Seuraa meitä facebookissa: suomi365

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Uudenmaan rotkot yllättävät suuruudellaan

Uudenmaan rotkot yllättävät suuruudellaan
Massiivisuuteensa nähden Mäyrämäen rotko on uskomattoman tuntematon; sitä ei tiedä juuri kukaan. Kohde tulisi suojella ja rauhoittaa luonnonsuojelulain nojalla.
 
Mäyrämäen ja Ruskiakallion massiiviset kukkulat kohoavat kohti taivaita keskellä lapinjärveläistä maalaismaisemaa. Kallioiden kätköissä seikkailijaa odottavat Uudenmaan rotkoista jylhimmät.

KUVAT JA TEKSTI TUOMO KESÄLÄINEN

Pellot lepäävät matalan alkutalvisen udun peitossa. Lehdet ovat pudonneet jo viikkoja sitten, hieman luntakin siellä täällä. Maisemat paranevat ja karu, eloton Itäuusmaalainen maalaismaisema lämmittää mieltä kaartaessani 6-tieltä kohti Artjärveä. Pysäköin ajoneuvoni pienen metsätien laitaan ja suuntaan kompassin neulan kohti Orimattilan ja Lapinjärven rajalla kohoavaa Mäyrämäkeä.
Vaikka rotkon ympäristö hakattu matalaksi, raiskattu isolla kädellä, sinnittelee puuston oksilla komeita naava kasvustoja
Täytyy tunnustaa, että en oikein tiedä yhtään mitä vastassa on. Olen kuullut paikasta puhuttavan Artjärven Helvetinkoluna. Rotkon pitäisi olla komea ja vetää vertoja Oriveden tunnetulle matkailu rotkolle. Tästä en kuitenkaan löydä mitään mainintaa, en kuvia, edes maastokartan tutkiminen ei viittaa rotkon olemassa oloon. Pieni epäilys kaivaa mieltä, onko vinkki hämäystä?
Mäyrämäki kohoaa aivan päätien varrella, joten rotkon olemassa olo on helppo tarkistaa.

Pakkasen muodostamaa taidetta talveen valmistautuvassa metsässä.
Alkutalven pakkaset ovat saaneet lammen pinnat juuri jäätymään. Olomuotoaan muuttava vesi on piirtänyt lampareista pieniä taideteoksia. Hennosta udusta huolimatta ilma on kuulaan kaunis. Maa on lähes lumeton ja kulkeminen helppoa.

Lehdettömässä metsässä korkeat jyrkänteet näkyvät kauas, heti pian metsään astumisen jälkeen. Lähestyn kalliota oikeasta kulmasta, suuri kivenjärkäle nojaa erollaan kalliosta, jonkinlainen sola jyrkänteen juurella on. Innostunut jännitys kasvaa ja pulssi kohoaa.
Mäyrämäen rotko on syntynyt valtavan, emäkalliosta irti notkahtaneen kalliolohkon ja itse emäkallion väliin.
Muutama harppaus ja seison kivikon päällä mutta olen pudota alas hämmästyksestä - näky on mykistävä. Pystysuorat seinämät kohoavat lähes kahteenkymmeneen metriin rajaten väliinsä vain pari metriä leveän solan. Hämmästyttävää, todella hämmästyttävää, ettei näin järisyttävän kauniista luonnonihmeestä löytynyt mitään mainintaa. Edes Suomen johtavat geologit eivät tunnu tuntevan paikkaa. Hivuttaudun kalliosolaan tutkimaan repeämää tarkemmin.

Rotkon pohja on maatuvien lehtien peitossa, joukossa makaa sammalen peittämiä, lahoavia, puunrunkoja. Sammalet ja jäkälät koristavat jyrkänteitä, raoista roikkuu kuolleita saniaisia. Tunnelma on viidakkomainen, jotenkin temppelimäinen. Kunnioitusta herättävä.
Suuret, rotkoon kiilautuneet lohkareet muodostavat komeita portteja. Rotkon pohjalla on myös suuria, vaikeakulkuisia luolia. 
Jyrkänteissä hahmottuu kasvomaisia piirteitä. Railo on jääkauden jälkeisen maanjäristyksen avaama pystyrako. Rotkon puoleen väliin on kasautunut kivinen tulppa, solaan vierineet murikat tukkivat tien. Jalkojen juuressa pilkottaa musta-aukko. Siitä hivuttaudun sisään.

Märän ja likaisen onkalon täyttää kellarimainen tuoksu. Kura ja lieju tarttuvat vaatteisiin ahtautuessani sisään salatuimpaan. Muutama metri ryömimistä, kiemurtelu jyrkkien lohkareiden ohi ja laskeutuminen yli neljä metriä alempana olevan kammion pohjalle – ja sitten Mäyrämäen rotko paljastaa salaisuutensa. Olen laskeutunut rotkon salaiseen kellariin, tilavaan luolahuoneeseen. Upea maanalainen salaloukko.
Rotkon salattu kellari.
Otsalampun valokeilassa hahmottuu erikoisia muotoja. Rapakivessä olevat ovoidit koristavat seinämiä pyöreinä laikkuina, lopulta ne rapautuvat irti jättävät ne jälkeensä kuoppapinnan. Pienellä kalliohyllyllä huojuu kummallinen kasvi. Tarkempi tutkiminen paljastaa rihmaston lepakon ulosteesta kasvavaksi homeeksi. Nahkasiivetkin näyttävät tuntevan tämän vaikeakulkuisen kellarin.  

Lepakon ulosteessa kasvaa hometta.
Luola on uskomattoman kaunis, yllätys ja tuntemattomuus nostavat paikan taikaa. Mykistävä löytö. Nousen takaisin päivän valoon hämmentyneenä. Rotkon loppupää on vielä kapeampi, lohkareet muodostavat matkanvarrelle läpikuljettavia portteja. Jyrkänteen takaa pääsee helposti nousemaan kallion laelle.
Ylhäältä päin avautuu aivan uusi näkökulma rotkoon, kalliosta irronnut lohko on hämmentävän ohut. Vielä ihmeellisempää on se, miten se on jäänyt pystyyn.
Ylhäältä päin hahmottuu eritavalla se, kuinka kapea rako todellisuudessa on. Kuin ihmeen kaupalla kalliosta repeytynyt lohkare tasapainottelee paikallaan, jos se olisi kallistuntu hiemankin lisää, ei olisi ihailtavana minkäänlaista rotkoa.
Rotko.
Uudenmaan rotkosuuruus on lyönyt minut ällikällä. Kohde on totaalisen tuntematon. Miksihän? Sillä Lapinjärven kallioperän yllätykset eivät lopu tähän. Vain kolmen kilometrin päässä, saman tien varrella kohoava Ruskiakallion on myös luonnonvoimien ruhjoma. Rotkot ja kapeat solat risteilevät halki kukkulan.
Ruskiakallion rotkon ja jyrkänteet tuntevat kuitenkin monet – eritoten kalliokiipeilijät ja geokätköilijät. Syy parempaan tunnettavuuteen lienee paikan näkyvyys, siis kirjaimellisesti. Rotko voi nähdä tielle. Se ei kuitenkaan onnistu laskemaan kohteen arvoa. Mäyrämäen ja Ruskiakallion rotkot ovat maakunnallisesti merkittäviä luontokohteita. Valtakunnallisestikin ainutlaatuisia ja huikeita luonnonmonumentteja, jotka ansaitsevat tulla tunnetuksi.     
Istuudun rotkon kauneimmalle paikalle ja annan ajatusteni vajota syvään sisäiseen mietintään. Luonto on Äitimme ja kaikki elävä samaa verta kanssamme. Avaan silmäni ja verkkokalvoille piirtyy kymmenen metriä alempana hohtavan rotkon kauniit värit.

Rotkon läpi lukeminen on huikea luontoelämys, jollaista ei odota kokevansa eteläsuomessa.


Mäyrämäen rotko KARTTA
Ruskiakallion rotko KARTTA

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kuka söi auringon? Auringonpimennys Naantalissa 20.3.2015

Auringonpimennys Naantalissa 20.3.2015

Auringonpimennys Naantalissa 20.3.2015 klo 12:04

 
Kauniit puitteet ilmiön tarkkailuun tarjosi Luikkionvuori
 
Auringonpimennys niin täydellisenä kuin se oli Naantalin korkeudella.
 
Ilman oikeanlaisia välineitä ei auringon kutistumista edes huomaa.
 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Nauvon Klockarbergenin luolasto on Suomen suurimpia


Klockarbergenin luolat, Nauvo
Biologi Emma Kosonen etsii lepakoita luolaston kätköistä.

LUE LISÄÄ: tänään, 18.3.2015 ilmestyvästä Erä-lehdestä 
 
Hämärän laskeutuessa Klockarbergenin jyrkänteiden päälle, tunnelma muuttuu aavemaiseksi. Syvältä luolastosta kuuluu lapsen hysteeristä itkua. Laajassa ja kosteassa luolastossa kummittelee pienen tytön henki. Vielä 1800-luvulla kun Nauvon saarella liikkui ja eli paljon susia, eläimet majailivat myös Klockarbergenin luolastossa. Kerrotaan, että tämä nuori tyttö on yksi petojen epäonnisista uhreista. Sudet ovat lähteneet ja tuskin niistä todellisuudessa edes ihmisille vaaraa olisi mutta tarinoissa lapsen sielu on onkaloiden ikuinen vanki.

Tänä päivänä luolasto on supikoirien valtakuntaa. Jätöksiä tutkii Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti. 
Luolasta löytyi pimeässä hohtavaa aarnisammalta.

Susia ei vuorella enää majaile mutta luolat eivät makaa metsässä käyttämättöminä, vaan jäljistä päätellen ne ovat saaneet uudet asukkaat. Lippaluolien alle johtaa tallaantuneita polkuja, lipan alla odottaa hieman inhottavampi yllätys. Lohkareiden alla asuvat supikoirat käyttävät näitä suojaisia, avaria rakoja vessanaan. Uloste kasat ovat valtavia, osa pökäleistä on muuttunut homeen verhoamiksi ”kaivoskaneiksi”.

Nauvon Klockarbergenin luolasto on upea luontokohde!
Mannerjäätikön graniittikalliosta irrottamien lohkareitten alle syntyneellä luolastolla on pituutta liki 40 metriä, jonka varrella on useita melko kookkaita kammareita ja niitä yhdistäviä käytäviä. Luolastoon johtaa ainakin 5 suuaukkoa.  Kohde sijaitsevat keskellä saariston sydäntä, aivan Nauvon kirkon tuntumassa. Klockarbergenin luolasto on yksi Suomen hienoimpia kokonaisuuksia.

Luolastolla on mittaa liki 40 metriä.
 
Suuria ulostekasoja on useita. Luola ei sovi herkimmille retkeilijöille.

SUURTEOS SUOMEN LUOLISTA ILMESTYY KEVÄÄLLÄ 2015


SUOMEN LUOLAT – A. Kejonen, T. Kesäläinen, S. Kielosto, S. I. Lahti, V-P. Salonen (Salakirjat 2015)

SUOMEN LUOLAT on kattava tietokirja kotimaamme luolamuodostumista, teos esittelee tarkat tiedot Suomen luolien luokittelusta, syntytavoista, esiintymisestä ja koosta. Tärkeässä osassa, geologian lisäksi, ovat luolien eliöstö, historia ja kansantarinat. Teos pohjautuu Helsingin yliopiston geologian ja paleontologian professori Veli-Pekka Salosen, geologien Aimo Kejosen, Sakari Kieloston ja FT Seppo I. Lahden vuonna 1982 aloittaman, edelleen jatkuvan, luolaprojektin tallentamiin aineistoihin. Teos sisältää tiedot 1000 kotimaisesta luolasta. Tietoja voidaan hyödyntää mm. luonnonsuojeluinventoinneissa, lepakkotutkimuksissa, matkailussa ja useissa muissa tarkoituksissa.  

Suomen luolilla on värikäs historia. Ensimmäiset luolia käyttäneet Suomen asukkaat olivat Neandertalin ihmisiä, jotka asuivat 100 000 vuotta sitten, Kristiinankaupungin Susiluolassa. Jääkauden jälkeen luolia ovat käyttäneet ihmiset läpi koko historian kivikaudenasukkaista alkaen. Luolat ovat olleet pirujen asuntoja ja tietäjien kirkkoja, sotapakolaisten turvapaikkoja, metsästäjien ja kalastajien leiripaikkoja. Rosvot, erakot ja munkit pitivät luolia asuntoinaan. Luolissa on harjoitettu monenlaista ammattitoimintaa. Niissä on ollut pajoja, räätälinverstas, olutpanimo, pontikkatehtaita, kalakellareita ja savustamo. Luolista 165 suurinta, erikoisinta, historialtaan kiehtovinta ja matkailullisesti merkittävintä esitellään kuvin, kartoin ja ajo-ohjein.   

Revontulet loimusivat myös Naantalissa

Eilen illalla oli melko harvinainen tilaisuus katsella revontulia omalta kotipihalta. Jos niissä nyt niin katsomista on. Vihreitä juovia, joita voisi luulla äkkiseltään pilvenharsoiksi jos ei tietäisi, että aika on otollinen revontulille. Joka tapauksessa muistin asian sängyssä ja kömmin vielä unisena, yöpukupäällä tarkistamaan tilanteen ja siellähän niitä oli. Ikävä kyllä kameran asetukset jäi ihan hanurilleen mutta sain kuitenkin todisteen. Ja kyllähän revontulikuvien näyttävyydestä yli puolet on aina kameranluomaa illuusiota... Nämä kuvat nyt on niin perseellään, että häpeä niitä on esille laittaa mutta menkööt.

Naantali 17.3.2015

Kamera ja pitkä valotus jättivät todisteet muistikortille.

Revontulia  Naantalissa 17.3.2015

Eteläisessä Suomessa näkyi tiistai-iltana runsaasti revontulia. Ilmatieteen laitoksen mukaan revontulien näkyminen on tavallista todennäköisempää keskiviikon ja torstain vastaisina öinä Lapin eteläpuolisessa osassa Suomea.

Syynä on tiistaiaamuna alkanut geomagneettinen myrsky, joka voimistui  iltaa kohden ankaraksi. Myrskyn aiheutti sunnuntaina Auringosta lähtenyt koronan massapurkaus, joka saavutti Maan ennustettua aikaisemmin.

Hieman paremmin onnistuneita kuvia Turun seudulta voi katsoa vaikka täältä:
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/747772/Revontulet+loimusivat+Turun+seudun+taivaalla

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Suomalaisia rosvoluolia


 
Suomalaisia rosvoluolia

SUURTEOS SUOMEN LUOLAT ILMESTYY KEVÄÄLLÄ 2015
 
Tarinat Kaarinan Ryövärinluolan nahkaveneillä seilanneista merirosvoista lukeutuvat Suomen luolien kiehtovimpiin kertomuksiin.


Rosvot, ryövärit, pontikankeittäjät, pirtutrokarit, laitapuolen kulkijat ja merirosvot – Suomen luolia käyttäneiden erikoisten persoonien ja likaisten rosvojoukkojen tarinoidenkirjo on samaan aikaan ahdistava ja synkkä mutta toisaalta kiehtova ja luolaharrastusta rikastuttava. Lähde seikkailumatkalle läpi Suomen rosvoluolien.

Sika-Kyöstin luola, Nousiainen
Kustaa Mikonpoika Nummelin (1. lokakuuta 1800 – 30. huhtikuuta 1836) oli Nousiaisissa syntynyt suurvaras, joka rikollisen uransa aikana tunnettiin nimellä Sika-Kyösti. Nuorena Kustaa työskenteli renkinä Nousiaisissa ja Naantalissa. Ensimmäisestä rikoksestaan, taskuvarkaudesta, Sika-Kyösti jäi kiinni jo 23-vuotiaana. Seurauksena oli raipparangaistus Maarian kirkossa.

Kansanperinteentallentaja, geologi Aimo Kejonen Sika-Kyöstin luolan suuaukolla.

Tulevien vuosien aikana Sika-Kyösti oli osallisena useissa rikoksissa, joista hän kärsi tuomioita raipparangaistuksista Turun tuomiokirkossa, pakkotyöhön Viaporin-linnoituksessa. Rikollisen uransa aikana Sika-Kyösti oli käräjillä 40 kertaa ja hänet tuomittiin kaikkiaan 16 rikoksesta. Sika-Kyöstistä kerrotaan myös yliluonnollisia tarinoita, joissa varas oli oppinut lentämään syötyään syntymättömien lasten sydämiä. Hänen on myös kerrottu olleen Robin hoodin kaltainen hyväntekijä. Sika-Kyöstin elämä päättyi Raision kirkolla 30.4.1836, Liedon nimismiehenä toimineen Landzettin ampuman haulikonlaukauksen seurauksena.

Sika-Kyöstin "kotiluola" Nousiaisissa.

Varsinainen Sika-Kyöstin luola löytyy Nousiaisista, Hyrkön tilan metsästä. Sika-Kyöstin kerrotaan piileskelleen pakomatkoillaan myös Maskun Mätikänluolassa sekä Salon Kärämäen luolissa.

Kaarinan Ryövärinluolassa.
 
Ryövärinluola, Kaarina
Merirosvoja Varsinais-suomessa? kuulostaako uskomattomalta ja tarunhohtoiselta, ehkä, mutta totta se on. Kuusiston ja Kakskerran saarten välissä kohoaa kallioinen Ryövärinholman saari. Suosittu veneväylä sivuaa saaren kalkkipitoisia kallioita suunnattaessa Lemunaukolta kohti Paraisten Kirkkosalmea. Tarkkasilmäinen veneilijä hahmottaa jyrkässä seinämässä mustan kidan, Ryövärinrotkon suuaukon.

Lähes 100 metrinen repeämä alkaa aivan veden tasosta. Railoon on kiilautunut lohkareita jotka muodostavat paikoin tilaviakin luolia. Näissä klaustrofobisissa kammioissa majaili noin 400 vuotta sitten joukko pelättyjä merirosvoja. Rosvojoukko ryösteli öisin mm. Lemunaukossa ankkurissa olevia purjelaivoja. Ryövärit liikkuivat ryöstöretkillään kokoontaitettavilla nahkaveneillä, tällaiset erikoiset paatit oli helppo piilottaa kallioiden suojiin keikan jälkeen, eikä pahantekijöiden jäljille päästy kovinkaan helpolla.

Ryövärinluola on näyttävä luola- ja luontokohde.

Monia vuosia rosvot elivät rotkon luolissa kenenkään tietämättä. He ryöstivät myös yhteiseksi vaimokseen Satavan kylästä Suntin talon piian. Nainen eli vuosia rosvojen orjana, raakalaisten armoilla. Hän synnytti luolassa rosvoille kuusi lasta, jotka kaikki tapettiin ettei lasten itku paljastaisi piilopaikkaa. Eräänä Jouluna ryövärit, vartiomiehiä myöten, nauttivat niin paljon ruokaa, olutta ja viina, että sammuivat kaikki. Tuolloin piika hiipi ulos luolasta ja pakeni takaisin taloon, josta hänet oli ryöstetty.

Viesti kapula pantiin kiertämään. Kerättiin yli 100 aseellista miestä vallesmannin johdolla. Rosvojen luola piiritettiin ja heitä vaadittiin antautumaan. Rosvot vastasivat aseenlaukauksin. Luolan suuaukolle kasattiin iso rovio, joka sytytettiin palamaan. Rosvojen vaihtoehto oli antautuminen tai savuun tukehtuminen. Muutama yritti rynnätä ulos, saaden heti surmansa, loput antautuivat. Heidät hirtettiin luolan katolla kasvavien mäntyjen oksille.

Katso lisäkuvia: Ryövärinluola

Perttelin Varkaankellarinmäen jylhää louhikkoa.
Varkaankellarinmäki, Salo (Pertteli)
Varkaankellarinmäen louhikkoiseen jyrkänteeseen muodostunut luola, joka on saanut nimensä luolassa asuineen rosvoporukan mukaan. Tarinat kertovat kolmesta rosvosta, jotka kaappasivat Suutarin talon kasvattityttären 1700-luvulla ja veivät luolaansa ja pitivät siellä vankina yli 6 vuotta. Tapahtumista on kirjoitettu ”romaani”, jonka nimi on Pirkko ja Junnu. Sen on kirjoittanut pertteliläinen kirjailija Etti Joutsen.
 
Varkaankellarinmäen luola.

Rosvoluola, Salo
Rosvoluola on toiminut pirtutrokareitten majapaikkana Suomen kieltolain aikaan 1920 - 1930-luvulla. Suomessa oli voimassa alkoholijuomia koskeva kieltolaki vuosina 1919–32. Tänä aikana Suomessa ei saanut myydä eikä itse valmistaa alkoholijuomia. Alkoholia alettiin salakuljettaa ulkomailta ennennäkemättömiä määriä, siihen aikaan myös tässä luolassa on ollut trokareitten piilopirtti.
Salon Rosvoluola, pirtutrokarien piilopirtti on suomalaiseksi suuri, pituutta on yli 25 metriä. 

Luolan yläpuolelta olevilta kallioilta oli näkymä merelle. Luolan katolta ilmoitettiin suurella lyhdyllä alas rantaan, että Alhaisissa asuva nimismies nukkuu tai on muuten estynyt virantoimituksesta. Yhteyshenkilö oli tarkkailut nimismiehen liikkeitä, esimerkiksi hiippailut ikkunan takana tarkastamassa nukkuiko hän.  Rannasta näytettiin lyhdyllä valoa merelle, että rantautuminen on turvallista suorittaa. Rantautuminen ja pirtulastinpurku suoritettiin Vartsalassa.

Salolainen luolaharrastaja Mika Hällström Rosvoluolan suuaukolla.

Hentusenpesä, Mikkeli 
Hentusenpesä on lohkareluola kalliomäen huipulla. Sisäänkäynti on tasaisella, kivisellä kangasmaalla oleva reikä, joka jatkuu mutkaisena käytävänä alaspäin. Luola sai nimensä siinä 1860–1870 piileskelleen rosvon ja varkaan Rosvo-Hentusen mukaan. Hentunen saatiin lopulta kiinni, kun läheisen talon emäntä houkutteli hänet kahville lähettäen samalla piian noutamaan miehiä.


Puikkosen rosvonluola, Kangasniemi
Melko pitkä luola, johon kuuluu kaksi rinnakkaista halkeamatunnelia ja niitä vastaan kohtisuora lohkaretunneli. Luolaan on neljä suuaukkoa. Luola on eräs piilopaikoista, joita 1880- ja 1890-luvuilla vaikuttanut Puikkosten veljesparin johtama rosvokopla käytti. Ananias Puikkonen oli kerjäläisten ja viinanpolttajien poika. Ananias ja hänen veljensä joutuivat jo varhain lain nurjalle puolelle: Lain koura tavoitti veljekset ensimmäisen kerran 1886, ja siitä alkoi Puikkosten ensimmäinen, muttei viimeinen vankilareissu. Vanhuuden päivinään Voro-Puikkonen asui vaimonsa kanssa Kangasniemellä yksinäisellä Puulan luodolla.

Ananias Puikkosen seikkailut ovat poikineet jopa kirjan. Lue kirja-arvio: ERÄ
 
Vororotin luolat, Jämsä
Vororotin rotkossa on kaksi luolaa, joista toinen on lohkareitten alle ja väliin jäänyt tunneli. Toinen on lohkareiden alla ja välissä oleva L-kirjaimen muotoinen käytävä. Toisessa luolassa on nuotionpaikka. Seudulla kerrotaan tarinoita Vororotissa piileskelleistä rosvoista, viinankeittäjistä, venäläisestä ryöstöpartiosta ja sotapakolaisista. Rosvojen ryöstösaaliin kerrotaan olevan aarteeksi piilotettuna yhdessä luolassa. Vororotissa on myös hahmokallio, joka muistuttaa miehen kasvoja.
 
Vororotin rotkossa on vorojen piiloluola. Vaikka luola on rotkoon nähden vaatimaton,  rosvojoukon majailu alueella on antanut nimen koko kohteelle.

Oinoskylän Rosvoluola, Karstula
Oinoskylän rosvoluola on 15 metriä pitkä luola, joka käsittää ahtaan, mutkittelevan käytävän ja pari huonemaista laajentumaa. Katto kalliota. Lattia luolan alkuosassa louhikkoa ja moreenin ja rapakalliosoran seosta ja syvemmällä kalliota. Katon kiviaines on paikoin rapautunut ja lohkaroitunut. Puunjuuret tunkeutuvat katon halkeamista luolaan. Aluetta kattaa ohut moreenipeite, johon kaivetun kuopan pohjalla on luolan suuaukko. Luola oli kuuluisan rosvon, vääränrahantekijän ja silmänkääntäjän Talviais-Erkin kätköpaikkana ja työpajana.

 
Vommon linna, Kuopio
Luolan toinen kylki on suonigneissikalliota ja toinen siitä irronnut lohkare. 7 metriä pitkän luolan lattia on osin louhikkoa, osin hiilenpaloja sisältävää turvetta. Luola saanut nimensä Vommoksi kutsutusta rosvosta, joka aikanaan asui luolassa. Vommon vaimo huolsi miestään ostamalla miehen varastamilla rahoilla ruokaa, jonka salaa toi luolalle.
 
Hiidenportin luolan suojissa on majaansa pitänyt Höljän vapaakomppania niminen metsärosvojen joukko.

Hiidenportin luola, Nurmes
Pieni lohkare-rakoluola, joka on Hiidenportin rotkon keskivaiheilla olevassa louhikossa. Lähellä on toinen kallionhalkeama, jossa on puista rakennettu, nykyään romahtanut katto. Luola on Höljäkän vapaakomppaniaksi kutsutun, 1800-luvulla vaikuttaneen metsärosvojen porukan piilo- ja kätköpaikka.

Pahka-Ruuskasen luola, Siilinjärvi
Luolassa on tarinoiden mukaan piileksinyt ja siellä varastamiaan rahoja ja tavaroita säilyttänyt 1830- ja 1840-luvuilla Savon metsärosvojen päälliköksi mainittu Pahka- eli Rosvo-Ruuskanen, jonka kotipaikka oli läheinen Pahkamäen talo.

Ensimmäisen tuomionsa murtovarkaudesta Pahka-Ruuskanen sai 1825. Seuraavana vuonna hän oli jo syytteessä osallisuudesta murhaan ja väärän rahan tekoon. Rötöstely jatkui ryöstöillä ja varkauksilla. Lopulta Ruuskanen tuomittiin kuolemaan, mutta Turun hovioikeus muutti tuomion 40 pariksi raippoja, kirkkorangaistukseksi ja kuudeksi vuodeksi linnavankeutta Viaporissa.

Viaporissa Ruuskanen oli 5.9.1833 johtajana vankilakapinassa, jossa vangit karkasivat tapettuaan venäläisen sotilaan ja kolhittuaan pari muuta henkiheitoilleen. Karkumatkan aikana 6.-7.9.1833 Ruuskanen ja hänen kumppaninsa syyllistyivät vielä Tuusulassa tappoon, pahoinpitelyihin ja ryöstöihin. Ruuskanen sai kuolemantuomion, jonka senaatti 15.1.1835 muutti pakkotyöksi ja karkotukseksi Siperian Nertsinskiin. Karkotusmatka Siperiaan alkoi Hämeenlinnasta 7.6.1835. Sen jälkeen ei Ruuskasesta enää mitään kuultu

Tarinan mukaan Ruuskasen ryöstämiä rahoja ei koskaan löydetty. Niiden uskotaan olevan aarteena jossain Pahkamäen ja Pahkakallion maastossa. Huhu kertoo, että yksittäisiä kolikkoja olisi luolista löydetty niitä tutkittaessa.
 
LISÄTIETOJA KOHTEISTA JA TARINOISTA:
Tuomo Kesäläinen: luolamiehenblogi@gmail.com
 
.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Inkerinkallio ja Torisevan rotkojörvet - Virrat

”Jos sä Pohjanmaalle aiot matkustaa, Pienen laulun tahdon sulle omistaa: Se on blues, valtatien kuuskytkuus.”

Torisevan rotkojärvet, Virrat

Lainaus on ote Jussi & the Boys yhtyeen hitistä. Laulu raikaa radiossa kun ajan Ruovedeltä kohti Virtoja. Suuntana on yksi Suomen helpoiten saavutettavia rotkokohteita, nämä jyrkänteiden reunustamat järvet ovat nähneet kaikki valtatietä 66 kulkeneet, ainakin auton ikkunasta. Se on kuuluisa kalliojärvien ketju, Torisevan rotkojärvet.

Rotkojärven halkeilleessa seinämässä on pieni luola.

Julmien kallioiden reunustamat järvet ovat pitkiä; ja laihoja kuin Nissisen kissa. Toisella jyrkänteellä kulkee valtatie 66, toisella jyrkänteellä suosittu retkeilypolku. Torisevan sijainti merkittävän kulkureitin varrella on taannut paikan maineen, ei se ole Suomen rotkojen joukossa mitenkään erityinen, silti rotkon kauneutta ovat valokuvin, maalauksin ja runonsäkein ikuistaneet useat Suomalaiset taiteilijat joista mainittakoon I.K.Inha , J.L.Runeberg, A.Edelfelt ja A.Gallen-Kallela.

"Halla, mun veljeni, on salamielinen ryöväri, julma,
Kammona kulkevi hän öisin ja viljoja vie"

Kansallisromantiikkaa

Kuvauksellinen tai maalauksellinen se onkin, jykevine kalliopahtoineen, jyrkänteellä seisovine puuvanhuksineen ja syvine vesineen. Parhaan kokonaiskuvan järvistä saa kallioilla kulkevien polkujen samoilun lisäksi hyppäämällä veneeseen ja lipumalla rotkojärven pintaa uhmakkaiden kallioiden varjoissa. Portaittain nousevien kallioiden pinnalta löytää kiehtovia muotoja, paikon pirstoutunut kallio muodostaa näyttäviä lohkareikkoja. Korkeimmat jyrkänteet kohoavat pystysuorina yli 10 metriin veden pinnasta. 

Rotkossa.
Rotkojärvien tunnetuin yksityiskohta on Alasen-Torisevan korkein kallionjyrkänne, joka tunnetaan nimellä Inkerinkallio. Kallion on saanut nimensä nuoren aatelisneito Inkeri Kurjen mukaan, joka tappoi itsensä heittäytymällä alas kalliolta Torisevan hyytävään veteen. Inkerin surullinen sielu kummittelee alueella, ja edelleen elokuussa, täyden kuun aikaan neito palaa Torisevalle mustan joutsenen muodossa.
Rotkojärven jylhässä seinämässä on kalliomaalauksia. Eivät ne tosin esihistoriallisia ole...
Rotkojärvet on jäätikköjoen korkeamman mäkialueen läpi kulkevaan siirros- ja ruhjevyöhykkeeseen kuluttama ylivirtauskuru. Rotkossa on kolme järveä, joita harjuaineksesta ja moreenista koostuvat ”patovallit” erottavat toisistaan. Laakson lounais- ja kaakkoispää on täyttynyt glasifluviaalisella aineksella. Rotko on osin toispuoleinen, sen pohjoisseinä nousee 10-15 m suoraan lammista. Eteläreuna on paremmin porrasjyrkänne ja sitä peittää irtomaakerros. Torisevaa on pidetty nuoren maanjäristyksen aiheuttamana, mutta se ei pidä paikkaansa.

Pakkasherran taidetta.
 
Paholaisenurut.
 
"Joka ilta kävi hän kallion huipulla, polvillaan ollen rukoillen anteeksi tekoansa, ja viimein eräänä kuulakkaana syysyönä heittäytyi hän kolmannen Toriseva-järven synkkään veteen. Vielä näkyvät kalliossa tytön polven jäljet, ja kuutamoisena yönä voi mielikuvitukselle vapaa ihminen nähdä neidon haamun rukoukseen vaipuneena ja kuulla lohduttoman haikeata valitusta Inkerin kalliolta."
 
Inkerinkalliolla.