maanantai 17. tammikuuta 2011

Luolavuoren luola, Turku

Suomen luolat

Turku TV:n Luonto plus ohjelmassa esitetty luola jakso-esittelee yhden Varsinais-suomen pisimmistä luolista. Keskellä Luolavuoren kaupunginosaa sijaitsevan useita kymmeniä metrejä pitkän Luolavuoren luolan:

Katso dokumentti tästä linkistä: Klikkaa!

http://www.tstv.fi/?id=%2FTV%2Fcontent%2FLuonto+Plus%2Fcontent%2F2010_11_19_lp_luola.flv

perjantai 14. tammikuuta 2011

Pahojärven piilokirkko eli Härjänkorven kirkko, Pyhäranta

Suomen luolat



Valtatieltä 8 Pyhärantaan johtavan tien numero 196 varrelta löytyy ulkomuodoltaan ja historialtaan kiehtova Pahojärven piilokirkko. "kirkko" on suurten siirtolohkareiden suojiin syntynyt holvimainen tila jota paikallinen väestö on käyttänyt vainoaikana Jumalan palveluksiin.

KARTTA

Pahojärven piilokirkkoon liitty paljon myös synkkiä tarinoita lisätietoa kohteesta ja 30 muusta Varsinais-suomalaisesta luola alueesta keväällä ilmestyvässä uutuus kirjassa SEIKKAILIJAN RETKIIOPAS VARSINAIS-SUOMEN LUOLIIN

torstai 13. tammikuuta 2011

Auringon pimennys 4.1.2011

Olin onnekkaassa asemassa ja pääsin näkemään osittaisen Auringon pimennyksen Tiistaina 4.1.2011. Auringon kuvaaminen on tunnetusti hankalaa puhaa, jotain sain kuitenkin ikuistettua.


Auringon pimennys: Huittinen 4.1.2011 klo. 10:47

Unternehmen Birke - Saksalaisten sotilaiden hautausmaa - Rovaniemi

Niin paljon Saksalaiset ihastuivat Rovaniemen kauniiseen kaupunkiin, että päättivät polttaa koko kylän maan tasalle, ettei kukaan heidän jälkeensä pääsisi tutustumaan tähän kauniiseen kaupunkiin. Rovaniemi kuitenkin nousi tuhkasta ja on nykyään niin viehättävä kaupunki, että itse joulupukkikin on kuulemma muuttanut Korvatunturin rauhasta lähes Rovaniemen keskustaan.


Kaiken kaikkiaan toisessa Maailmansodassa, Suomen rintamilla kaatui lähes 15 000 Saksalaista sotilasta. Muistona näistä ajoista on Rovaniemen pohjoispuolella sijaitseva Saksalaisten sotilaiden hautausmaa Norvajärvellä. Norvajärven sotilashautausmaa on mielenkiintoinen käyntikohde ja on ihme ettei se ole saanut edes parempaa viitoitusta osakseen, niin että joku voisi edes eksyä sinne.



Norvajärven sotilashautausmaa sijaitsee kauniilla paikalla, niemenkärjessä järvenrannalla. Alueen läheisyydessä on tilava parkkipaikka, johon pääsee myös linja-autolla. Parkkipaikalta lähtee hyvin kunnossa pidetty hiekka tie kohti hautausmaata.


Ilma on hieman sateinen ja utuinen kun saavun hautausmaan porteille, juuri sopiva ilma näin kolkolle paikalle! Aluetta ympäröi luonnonkivistä koottu matala aita jossa on graniittinen portti jossa mainitaan saksaksi ja suomeksi ”Saksalaisten sotilaiden hautausmaa”. En tiedä yhtään mitä odottaa, odotin ehkä hylättyä ja ränsistynyttä perinteistä hautausmaata.


Tämä on kuitenkin täysin toisenlainen, vastaani tulee valtava punagraniittinen mausoleumi, tilanne on hämmentävä… Ovi on auki ja astun sisään kolkkoon hallimaiseen tilaan, jos jossain kummittelee niin se on varmasti tällainen paikka. ”Sisääntuloaulassa” vastassa on heti todella pelottava ja vaikuttava valurautainen ”Äiti ja poika” veistos. Veistoksessa äiti pitää käsivarsillaan tuskissaan olevaa ja riutuvaa luurankomaista poikaansa. Veistos on näissä olosuhteissa ahdistava, mutta varmasti kohteeseen erinomainen ja tilan henkeä kuvaava.



Varsinainen hautakammio on muutamaa porrasta ylempänä, synkässä tilassa hahmottuu 8 kalkkitaulua jotka ovat täynnä nimiä. Kuolleet sotilaat on haudattu näiden laattojen alle, jokaisen vainajan kohdalla on hänen tietonsa. Maalatuista pitkistä ikkunoista pääsee hieman valoa hautakammioon, mutta yleisesti tila on hyvin hämärä. Jokainen askel kaikuu seinien ja katon kautta, tila on hyvin aavemainen. Valoisasta ovi aukosta hahmottuu eteisen veistos. Seiniä vasten lepää kukkaseppeleitä.



Tähän tilaan on haudattu yhteensä 2500 Saksalaista sotilasta. Ei ihme, että tilassa on erikoista värinää, kaikki ne kauhealla tavalla menehtyneet sotilaat lepäävät näiden lattioiden alla, poistun tilasta hiljentyneenä ja vaikuttuneena…



Niemenkärjessä on vielä hautausmaahan liittyvä suuri teräksinen risti, sisältä tulon jälkeen hiljentyneenä, kulku kohti taivasta vasten piirtyvää valtavaa ristiä saa ihon nousemaan kananlihalle. Tällainen paikka saa ajattelemaan millaisia hetkiä Rovaniemellä ja koko Suomessa on koettu sodan aikana ja mitä miljoonat ihmiset kokevat sillä samalla hetkellä kun kävelen kohti tuota suurta ristiä. ”Kunnioituksemme kaikille niille sotilashaudoille, jotka ovat rakkautemme tavoittamattomissa ja siunaamme ne Jumalan rauhaan” lukee Saksaksi ristin jalustassa.



Norvajärven hautausmaa sijaitsee Rovaniemen keskusta ja napapiirin välissä. Someronharjun risteyksessä 4 tie varressa on pieni musta kyltti ”Deutscher Soldatenfriedhof 12” Seuraamalla näitä kylttejä löydät perille. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde mikäli liikut Rovaniemen alueella.


Rauha kaikille sodassa kaatuneille ja sodan seurauksista kärsineille!

Noitatunturi 24. - 25.6.2008

Pyhätunturi, Pelkosenniemen ja Kemijärven rajalla. Tämä Suomen eteläisimmän tunturiketjun tunnetuin alue on kesäisin ruma, jopa vastenmielinen ja luotaan työntävä. Raiskatuilla rinteillä kiemurtelevat maisemaa rumentavat rinteen pohjat ja hissilinjat. Hotellialueiden rakennustyömailla pauhaavat kaivinkoneet lähes yötä päivää ja repien maisemaan uusia arpia. Saksalainen turisti örveltää ohi maha pystyssä ja bratwursti kädessä, ei täältä voi löytää mitään kaunista. Euroopan viimeinen erämaa...



Klo. 22:00 Alue alkaa hiljentyä, olen valinnut yö vaellukseni kohteeksi n. 12 km pitkän reitin, joka kiertää tunturien takaa Oravanlammen kautta Noitatunturin huipulle. Noitatunturilta polku laskeutuu Annikinlammen kautta Karhunjuomalammen päivätuvalle ja Isokurun läpi takaisin luontokeskuksen parkkialueelle.

Polku Isokurun suulta Oravanlammen laavulle on hyvin kaunis, polku kulkee rinteisessä maastossa, puiden suojissa. Alhaalla rinteen juurella virtaa puro, veden ääni kantautuu hyvin ylös polulle. Yöllä kaikki äänet tuntuvat voimistuvan. Samaan aikaan voi tuntea suuren hiljaisuuden ja hyvin meluisan metsän. Mitään tämän päivän ihmiselle jokapäiväisiä ääni ei kuulu, autot eivät pärise eikä ihmisten tyhjänpäiväiset jorinat häiritse mieltä. Toisaalta kurkien ja muiden suolintujen yhtäkkiset ”karjahdukset” ja kiekaukset jopa pelättävät välillä. Öisin metsä on täynnä elämää.

Vesilinnut lennähtävät ryminällä karkuun kun saavun Oravanlammelle. Vain hetkeksi lammen peilipinta särkyy kunnes se taas palaa takaisin tyyneen rauhaansa. On täysin tyyntä, veden pinta ei värähdäkään. Oravanalammen tulipaikka sijaitsee hyvin kauniilla paikalla lammen rannalla. Ja vielä tähän aikaan yöstä alueen kauneudesta saa nauttia täysin omassa rauhassa. Teen pienen nuotion, juon kupilliset vihreää teetä ja nautin yön äänistä sekä raikkaudesta ennen kuin aloitan nousun Noitatunturin rinteille. Opas taulu kertoo, että matkaa tunturin huipulle on 1.4 kilometriä, matka ei ole pitkä mutta hyvin vaativa ja raskas.


Kirjoitus julkaistu 25.6.2008

Kiemurainen polku mutkittelee pitkin rakkaa, jääkauden jälkeensä jättämää tunturi kivikkoa. Tässä maastossa olisi erittäin helppo taittaa nilkkansa, ja apuakin varmaan saisi helposti keskelle tunturia 01:00 aamuyöllä… Hyttyset todennäköisesti imisivät kuiviin ennen kuin apu ehtisi paikalle, niitä todella riittää. Ilman hyttysmyrkkyä olisin jo alkumatkasta juossut kotiin, niitä ei ole parvi, niitä on pilvi. Heti kun vauhti hiljenee tai pysähtyy hetkeksikin niin jo niitä pieniä perkeleitä on naamassa satoja… Onneksi puuton avotunturi alue lähestyy ja siellä itikat jättävät rauhaan.



Maisemat paranevat kokoajan mitä ylemmäs tunturin kylkeä nousee, joka puolella kohoaa vaaroja ja tuntureita vaaleanpunaisesta usvasta, näkymä on hiljentävä. Keskikesä on totisesti lapin parasta aikaa! Saavutan huipun, Noitatunturin huipulta ei löydy tulipaikkaa eikä autiotupaa, vain opaskyltti joka kertoo missä ollaan ja mihin suuntaan reitistö jatkuu.


Joka puolelle avautuu erittäin kauniit näköalat, täältä näkee kokonaisuudessaan Pyhä-Luoston tunturijonon huippuineen ja kuruineen. Keskiyönaurinko luo vaaleanpunaista valoaan Pyhäjärven takaa, tällaisella hetkellä on helppo ymmärtää miksi muinaiset Saamelaiset olivat valinneet Noitatunturin Seitapaikakseen. Se vain yksinkertaisesti on täynnä pyhää energiaa, jonka tuntee paikalla vielä tänäkin päivänä!



Reitti kohti Annikinlampea on loivempi ja helppokulkuisempi kuin rinne jota nousin ylös, tämä reitti suositellaankin kierrettäväksi myötäpäivään. Rinne on vaaleanpunaisena variksenmarjan kukista, ja kivikko keskiyönauringon säteistä. Annikinlampi, jääkauden jälkeensä jättämä kuru lampi näkyy jo tunturin juurella. Lammella ei ole virallista tuli paikkaa, vaikka jonkin näköinen kivikasa nuotiota varten onkin paikalle kyhätty. Poltopuiden hankkiminen on suurempi ongelma jos lammella haluaa nauttia tulesta, suosittelen kuitenkin maisemien nauttimista ja tulen teon siirtämistä seuraavalle viralliselle tuli paikalle Karhunjuomalammelle.


Hyttyset ovat taas palanneet ja suorittavat hyökkäyksiään tunturikoivikosta. Polku mutkittelee puisissa maisemissa, mutta puiden väleistä on kuitenkin hyvät näkymät Luoston suuntaan ja aurinkokin paistaa juuri samasta suunnasta.

Karhunjuomalammen taukopaikalla on mahdollisuudet pitempäänkin taukoon, alueelta löytyy hyvät WC:t tilava autiotupa, jossa kaasuliesi ja kamina, lisäksi pihassa on vielä iso kota sekä laituri tuvan takana olevalle lammelle. Teen pienen nuotion pihakotaan ja nautin hiljaisuudesta tulen loimussa, tälläkään paikalla ei ole ketään muuta, kello on 3:15

Karhunjuomalammelta suuntaan kohti isokurua, tämä valtava syvimmällään 220 metriä syvä kuru on Suomen mittakaavassa hyvin merkittävä ja ainutlaatuinen nähtävyys, tällaisia maisemia ei todennäköisesti löydy mistään muualta koko maailmasta… Ensimmäiset silmäykset isokuruun saa Saamelaisten vanhalta seitapaikalta Uhriharjulta. Jyrkkäreunaisen harjun reunalta näkee hyvin alas jossa kuivunut ja umpeen kasvanut kurulampi loistaa neon vihreänä ja keltaisena… täysin psykedeelinen näky näissä maisemissa.



Isokurun massiivisuus ja karuus on mykistävä, vaikea kuvitella olevansa muutaman kilometrin päässä raiskatusta hiihtokeskuksesta. Uhriharjulta laskeudutaan alas pyhänkasteenlammelle rakenettuja 355 porrasta pitkin, nekin on mukavampi kulkea ylhäältä alas, mikä puoltaa suositusta että reitti kierrettäisiin myötäpäivään.

Pyhänkasteenlampeen laskee uhriharjun jyrkkää reunaa pitkin kaunis vesiputous, pyhänkasteen putous. Tämä lampi ja putous olivat hyvin merkittävässä osassa alueen käännytys työtä, kun metsäläisiä ja saamelaisia alettiin 1600-luvun puolenvälin jälkeen käännyttää kristinuskoon. Vanhaan mytologiaan on mukava uppoutua mukaan ja kastaa pää pyhänkasteenputouksessa ja juoda lammen pyhää vettä.



Luontokeskuksessa jo varoiteltiin kyltein pitkospuiden entisöinti projektista, joka hankaloittaa isokurussa retkeilyä. Tällaista en kuitenkaan osannut odottaa. Kurun pohja on täynnä vaaleana loistavia pattinkeja, niitä on kaikkialla. Voisin lähettää terveisiäkin metsähallitukselle tässä samassa, että voisiko ne pattingit edes säilöä kivikoille ja polun viereen? Nyt niitä nimittäin kellui vettyneinä kirkkaissa lamissa pilaamassa ja rumentamassa maisemaa. Kaikin puolin rakennusmateriaalien sekamelska oli järkyttävä ja vastenmielinen. Onneksi kuitenkin Isokurun maisemat ovat niin kauniit, että niistä saa nautintoa irti vaikka se mahdollisuus on pyritty pilamaan kaikin keinoin.


Valmistuessaan uudet pitkospuut tulevat varmasti lisäämään retkeily nautintoa ja turvallisuutta kurussa, mutta tällä hetkellä tilanne oli pöyristyttävä. Vielä 200 portaan nousu Isokurun kodalle ja kilometrin kävely luontokeskuksen pihaan ja matka on pulkassa, kello näyttää 4:50. Yö oli täynnä kokemuksia ja maisemat alueella ovat uskomattomat ja ikimuistoiset.

Mikäli haluat nauttia Suomen luonnosta kauneimmillaan ja kohtalaisen pienellä vaivalla suosittelen, että otat suunnaksi Pyhä-Luoston kansallispuiston! Itse ainakin nautin joka hetkestä. Enkä törmännyt yövaelluksellani yhteenkään ihmiseen, vaikka kesäsesonki on nyt parhaimmillaan/pahimmillaan.


Rauha vanhoille Jumalille!

Hirvi-Simunan luola, Lempäälä

”Hän teki pirun kanssa sopimuksen viemällä kirkosta ehtoollisleivän, jonka pani seinälle ja ampui siihen pyssyllään. Näin hän sai pirulta tarkkuuden pyssyynsä ja hyvän metsästysonnen”



Hirvi-Simunan luola on muodostunut valtavan lohkarekasan rakoihin. Ulkoisesti ja tunnelmaltaan alueella on hyvin paljon yhteneväisyyksiä Turun Kärsämäen Pirunpesän kanssa. Useita metrejä korkean järkäle röykkiön alle on muodostunut usea suuaukkoinen ja vaikeakulkuinen luolasto.



Hirvi-Simunasta kerrotaan paljon mielenkiintoisia tarinoita ja on selvä että hänen legendansa on pääosassa luolasta puhuttaessa, tarinat ovat kuitenkin suhteellisen nuoria. Näin massiivinen luonnonmonumentti, näin keskeisellä paikalla on varmasti tunnettu pitkään. Mikä lohkarekasan merkitys on ollut muinaisille Suomalaisille jää varmasti ikuiseksi mysteeriksi, mutta se ei tarkoita etteikö sillä tällaista merkittävämpääkin historiaa olisi!


Korkean lohkareen päältö on hyvä näkyvyys ympäröivään maastoon. Koko lähi alue on valtavien kivenjärkäleiden muodostaman pirunpellon peitossa.

Hirvi-Simunan elämä päättyi oman käden kautta juuri tässä luolassa, hänen jäänteensä haudattiin moneen eripaikkaan koska jokaisella hautapaikalla alkoi kummitella. Mahdollisesti Simunan sielu kummittelee ja majaillee tänä päivänä luolan pimeissä kellareissa…

Lisää tarinoita luolasta ja Hirvi-Simunan seikkailuista Aimo Kejosen kirjassa – Suomen 100 Kansantarinat

KARTTA KOHTEELLE