Suomi365 - 365 Seikkailua Suomessa

Suomi365 - Luontoelämys vuoden jokaisena päivänä

Suomi365 - on kunnian osoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Suomi365-sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä osoitteessa: http://suomi365.blogspot.fi/.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookin kautta: Suomi365

Tervetuloa mukaan seikkailulle halki 100-vuotiaan Suomen
.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Luolaelämää Suomalaisissa luolissa

Luolat tuovat usein, erityisesti ihmisellä joka ei ole Suomalaisessa luolassa käynyt, mielikuvia luolankatosta roikkuvista lepakkoparvista, hämähäkin seittien peittämistä ahtaista onkaloista ja miljoonien yksilöiden torakka yhdyskunnista ja tietysti käärmeitä ryömimässä ulos pääkallon silmäkuopasta. Ei tämä mielikuva tietysti täysin väärä ole, on Suomalaisissa luolissa elämää – ja useita näistä mielikuvien ällötyksistäkin esiintyy.

Tässä tekstissä esittelen kuvin ja sanoin joitakin luolakäyntien yhteydessä havaitsemiani lajeja. Luolan, jossa eläin on kuvattu jätän paljastamatta hauraan luolaelämän varjelemiseksi. Osa lajeista on harvinaisia ja helposti häiriintyviä.
Luolan käytävään suuren verkon punonut hämähäkki - laji on joko Metellina merianae tai Meta menardi - todennäköisesti ensinmainittu.
Kyllähän näistäkin luolahämähäkeistä voimakkaasta Araknofobiasta kärsivä ihmisen saa kohtauksen aikaan - ällöttäviä ehkä jonkun mielestä, pelko on kuitenkin turha. Ihmiselle vaarallisia hämhäkkejä ei Suomessa esiinny.

Taskulampun valokeilassa, luolan pimeydessä, seitin varassa laskeutuva - peukalonpään kokoinen hämähäkki on toki hätkähnyttävä näky.
Useimmiten, etenkin talvisin luolan hyytävillä seinillä törmää talvehtiviin perhosiin. Luolissa talvista lepoaan viettävät yökkösten lisäksi myös päiväperhoset.
 

Tämä kaunis yökkönen on hyvin yleinen luolassa vastaan tuleva eläinkunnan edustaja. Näyttävän värinen otus on lajiltaan Liuskayökkönen (Scoliopteryx libatrix)
 
Nämä tunnistamatta jääneet perhoset viihtyivät tiiviissä ryhmässä luolan "lämmössä", ulkona pakkanen paukutti keväisiä -14 asteen lukemia.

 
Myös päiväperhoseen voi luolassa törmätä talven kovilla pakkasilla, tässä kylmässä graniittiseinällä uinuu Neitoperhonen (Nymphalis io) 

Hämähäkkien ja perhosten lisäksi hyttyset viihtyvät luolissa, itse olen joulukuun kylmyydessä vielä tavannut luolassa lentäviä hyttysiä. Ininää jota ei todellakaan ole halukas enää talvella kuulemaan kun kesän räkästä on selvinnyt.

Luolahyttynen
Myös jotkin lukit kömpivät tavehtimaan luolien suojiin. Tässä samaan kuvaan mahtui lukki, perhonen sekä hieman huomaamattomana kuvan alaosassa hyttynen.
Suomen harvoja virallisia luolaeläimiä on vuoden 2012 Eurooppalaiseksi luolaeläimeksikin valittu Luola-aukkohämähäkki. Tätä näyttävän kokoista ja häijyn oloista otusta on tavattu vain muutamassa luolassa eteläsuomessa ja Ahvenanmaalla. Olen onnekkaana saanut nähdä tämän kauniin eläimen omin silmin ja voin sanoa - on se kaunis ja iso!

Luola-aukkohämähäkki (Meta menardi) Suuri, kaunis ja Suomalaisissa luolissa melko harvoin nähty.


Entä ne lepakot? Kyllähän ne lepakot tavehtivat Suomalaisissa luolissa, tosin niitä ei kannata etsiä koska lepakon talviunen häirintä voi olla lepakolle kohtalokas. Itse olen talvehtivan lepakon nähnyt, missä - sitä en kerro - ja tämänkin näin sattumalta.

Luolan seinämällä on pienellä alueella pitkälti yli kymmenen Luola-aukkohämähkkiä. Kuvan takaosan musta varjo on horrostava Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii)

 
Kasvikuntaan en ole retkilläni erityistä huomiota kiinnittänyt, muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Luolissa viihtyvät yleisesti sammalet, levät, jäkälät ja sienet. Luolien lattioissa voi tavata yleisiä metsäsienilajeja.
 

Tämä Pulkkosieni (Paxillus involutus) on löytänyt luolan kallioiselta lattilta jotain pientä mihin tarrautua. Vähään tyytyväinen luolan asukas.
 
Tässä macro-tason luola elämää, hyvin pieni mutta kauniita muotoja ylläpitävä luolakasvi, kenties jokin jäkälä.
 
Entä luolien nisäkkäät. Kansantarinoissa luolissa pesivät sudet ja talvehtivat karhut, tästä muistona useita Karhunpesä-nimisiä luolia, joista mainitakoon Inarin Karhunpesäkivi. Nousiaisten Susiluolassa ja Nauvon Klockarbergetin luolassa taas kerrotaan majaileen Susia. Nykyaikasiten luolainventointien perusteella on luolissa todettu pesivän ainakin Supikoiran, Ketun, Mäyrän ja Ilveksen, itse olen luolan suulla nähnyt Supikoiran. Muuten havainnot nisäkkäistä on jäänyt suurten ulostekasojen haisteluun ja kaivettujen maakuoppien tutkimiseen.

Hyvin yleinen, näkyväja ja kauas haiseva jälki luolien asukkaista - kiloittain silkkaa paskaa.
Onko pääkopan sisällä majailut olento ollut luolan asukas vaiko luolan asukkaan uhrikso joutunut saaliseläin? Tuosta silmäkuopasta kun laittaisi ryömimään kyyn niin saataisiin aikaan myös se Indiana Jones efekti.
 Käärmeistä kysellään usein. Ihmiset pelkäävät käärmeitä, sanoisin että luolaan ei kannata jättää menemättä käärme pelon takia. Itse olen käynyt kymmenissä tai sadoissa luolissa, yhteensä satoja kertoja; koskaan en ole luolassa nähnyt käärmettä.

kyykäärme (Vipera berus) Luolassa en ole kyytä nähnyt, matkalla luolalle toki. Vaikka kyy on myrkyllinen, sen purema ei ole normaalisti vaarallinen terveelle aikuiselle ihmiselle. Tärkeintä on pysyä rauhallisena ja käydä näyttämässä puremaa lääkärille.
Näiden edellämainitujen luolaeläinten ja kasvien lisäksi Suomalaisissa luolissa on tavattu joitakin lintuja, liskoja ja sammakoita. Erikoisempina eläiminä varmastikin Saimaannorppa ja Majava, näitä ei varmastikaan ajattelisi luolaeläiminä. Myös ampiaisten ja kimalaisten pesiä on läydetty luolista. Yleisimpänä luolakasvina pitää tietysti mainita  Tummaraunioinen (Asplenium trichomanes) eli kotoisasti vain saniainen, näitähän kasvaa lähes kaikkien luolien suuaukoilla ja ympäröivillä jyrkänteillä.

Tässä tulikin aika kattava läpileikkaus Suomalaisesta luolaelämästä. Kaikki elämä mitä olen itse luolissa nähnyt ja aika pitkälti kaikki mihin luolissa voi Suomessa törmätä. Luolassa vieraillessa kannattaa ainataa aikaa luolalle ja keskittyä myös pienempiin yksityiskohtiin!

Kaikki kuvat: (c) Tuomo Kesäläinen

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Sakastinkivi ja piiloluola, Pöytyä

Viime kesänä suuntasin Pöytyän korpiin tutkimaan muutamia kiehtovia tarinapaikkoja. Kajavanrahkan pohjoispuolella, Vaskijärven luonnonpuiston rajoilla on maastoon merkattu alue - luolanpelto; tällainen nimi ei ole koskaan tuulesta temmattu. Jos maastokohteen nimessä on sana luola, niin kyllä siellä luola on, ainakin jonkinlainen. Usein pettyneenä ei odotukset olleet kovinkaan korkealla, ja hyvä niin.

Luola on pieni mutta selkeä - kokoa onkalolla on 3 m x 1 m x 1 m
Luola löytyi kolmannesta tutkitusta kalliosta. Pieni neliskulmainen aukko rapautuvassa kalliossa, on se – nippa nappa luolaksi määriteltävä, mutta hyvin pieni. Muuta luolaksi määriteltävää ei, ahtaiden kalliolippojen ja eläinten kaivamien rapautumien lisäksi löytynyt. Voi olla, että siellä on jokin suurempikin onkalo. Luolapellon kallioiden luolassa kuitenkin kerrotaan piileskelleen isovihan vainoja.

Sakastinkivi on kooltaan 4 m x 3 m x 2 m
Mahdollisesti tarinat ovat sekoittuneet keskenään, sillä muutaman sadan metrin päässä tästä pienestä luolasta kohoaa matalahko kalliomäki – Akastikivenmäki. Kallion reunalla on melko vaatimaton rapakivigraniittilohkare, se on Sakastinkivi. Kiven reunalla on suojaisa lippa, tässä kalliopohjaisessa kolossa pidettiin Isonvihan aikana kätkössä kirkon raamattua ja ehtoolliskaluja.


Tie kohteille on huonokuntoinen, eikä varsinkaan luola ole oikeastaan edes näkemisen arvoinen. Kivikin on vaatimaton, vaikkakin paikallisesti arvokas tarinakivi. En suosittele näitä piennähtävyyksiä varten tähän korpeen matkaamaan, mutta ihan mielenkiinnosta ne voi bongata jos alueella muutenkin kuljeskelee.    
Pienen lipan alla täkeät esineet ovat olleet hyvässä turvassa. Kivillä ei kokoa liiaksi ole, joten se ei edes näy huomiota herättävän kauas, vaikka suurin kivi mäellä onkin.
KARTAT: Sakastinkivi             Luola

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Suomalaisen luolatutkimuksen historia

Uusimmasta Suomen Jalokiviharrastajain Yhdistys ry:n KIVI-lehdestä 1/2013 löytyy erittäin mielenkiintoinen ja kattava artikkeli: Aimo Kejonen ja Eetu Kejonen, Suomen Luolatutkimuksen historia.

Artekkilissä käydään läpi koko Suomalaisen luolatutkimuksen historia 1600-luvulta alkaneesta tiedonkeruusta vuoteen 2010 ja Suomen luolaseuran perustamiseen. Jutussa käsitellään eri luolatyyppejä, luola-arkeologisia löytöjä ja luolamaalauksia, luolien eläimistöä ja paljon muuta. Toinen artikkelin kirjoittajista, geologi Aimo Kejonen on ollut mukana 4 luolatutkijan  ryhmässä 1980-luvulta asti, Kejosen lisäksi ryhmään kuuluivat Sakari Kielosto, Seppo I. Lahti, ja Veli-Pekka Salonen. Tämän tutkimusryhmän vuosikymmeniä kestäneen uurastuksen ansiota ovat lähes kaikki Suomen luoliin liittyvä aineisto - toki tieto luolasta tulee usein ykstyisiltä vinkin antajilta. 

Erittäin kattava artikkeli joka sisältää valtavasti luolatutkimukseen liittyvää historiaa. Suosittelen kaikille luolista ja luolatutkimuksesta kiinnostuneille!

Kivi-lehti