Seuraa meitä facebookissa: suomi365

torstai 23. tammikuuta 2014

Ihminen on tuomittu olemaan vapaa

”Ikävystyttämisen salaisuus on siinä että sanoo kaiken.” - Voltaire

Mitä jos ajattelisit välillä laatikon ulkopuolelle? Jos kaikki ei olekaan niin kuin on opetettu, ”Pöllöt eivät ole sitä, miltä näyttävät”. Arkiajattelu pyrkii olemaan tehokasta, mutta ongelmana on sektorin kapeutuminen ja urautuminen tuttuun juttuun. Lähdetkö liikkeelle vain sinulle sopivalla ”parhaalla säällä”, otatko retkikohteestasi kuvan siitä paikasta mistä muutkin, siitä minkä olet nähnyt matkaoppaassa? Käytkö ravintoloissa, joita blogienpitäjät suosittelevat. Etkö kyllästy? Teetkö vieläkin asioita vain siksi koska se on jotain mitä sinulta odotetaan? Perässä hiihtäjä – etsi omat latusi.
"Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu. Mitä vaarallisempi taistelu sitä loistavampi voitto."  (Z.Tobelius)

Käytkö paikalla kesäisi? Käy joskus myös talvella! Tunnelma ja maisemat ovat aivan eri maailmasta. 

Helvetinjärvi, Ruovesi (elokuukuu)

Helvetinjärvi, Ruovesi (Tammikuu)


Helvetinkolu, Ruovesi. Onko Kolu pakko kuvata aina luontopolun näköalapaikalta vai voisiko kiivetä vastakkaiselle rinteelle jotta näkisi asiat uudesta vinkkelistä? 

Hitaasti virtaava joki. Onko virtaavalle vedellä määritelty joskus minimivirtaamisnopeus tai putouskorkeus, jonka jälkeen  voidaan puhua koskesta?

"Luonto ei koskaan petä meitä: me aina petämme itseämme." (Jean-Jacques Rousseau)

"Se mikä täällä näkyy ei osoita jumaluuden täydellistä olemattomuutta, ei liioin selvää läsnäoloa, vaan itsensä salaavan Jumalan läsnäoloa." (Blaise Pascal)

Miten vesi virtaa -20 asteen pakkasessa? "Jos haluat tietää luonnosta, kysy luonnolta." (Francis Bacon)

Onko Toriseva vain liikennemerkki hieman ennen Virtoja? Jalkaudu joskus! Toriseva on Kuusamon Julma-Ölkky pienoiskoossa - uskomattoman upea rotkojärvi - rotko, luolia, kalliomaalauksia ja uskomattomia maisemia! 

A River Runs Through It

Kun kuljet, muista nostaa katseesi välillä kohti taivasta - "Ihminen on tuomittu olemaan vapaa." (Jean-Paul Sartre)


tiistai 7. tammikuuta 2014

Luolaseikkailun mystinen hohde

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille, päivitystahti on ollut jälleen häpeällisen hidas eikä asiaan ole varmaan tulossa muutosta – sanotaan se suoraan. Kiire puskee päälle, Suomen rotkot teoksen käsikirjoitus pitäisi olla valmiina helmikuun loppuun mennessä. Mutta jos päivittää harvoin pitää panostaa laatuun. Pääsin viime viikonloppuna Lohjan seudulle tutkimaan luolia, olin jo Torholan luolaan pääsyä odottanutkin useamman vuoden tauon jälkeen.

Luvassa oli syvälle maansisään suuntautuvaa ryömintää ja ahtautumista. Valokuvausta, uuden kuvauskaluston testausta ja tarkkaavaista tutkintaa. Onnistunut luolaseikkailu tarjoaa elämyksiä - seikkailuntuntua, uusia havaintoja ja onnistumisen tunteita. Adrenaalia seikkailijan levottomassa veressä ja luonnon mystistä hohdetta. Kuvat puhukoon puolestaan.  

Luolaseikkailua verhoaa aina mysteerien utuinen harso.

Pieni hämähäkki on kutonut uskomattoman laajan ja monimutkaisen pyydystysjärjestelmän. Hieman ylimitoitettu?

Kahdeksanjalkaisten luolaystävien kutomaa taidetta.

Ahdasta, likaista ja mahtavaa. Luojalle kiitos luolista.

Lepakon ulosteesta kasvava home muistuttaa jotain ulkoavaruudesta tullutta, kosmista elämänmuotoa.

Luolien hämärä lumo

Liuskayökkönen, luolien vakioasukas

Torholan luolassa on avaruutta ja pituutta. Tuoreimmat huhut kertovat luolan todellisen pituuden olevan jossain 80 metrin paikkeilla.  

Kuivanmaan äyriäinen, luolan rauhasta ja pimeydestä nauttiva maasiira

Liuskayökkösten joukkotalvehtiminen, suurin ryhmä johon olen törmännyt piti sisällään lähes 50 yksilöä.

Luolamies - tätä minä syön, juon ja hengitän.

Uskomaton elämys, matkaan lähti monta muistoa ja kasa upeita valokuvia. Tämä oli vuoden ensimmäinen reissu. Pelottaa oikein kuvitella miten hieno vuosi tästäkin taas tulee. "Unelma duunii - ei muuta kun puita uuniin."