Suomi365 - 365 Seikkailua Suomessa

Suomi365 - Luontoelämys vuoden jokaisena päivänä

Suomi365 - on kunnian osoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Suomi365-sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä osoitteessa: http://suomi365.blogspot.fi/.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookin kautta: Suomi365

Tervetuloa mukaan seikkailulle halki 100-vuotiaan Suomen
.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Löytöretkiä Sauvoon


Ehkä jonakin päivänä seuraamme tällaisia opasteita Sauvon nähtävyyksien äärelle.
 
Sauvosta läpi ajaessa mieleen jää pitkät pellot ja niiden takana kohoavat korkeat kalliovuoret. Jylhät jyrkänteet rajautuvat Sauvo-Kemiö tiehen ja tiehen 181 rajautuvat myös useimman ihmisen kokemukset Sauvosta. Nyt mennään pintaa syvemmälle, mitä Sauvosta voikaan löytää kun hieman etsii. Löytöretkellä Sauvoon tulemme kohtaamaan pitkää historiaa, erikoisia tapauksia ja hämmentäviä luonnonmuodostumia. Tervetuloa löytöretkelle Sauvoon!

Pyhä Klemens
Edellä mainitun tie vierellä kohoaa ehkä alueen näkyvin maamerkki, Sauvon keskiaikainen harmaakivikirkko. Tästä Pyhälle Klemensille omistetusta pyhätöstä on hyvä aloittaa tutustuminen Sauvoon ja hakea kristillinen siunaus tutkimusmatkalle. Tämä kirkko on rakennettu 1400-luvun puolenvälin jälkeen. Paikalla on ollut kirkko jo ennen sitä, kuten usean muunkin kirkon paikalla on ollut jo 1200-luvulla puinen kirkko – samoin täällä.

 

Jykevä kasteallas on tehty 1200-luvulla Gotlannin kalkkikivestä

Pääosin 1600-luvulta olevat kirkon hautausvaakunat, joita kirkossa on 35. Koko Euroopassa hautausvaakunoiden käyttö tunnettiin vainRuotsi-Suomessa. Seinämaalaukset ovat pääosin 1400-luvulta.
Sauvon kirkko on Suomen parhaiten säilynyt keskiaikainen kivikirkko. Kirkossa on Suomen oloissa harvinaisen hyvin säilynyt keskiaikaisen kiinteän sisustuksen osia. Tiiliholvien kalkkimaalaukset ovat peräisin 1470-luvulta. Kastealtaan vieressä on pyhimyskaappiin sijoitettuna Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi,  tamminen veistos  tehty 1200-luvulla.
Kupar kurkull korkiast kutzun
kielell kovall kolkutan
Kulie kiirust kansan kanssa
kallist korwas kuulemaan
käsky kullaist Korkehimman
Kuultuas käänny katumaan
Kuljettuas kuolemahan
kunnian kruunull krunataan
        Kirkonkellon teksti

 Sauvon kirkko on hiljentävä näky, jonka sisällä kannattaa ehdottomasti käydä. Pienen hartaan hetken jälkeen suuntaan noin kilometrin päässä, keskustan toisella puolella sijaitsevalle Kirveskalliolle. Tämän jääkauden pyöreäksi höyläämän kukkulan huipun tuntumasta pitäisi löytyä jonkinlainen luola. Parkkitilaa löytyykin kätevästi aivan kukkulan vieressä olevan urheilukentän kyljestä, ja nousu kukkulalle voi alkaa.

Metsäpalon jälkeen
Mustat kalliot kohoavat jyrkkinä vastaa, kyseessä ei ole mielikuva. Kalliot ovat aivan mustat ja maassa makaa hiiltyneitä puunrunkoja, mäki on palanut lähiaikoina. Hurja näky. Huipulla odottaa komea näköalakallio, toisella puolella kymmenen metrinen pyöreä kalliorinne, toisella puolella lohkareisempaa. Silmiin osuu lupaavan näköinen lohkare, joka lepää kiilautuneena pieneen avorakoon. Ja sieltä alta se luola löytyykin, muutaman metrin mittainen läpi kuljettava tunneli.

Kirveskallio, Sauvo
Kirveskallion luolassa
Ei mikään mykistävä luolaelämys, mutta todella kaunis luontokohde. Laskeudun rinteen alas, hyppään autoon ja suuntaan takaisin tielle 181 ja jatkan matkaa kohti Kemiötä. Seuraavana tutkimuskohteena on pakanallinen pyhättö – huikean maineen omaava ja maaginen Piruntätimäki. Tien varren korkeat kalliot vangitsevat katseen vaikkei olisi edes aiheesta kiinnostunut.
Piruntätimäen jylhät ja pyhät kalliot
Piruntätimäki kohoaa jylhänä kallio-jumalana kohti sinistä taivasta, vuoren laella ovat kautta aikojen kokoontuneet tietäjät, noidat ja shamaanit salaisiin menoihinsa. Pystysuoria kallion seinämiä, erikoisia kivimuodostelmia, mykistävänä avautuva maisema. Sauvon shamaanien pyhäkukkula vetää helposti vertoja monille Lapin seitakiville ja pyhille vuorille.

Näkymä Piruntätimäen huipulta Nuuttiniemenlahdelle, vuoren juurelta on löydetty laivan emäpuita. Aikanaan, kun lahti on yltänyt pidemmälle sisämaahan on Piruntärimäen pyhättöön päässyt laivalla.
Puidenlatvojen ja peltoaukeiden takana kimmeltää kutsuvan sinisenä Nuuttiniemenlahti, ympäröivissä metsissä synkät kalliopahdat vartioivat maitaan kuin uhmakkaat jättiläiset. On täysin selvää miksi paikalliset tietäjät ovat hakeneet voimaa Piruntätimäen hengiltä. Jylhimmän jyrkänteen juurella kallio on repaleista, maa louhikkoista. Lohkeilleeseen kallioon on syntynyt lippa, Piruntätinkirkko. Tämän lipan suojissa on toimitettu kaikkein pyhimmät uhrihartaudet ja taikamenot. Näin kohtaavat Sauvon ikiaikaisella maaperällä pakanalliset seremoniapaikat ja kristillisen ajan merkittävimmät monumentit.

Maalun näkötorni
Kiehtovaa historiaa ja kaunista luontoa on tarjolla myös Maalussa, muutaman kilometrin päässä edellisestä. Karunaan johtavan tien varrella on pieni mustakyltti; näkötorni, huonokuntoinen mastotie johtaa luontopolun alkuun. korkealla kukkulalla kohoaa taivasta hipova ja jykevä näkötorni. Torni ei ole kukkulan ensimmäinen, sota aikana paikalla sijaitsi ilmanvalvonta torni. Karunan kyläyhdistys rakensi uuden tornin ja vihki sen juhlallisin menoin käyttöön vuonna 2005.

Todella edustava esimerkki Pirunpellosta
Näkötornin juurelta alkaa luontopolku, noin 500 metrin päässä tornista, kallion kukkulalla on mielenkiintoinen luonnonmuodostelma. Suurista, pyöristyneistä kivistä muodostunut Pirunpelto, muinainen merenranta. Pirunpellon laitamilla lojuu valtavia kivenjärkäleitä, joiden alla on jopa pieniä luolamaisia tiloja.

Melko tuntematon luonnonihme näkötornin läheisyydessä, valtava Traphaan lippaluola
Maastoon merkkaamaton luonnonihme löytyy muutaman sadan metrin päästä tornista. Kymmenen metrisessä kallionjyrkänteessä sijaitseva suuri lippaluola. Tilava lippa löytyy keskeltä jyrkännettä, komealta maisemapaikalta. Suoraa, pystysuoraa pudotusta luola edessä lähes 6 metriä. Huikeissa maisemissa sijaitseva luola on tarjonnut suojaa vainoaikojen pakolaisille. Tänä päivänä se tarjoaa mykistävät puitteet retkeilyyn ja leirielämään. Luonnonihme!

Karunan uusi kirkko, Karunan vanhakirkko löytyy nykyisin Helsingistä
Karunan lähestyessä alkaa maisemakin muuttua hieman merellisemmäksi jopa saaristomaiseksi. Palataan kirkkohistorian pariin. Karunan harmaasta graniitista rakennettu kirkko on kumman linnamainen, se ei tunnu oikein sopivan maisemaan. Pian syykin selviää, tämä kansallisromanttinen linna on rakennettu vasta 1910-luvulla. Hämmentävä tosiasia on se, että jos haluaa nähdä Karunan kirkon pitää suunnata Helsingin Seurasaareen… kyllä, Karunan vanha kirkko on siirretty Seurasaaren ulkoilmamuseoon vuonna 1912.


Karunan kirkkomaata
Suomen sodan muistolaattoja kirkon rantakallioilla
Katseen luon ylös taivaaseen...
 Kirkossa on yksityistilaisuus, kirkon sisätilat jäävät näkemättä. Kirkko on aivan meren rannalla, sileisiin rantakallioihin on kiinnitetty pronssisia laattoja – Suomen sodan muistomerkkejä. Näillä vesillä on sodittu 1800-luvun alkupuolella. Kirkko maa on laaja, harvinaisen suuri. Metsän laidassa on hieman jopa pelottava muistomerkki – kaunis kullanhohtoinen neito. Jääköön hän tänne omaan rauhaansa kuuntelemaan lintujen laulua. Luolamiehen on aika suunnata seuraavaan kohteeseen, seikkailut eivät odota.

Suuri lohkare on kiilautunut kallion avorakoon muodotaen näyttävän portin
Hiekka pöllyten suhauttelen Karunasta kohti Tanskalaa. Huhujen mukaan laajan kallioalueen kyljessä olisi sijaitseva pieni tunnelimainen luola. Harhailen hetken rapean jäkälän peittämillä kallioilla, yllättävän nopeasti löydän oikean paikan. Kallion repeämään kiilautunut kivenjärkäle muodostamaa alleen pienen muutamia metrejä pitkän läpikuljettavan luolan. Kansantarinoiden mukaan luolassa on piileskellyt ryöväreitä. Mikään asumiskelpoinen luola ei mielestäni ole, piiloksi sopiva toki.

Kokoa, näköä ja historiaa - tällaisista löydöistä tutkimusmatkailija saa energiansa
Luolan lattialla, kariketurpeen seassa on jotain metallista; vanha supiloukku. Ei nyt rosvojen aarre, mutta jotain kuitenkin. Luolan käyttö ulottuu myös pidemmälle historiaan. Tämän lohkareportin alta on löydetty kivikautinen vasarakirves. Kuten sanottu, asumiseen luola ei sovellu, mikä sitten onkaan ollut luolan käyttötarkoitus kivikaudella – pieni verstas, piilopaikka, pyhäportti vai mikä; sitä voimme vain arvoilla.

Kummiin asentoihin taipuu puukin pakon edessä
Tällä alueella riittäisi seikkailijoille tutkittavaa, ympärillä on useita neliökilometrejä laajoja kallioselänteitä, suuria jyrkänteitä, korkeita huippuja ja kiehtovia repeämiä. Näiltä kallioilta voi löytää mitä vain. Valitsen helpoimman tien ja suuntaan Kattilamäelle. Mäen rinteellä on karttaan merkattuja hiidenkirnuja. Olen myös saanut tutulta geologilta jo muutamaa vuotta aikaisemmin tiedon hiidenkirnujen läheisyydessä sijaitsevasta pienestä luolasta.

Kattilamäen hiidenkirnu
Hiidenkirnut löytyvätkin helposti. Suuri, hieman ammemainen kirnu on täynnä tummanpuhuvaa suovettä. Kirnun vieressä kasvaa kitukasvuinen mänty. Toinen, hieman pienempi mutta jyrkkäseinämäinen kirnu löytyy aivan vierestä, osittain kanervikon suojista. Kalliota silmäillessä hahmottuu vielä kolmas kirnu, siinä kasvaa puu.

Kivenotonhistoraa on luettavissa jyrkänteestä
Kattilamäen pieni avoluola
Kirnujen takana kohoaa pieni jyrkänne, se näyttää jotenkin luonnottomalta – ja sitä se onkin. Poranjäljet paljastavat ihmisen toimet, kalliosta on louhittu kiveä. Jyrkänteessä on lippaluola, hyvän suojan tarjoava avonainen tila. Kalliolaavu on samassa jyrkänteessä kivenottopaikan kanssa, on vaikea sanoa vaikka lippa olisi syntynyt vasta kivenotonyhteydessä. Kiveä on louhittu Paddaisten kartanon rakentamiseen.
Kattilamäen rotkomuotoja
 

Huomiota herättävä yksityiskohta
 Jyrkännettä seuratessa vastaan tulee erittäin näyttävä pyöristynyt jyrkänne. Hieman edempänä on pieniä rotkomaisia solia ja suuria lohkareita. Laaja kallioalue tarjoaa huikeat puitteet rauhalliseen samoiluun ja ihmeiden etsimiseen. Myös kallion laella on louhittuja kiviä. Suurten lohkareiden alla on luolamaisia tiloja. Kallioalue jatkuu rakentamattomana lähes 3 kilometriä Paimion suuntaa; täällä metsissä voi olla aivan mitä vain.

Lautkankareen Linnavuori
Sinne suuntaan jatkan itsekin, tosin autolla. Löytöretki Sauvossa huipentuu muinaishistoriaan. Lautkankareella sijaitsee lähekkäin yli 70 kuppia käsittävä muinainen uhrikivi sekä tien toisella puolella jyrkkäseinäisenä kohoava Lautkankareen linnavuori, yksi Suomen vanhimmista muinaislinnoista.

Pieni opaste kertoo mikä maassa odottaa
Pieni nyppylä on koverrettu täyteen kuppeja, mikä niiden merkitys sitten lieneekään. Kuppikivet ovat onnistuneet säilyttämään mysteerinsä tutkimuksista ja tulkinnoista huolimatta.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyy löytöretki Sauvon kuntaan. Laajuudestaan huolimatta tämä oli vain pieni naarmu tai esiripun raotus Sauvon luonnon ihmeiden ja historian salattuun maailmaan. Esittelemättä jäivät täysin mm. hiidenkiukaat, joita Sauvossa tunnetaan lähes 20. Lisäksi useat korkeat kalliovuoret ovat jo näköalojen puolesta esittelyn ja vierailun arvoisia. Luola löytyy varmasti lisää, samoin hiidenkirnuja.

Myös Sauvon Jänismäen jyrkänteen juurelta löytyy sateensuojan tarjoava suuri lippa
Itse olen etsinyt kirnuja mm. Lautkankareen risteyksessä sijaitsevalta Kirnukallio nimiseltä mäeltä, niitä kuitenkaan löytämättä. Kuppikiviä on myös useampia. Hjalmar Appelgrenin tutkimuksen mukaan Sauvon Liesniemellä on myös muinaislinna, lieneekö kyseessä nykyisin Kaasumäkenä tunnettu vuori? Jos luonto ja historia vetävät puoleensa niin mikset suuntaisi kesäistä matkaasi Sauvoon, itse ainakin menen!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Tutkimusmatkoja Kemiönsaarelle osa 1 – Luolat


 
Kemiönsaari, Turunmaan seutukunnan itäinen osa, 1. tammikuuta 2009 seutukunnan kunnista Dragsfjärd, Kemiö ja Västanfjärd yhdistyivät yhdeksi kunnaksi jonka nimi tänä päivänä on siis yksinkertaisesti Kemiönsaari. Huomattavasti vähemmän kohua ja paheksuntaa herättänyt kuin läntisten osien kuntaliitosten myötä pintaan noussut Länsi-Turunmaa kohu.
Tämä karkeasti arvioituna 50 kilometriä pitkä ja 30 kilometriä leveä saari on omassa elämässäni ollut aikalailla karttalehtien valkoista aluetta. Siihen on kaksi syytä, tavallaan se on kaukana – siis Turun suunnasta katsottuna. Eihän se kilometrien mukaan kaukana ole, mutta se ei myöskään ole matkan varrella. Kun ylität Rungonsalmen sillan, ei toista reittiä takaisin juurikaan ole, jos ei sitten suuntaa Stömmän kanavan yli kohti Perniötä.
Kahden viimeisen kesän aikana olen yrittänyt tehdä tähän asiaan muutoksen ja kiertänyt saarelta esiin kaivettuja kiehtovia luontokohteita. Kulttuurikohteita on muuten saarelta aikalailla helpompi löytää. Esimerkiksi GT-Tiekartastossani ei ole koko saarelle merkattua yhtä ainoaa nähtävyydeksi luokiteltavaa luontokohdetta, joten kovan työn takana näiden tietojen kaivaminen on ollut. Hyvistä vinkeitä saan kiittää erityisesti paikallista arkeologian harrastajaa – herra Lindroosia.
Brantenin Kalliolippa - yksi Kemiönsaaren useita lippaluolista
Ensimmäisenä tässä juttu sarjassa otan käsittelyyn luolat, niitäkin saarelta löytyi kun oikein kaivoi. Kirjoittaessani kirjaa Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin, en valitettavasti onnistunut yhtäkään näistä saamaan tietooni – vaikka ainakin Vretan komea luola oli paikkansa Varsinais-suomen retkiluolien joukossa ansainnut. Ehkä sitten päivitettyyn versioon saadaan mukaan kohteita myös Kemiönsaarelta.

Vretan luola
Vretan luola, Kemiö. Liekö hän luolan entinen asukas vai luolan asukkaan ravinnoksi päätynyt viaton ohikulkija?
Muutaman metrin korkuisen jyrkänteen alla hahmottuu pieni vaakarako. Pieni ei olekaan pieni kun pääsee raon äärelle. Musta viilto tunkeutuu syvälle kallion uumeniin, pituutta luolalle tulee lähes 7 metriä. Myös leveys yllättää – 22 metriä, korkeuttakin on, tosin ei missään kohdassa seisomakorkeutta. Lattiaa peittää luolan katosta rapautunut sora – maassa makaa keskikokoinen pääkallio. Hetken harkitsen kallon ottamista omiin kokoelmiini, mutta se sopii niin hyvin luolan tunnelmaan, että jätän sen paikalleen. Komea luola ja komeat ovat myös ympäröivät kalliot ja niiden päältä avautuvat maisemat.

 Brantenin Kalliolippa
Brantenin luola on vaatimaton mutta historiallinen merkitys mahdollisesti suuri.
Jos Vretan luola ylitti odotukset, tämä alitti ne. Sijainti ei ollut mitenkään järin kaunis, joten myös pienen, kovin avonaisen luolan vaatimattomuus tuotti pettymyksen. On luolassa silti jotenkin erikoista tunnelmaa, kalliot ovat erittäin tummia, kasvusto rehevää ja ilma piiri jotenkin mystinen – en tiedä miksi. Ehkä sen tekee paikan historia, tätä kallioiden luomaa suojaa on tutkittu mahdollisena esihistoriallisena asuinpaikkana. Ei tämä luolakirjaan olisi päässyt, mutta oikein mukava sekin oli omin silmin nähdä.

Pederså yöpymislippa
Pederså yöpymislippa - sateensuojan tarjoavaa jyrkännettä varjostaa synkkä historia.
Päätän tarkistaa samalla reissulla vielä muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Pedersån yöpymislipan. Ei se luola ole, mutta sateensuojan yhdelle henkilölle tarjoava kalliolaavu. Tarinoiden mukaan lipan suojissa yöpynyt kulkukauppiasta tapettiin siellä joskus 1800 luvulla, varmasti tästä syystä kohde on vaatimattomasta koostaan huolimatta säilyttänyt nimensä ja sijaintina tähän päivään asti.

Vestanfjärdin lippaluola

Vestanfjärdin lippaluola, kalliosta rapautuu irti suuria kiviä - itse luokittelisin tästä syystä luolan vaaralliseksi.
Saaren kaakkoisnurkassa, todella kauniista maisemista löytyy jälleen kookas luola, valitettavasti avoluola sekin. Jotenkin tuntuvat lippaluolat hallitsevan Kemiönsaaren luolatarjotinta. Komean kokoinen ja erikoinen tämä toistakymmentä metriä leveä, 5 metriä syvä ja suuaukolta noin 3 metriä korkea, karkearakeiseen graniittiin syntynyt kalliosuoja toki on. Kohteen arvoa lisää sotahistorialliset muistot – luolan läheisyydessä on vanhoja konekiväärikuoppia parenteesin ajoilta. Kallion laelta avautuu lähes Jumalaiset merimaisemat, kallioilta on löydetty myös muinaishaudoiksi tulkittuja kiviröykkiöitä.

Purunpään luolat

Purunpäässä sijaitseva suuri Pronssikautinen hautaröykkiö
 Lopuksi siirrymme kohti länttä ja Purunpään muinaisista ajoista lähtien merkittävässä asemassa ollutta niemeä. Niemeltä ja läheisyydestä löytyy laajoja muinaisjäännösalueita sekä mm. kivikautinen asuinpaikka. Itseäni kiinnostivat tällä kertaa niemenkärjen laajat kallioalueet ja niiden geologiset muodostelmat.

Purunpään saaristomaisemia
 Korkeat kalliot nousevat lähes pystysuorina merestä. Pyöristyneet kallion laet kohoavat yli 40 metriä meren pinna yläpuolelle, maisemat ovat henkeäsalpaavat. Tällaisissa maisemissako olisi hieno luola, odotukset ovat korkealla! Mutta yllättävän pitkään saa koluta, pieniä onkaloita löytyy mutta ei mitään suurempaa, masentavaa.

Kaunis pikku rotko Purunpään kallioilla
Kapuan vielä kerran korkeimman jyrkänteen juurelle. Silloin pitkän etsimisen palkka materialisoituu silmien eteen korkeina kalliosta irronneina, punaisen hohtoisina graniitti paaseina. Nyt tärppäsi, ajattelen. Muodostelman komeudesta huolimatta luolat jäävät vähäisiksi, vaikka niitäkin löytyy. Mieleenpainuvin ykstyiskohta on ehdottomasti kalliosta irtinotkahtaneen paaden taakse muodostunut pitkä ja ahdas sola – pieni rotko.


Likaisena ja maakellarin hajuisena istahdan huumaavien maisemien äären ja nautin alkukesän saaristosta. Edessä meri virtaa Jungfrusundissa, nimessä on historian siipien havinaa. Suntin takana kohoavat Jungfruholmen ja Högholmen. Jungfruholmenilla on ollut ainakin keskiajalla, mahdollisesti jo rautakaudelta lähtien tärkeä asema keskeisten purjehdusväylien yhtymäkohdassa. Saarella on myös yksi Suomen näyttävimmistä hiidenkirnuista, kiroan välissä virtaavan veden ja veneen puutteen – tämä luonnoihme jää näkemättä.
Matkalla takaisin koluan vielä yhden luolan, jossa visiitti jääkin taas pienimuotoisesti historiaan. Tähän asiaan paltaan seuraavassa tarinassa, jossa tutustutaan saaren hiidenkirnuihin ja muihin luonnonihmeisiin. Luolamies kuittaa.        

Näihin merellisiin tunnelmiin päättyy tutkimusmatkan ensimmäinen osa, jatkoa sopii odottaa!

Luolatoiminnan peruskurssi



Luolaseura järjestää luolatoiminnan peruskurssin:

Helsinki ja Lohja. 15.6.2013

Luolatoiminnan peruskurssi antaa valmiudet itsenäiseen luolassa toimimiseen. Kurssilla käsitellään luolassa liikkumista, varusteita, suunnistamista ja turvallisuustoimintaa. Kurssi on yksipäiväinen ja sisältää kahden tunnin teoriaosuuden sekä kahden tunnin maasto-osuuden Torholan kalkkikiviluolassa. Osallistujalta edellytetään vähintään 16 vuoden ikää (nuoremmat vanhempien seurassa), liikuntarajoitteettomuutta sekä likaiseen ja kylmään ulkoiluun sopivia vaatteita ja kenkiä. Luolaseura toimittaa kurssilla tarvittavat erikoisvarusteet.

Käsittelemme kurssilla suomalaisten luolien lisäksi myös ulkomailla sijaitsevia huomattavasti kookkaampia luolia. Kurssin tarkoituksena on tehdä luolat tutuiksi ja antaa sen verran oppia ja itsevarmuutta, että luoliin meneminen tuntuu luontevalta. Kurssin käytännönosuudella on mainio tilaisuus kokeilla omia rajojaan. Vaikeimmat paikat voi kuitenkin ohittaa, mikäli siltä tuntuu.

Käytännönosuus suoritetaan Lohjalla Torholan luolassa. Teoriaosuuden paikka ilmoitetaan myöhemmin, se pidetään kuitenkin jossain päin Helsinkiä. Kurssille kannattaa varata koko päivä sillä jo pelkkiin ajoihin Lohjalle ja takaisin kuluu pari tuntia. Myös teoria- ja käytännöosuudet voivat venähtää ilmoitetusta.

Kurssille mahtuu rajallinen määrä osallistujia. Kurssi maksaa jäsenille 15€ ja ei jäsenille 25€ sisältäen seuran jäsenyyden vuodelle 2013. Jos haluat varmasti mukaan, otathan mahdollisimman pian yhteyttä sähköpostilla luolat@utu.fi

torstai 23. toukokuuta 2013

Saaristomeren kanjonit



Pari viimevuotta on mennyt luolien lisäksi myös rotkojen parissa. Koko kuluvan vuoden olen kaivanut tietoa kohteista, kirjoittanut, kiertänyt ja kuvannut. Eilen paikallislehteä lukiessa pistikin silmiin aiheeseen liittyen hyvin mielenkiintoinen uutinen otsikolla;  Saaristomeren kanjonit tutkitaan

Turun yliopiston, Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkimusalukset Aurelia, Saduria ja Muikku tutkivat ensimmäistä kertaa yhdessä vedenalaista luontoa. Tarkoituksena on tutkia muun muassa Hankoniemen edustan riuttoja ja Saaristomeren kanjoneita.

"Toisella viikolla odotan etenkin Saaristomerta halkovien, jopa 100 metriä syvien kanjonien kuvaamista robottikameralla. Tietääkseni niitä ei ole koskaan aiemmin kuvattu, emmekä aivan varmasti tiedä, mitä kameran kuva tulee kertomaan”, toteaa tutkimusprofessori Markku Viitasalo SYKEn merikeskuksesta.

Mielenkiinnolla odotan mitä vedenalta löytyy, kuivan maan kanjonit, kurut ja rotkot alkavat kokolailla tuttuja ollakin.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Lähde ulos!

Ihmiset tulevat kotiinsa kesysti iltaisin käytyään vain viereisellä pellolla tai kadulla kotoisten äänten kantautuessa sinnekin heidän korviinsa, ja heidän elämänsä kuihtuu, koska se hengittää oman hengityksensä uudelleen ja uudelleen; Heidän varjonsa ulottuu aamuisin ja iltaisin pidemmälle kuin heidän päivitäiset askeleensa.

Meidän on tultava kotiin kaukaa, seikkailuista, vaaroista ja havaintojen teosta, joka päivä kehittyneempänä ja uusia kokemuksia rikkaampina!

- Henry Thoreau
 
Jotta et olisi kuin kaikki nuo,
jo eksyneet
Älä etsi vastauksia,

etsi kysymyksiä,
joita kukaan ei ole uskaltanut,
vielä kysyä.
 
 

perjantai 10. toukokuuta 2013

LUOLAPÄIVÄ TURUSSA SUNNUNTAINA 19.5.2013

LUOLAPÄIVÄ TURUSSA SUNNUNTAINA 19.5.2013 -
RUISSALON OPASTUSKESKUS TAMMENTERHO
 

Luolapäivän aikana on mahdollisuus keskustella ja kysellä luolista sekä luolaharrastuksesta alan asiantuntijoilta ja pitkäaikaisilta harrastajilta. Auditoriossa pidettävä, kattava luolaesitelmä esittelee luolaharratusta ja luolamuodotumia runsaan kuvituksen kera. 
Ruissalon näyttelytiloissa on esillä Vuoden luontokuvat - valokuvanäyttely, jonka voi käydä katsomassa samalla.   Luolapäivän aikana pidetään myös maksuttomat arpajaiset, joista on mahdollisuus voittaa ainoa Suomalaisia luolia esittelelvä kirja; Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin. Kirjaa on myös myynnissä Tammenterhossa koko päivän ajan edulliseen hintaan. 
 
MERKKAA KALENTERIISI:
Luolapäivä sunnuntaina 19.5.2013 Turun Ruissalon opastuskeskus Tammenterhossa kello 10 -16
Luolapäivän teemana ovat Suomalaiset ja ulkomaalaiset luolat sekä luolaretkeily ja luolatutkimus harrastuksena.

Tietokirjailija Tuomo Kesäläinen sekä Suomen luolaseura ry:n tiedottaja Taina Nyman ovat paikalla Sunnuntaina 19.5. klo 10-16

Luolaesitelmä 13:00 - 15:00 Tammenterhon auditoriossa

Luolamies Tuomo Kesäläinen esittelee Suomen luolia sekä Turun seudun kiehtovimmat luolakohteet.Suomen Luolaseuran Taina Nyman esittelee luolatutkimusta harrastuksena, luolaseuran toimintaa sekä luolatutkijan varusteita.

 tapahtuman järjestää yhteistyössä: Luolamiehen-blogi, Suomenluolaseura ja Ruissalon opastuskeskus Tammenterho

 



VAPAA PÄÄSY - TERVETULOA!
 
Opastuskeskus Tammenterho
Rantapromenadi 22
20100 Turku
 
.

Miesvaha, Rusko


Miesvahan kiehtovin ykstyiskohta - kaunis lohkareportti.
Miesvaha, tuo nimi nousi pintaan useaan otteeseen viime keväänä. Sain vinkkejä, pyyntöjä ja suoranaisia käskyjä käydä tutkimassa paikka. Viime vuonna se sitten jotenkin vain jäi, mutta tänä keväänä korjasin asian ja lähdin katsomaan tuota myyttiset mittasuhteet saanutta siirtolohkaretta.



Miesvahan nimi alkoi liikkua ja levitä kun Kauko Pouttula julkaisi netissä tutkimuksensa (http://koti.mbnet.fi/kaukop/Miesvaha2.pdf )suuresta siirtolohkareesta Turun lentokentän takana.  Kyseessä on Maarian ja Ruskon pitäjien vanha rajakivi, unohdettu ja nykykartoista poistettu.  Kiveä verrattiin Kärsämäen komeaan Pirunpesään, sitä kehuttiin ja hehkutettiin mm. geokätkijöiden piireissä.

Miesvahaan voi lähestyä monesta suunnasta -  valitsin siis itseäni miellyttävimmän ja  se osoittautui hyväksi. Muutaman sadan metrin samoilu kuivassa mäntymetsässä, pääosin selkeää polkua pitkin ja siinä se oli – Miesvaha, moneen suuntaan halkeillut ja repeilyt siirtolohkare - iso kuin mikä.  En ollut nähnyt yhtään hyvää kuvaa kohteesta joten odotusarvo oli huhujen varassa.

Miesvahan lohkaretta leikkaavat useat kapeat kalliosolat.
Kiven läpi kulkee pieniä solia, ei mitään suuria rotkoja kuten Pirunpesällä vaan pikemminkin ahtaita rakoja. Emälohkareesta nojallaan olevien lohkareiden alle on muodostunut pieniä lippaluolia. Järkäleen kyljessä, maamerkkinä kasvaa jyhkeä kilpikaarnainen petäjä – se on komea näky. Myös iankaikkisen vanhan näköiset kuuset luovat oikein mukavaa tunnelmaa alueelle.
Järkäleen kyljessä kasvava, vanha ja komea petäjä näkyy kauas.
Kiipeän kiven päälle – ei ole epäilystäkään, huhut ovat räikeästi liioiteltuja. On tämäkin lohkare iso, varmasti Pirunpesän kokoa, mutta jos mietitään maisemallista ja matkailullista arvoa eivät ne kilpaile edes samassa sarjassa. Täältä puuttuvat mielenkiintoiset luolat, myöskään Pirunpesän jylhyyttä ei päästä edes hyvällä mielikuvituksella lähellekään.

Itse lohkareen suuresta koosta huolimatta alueen suurin luola on vaatimaton.
Laskeudun kapeaan solaan, ja edessä avautuu lupaava, kylmää hönkivä aukko. Vastassa on pieni luola, odoton löytäväni suuremman mutta kyllä tämäkin onkalo varmistaa sen, että Miesvaha pääsee mukaan Suomen luolalistalle. Luolassa mahtuu hyvin seisomaan, korkeutta on paikon yli 2 metriä, leveyttä ehkä saman verran ja pituutta hieman enemmän. Kivien alta johtaa ahdas muutaman metrin pituinen käytävä ulos, toiseen suuntaan johtaa samaten ahdas ja louhikkoinen 3 -4 metrinen käytävä. On sillä kiistattomasti pienen Suomalaisen luolan mitat.

 
Kierrettyäni kiven voin todeta kohteen mielenkiintoisimman yksityiskohdan olevan kaunis kiviportti tuon suurimman luolan läheisyydessä. Kiviportit kiehtovat aina, tämä ei tee poikkeusta. Se on ihan kivan kokoinen ja selkeä. Valitettavasti Miesvaha ei onnistunut lunastamaan sille asetettuja ennakko odotuksia, mutta ei sitä väheksyäkään voi. Kivellä on kokoa ja näköä ja ennen kaikkea kiehtova historia.
Lentokentän läheisyys näkyy ja kuuluu alueella seikkailessa.
 
Kiven mitat, historiaa sekä muuta tietoa ja arvauksia:  http://koti.mbnet.fi/kaukop/Miesvaha2.pdf