torstai 5. tammikuuta 2017

Ruskon Miesvaha on melkoinen murikka


Miesvahan kiehtovin ykstyiskohta - kaunis lohkareportti.
Miesvaha. Sain aikanaan lukuisia vinkkejä, pyyntöjä ja suoranaisia käskyjä käydä tutkimassa ja katsomassa paikkaa. Pitkään se vain jäi ja siirtyi, mutta yhtenä kauniina keväänä korjasin asian ja lähdin katsomaan tuota myyttiset mittasuhteet saanutta siirtolohkaretta.



Miesvahan nimi alkoi liikkua ja levitä kun Kauko Pouttula julkaisi netissä tutkimuksensa (http://koti.mbnet.fi/kaukop/Miesvaha2.pdf )suuresta siirtolohkareesta Turun lentokentän takana.  Kyseessä on Maarian ja Ruskon pitäjien vanha rajakivi, unohdettu ja nykykartoista poistettu.  Kiveä verrattiin Kärsämäen komeaan Pirunpesään, sitä kehuttiin ja hehkutettiin mm. geokätkijöiden piireissä.

Miesvahaan voi lähestyä monesta suunnasta -  valitsin siis itseäni miellyttävimmän ja  se osoittautui hyväksi. Muutaman sadan metrin samoilu kuivassa mäntymetsässä, pääosin selkeää polkua pitkin ja siinä se oli – Miesvaha, moneen suuntaan halkeillut ja repeilyt siirtolohkare - iso kuin mikä.  En ollut nähnyt yhtään hyvää kuvaa kohteesta joten odotusarvo oli huhujen varassa.

Miesvahan lohkaretta leikkaavat useat kapeat kalliosolat.
Kiven läpi kulkee pieniä solia, ei mitään suuria rotkoja kuten Pirunpesällä vaan pikemminkin ahtaita rakoja. Emälohkareesta nojallaan olevien lohkareiden alle on muodostunut pieniä lippaluolia. Järkäleen kyljessä, maamerkkinä kasvaa jyhkeä kilpikaarnainen petäjä – se on komea näky. Myös iankaikkisen vanhan näköiset kuuset luovat oikein mukavaa tunnelmaa alueelle.
Järkäleen kyljessä kasvava, vanha ja komea petäjä näkyy kauas.
Kiipeän kiven päälle – ei ole epäilystäkään, huhut ovat räikeästi liioiteltuja. On tämäkin lohkare iso, varmasti Pirunpesän kokoa, mutta jos mietitään maisemallista ja matkailullista arvoa eivät ne kilpaile edes samassa sarjassa. Täältä puuttuvat mielenkiintoiset luolat, myöskään Pirunpesän jylhyyttä ei päästä edes hyvällä mielikuvituksella lähellekään.

Itse lohkareen suuresta koosta huolimatta alueen suurin luola on vaatimaton.
Laskeudun kapeaan solaan, ja edessä avautuu lupaava, kylmää hönkivä aukko. Vastassa on pieni luola, odoton löytäväni suuremman mutta kyllä tämäkin onkalo varmistaa sen, että Miesvaha pääsee mukaan Suomen luolalistalle. Luolassa mahtuu hyvin seisomaan, korkeutta on paikon yli 2 metriä, leveyttä ehkä saman verran ja pituutta hieman enemmän. Kivien alta johtaa ahdas muutaman metrin pituinen käytävä ulos, toiseen suuntaan johtaa samaten ahdas ja louhikkoinen 3 -4 metrinen käytävä. On sillä kiistattomasti pienen Suomalaisen luolan mitat.

 
Kierrettyäni kiven voin todeta kohteen mielenkiintoisimman yksityiskohdan olevan kaunis kiviportti tuon suurimman luolan läheisyydessä. Kiviportit kiehtovat aina, tämä ei tee poikkeusta. Se on ihan kivan kokoinen ja selkeä. Valitettavasti Miesvaha ei onnistunut lunastamaan sille asetettuja ennakko odotuksia, mutta ei sitä väheksyäkään voi. Kivellä on kokoa ja näköä ja ennen kaikkea kiehtova historia.
Lentokentän läheisyys näkyy ja kuuluu alueella seikkailessa.
 
Kiven mitat, historiaa sekä muuta tietoa ja arvauksia:  http://koti.mbnet.fi/kaukop/Miesvaha2.pdf

tiistai 3. tammikuuta 2017

Syrjässä sijaitsevat Tornimäen luolat ovat säilyttäneet mystiikkansa

Tornimäen luolat, Kisko (Salo)


Tornimäki, Kisko
Aivan Varsinaissuomen äärilaidalla, Kiskon rajamailla kohoaa upea luonnon nähtävyys: Tornimäki. Mäen huipulle saapuessa on helppo kuvitella, mistä tämä mäki on saanut nimensä.

Tornimäen rikkoutunut jyrkänne.
Valtavat jyrkkäreunaiset, paikoin jopa kymmeneen metriin kohoavat lohkareet ja jyrkänteet muodostavat mäen huipusta suuren ”vartiotornin”. Näky on todella hiljentävä ja kunnioitusta herättävä.

Repaleisessa jyrkänteessä on pitkien, hämyisten käytävien lisäksi myös valoisempia lippaluolia.
 
 
Luola.
Tornimäen jyrkänteille on muodostunut ainakin kolme – neljä suurempaa lohkare ja rakoluolaa, suurimmissa, seisomakorkuisissa kallionläpi kulkevissa repeämissä mahtuu kulkemaan hyvin, mittaa on kymmeniä metrejä. Lisäksi jyrkänteiden alle vyöryneiden lohkareiden väleihin on muodostunut pienempiä luolamaisia tiloja, joten tutkittavaa riittää.

Tornimäen luolat ovat tyypillisiä rako- ja lohkareluolia.
Kuolleet kuusikot, suuret jäkäläalueet ja kallioilla kohoavat kelopuut luovat erämaisen tunnelman. Tornimäen luonto on koskemattoman ja luonnontilaisen oloista, välillä melko vaativaa mutta kuitenkin miellyttävää kuljettavaa. Erittäin suurta varovaisuutta lohkareikossa kulkiessaan on syytä noudattaa.


Saapumisohjeet

Tornimäki sijaitsee Kiskon Kärkelän kylässä, päätieltä nro. 186 käännytään Kärkelään (Kärkelänkartanotie) tietä jatketaan n. 4 km, maatilan pihan kohdalta kääntyy oikealle Järventaustantie, jota ajetaan n. 1,2 km kunnes saavutaan mäenpäältä alkavan metsäautotien päähän, metsäautotie on suljettu ketjulla, mutta tien päähän saa pysäköityä oman autonsa ja tästä on helppo aloittaa kävely kohti vuoren huippua, kävelyä ei ole kuin muutamia satoja metrejä. 

Tietokirja Suomen luolista ilmestyi kesällä 2015