Aarnipata ja Rauninmalja, Pihlajamäki, Hellsinki

Pihlajamäessä, keskellä Helsinkiä, sijaitsevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50 000-vuotiaita, mahdollisesti jopa yli 100 000-vuotiaita. Siksi ne ovat ainutlaatuisia Suomessa ja koko Skandinaviassa.


Aarnipata, suurin halkaisija on 6,9 metriä, suurin syvyys 8,45 metriä.

Rauninmalja, halkaisija on 1,6 ja syvyys 3,2 metriä.

Molemmat Pihlajamäen hiidenkirnut ovat siirtäneet jopa teitä. Niiden löytyminen perättäisinä vuosina 1993 ja 1994 sekoitti viereisen Rapakiventien alikulkuluiskan rakentamisen kahdesti. Kirnujen erikoisuutta lisää se, että ne molemmat löysi Pihlajamäkeä 1960-luvulla suunnitellut arkkitehti Sulo Savolainen, juuri ennen kirnujen räjäyttämistä taivaan tuuliin.

Kirnut löytyvät keskeltä Pihlajamäen keskusta, Rapakiventien varressa. Hyvät pysäköinti paikat autolle löytyy tien toiselta puolelta, Pihlajamäen koulun vierestä.

Lue lisätietoa hiidenkirnuista ja mielenkiintoinen kertomus kirnujen löytö hetkistä ja käänteitä: Pihlajanmäki

Äijänkivi, Sastamala

Suomen helpoiten saavutettava luola


Äijänkivi on ehdottomasti helpoiten saavutettava luola koko Suomessa. Luolan suuaukko sijaitsee vain 10 metrin päässä vilkkaasta maantiestä. Minkäänlaista luonnon rauhaa tai hiljaisuutta luolasta on turha etsiä. Valtavat rekka yhdistelmät ja henkilöauto jonot vyöryvät ohi lähes yötä päivää.

Siitä huolimatta luola on kaunis ja tilava, kahden valtavan toisiinsa nojaava siirtolohkareen väliin syntynyt holvi. Luolalla on korkeutta useita metrejä ja leveyttäkin 2 -3 metriä seisomakorkeuksista käytävää lähes 10 metriä, eli mistään aivan pikku kivenkolosta ei ole kyse.


Luola on maan tasalla joten sen sisään pääseminen ja tutkiminenkaan ei vaadi raskaita ponnistelija ja luolan taakse parkkialueelle pääsee vaikka täysimittaisella yhdistelmä rekalla tai turisti bussilla. Tämä kohde ei jätä mitään selityksiä sille mikset kävisi ainakin kerran elämässäsi Suomalaisessa luolassa.

Valtatietä 12 ajetaan Tampereen suuntaan, alle 1 kilometri Vammalan liittymän jälkeen mäen päällä on levähdysalueen opasteet ”Äijänkivi” itse kivi löytyy levähdysalueen ja valtatien väliseltä metsäkaistaleelta. Tampereen suunnasta tultaessa luolan näkee selvästi tielle.

Jussinkivi, Kokemäki

”Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu” Oli isäni elämän ohje. Kiitollisuudella sitä muistelen. Arvo Harhio

V. 1918 Torppari Juho Harhio joutui rauhan miehenä surmaajien käsiin. Pääsi karkuun Mullikorven torpan luona. Oli tämän kiven alle piiloutuneena Huhtikuusta Lokakuuhun, eikä etsijät löytäneet. Arvo poikansa oli 15 vuotias ja toi salaa isälleen ruokaa. Joutui tämän takia kovaan kuulusteluun useita kertoja, mutta ei paljastanut tätä piilopaikkaa ”JUSSINKIVEÄ”

Tämän muistolaatan hankki v.1977 pitäjänneuvos Toivo Teini


”Luolan” suuaukko löytyy muistolaatan vastakkaiselta puolelta. Aimo Kejosen kirjassa Suomen 100: Kansantarinat mainitaan luolan kooksi 5m x 2m x 1m mutta tällä hetkellä maa-aines täyttää onkaloa eikä mitat taida olla näinkään ”suuret” joten luolasta puhuminen olisi väärin. Tosin kuoleman pelossa mahtuisi kyllä onkalossa piileskelemään.

Jussinkivi ei kohteena ole erityisen näyttävä mutta ”eksoottinen” sijainti ja mielenkiintoinen tarina tekevät siitä tutustumisen arvoisen. Jussinkivi löytyy aivan metsäautotien varresta Kokemäen korvesta. Metsäautotien alussa on kyltti jossa uhataan tien käyttäjää vahingon korvauksilla ja oikeustoimilla mutta tie on ajokelpoinen ja kielto selvästi tehty vain rikottavaksi.


Lue ”Jussin” tarina kokonaisuudessa kirjasta:
Suomen 100: Kansan tarinat, Aimo Kejonen (Karttakeskus 2008)

Koordinaatit: 61´18´37.5” 22´27´02.2”

Talvian Hiidenkirnut, Lohja

Talvian hiidenkirnu Lohjalla kuuluu myös lajissaan Suomen näyttävimpien joukkoon, leveys kolme metriä ja syvyyttäkin mittauskohdasta riippuen viisi metriä. Pohjan muodoiltaan upea ja avara kirnu on hieno nähtävyys.


Vielä vesi on suhteellisen kirkasta ja pohja liejuton, mutta näyttävyys alkaa hiljalleen peittyä luonnonvoimien alle joten puhdistus on pian taas paikallaan. Hiidenkirnujen suurin ongelma onkin vesi ja pohjalle kertyvä lieju. Toki kalliossa oleva syvä, mustan veden täyttämä ”kaivokin” on hiljentävä näky mutta kyllä hiidenkirnujen suurimman viehätyksen oivaltaa vasta kun niitä pääsee tarkastelemaan puhdistettuina!

"Pääkirnun" alapuolelta löytyy vaatimaton, vajaan puolen metrin levyinen ja muutaman kymmenen sentin syvyinen pikku-kirnu.

Talvian hiidenkirnut on merkattu asiallisesti maastoon ja kirnulle johtaa hyvä polku. Lohjalta ajetaan tietä nro. 1070 kohti Karstua ja Sammattia. Noin 6 kilometrin jälkeen erkanee päätiestä Taipelan tietä, Taipelantietä ajetaan hieman reilu kilometri kunnes oikealle erkanee Hiidenkirnuntie, tästä risteyksestä on opasteet perille asti (joltain osin hieman haalentuneet ja epäselvät joten ole tarkkana!)

Koordinaatit kohteelle: 60´17´49.6" - 23´58´52.9"

Virtaniemen Kivipyramidit, Kuortane

Aivan Pohjanmaan sydämessä, Kuortaneella, Virtaniemen tilan mailla kohoaa 173 metriä merenpinnan yläpuolelle jylhä ja mielenkiintoinen Louhikkokallio. Kummun korkeimmalta hupulta löytyy erittäin mielenkiintoinen ja näyttävä muistomerkki ihmisen loputtomasta mielenkiinnosta.


Noin kymmenen vuotta sitten tilan isäntä innostui Turkulaisen toisinajattelija Keijo Parkkusen teorioista kiinnostuneena avaamaan maillaan sijaitsevan Pirunpelto, kiviröykkiömuodostelman. Kaivinkone painoi raskasta työtä pureutuen tuskissaan syvälle luonnon salassa pitämiin mysteereihin. Teorian mukaan louhikon alta piti paljastua suuri hiidenkirnu.

Tuttu mies hiidenkirnuilla ympäri Suomen, Turkulainen Hiidenkirnu tutkija ja Pirunpellon penkoja - Keijo Parkkunen

Löydöt jäivät melko vaatimattomiksi, 4 metriä paksun louhikon alta löytyi kyllä painanteita ja kuoppia mutta suuri hiidenkirnu jäi ainakin toistaiseksi löytymättä. Löydöt eivät ilmeisesti täyttäneet suuria odotuksia ja tästä syystä alue on kaikessa mielenkiintoisuudessaan ja näyttävyydessä lähes täyteen unohdukseen.

Paikaltaan nostetuista kivistä kasattiin kolme valtavaa, n. 10 metriä korkeaa kivipyramidia ja röykkiön alta paljastuneelle kalliolle rakennettiin kulkua helpottavia ”pitkospuu” rakenteita. Myös korkeimmalle kohoavan pyramidin huipulle rakennettiin portaan ja näköalatasanne. Pyramidin huipulta aukeaa upea näköala ympäröiviin maisemiin ja edustava näkymä yli laajan pirunpellon jos suuri osa on edelleen koskemattomana ja kätkee mahdolliset salaisuutensa.


Kokonaisuutena kohde on hyvin näyttävä ja mielenkiintoinen. Lisäksi se on myös Suomen ainoa paikka jossa todella pääsee kurkistamaan Pirunpellon sisään ja näkemään läpileikkauksen 4 metrisestä kiviröykkiöstä. On sääli että tällainen paikka on vailla minkäänlaista huolta saatikka asiallisia opasteita.

Jatka Virtaniemen kokous ja tapahtumatilan jälkeen ylös mäkeen kohti Töysää. Löyä:n risteyksen jälkeen seuraava ”tienhaara” oikealle. Pieneltä levennykseltä lähtee portilla suljettu metsäautotie ylös rinteeseen. Kohde sijaitsee n. 200 metrin päässä portista.

(Opasteita Virtaniemeen on kantatie 66:lla Mäyryn kohdalla, josta haarautuu Neste-huoltoaseman kohdalta Lehtimäentie. Lehtimäentiellä tienviitat opastavat perille saakka.)


Koordinaatit kohteelle:
62´44´46.4”
23´43´57.8”

Ruhankirkko, Vehmaa

”Kirkko” on hyvin yleinen nimitys erilaisille lohkareluolille ja lohkarekasoille, joskus kirkko nimentakaa löytyy myös korkea tai muuten kummallinen kallioalue. Joka tapauksessa, aina jos karttaan on merkattu luonnonnähtävyydeksi kohde, jonka nimessä esiintyy sana ”kirkko” on kohde mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen.


Vehmaalta, Uhlun graniitti louhoksen takaa löytyy pienestä metsäkaistaleesta tällainen louhikko: Ruhankirkko. Lähdin kohteelle etsimään luolaa, mutta luolan määritelmiä tämä lohkarekohde ei täyttänyt. Vastassa oli kuitenkin upea ja rauhallinen graniitti paaseista muodostunut ”sokkelo”


Suurimmat järkäleet ovat korkeudeltaan n. 5 metrisiä ja muutenkin massiivisia, toisiinsa nojautuvien lohkareiden väliin on muodostunut alikuljettavia käytäviä, ”portteja”. Lohkareiden väliin muodostunut ”sokkelo” on mukava kulkea läpi, myös sokkeloon on muodostunut pieni sisäänkäynti kiven järkäleen kiilauduttua käytävän kattoon.


Kirkko nimelle en ole löytänyt mitään selitystä, joten en tiedä liittyykö siihen jotain historiallista vai onko se vain kohteelle annettu nimi. Massiivisuudessaan ja näyttävyydessään Ruhankirkko sopisi kyllä hyvin jonkinlaiseksi pakanalliseksi kulttipaikaksi, ja miksi ei kristillisiinkin menoihin. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde!

Ruhankirkolle ei johda polkua eikä sitä ole merkattu maastoon milläänlailla, joissakin maastokartoissa on kohteen nimi. Kohteelle löytää koordinaateilla:
60´39´44.3"
21´44´19.9"

Pirunvuoren hiidenkirnu, Halikko

Halikon Vartsalasta (Salo) löytyy yksi Suomen suur-kirnuista. Halkaisijaltaan 3 – 4 metrinen ja Syvyydeltään 7 – 8 metrinen hiidenkirnu on hiljentävä ilmestys. Kirnu löytyy Pirunvuoren Itärinteeltä, mutta alueelle johtaa hyvin merkattu pieni metsäauto tie ja itse kirnullekin selkeä ja helppokulkuinen polku. Auton parkkialueelta kirnulle on matkaa vain 250 metriä, tosin johonkin aikaan vuodesta tie voi olla hyvin huonokuntoinen.


Kirnu sijaitsee kauniilla paikalla jyrkän kallion mäen reunalla, kirnun tyhjennyksessä on ollut melkoinen homma, kirnun tilavuus on valtava. Alla oleva rinne on täynnä kirnun sisältä kaivettua kiviainesta. Kirnu on aidattu turvallisuus syistä, montun pohjalle johtaa puiset tikkaat joita jokainen saa käyttää oman rohkeuden mukaan. Tähän aikaan vuodesta (huhtikuun puoliväli) kirnun pohjalla makaava vesi oli vielä paksussa jäässä joten kirnun syvyyden ja muotojen tarkempi tutkiminen ei ollut vielä mahdollista.


Parkkialueen toiselta puolelta alkaa heti metsään astuessa laaja Hiidentarha (Pirunpelto) kiviröykkiöalue, tämä pelto ei sekavuudestaan ja kasvillisuuden määrästä johtuen ole näyttävimpien joukossa, mutta laajuudessaan kuitenkin hyvin mielenkiintoinen tuttavuus.


Pirunvuoren hiidenkirnu löytyy joistakin GT tiekartoista ja maastokartasta koordinaatein
60´20´31.9” 22´59´00.2”

Mannuistenvuoren hiidenkirnu, Mynämäki

Mannuistenvuoren pohjoisrinteeltä löytyy legendaariseksi muodostunut hiidenkirnu. Turkulainen hiidenkirnu tutkija Keijo Parkkunen löysi, tyhjensi ja merkkasi reitin kirnulle vuonna 2008. Maanomistaja ei kuitenkaan tästä kohteesta innostunut ja teki asiasta jutun. Parkkunen tuomittiin sakkoihin jotka hän periaatesyistä jätti maksamatta ja näin voimassa olevien lakien ja asetusten varjossa sakko muutettiin ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. Elämme siis 2000-luvun Suomessa, ja 82-vuotias mies tuomitaan vankeusrangaistukseen kiinnostuksesta hiidenkirnuihin.

Koska tiedon levittämisestä ja opettamisesta on tullut rikollista? Kuka tuot esiin uusia luontokohteita ja tietoa niiden sijainnista, jollei valveutuneet kansalaiset? Eikö Parkkuselle olisi pitänyt antaa ennemminkin jonkinlainen palkinto hyvästä työstä, kahdestakin syystä. Nyt meillä on Vakka-suomessa uusi upea luonnonnähtävyys ja motivoiva tarina ihmiselle oma-aloitteisuudesta, moniko tämän päivän 80-vuotiasta vanhuksista on kykenevä tyhjentämään omin käsin hiidenkirnun keskellä metsää, kun ei siihen tunnu kykenevän edes tämän päin nuoret.


Niin tai näin, maanomistajan ja Parkkusen välisen kiistan saama mediahuomio varmisti sen että Parkkunen voitti, kohun ansiosta tämä kirnu on usean ihmisen tietoisuudessa!

Parkkusen kirnu on monipuolinen ja kaunis Hiidenkirnu. Perinteisestä pyöreästä syvästä kattilasta poiketen tämä kirnu on toiselta reunaltaan avoin ja kirnua pääsee tutkimaan myös sisältä käsin. Noin 3 metriä syvä ja halkaisijaltaan 1,5 metrinen aukko on upea luonnonnähtävyys!


”Ruskeassa nahkasalkussaan Parkkusella on mukanaan luettavaa, hiidenkirnuista kertovaa kirjallisuutta. Intohimostaan hän ei aio luopua koskaan.” TS 3.4.2009 Parkkunen matkalla vankilaan


Hiidenkirnu löytyy kartasta koordinaatein
N60´36´06.1" E21´55´14.8"


Mannuistenvuoren yli 55 metrin korkeuteen nousevalta huipulta on upeat maisemat ympäröiville kulttuurimaisemille.


Vuoren korkeimalla kohdalla lepää historiallinen muistomerkki, maatumispisteessä oleva vanha kolmiomittaustorni.


Vuoren etelänrinteellä on mielenkiintoinen vaakarakoillun synnyttämä luola tai pikemminkin onkalo. Sisäänkäynti on ahdas eikä suuri ole luolakaan, pituutta on noin 8 metriä, leveyttä 2 metriä ja korkeutta max. 50 cm. Älkää jääkö jumiin!

Tietoa Parkkusen hiidenkirnuteorioista ja tutkimustuloksista kirjassa: Sadanvuoden harhaaskelPositiisvista vastarintaa ja kunnon miehenmallia nykyajan pojille:
http://www.parkkunen.com/

Pronssikautinen hautaraunio, Kaarina (Ravattula)

Aivan Auranjoen rannassa, Kaarinan Ravattulassa kohoaa korkeuksiin vahvan puuston peittämä Kieterinmäki. Melko loivarinteinen mäki on kokonaisuutena mukavaa ja kaunista retkeily maastoa, paksuja sammalmattoja, hyvin vanhoja ja suurikasvuisia puita, valtavia muurahaiskekoja, puroja ja muuta kaunista.

Mäen huipun silokalliolta löytyy mielenkiintoisia merkkejä historian alkuajoilta. Kukkulan korkeimalla kohdalla kohoaa melko vaatimaton kivistä ladottu pronssikautinen hautaraunio. Röykkiön koko on noin 8 x 8 metriä ja korkeus arviolta noin 0,5 metriä ympäröivästä kalliosta.


Röykkiön vieressä on joskus ollut ilmeisesti kohteesta kertova opastaulu mutta sekin on jo siirtynyt muinaismuisto asteelle, röykkiölle johtaa alhaalta ”maastoon merkattu” polku, tosin tähänkään ei välttämättä ole luottamista.


Kaiken kaikkiaan mäki on kaunis ja röykkiön huonokuntoisuudesta huolimatta sijainti on loistelias ja kohde mielenkiintoinen tutkimuskohde. Röykkiön joidenkin kivien kyljissä näkyy syviä hiottuja uurteita, ovatko nämä niitä mystisiä miekanhiontakiviä?



Kietermäki: 60°28'38.7" 22°21'24.3"

Komosen kuppikivi, Turku (Halinen)

Suomen synnyin muistoja

Orikedon teollisuus alueen takana, lähellä Topinojan kaatopaikan liittymää peltojen keskellä pienessä peltosaarekkeen reunassa sijaitsee merkittävä jälki muinaisista ajoista. Komosen kuppikivi, pellonreunasta maasta ulospitävään pyöreään kallion pintaan on aikoina ammoisina kaiverrettu nykyisten tietojen mukaan 69 uhrikuppia.


Kuppien valmistus tapaa ei tunneta, eikä useista teorioista huolimatta myöskään kuppien syvällisempää merkitystä. Uskotaan että kupit ovat olleet uhri paikkoja, kuppeihin olisi siis jätetty esim. viljaa uhrilahjaksi. Toisten uskomusten mukaan niihin liittyy parantavia taikavoimia tai että ne ovat vainajien muistoksi kaiverrettuja muistomerkkejä… Jokainen voi valita kuoppia tutkiessaan mieleisentä teorian tai kehittää oman, olen törmännyt myös teoriaan jonka mukaan kuppikivien pallot olisivat muinaista kirjoitusta.

Näitä kohteita tutkiessa pitää uskaltaa käyttää mielikuvitusta ja eläytyä menneisiin aikoihin., muuten pienestä kallion nokasta, jossa on muutama hassu ”kulumaa” muistuttava kolo ei välttämättä saa mitään irti.


Komosen kuppikivi: 60°28'30.7" 22°19'56.0"

Oratunturi, Sodankylä

Noin 20 kilometriä Sodankylän taajamasta Pelkosenniemelle päin kuljettaessa, aivan valtatien nro. 5 varressa kohoaa horisontista 450 metrin korkeuteen kaunis ja pyöreälakinen Oratunturi. Oratunturin ympäristö ja maasto on kaunista retkeily ja patikointi aluetta ja hyvin rauhallista sellaista koska tunturille ei johda mitään varsinaista patikointi-reittiä. Merkattu reitti tunturille kyllä johtaa, nimittäin moottorikelkkareitti nousee aivan tunturin huipun juurella sijaitsevalle laavulle. Tätä hyvin merkattua ja maastoon painunutta uraa pääsee ”ilman eksymisvaaraa” kulkemaan tunturiin. Kelkka uraa pitkin on hyvä kulkea myös talvisin esim. lumikengillä.


Oratunturin luonto on hyvin kaunista, koskemattomassa metsässä makaa valtavia valkoisia kvartsi järkäleitä. Riekko pyrähtää lentoon aivan polun viereisestä pusikosta ja peläyttää joka kerta vaikka yllätykseen kuvittelee olevansa varautunut, porot syövät jäkälää puisella tunturi rinteellä, ympärillä vallitsee koskematon rauha ja Jumalainen hiljaisuus. Puut alkavat pienentyä ja muuttua vähitellen pelkäksi tunturi koivikoksi ja varvikoksi. Maasto alkaa olla pelkkää rakka kivikkoa. Oratunturin repaleiset rinteet ovat uskomattoman taiteellisia jääkauden jälkeensä jättämiä muistomerkkejä, suuria kiviä ei enää juuri näy, vain eri suuntiin halkeillutta ja repeillyttä kalliota ja louhikkoa.


Liukasta, sammaleiden peittämää kivikkoa kohti tunturin huippua kulkiessa alkavat selän takana maisemat parantua. Horisontissa kimmeltää Orajärvi ja neitseellisen näköinen erämaa maisema, ylhäältä päin katsottuna ihmisen kädenjälki ei juuri näy vaan puut peittävä kaiken ruman taakseen ja on helppo unohtaa hetkeksi ihmisen pienuus ja typeryys. Kivikkoisilla rinteillä kasvaa enää joitakin yksinäisiä kitukasvuisia mäntyjä ja joitakin heinä tupsuja. Kivenkolosta kuuluu kummallinen pulputus… Ilmeisesti kivien välissä kulkee pieni puro, todella erikoinen jokellus saa pysähtymään hetkeksi ja keskittymään luonnon lauluun. Sisäinen pakana herää taas henkiin ja luonnon kutsusta humaltuneena annan pienen uhrilahjan tunturin hengelle. Sateen jälkeinen usva nousee ympäröivästä maisemasta, muinaiset Jumalat ovat läsnä.


Oratunturi on myös omalta osaltaan historiallinen paikka, tällä kertaa historia ei liity Saamelaisiin vaan 1800-luvulla eläneeseen geofysiikan tutkijaan Selim Lemströmiin joka toimi Sodankylänkin alueella tekemässä tutkimuksiaan. Hän rakensi aikanaan myös Oratunturin huipulle omia tutkimus laitteitaan ja havainto välineitään. En tiedä, ehkä huipulla olevat rakenteet ovat vielä osaltaan hänen jälkeen jäännöksiään…


SHAMAANIN TIE

Katso,
Tuo on sen puun runko
jota pitkin laskeuduin aliseen.

Katso,
tuon puun juurissa
käytävä jota te ette nähneet.

Katso,
tuon järven pohjassa
maailma, jota kylän vanhimmat
ovat varjelleet.

Katso,
mieleni, terävä kuin miekka
särkyy saivojärven peili pinta
sukellan kohti koskematonta

kohti toista maailmaa
toista ulottuvuutta

maailmaa jonka
myös sinä voit saavuttaa

maailma jossa mielestäsi
tulee kultaa
jota se on aina ollut.

Takalevon kirkko, Yläne

Yläneellä, kuhankuonon retkeilyreitistön varrella, keskellä kaunista varsinaissuomalasista metsää sijaitsee hyvin eriskummallinen kalliomuodostelma, suuren siirtolohkareen alle muodostunut Takalevonkirkko.


Poiketen useista muista Suomen luola-kohteista tämä luola on muodostunut keskelle metsää, eikä lähi-maastossa ole ns. suuria vuoria tai jyrkänteitä. Luolatutkijan näkökulmasta nämä ovat ehkä hieman tylsiä kohteita ja ne on käyty äkkiä läpi, mutta mielenkiintoisuudessaan ja alueen kauneudeltaan sekä mystisyy-deltään nämä ”kirkot” ovat vailla vertaa.

Takalevonkirkko on noin 5 -6 metriä korkea ”sisältä ontto” siirtolohkare, kaatuneen lohkareen alle on muodostunut kolmesta reunasta auki oleva tilava luola. Suuaukot ovat suuret ja maasto helppokulkuista, sisällä luolassa mahtuu oleskelemaan samanaikaisesti useita ihmisiä.


Saapumisohjeet

Takalevon kirkko kuuluu Kuhankuononretkeilyreitistöön, luolalle on n. 2 kilometrin patikointi Sokerois-ten parkkipaikalta. Kohde on saavutettavissa myös pyörällä ja autolla, n. 11 km Yläneen keskustasta My-nämäen suuntaan ajettuasi kääntyy vasemmalle hiekkatie, risteyksessä opasteet Kuhankuonon retkeilyrei-tistö ja Mynäjärventie, ajettuasi tietä n. 3 km kääntyy vasemmalle vielä pienempi hiekkatie, risteyksessä puinen kyltti Sokeroinen P 2.0 tätä tietä ajetaan 500 metriä jonka jälkeen kohde näkyy tien oikealla puo-lella metsässä, tieltä luolalle on matkaa 100 metriä.

Kajamon linnavuori, Masku

Maskun Humikkalassa, Kajamonjärven takana sijaitsee korkea ja kaunismaisemainen Kajamonlinnavuori. Yli tuhatvuotisen historian omaava muinaismuistoalue on mielenkiintoinen, monipuolinen ja kaunis retkikohde.


Linnavuoret toimivat pakopaikkoina, suojaisina linnakkeina aikana jolloin kristinuskoa alettiin levittää suomeen. Ihmiset asuivat linnan juurella mutta vaaran uhatessa kodit hylättiin ja siirryttiin tarvittavat varusteet mukana turvaan vuoren korkeiden jyrkänteiden suojaan. Talvisin rinteet jäädytettiin ja kiipeäminen vuorelle tehtiin mahdottomaksi.


Vuorten huipuille sytytettiin myös merkkitulia, niin että myös muiden kylien asukkaat saivat tiedon mahdollisesta vaarasta ja osasivat varautua siihen. Tästä muistona ainakin Liedon vanhalinnan linnavuorelle sytyteän merkkitulet joka syksy muinaistulien yönä.


Vuoren huipulta on kauniit maisemat Kajamonjärvelle


Linnavuoren metsissä vallitsee mystinen ja rauhallinen tunnelma, sammalten peittämässä kivikossa korkeiden jyrkänteiden suojassa retkeillessä ajan ja paikantaju hukkuu helposti ja mieli lähtee matkalle menneisiin aikoihin. Ja juuri siinä piilee tällaisten paikkojen salaisuus, kaikki jotka osaavat ottaa kiinni tästä hengestä saavat suuria elämyksiä kulkiessaan näillä historiallisilla alueilla...


Linnavuoren vartija

Vuorella asuu nyt uudet vartijat, muista kunnioittaa ympäröivää luontoa kulkiessasi alueella. Linnavuoren huipulla on myös jonkinlainen nuotiopaikka, mutta sitä tulee käyttää harkinnalla ja ainakin poltettava puu on syytä tuoda mukanaan, eikä ainakaan missään nimessä ympäröivästä metsästä.

.

.

Viimeinen ristiretki
Kipinät lentelevät,
seppä takoo miekkaa,

Usko on julistanut sodan,
moni tulee kuolemaan.


Vääräuskoisten veressä näen totuuden,
poltetuissa kylissä jumalaista tahtoa,
lapsen hiiltynyt ruho,
ristin tie on raskas.


älä tapa, älä varasta,
savu nousee kylän raunioilla,
kaikki arvokas on viety,
keskellä kylää kohoaa risti,

päällikkö on naulittu.
naisesi on raiskattu,
lapsesi poltettu,

kädessäsi kirja,
kannessa lukee raamattu.

kääntäkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni

tämäkö oli jumalasi tahto,
tämä se hinta mikä piti maksaa?
joukko saapuu uuteen kylään,
lisää uskon veljiä


Jokainen kantaa oman ristinsä…
kantaa, tai saa uuden kodin,
kodin savessa maan.

Kärsämäen Pirunpesä, Turku

Turussa, aivan lentokentän läheisyydessä sijaitsee erittäin näyttävä ja massiivinen kivimuodostelma, Kärsämäen Pirunpesä. Pirunpesä on valtava suuriin osiin murtunut siirtolohkare, lohkeilleiden ja irronneiden kivien alle on muodostunut usea suuaukkoinen ja useista pienemmästä luolasta muodostuva luolasto, tätä luolaverkostoa on perimätiedossa pidetty Pirun asuinpaikkana.


Toisen tarinan mukaan Jumala kyllästyi lohkareen sisällä asuviin Piruihin niin, että antoi salaman halkaista kiven ja pirut lensivät tiehensä. Tämän version mukaan ei alueella siis enää piruja asuisi.

Ulkoisesti Pirunpesä on hyvin näyttävä, kohteen ulkomuotoa hallitsee kaksi valtavaa lohkaretta, tai oikeastaan yksi lohkare joka on revennyt keskeltä kahtia. Kivijärkäleiden väliin muodostuu suuri, useita metrejä pitkä ja 6 – 8 metriä korkea rotkomainen muodostelma.

Lohkareiden alta löytyy useita luolia, suurimmissa luolissa tilaa on reilusti, niin että niissä mahtuu hyvin kulkemaan ja katselemaan. Lisäksi aluetta tutkimalla myös kauempana olevista lohkareikoista löytyy luolan määritelmät täyttäviä muodostelmia, ja laaja alueen pitää ollakin, eihän pirulle vaatimattomampi pesäluolasto riittäisikään.

Massiivisilla ja jyrkkäpiirteisillä järkäleillä seikkaillessa on helppo samaistua ajatukseen miksi alue on nimetty Pirunpesäksi. Näiden jylhien kivipaasien lomassa kulkiessa tuntee olevansa keskellä jonkinlaista muinaista kulttipaikkaa ja on helppo kuvitella alue itse Pirun kotikulmiksi.

Mielenkiintoinen yhteys kirkkoon löytyy Suomen tunnetuimmasta pyhiinvaelluksesta, Pyhän Henrikin Ekumeenisesta pyhiinvaelluksesta. Pyhiinvaellusreitti kulkee Turun tuomiokirkolta Maarian kirkolle, josta matka jatkuu Pirunpesän ohi Ruskon kirkolle ja edelleen Köyliöön. Kerrotaan että pyhiinvaellus kulkee Pirunpesän ohi juuri siksi, että pyhiinvaeltajat saavat kontrastia kokemukseensa päästessään tekemisiin myös pahojenvoimien kanssa.


Alla olevasta reilusti yli sata vuotta vanhasta lehtiartikkelista selviää myös mielenkiintoinen yhteys Pirunpesän isännän ja Ruskon kirkkopikarin välillä.

”Haliswaha. Lähellä Turun kaupunkia, wiiden wirstan matkalla pohjoista kohden, Ruskon kappeliin wiewän tien warrella on hywin suuri halennut kallion möhkäle, jota kansa tawallisesti nimittää: "Haliswaha". Tästä Haliswahasta on kerrottu seuraawa taru, joka wielä elää kansan muistissa, ja /useasti peljättää nuorta, pimeässä siwumatkustajaa, koska juuri siltä paikalta myös metsä alkaa. Joku sata wuotta takaperin oli wielä Suomen rustholleissa hewonen ja mies sotakunnossa pidettäwä. Tästä ajasta on wielä Turun lähellä olewa "Trakunaplaani" muistona - Ruskon kappelissa on Lähtemäki niminen rustholli. Tämän rusthollin sotamies oli hewoisineen yön pimeydessä sattunut tulemaan kotio sotaharjoituksista Turun kaupungista. Kun hän juuri oli ehtinyt tulla Haliswahan kohdalle, kuuli hän metsästä ääntä, jonka hän luuli olewan ihmisen äänen. Hän pysähti hewosensa, koska hänen sattui olemaan kowa jano, ja tiesi myös sillä paikalla metsässä olewan sywän kaiwon. Hän huusi raikkaalla sotaäänellä: Tuokaat minulle wettä juodakseni!" Pian tulikin metsästä mies, jolla oli jalat kuin hewosella; hänellä oli härän sorkassa wettä, jota tarjosi sotamiehelle juoda. Sotamies ei huolinut, waan sanoi: "Tuo paremmalla astialla." Hewoisjalkainen mies meni ja toi toisen kerran, mutta astiana hänellä oli härän sarwi. Sotamies ei tästäkääm huolinut, waan pyysi tuomaan paremmalla astialla. Hewoisjalkainen mies meni ja toi suurella hopeapikarilla, jonka sotamies otti heittäen weden pois sisältä. wesi oli niin wäkewää, että kuin heittäissä oli wähän loiskahtanut hewosen selälle, kohta paloi karwa siitä paikasta. Nyt läksi sotamies täyttä neliä ajamaan Ruskolle päin, hewoisjalkainen mies perästä, tämä oli jo saawuttamaisillaan hänet, kuin aamurusko walaisi ja Ruskon kirkko näkyi. Sotamies huusi hädissään: "Mikko* auta minua saat tämän pikarin!" Kohta lauloi pieni lintu: "Aja wiirii waari kynnetyn maan päälle." Sotamies ajoi yli aidan Asolan pellolle, ja hewoisjalkainen mies katosi näkymättömiin, eikä häntä ole sen jälkeen nähty. Sotamies lahjoitti pikarin Ruskon kirkolle, joka on tänäkin päiwänä hywin pulska niin pienen seurakunnan kirkkopikariksi kuin Rusko on. Tähän päättyy nyt tämä tarina Haliswahasta ja kirkon pikarista; ei se juuri todelta näytä, mutta paljon on muutakin taika-uskoa kansan seassa.”

- Kristo

(Aura 102/1.9.1883 s. 3,4.)


SAAPUMISOHJEET

Alueelle on erittäin helppo saapua, autolla pääse muutaman kymmenen metrin päähän kohteesta. Käänny valtatie 9 Turun lentoasemalle, Lentoasemantieltä muutaman sadan metrin jälkeen käännös vasemmalle (toinen risteys) Risteyksessä on kyltti ”PAALUTEHDAS”. Tätä tietä jatketaan 1.2 kilometriä, Moisiontien ja Soralantien risteyksessä on hiekka alue johon auton saa parkkeerattua. Pirunpesä sijaitsee aivan teiden risteyksessä, korkeat kalliot näkyvät puiden takaa ”parkkialueelle” asti. Kohde on ehdottomasti käymisen ja näkemisen arvoinen, ja tunnelma alueella on todella erityinen .

Koordinaatit kohteelle:
LAT 60° 30´ 00.9"
LON 22° 16´ 49.1"