Luolaseikkailun mystinen hohde

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille, päivitystahti on ollut jälleen häpeällisen hidas eikä asiaan ole varmaan tulossa muutosta – sanotaan se suoraan. Kiire puskee päälle, Suomen rotkot teoksen käsikirjoitus pitäisi olla valmiina helmikuun loppuun mennessä. Mutta jos päivittää harvoin pitää panostaa laatuun. Pääsin viime viikonloppuna Lohjan seudulle tutkimaan luolia, olin jo Torholan luolaan pääsyä odottanutkin useamman vuoden tauon jälkeen.

Luvassa oli syvälle maansisään suuntautuvaa ryömintää ja ahtautumista. Valokuvausta, uuden kuvauskaluston testausta ja tarkkaavaista tutkintaa. Onnistunut luolaseikkailu tarjoaa elämyksiä - seikkailuntuntua, uusia havaintoja ja onnistumisen tunteita. Adrenaalia seikkailijan levottomassa veressä ja luonnon mystistä hohdetta. Kuvat puhukoon puolestaan.  

Luolaseikkailua verhoaa aina mysteerien utuinen harso.

Pieni hämähäkki on kutonut uskomattoman laajan ja monimutkaisen pyydystysjärjestelmän. Hieman ylimitoitettu?

Kahdeksanjalkaisten luolaystävien kutomaa taidetta.

Ahdasta, likaista ja mahtavaa. Luojalle kiitos luolista.

Lepakon ulosteesta kasvava home muistuttaa jotain ulkoavaruudesta tullutta, kosmista elämänmuotoa.

Luolien hämärä lumo

Liuskayökkönen, luolien vakioasukas

Torholan luolassa on avaruutta ja pituutta. Tuoreimmat huhut kertovat luolan todellisen pituuden olevan jossain 80 metrin paikkeilla.  

Kuivanmaan äyriäinen, luolan rauhasta ja pimeydestä nauttiva maasiira

Liuskayökkösten joukkotalvehtiminen, suurin ryhmä johon olen törmännyt piti sisällään lähes 50 yksilöä.

Luolamies - tätä minä syön, juon ja hengitän.

Uskomaton elämys, matkaan lähti monta muistoa ja kasa upeita valokuvia. Tämä oli vuoden ensimmäinen reissu. Pelottaa oikein kuvitella miten hieno vuosi tästäkin taas tulee. "Unelma duunii - ei muuta kun puita uuniin."