tiistai 30. maaliskuuta 2010

Oratunturi, Sodankylä

Noin 20 kilometriä Sodankylän taajamasta Pelkosenniemelle päin kuljettaessa, aivan valtatien nro. 5 varressa kohoaa horisontista 450 metrin korkeuteen kaunis ja pyöreälakinen Oratunturi. Oratunturin ympäristö ja maasto on kaunista retkeily ja patikointi aluetta ja hyvin rauhallista sellaista koska tunturille ei johda mitään varsinaista patikointi-reittiä. Merkattu reitti tunturille kyllä johtaa, nimittäin moottorikelkkareitti nousee aivan tunturin huipun juurella sijaitsevalle laavulle. Tätä hyvin merkattua ja maastoon painunutta uraa pääsee ”ilman eksymisvaaraa” kulkemaan tunturiin. Kelkka uraa pitkin on hyvä kulkea myös talvisin esim. lumikengillä.


Oratunturin luonto on hyvin kaunista, koskemattomassa metsässä makaa valtavia valkoisia kvartsi järkäleitä. Riekko pyrähtää lentoon aivan polun viereisestä pusikosta ja peläyttää joka kerta vaikka yllätykseen kuvittelee olevansa varautunut, porot syövät jäkälää puisella tunturi rinteellä, ympärillä vallitsee koskematon rauha ja Jumalainen hiljaisuus. Puut alkavat pienentyä ja muuttua vähitellen pelkäksi tunturi koivikoksi ja varvikoksi. Maasto alkaa olla pelkkää rakka kivikkoa. Oratunturin repaleiset rinteet ovat uskomattoman taiteellisia jääkauden jälkeensä jättämiä muistomerkkejä, suuria kiviä ei enää juuri näy, vain eri suuntiin halkeillutta ja repeillyttä kalliota ja louhikkoa.


Liukasta, sammaleiden peittämää kivikkoa kohti tunturin huippua kulkiessa alkavat selän takana maisemat parantua. Horisontissa kimmeltää Orajärvi ja neitseellisen näköinen erämaa maisema, ylhäältä päin katsottuna ihmisen kädenjälki ei juuri näy vaan puut peittävä kaiken ruman taakseen ja on helppo unohtaa hetkeksi ihmisen pienuus ja typeryys. Kivikkoisilla rinteillä kasvaa enää joitakin yksinäisiä kitukasvuisia mäntyjä ja joitakin heinä tupsuja. Kivenkolosta kuuluu kummallinen pulputus… Ilmeisesti kivien välissä kulkee pieni puro, todella erikoinen jokellus saa pysähtymään hetkeksi ja keskittymään luonnon lauluun. Sisäinen pakana herää taas henkiin ja luonnon kutsusta humaltuneena annan pienen uhrilahjan tunturin hengelle. Sateen jälkeinen usva nousee ympäröivästä maisemasta, muinaiset Jumalat ovat läsnä.


Oratunturi on myös omalta osaltaan historiallinen paikka, tällä kertaa historia ei liity Saamelaisiin vaan 1800-luvulla eläneeseen geofysiikan tutkijaan Selim Lemströmiin joka toimi Sodankylänkin alueella tekemässä tutkimuksiaan. Hän rakensi aikanaan myös Oratunturin huipulle omia tutkimus laitteitaan ja havainto välineitään. En tiedä, ehkä huipulla olevat rakenteet ovat vielä osaltaan hänen jälkeen jäännöksiään…


SHAMAANIN TIE

Katso,
Tuo on sen puun runko
jota pitkin laskeuduin aliseen.

Katso,
tuon puun juurissa
käytävä jota te ette nähneet.

Katso,
tuon järven pohjassa
maailma, jota kylän vanhimmat
ovat varjelleet.

Katso,
mieleni, terävä kuin miekka
särkyy saivojärven peili pinta
sukellan kohti koskematonta

kohti toista maailmaa
toista ulottuvuutta

maailmaa jonka
myös sinä voit saavuttaa

maailma jossa mielestäsi
tulee kultaa
jota se on aina ollut.