuta 2010

Gorges du point du Diable, Ranska

Luolamies maailmalla

Tämä upea rotko sijaitsee Route des Grandes Alpes maisematien varrella reitin pohjoisosissa. Vapaasti suomennettuna: Pirunsillan rotko tai ehkä Suomalaisittain yksinkertaistettuna vain, Pirunkuru. Kapea ja hämärä luola laskeutuu ensimmäiselle näköalatasanteelle. Rotkon seinämillä erottaa useita toinen toistaan upeampia hiidenkirnuja ja kallioon hioutuneita uurteita ja muotoja. Kapea silta kulkee rotkon seinämällä, tunnelma on upea ja mystinen.


Vaikka kohde on nykyisin turistirysä, on näin myyttisen ja tunnelmallisen rotkon henkeä vaikea pilata. Rotkoon päästetään onneksi vain pieni ryhmä kerrallaan joten vastenmielistä ruuhkaa ei pääse muodostumaan.


Näyttävin hiidenkirnu ryhmä on seinämällä portaittain kohoava kirnu rykelmä. Alkuperäinen kävelyreitti kulki kirnujen läpi, kuvassa hahmottaa vielä vanhat kallioon louhitut portaat.


Kirnujen seinämiin on hioutunut erittäin mielenkiintoisia muotoja!


Rotkon tunnelma on mykistävä, aurinko luo säteitään yläpuolella kasvavien puidenoksien läpi, kirkas vesi virtaa 20 metriä alempana. Tunteen joka kohteen ensimmäisellä löytäjällä on ollut, on vaikea kuvitella.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Vapauttakaa mielenne!



”Meidän kaikkien, niin vuoristolaisten kuin alamaan asukkaiden yläpuolella hohtaa hopeinen huippu, jonka luojamme on pystyttänyt meitä varten. Se on ikuinen ja kutsuu meitä hiljaa kaikkina aikoina. Meidänkin on noustava Mount Everestin huipulle. Olemmeko pelkureita ja jäämme mukavuuden haluisina kotiin? Vai tartummeko sauvaamme ja päättäväisesti lähdemme hienoimmalle tutkimusmatkalle, jonka elämä voi meille tarjota?”

- Paul Brunton, Himalajan erakko

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Pirunvuoren luola, Sastamala

Kaikki sen tietävät, Piru viihtyy erittäin hyvin jylhissä rotkoissa, syvissä kallionkoloissa, kummallisissa kivilohkareissa ja pimeissä luolissa. Tästä merkkinä on Suomen sadat luontokohteet joita läpikäydessä tuntee välillä jopa jonkinlaista turhautumista nimien samankaltaisuuden suhteen. Pirunkirkko, Pirunpesä, Pirunvuori, Hitonhauta, Helvetinkolu… lista on pitkä ja jonkinlainen paholainen majailee jokaisessa.



Sastamalassa, Ellivuoren laskettelukeskuksen kanssa samalla niemellä sijaitsee yksi näistä, hyvin voimallinen kohde: Pirunluola. Pirunvuoren lohkareiseen seinämään syntynyt syvää luolaa on pidetty niin voimallisena että luolan suuaukolla on käyty kyselemässä Pirulta neuvoa vaikeisiin kysymyksiin.

Luolan pituudesta riittää tarinoita ja legendoja. Luolan käytävien uskotaan johtaneen Pirunvuorelta Vesilahteen, Laukon kartanon kellariin ja Järven toiselta puolelta löytyvän Karkun kirkon alle. Näiden käytävien olemassa olosta ei ainakaan enää ole tietoa taihi näyttöä. Kerrotaan että muutamia vuosia sitten luolasta kuului valtava räjähdystä muistuttava ääni ja luolan käytävät luhistuivat kasaan. Ehkä Piru hermostui paikalla alituiseen ramppaaviin turisti laumoihin.



Luolaa pääsee nykyään ryömimään joitakin kymmeniä metrejä mutta louhikkoinen luola näyttää erittäin epävakaalta ja herkältä joten luolaan menoa pitää miettiä tarkkaan. Luolan suuaukko on kaunis ja aivan suuaukon vieressä kallionjyrkänteen ja valtavan lohkareen välistä kulkee hausta porttimainen muodostelma. Luolan ympäristö on erittäin lohkareista ja massiivista. Pirunvuoren huipulta on upeat näköalat Rautaveden maisemiin.