torstai 28. tammikuuta 2010

Kajamon linnavuori, Masku

Maskun Humikkalassa, Kajamonjärven takana sijaitsee korkea ja kaunismaisemainen Kajamonlinnavuori. Yli tuhatvuotisen historian omaava muinaismuistoalue on mielenkiintoinen, monipuolinen ja kaunis retkikohde.


Linnavuoret toimivat pakopaikkoina, suojaisina linnakkeina aikana jolloin kristinuskoa alettiin levittää suomeen. Ihmiset asuivat linnan juurella mutta vaaran uhatessa kodit hylättiin ja siirryttiin tarvittavat varusteet mukana turvaan vuoren korkeiden jyrkänteiden suojaan. Talvisin rinteet jäädytettiin ja kiipeäminen vuorelle tehtiin mahdottomaksi.


Vuorten huipuille sytytettiin myös merkkitulia, niin että myös muiden kylien asukkaat saivat tiedon mahdollisesta vaarasta ja osasivat varautua siihen. Tästä muistona ainakin Liedon vanhalinnan linnavuorelle sytyteän merkkitulet joka syksy muinaistulien yönä.


Vuoren huipulta on kauniit maisemat Kajamonjärvelle


Linnavuoren metsissä vallitsee mystinen ja rauhallinen tunnelma, sammalten peittämässä kivikossa korkeiden jyrkänteiden suojassa retkeillessä ajan ja paikantaju hukkuu helposti ja mieli lähtee matkalle menneisiin aikoihin. Ja juuri siinä piilee tällaisten paikkojen salaisuus, kaikki jotka osaavat ottaa kiinni tästä hengestä saavat suuria elämyksiä kulkiessaan näillä historiallisilla alueilla...


Linnavuoren vartija

Vuorella asuu nyt uudet vartijat, muista kunnioittaa ympäröivää luontoa kulkiessasi alueella. Linnavuoren huipulla on myös jonkinlainen nuotiopaikka, mutta sitä tulee käyttää harkinnalla ja ainakin poltettava puu on syytä tuoda mukanaan, eikä ainakaan missään nimessä ympäröivästä metsästä.

.

.

Viimeinen ristiretki
Kipinät lentelevät,
seppä takoo miekkaa,

Usko on julistanut sodan,
moni tulee kuolemaan.


Vääräuskoisten veressä näen totuuden,
poltetuissa kylissä jumalaista tahtoa,
lapsen hiiltynyt ruho,
ristin tie on raskas.


älä tapa, älä varasta,
savu nousee kylän raunioilla,
kaikki arvokas on viety,
keskellä kylää kohoaa risti,

päällikkö on naulittu.
naisesi on raiskattu,
lapsesi poltettu,

kädessäsi kirja,
kannessa lukee raamattu.

kääntäkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni

tämäkö oli jumalasi tahto,
tämä se hinta mikä piti maksaa?
joukko saapuu uuteen kylään,
lisää uskon veljiä


Jokainen kantaa oman ristinsä…
kantaa, tai saa uuden kodin,
kodin savessa maan.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Kärsämäen Pirunpesä, Turku

Turussa, aivan lentokentän läheisyydessä sijaitsee erittäin näyttävä ja massiivinen kivimuodostelma, Kärsämäen Pirunpesä. Pirunpesä on valtava suuriin osiin murtunut siirtolohkare, lohkeilleiden ja irronneiden kivien alle on muodostunut usea suuaukkoinen ja useista pienemmästä luolasta muodostuva luolasto, tätä luolaverkostoa on perimätiedossa pidetty Pirun asuinpaikkana.


Toisen tarinan mukaan Jumala kyllästyi lohkareen sisällä asuviin Piruihin niin, että antoi salaman halkaista kiven ja pirut lensivät tiehensä. Tämän version mukaan ei alueella siis enää piruja asuisi.

Ulkoisesti Pirunpesä on hyvin näyttävä, kohteen ulkomuotoa hallitsee kaksi valtavaa lohkaretta, tai oikeastaan yksi lohkare joka on revennyt keskeltä kahtia. Kivijärkäleiden väliin muodostuu suuri, useita metrejä pitkä ja 6 – 8 metriä korkea rotkomainen muodostelma.

Lohkareiden alta löytyy useita luolia, suurimmissa luolissa tilaa on reilusti, niin että niissä mahtuu hyvin kulkemaan ja katselemaan. Lisäksi aluetta tutkimalla myös kauempana olevista lohkareikoista löytyy luolan määritelmät täyttäviä muodostelmia, ja laaja alueen pitää ollakin, eihän pirulle vaatimattomampi pesäluolasto riittäisikään.

Massiivisilla ja jyrkkäpiirteisillä järkäleillä seikkaillessa on helppo samaistua ajatukseen miksi alue on nimetty Pirunpesäksi. Näiden jylhien kivipaasien lomassa kulkiessa tuntee olevansa keskellä jonkinlaista muinaista kulttipaikkaa ja on helppo kuvitella alue itse Pirun kotikulmiksi.

Mielenkiintoinen yhteys kirkkoon löytyy Suomen tunnetuimmasta pyhiinvaelluksesta, Pyhän Henrikin Ekumeenisesta pyhiinvaelluksesta. Pyhiinvaellusreitti kulkee Turun tuomiokirkolta Maarian kirkolle, josta matka jatkuu Pirunpesän ohi Ruskon kirkolle ja edelleen Köyliöön. Kerrotaan että pyhiinvaellus kulkee Pirunpesän ohi juuri siksi, että pyhiinvaeltajat saavat kontrastia kokemukseensa päästessään tekemisiin myös pahojenvoimien kanssa.


Alla olevasta reilusti yli sata vuotta vanhasta lehtiartikkelista selviää myös mielenkiintoinen yhteys Pirunpesän isännän ja Ruskon kirkkopikarin välillä.

”Haliswaha. Lähellä Turun kaupunkia, wiiden wirstan matkalla pohjoista kohden, Ruskon kappeliin wiewän tien warrella on hywin suuri halennut kallion möhkäle, jota kansa tawallisesti nimittää: "Haliswaha". Tästä Haliswahasta on kerrottu seuraawa taru, joka wielä elää kansan muistissa, ja /useasti peljättää nuorta, pimeässä siwumatkustajaa, koska juuri siltä paikalta myös metsä alkaa. Joku sata wuotta takaperin oli wielä Suomen rustholleissa hewonen ja mies sotakunnossa pidettäwä. Tästä ajasta on wielä Turun lähellä olewa "Trakunaplaani" muistona - Ruskon kappelissa on Lähtemäki niminen rustholli. Tämän rusthollin sotamies oli hewoisineen yön pimeydessä sattunut tulemaan kotio sotaharjoituksista Turun kaupungista. Kun hän juuri oli ehtinyt tulla Haliswahan kohdalle, kuuli hän metsästä ääntä, jonka hän luuli olewan ihmisen äänen. Hän pysähti hewosensa, koska hänen sattui olemaan kowa jano, ja tiesi myös sillä paikalla metsässä olewan sywän kaiwon. Hän huusi raikkaalla sotaäänellä: Tuokaat minulle wettä juodakseni!" Pian tulikin metsästä mies, jolla oli jalat kuin hewosella; hänellä oli härän sorkassa wettä, jota tarjosi sotamiehelle juoda. Sotamies ei huolinut, waan sanoi: "Tuo paremmalla astialla." Hewoisjalkainen mies meni ja toi toisen kerran, mutta astiana hänellä oli härän sarwi. Sotamies ei tästäkääm huolinut, waan pyysi tuomaan paremmalla astialla. Hewoisjalkainen mies meni ja toi suurella hopeapikarilla, jonka sotamies otti heittäen weden pois sisältä. wesi oli niin wäkewää, että kuin heittäissä oli wähän loiskahtanut hewosen selälle, kohta paloi karwa siitä paikasta. Nyt läksi sotamies täyttä neliä ajamaan Ruskolle päin, hewoisjalkainen mies perästä, tämä oli jo saawuttamaisillaan hänet, kuin aamurusko walaisi ja Ruskon kirkko näkyi. Sotamies huusi hädissään: "Mikko* auta minua saat tämän pikarin!" Kohta lauloi pieni lintu: "Aja wiirii waari kynnetyn maan päälle." Sotamies ajoi yli aidan Asolan pellolle, ja hewoisjalkainen mies katosi näkymättömiin, eikä häntä ole sen jälkeen nähty. Sotamies lahjoitti pikarin Ruskon kirkolle, joka on tänäkin päiwänä hywin pulska niin pienen seurakunnan kirkkopikariksi kuin Rusko on. Tähän päättyy nyt tämä tarina Haliswahasta ja kirkon pikarista; ei se juuri todelta näytä, mutta paljon on muutakin taika-uskoa kansan seassa.”

- Kristo

(Aura 102/1.9.1883 s. 3,4.)



SAAPUMISOHJEET

Alueelle on erittäin helppo saapua, autolla pääse muutaman kymmenen metrin päähän kohteesta. Käänny valtatie 9 Turun lentoasemalle, Lentoasemantieltä muutaman sadan metrin jälkeen käännös vasemmalle (toinen risteys) Risteyksessä on kyltti ”PAALUTEHDAS”. Tätä tietä jatketaan 1.2 kilometriä, Moisiontien ja Soralantien risteyksessä on hiekka alue johon auton saa parkkeerattua. Pirunpesä sijaitsee aivan teiden risteyksessä, korkeat kalliot näkyvät puiden takaa ”parkkialueelle” asti. Kohde on ehdottomasti käymisen ja näkemisen arvoinen, ja tunnelma alueella on todella erityinen .

Koordinaatit kohteelle:
LAT 60° 30´ 00.9"
LON 22° 16´ 49.1"

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Mallan kyyneleet, Kilpisjärvi

Mallan kyyneleet nimellä tunnettu Kitsi-putous on komea vesiputous joka virtaa aivan Kilpisjärven kylästä kolmen Valtakunnan rajapyykille johtavan vaelluspolun varrella, Mallan luonnonpuistossa. Harvoin tulee ajatelleeksi, että Suomesta voisi löytyä vesiputouksia, saatikka sellaisia joiden taakse pääsee kulkemaan, kuulostaa seikkailu romaanin tarinoilta. Mutta kyllä se onnistuu ihan omassa Isänmaassammekin.


Kilpisjärven syntytaru

”Tarun mukaan Kilpisjärvellä asui kauan sitten jättiläisiä. Niistä jörö Saana ihastui soreaan Malla-neitoon. Häähetkellä, missä vihkijänä toimi teräväpäinen tietäjä Paras, laiminlyöty kilpakosija Pältsä hälytti häijyt pohjanakat paikalle. Kesken vihkitoimituksen alkoi hyinen ja kiivas pohjoistuuli ja suunnattomat jäämassat täyttivät tienoon. Viime tingassa Saana kiidätti morsionsa Malla-äidin syliin, vaan siihenpä jäätyivät kaikin. Surevan neidon kyynelistä syntyi Kilpisjärvi.


Vuosituhansia myöhemmin jäämassat sulivat ja jättiläiset paljastuivat - Saana entistäkin jörömpänä, pyöreäpiirteinen Malla äitinsä ryntäillä. Kyyneleet virtaavat vieläkin Kitsi-putouksena. Muistot Saanan ja Mallan häistä näkyvät yhä syksyisenä ruskan väriloistona: karkusalle kaapaisseen lapinväen kirkkovaatteet nimittäin repeilivät tuiverruksessa rinteille ja laaksoihin. Nuorimmat jättiläisistä vaipuivat ikimäntyjen luurankoina järvien pohjaan ja näkyvät siellä tuhansista ikävuosistaan huolimatta edelleen.”


Lähde: http://www.kilpisjarvi.org/saana.htm

Pyhä-Nattaset, Sodankylä

”Lappalaisilla, sanoo Friis, olivat kiviset Jumalat suureksi osaksi vakinaisia, pystyisiä, eriskummallisen näköisiä kallioita, jotka kohosivat huomiota nostavissa paikoissa.”


Pähä-Nattaset tunturin huipulla kohoavat komeat Kivijumalat, ihmetystä läpi vuosituhansien herättäneet lättykasat. Alueen Saamelaiset ovat tuhansia vuosia uhranneet lahjo näille pyhille Seita-kiville, Poronsarvet ja muut uhrilahjat jätettiin Jumalille kivimuodostelmien päälle. Hyvin erikoiset ja näyttävät muodostelmat ihmetyttävät vielä tänäkin päivänä. Geologit, jotka koittavat kehittää kaikelle ”järkevän” selityksen Tooreista.

”Toori on tornia tai rauniota muistuttava kalliomuodostelma, joka jää jäljelle kun sitä ympäröivä rapakallio kuluu pois.” – Aimo Kejonen – Suomen 100 – Geologiset kohteet


Tosin ajattelijat, esimerkkinä jääkauden vastaisista tutkimuksistaan tutuksi tullut Hiidenkirnu tutkija Keijo Parkkunen, taas pitävät Nattasen limppukasoja selvänä todisteena siitä ettei jääkautta koskaan ole ollut. Tämäkin kanta on helppo ymmärtää, jos yleisesti hyväksytty fakta on että Lapin tunturit ovat syntyneet jääkauden hiottua suuret vuoret mureniksi. Tällöin tunturin huipulle jäljelle jääneet kummalliset kivitornit tuntuvat mahdottomalta sovittaa tähän yhtälöön.


On selvä miksi Saamelaiset ovat pitäneet tätä pyhää vuorta erittäin suuressa arvossa, jos vielä 2000-luvulla tunturi herättää näin suuria tunteita, mitä se on herättänyt luonnonjumalista voimansa saavissa alkuperäisasukkaissa.

Pyhä-Nattaselle on erittäin helppo saapua, Sodankylän Vuotsosta, noin 500 metriä Vuotson kanavan jälkeen kääntyy metsään Sompiojärventie, tie on aluksi hyväkuntoinen ja asutuksen ympäröimä mutta muuttuu hyvin pian pieneksi ”metsäautotieksi” joka voi keväisin ja syksyin olla erittäin huono kuntoinen, talvella kulkeminen voi olla mahdotonta (riippuu ajoneuvosta) n. 11 kilometrin ajonjälkeen vastaan tulee pienipuinen jyltti, ”Pyhä-Nattaset” tieltä on tunturin huipulle vain 2 kilometrin kävely. Polku on merkattu maastoon hyvin ja tunturin huipulla on tauko tupana vanha palovartijan mökki.

Pähä-nattsen kivimuodostelmat ja tunturin huipulta aukeavat maisemat ovat huippuluokkaa, aivan vertaansa vailla oleva luonto ja historiakohde koko Suomen mittakaavassa, itse henkilökohtaisesti pidän Nattasten maisemia Suomen kauneimpina ja rauhallisimpina. Tosin kauniita, rauhallisia ja pyhiä paikkoja on Lappi täynnä, enkä ole suinkaan kaikissa käynyt. Monessa paikassa kuitenkin on tullut käytyä ja näien kokemusten perusteella on Pyhä-nattaset aivan kärkiluokkaa! Tässä maisemia vuodenaikojen vaihtelun mukaan, jokainen voi valita itselleen miellyttävimmän ajankohdan. Suosittelen kuitenkin käyntiä kaikkina vuoden aikoina!

Pyhä-Nattaset, Kesä

Pyhä-Nattaset, Syksy

Pyhä-Nattaset, Talvi

Mielenkiintoista tietoa Suomalaisita Seita-paikoista ja uhriperintesitä kirjassa: Julius Krohn: Suomen suvun pakanallinen Jumalanpalvelus

Tilaa kirja osoitteesta: http://www.salakirjat.net

tiistai 12. tammikuuta 2010

Peikonkirkko, Norja

Luolamies maailmalla

Peikonkirkko sijaitsee salaisessa paikassa Norjan Länsirannikon vuorilla. Mikäli joku muu onnekas on kohteelle päätynyt tietää mistä on kyse! Vuoren juurelta alkaa nousu kohtalaisen jyrkkää, joenuomaan muodostunutta polkua pitkin kohti huippua. Muutaman kilometrin ja etenemisen ja nousun noin 600 metriä lähtöpaikkaa korkeammalle, alkaa päämäärä häämöttää. Vuoren seinämässä odottaa musta luolan suuaukko, jännittävänä ja kutsuvana.

Luolasta virtaa ulos pieni koski, vesi kirkas ja kylmä vesi, joka alun perin on koko luolan synnyttänyt ja sitä päivä päivältä kasvattaa. Luola on tilava, muutamien metrien levyinen ja 1 – 3 metriä korkea tunneli, pieni puro valuu kokoajan jalkojenjuuressa. Lumien sulamisaikaan luolan tutkiminen on varmasti täysin mahdotonta.

Tunnelin päässä alkaa näkyä valoa, erilaisia ajatuksia tulee mieleen. Onko se vain läpikuljettava tunneli? Hämmästys on suuri, tällaista ei missään tapauksessa osannut odottaa. Mielen täyttää kaikki lapsuuden tarinat merirosvoluolissa lojuvista aarteista ja sankareiden tutkimusmatkat mystisiin kadonneisiin maailmoihin.


Tunneli päättyy valkoisena hohtavaan pyöreäseinäiseen kalkkikivikammioon, kammion katosta laskeutuu kaunis vesiputous kammion lattialla olevaan kristallinkirkkaaseen lampeen. Vesiputouksen tuloaukosta loistaa kirkkaita auringonsäteitä. Näky on järisyttävän kaunis ja hämmentävä. Todellinen seikkailukohde ja inspiraation luoja.


Katsottuani juuri The Beach elokuvan en uskalla ottaa riskiä ja laittaa tämän huippukohteen sijaintia julkiseen levitykseen. Liian helposti käy niin että paratiisiin luikertelee Tuonelan toukka pilaamaan tämän upean, lähes Jumalaisen kohteen tunnelman ja kauneuden.

Pirunkirkko, Salla

Tuntsan erämaassa, UKK-vaellusreitin varrelta löytyy erittäin näyttävä geologinen muodostelma, Pirunkirkko nimellä tunnettu, syväkivestä muodostunut, röykkiö. Massiivinen kivikasa kohoaa suon takana, metsän reunassa.


Kuin tyhjästä kohoava, tumma kiviröykkiö on näyttävä luonnonnähtävyys. Tarkemmalla tutkimisella löytyy kallioiden pinnasta hyvin erikoisia ja mielenkiintoisia uurteita ja kulumia jotka varmasti liittyvät hyvin vahvasti kohteen syntyy. Kiviröykkiöistä löytyy myös mielenkiintoisia luolia ja onkaloita. Pirunkirkko on merkattu useisiin tavallisiin tiekarttoihin. Tietoa UKK-reitistä ja lähtöpisteistä löytyy internetistä.

Vanhalinna, Lieto

Liedon vanhalinna sijaitsee erittäin kauniilla paikalla, aivan Aurajoen rannalla. Itse oli useasti ajanut Turusta Liedon suuntaan ja joka kerta miettinyt mikä on tämän nimen ja Hannun vaakunan takana. Kerran sitten päätin uhrata hetken ja ottaa selvää. Kokemus oli hyvin avartava, muutaman kilometrin jälkeen, pienen mutkan takaa kohoaa yllättävän korkea, puuton kallion laki keskeltä muuten tasaista ja savista peltoa. Maisema on hyvin kaunis!


Liedon vanhalinna on arvioiden mukaan saanut pysyvän varustuksen jo 500-luvulla. Huippukautta vuorella on eletty 1000-luvun kieppeillä. Kaivauksissa ei ole löytynyt juurikaan asevarustusta eikä sotimisen merkkejä, vaan löydöt ovat olleet hyvin arkisia: työkaluja, maatalousvälineitä, keramiikkaa. Vanhalinna on ollut alueen keskus ja suojapaikka lähialueen väestölle.

Vanhalinna alkoi menettää merkitystään 1200-luvun tienoilla kun Turun linna valmistu Aurajoen suulle. Lisäksi maankohoamisen seurauksena syntyi Halistenkoski linnan ja meren välille ja vesiteitse kulkeminen vaikeutui huomattavasti. Todistettavasti Vanhalinna on kuitenkin ollut toiminnassa vielä Turun linnan valmistuttua.

Tänä päivänä Liedon vanhalinna on erittäin miellyttävä retkikohde ja hyvin hoidettu muinaismuistoalue. Luontopolun varrelle pystytetyt opastaulut antavat hyvin kuvan kohteen historiasta ja nykypäivän kaivauksista.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Uhrilähde, Jämijärvi

Lähteen peilipinta rikkoutuu, uhrikolikko häviää silmänräpäyksessä rajusti vellovaan lähteen silmään. Seison uhrilähteen reunalla, Jämijärven kunnassa. Onko tämä todellista, mikä ihme saa suuret hiekka silmäkkeet ”kiehumaan” lammen pohjassa ympäri vuoden? Jämijärven tunnetuin lähde Uhrilähde herättää sekavia tunteita.


Lähde on tunnettu, ja lähteen pohjattomalta silmältä on haettu apua jo satojen vuosien ajan. Tänäkin päivänä, vaikka taikausko on tavallaan vähentynyt, varmasti jokainen lähteellä vieraileva henkilö sulkee silmänsä, toivoo jotain vaatimatonta ja heittää uhrirahan lähteen hengelle. Kun kolikko katoaa poreilevaan hiekkasilmään, mieleen tulvii ajatuksia, mihin tavara vajoaa, kuinka paljon lähde pystyy syömään ja paljonko sinne on näiden vuosisatojen aikana uponnut uhrilahjoja…

TERVE METSÄ, TERVE MAA, VESI KULTAINEN KUNINGAS

Pesen kasvoni lähteen pyhällä vedellä, esitän oman toiveeni ja juon kunnon kulauksen tätä taikavoimia sisältävää nestettä, sanoin kuvaamaton rauha täyttää mielen ja tunnen suurta yhteyttä ympäröivään luontoon. Lähde on vastannut ja toivottanut minut tervetulleeksi. …vesi kultainen kuningas.


"Ukko julkinen jumala, remupilven reunahinen, tule tänne tarvittaessa, ajaite ajettaessa, työt kehnot kerittämähän, rikkonaiset riisumahan".

Uhrilähteelle on opasteet Jämijärven Jämi-keskuksesta!

http://www.jami.fi

perjantai 8. tammikuuta 2010

lac souterrain de st leonard, Sveitsi

Luolamies maailmalla

Erikoinen kokemus on myös luola, jossa liikkuminen tapahtuu soutuveneellä… Tällaisen erikoislaatuisen elämyksen tarjoaa lac souterrain de st leonard: Euroopan suurin maanalainen järvi. Luola ei itsessään ole niin monimuotoinen kuin suuret tippukiviluolat, vaikka luolan seinämiltä taskulapun valossa havaitseekin erikoisia ja kauniita muodostelmia.


Elämyksenä syvällä vuoren sisässä, kristallinkirkkaassa vedessä, äänettömällä soutuveneellä lipuminen on vailla vertaa. Luola on ollut vielä suurempi, mutta ilmeisesti maanjäristyksen seurauksena järven ja luolan avoinna oleva osuus on supistunut jonkin verran. Tällaiset tilaisuudet ovat harvassa, ehkä seuraava maan vapina hävittää koko järven ihmisten tietoisuudesta joten luolailu varusteet rinkkaan ja suunnaksi Sveitsi sekä muut Keski-Euroopan suuret luola-alueet!

Lisätietoja osoitteessa:
http://www.lac-souterrain.com/

Höllgrotten Baar, Sveitsi

Luolamies maailmalla


Helvetin luola Sveitsin Baar:issa on komeimpia tutkimiani luolia. Suuret metalliovet suojaavat luolaa ei toivotuilta vierailta, tähän törmää lähes poikkeuksetta suurten Keskieurooppalaisten luolien yhteydessä. Luolien sulkeminen on tietysti järkevää, luolien siistinä pitämisen lisäksi myös siksi että nämä luolat ovat hieman eriluokka kuin Suomen luolat, joissa voi edetä kahteen suuntaa: pää edellä sisään ja jalat edellä ulos. Näihin monimutkaisiin luolasokkeloihin eksyminen johtaisi helposti kuolemaan.


Metalliovista sisään päästyään on kuin astuisi toiseen maailmaan. Tajunnan räjäyttävää! Luolan seinät hehkuvat oranssin erisävyissä, seinämät kupruilevat muistuttaen suuria aivoja. Katosta roikkuu karmivan näköisiä tippukivimuodostelmia, kuin limaa roikkuisi katosta suurina kimpaleina: olo on kuin jossain skifi-elokuvan kulisseissa. Luolan käytävistä osaa täyttää matalat järvet, järvistä pilkottaa epämääräsiä oransseja kivimuodostelmia. Näky on aivan käsittämätön.


Ahtaammista tunneleista siirrytään aina seuraavaan kammioon, joista jokainen on erilainen. Tuntu kuin tämä luolasto olisi suunniteltu tarkoituksen mukaisesti tällaiseksi. Katosta lattiaan kulkee valtavia kalkkikivi paaseja, kammion massiivisuus tuo mieleen suuren kirkkosalin.


Seinien ja lattian muodostelmien ”luonnottomuus” ei lakkaa hämmentämästä, tällainen fantasia maailma on todella tajuntaa laajentava kokemus ja sanonta: Matkailu avartaa saa taas aivan uusia merkityksiä. Luolastossa saisi kulumaan aikaa useita päiviä ehkä kokonaisia ihmiselämiä. Luolaston pituudesta kertoo sekin että jopa nopeasti katsellen ja kuljeskellen aikaa kuluu äkkiä 45 minuuttia.

Tarkempi sijainti ja lisätietoja luolan omilla netti sivuilla:
http://www.hoellgrotten.ch/index.html

”Pikku-karhun luola”, Kuusamo

Suositulla vaellusreitillä, Pienen karhunkierroksen varrella sijaitsee vaatimaton mutta siisti ja viihtyisä luola. Murenevaan kallioon on syntynyt muutaman henkilön mentävä ”kivilaavu”. Pieni luola olisi viihtyisä yöpymispaikka retkelle, valitettavasti se sijaitsee aivan polun vierellä, joten yö voisi olla hieman rauhaton.


Erityisesti lapsille tämä luola tarjoaa mielenkiintoisen ja turvallisen seikkailun ja kyllä siellä kannattaa isonkin miehen ihan mielenkiinnosta käydä kääntymässä. Luola sijaitsee siis aivan pienen Karhunkierroksen varrella ja se on merkattu joihinkin alueen karttoihin ja opas-kirjoihin.

Otsosen tuvan ovilla tulee liikkua kuitenkin kunnioittaen, luolaan mahtuisi hyvin iso-karhu viettämään tavi unelmiaan…Luolaan ei ilmeisesti liity mitään sen kummempaa tarinaa, jos jollain on muuta tietoa aiheesta, infoa otetaan vastaan osoitteeseen: Luolamiehenblogi@gmail.com

Somerojan lähde, Halikko

Vesi on poika Vuolamoisen,
Vuolamottaren valama,
Jesuksen pesuvesiä,
Jumalaisen kyyneliä,
Kastamia Kaikkivallan,
Neitsyt Maarian emonen,
Tuonut Juortanin joesta,
Pyhän virran pyörtehestä.



Somerojan parantava vesi virtaa Vaskion Sampaankulmalla, aivan maantien läheisyydessä. Pyhä, parantava vesi pulppuaa raikkaana ja kirkkaana maanuumenista. Somerojan lähdeen vesi on erityisen tehokas silmä, iho ja mahasairauksiin.

Toimintaohjeet:

Lähteen silmälle uhrataan rahaa, jonka jälkeen on oikeus ottaa lähteen vettä lääkkeeksi tai kylpeä sairaudet pois lähteessä. HUOM! Mikäli lähteestä ottaa rahaa, saa vaivoikseen sairauden jonka vuoksi raha on alun perin uhrattu!

Koordinaatit kohteelle: 60´28´14.4 – 23´05´30.3´

Kasberget / Kaasivuori, Nauvo

Saaristossa matkaillessa törmää aina samaan päävaivaan. Merimaisemasta nauttimisen hinku olisi kova, mutta runsas puusto usein estää täysipainoisen maisemista nauttimisen vaikka meri on lähellä. Mikset siis kiipeisi vuorelle?


Kaasivuorella ei tätä ongelmaa ole, yli 64 metrin korkeuteen nouseva kallionlaki (Turun saariston korkein kohta) tarjoaa 360 asteisen panoraama maiseman koko saariston yli, merta, maisemaa ja kauniita saaria silmän kantamattomiin.


Myös polku joka johtaa vuoren huipulle on erittäin kaunis. Pienet suokosteikot, kelottuneet puut ja jykevät kallioseinämät luovat erittäin erämaisen ja luonnonläheisen tunnelman. Hiljaisuus ja luonnonpuhtaus on kaunista ja rauhoittavaa. Korpit vahtivat kulkijan matkaa puiden latvoissa vahvistaen luontoelämystä entisestään.


Hyvällä tuurilla voi vuoren huipulta nähdä kotkan liitelemässä taivaan halki. Mikäli voimia riittää on Kaasivuoren vastakkaisen rinteen juurella erittäin näyttävät kallion jyrkänteet, jotka päättyvät lähes suoraan mereen. Kaunis kivikkoinen ranta odottaa kulkijaa täydessä rauhallisuudessaan, Kaasivuoren alueella ei juurikaan mökkejä näy, joten luonnosta saa nauttia täysin huoletta!

Ehdoton käyntikohde jokaiselle Saariston ja luonnon ystävälle!

Lähtöpaikka:

Nauvon Prostvik, Saaristotien varrella Parolabacken-hyppyrimäen kohdalla. Päätien varressa n. 3 kilometriä lauttarannasta vasemmalla musta tienviitta: Luontopolku, lähtö paikalla tilava parkkipaikka. Kaasivuori on osa vaeltajan Nauvo nimistä polkuverkostoa.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Samppavuoren hiidenkirnu, Askainen

Askaisten Livonsaaresta, kauniin ja viihtyisän luontopolunvarrelta löytyy melko vaatimaton, mutta kaunis ja mielenkiintoinen hiidenkirnu. Pieni n. puolimetriä leveä pyöreä aukko tulee vastaan keskellä polkua.

Vuoren huipulta löytyy upeat merimaisemat tarjoava näkötorni, hiidenkirnun jälkeen polkua edetessä vastaan tulee pieni luolamainen louhikkomuodostelma, Samppavuoren kalliokirkko. Kaiken kaikkiaan alue on hyvin kaunis, selkeästi merkitty ja helppokulkuinen. Viihtyisä silokalliolla kulkeva polku päättyy rauhallisen Kaukoisenjärven rantaa, jossa on mukava nauttia vaikka pientä evästä ja antaa luonnon hiljaisuuden rauhoittaa mieltä.


Saapumisohjeet

Pian Livonsaaren sillan jälkeen kääntyy oikealle iso risteys Pohjanpää, Kirjasto, risteyksessä on myös pieni musta kyltti näkötorni. Tietä ajetaan n. 2 km jonka jälkeen vasemmalle kääntyy tie, Pohjanpääntie 180 risteyksessä on myös näkötorni-kyltti. 1 kilometrin jälkeen saavut parkkipaikalle, josta on opasteet luontopolulle.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Pohtion linnavuori, Piikiö

Linnavuoren reitistö palvelee retkeilijöitä, kuntoilijoita ja historiallisista asioista kiinnostuneita. Alueella sijaitsee pronssikauden (n. 1500 - 500 ekr.) aikaisia hautaröykkiöitä (muinaishautoja), suurin Pohtiovuorella, joka on Piikkiön korkein paikka.

Pohtiovuoren laki sijaitsee 79 metriä merenpinnan yläpuolella ja sen laelta avautuvat upeat näkymät. Pohtiovuoren itä-kaakkoisrinteillä voi nähdä muinaisia rantamuodostumia, jotka ovat syntyneet jopa 7000 vuotta ekr.

Linnavuorella on ollut toimintaa jo rautakauden alussa, mutta ilmeisesti mäen puolustuksellinen merkitys ajoittuu rautakauden loppuun 1000 - 1100 luvulle. Myös sieltä on avarat näkymät yli peltoaukeittein, Piikkiönlahdelle, Kuusistoon ja aina Turkuun saakka.

Varsinaissuomalaista kulttuurimaisemaa


Kummallinen kivimuodostelma linnavuoren rinteellä


Linnavuoren jyrkänteen juurella sijaitsee pieni luola

Ajo-ohje: Turusta Piikkiöön ajettaessa 110-tieltä käännytään Toivonlinnantielle (Shellin jälkeen), josta käännytään linnavuori-kyltin (n. 1 km) kohdalta ja jatketaan hiekkatietä aina seuraavalle linnavuori-kyltille (n. 1 km) asti, josta merkitty polku alkaa.

Lyydikkylän tammi, Piikkiö

Suomen suurin tammi löytyy Piikkiön Niemenkulmalta, Harvaluotoon johtavan tien varresta. Arvioiden mukaan 1000 - 1200 vuoden ikäisestä tammi vanhuksesta on jäljellä oikeastaa enää kanto. Kantokin tosin on arviolta yli 5 metriä korkea ja ympärysmitaltaan 8 metrinen, joten jäänteistä on helppo edelleen hahmottaa tammen massiivisuus. Mystinen tammi-Jumala on nähnyt koko Suomen historian ja se henkii kunnioitettavaa voimaa ja mahtia.

Tammelle on hyvät opasteet Harvaluodon tieltä, itse tammi kasvaa yksityisellä alueella, kartanon pihan läheisyydessä. Tammella vieraillessa on siis syytä kiinnittää huomiota omaan käytökseen jottein alueen vakituisille asukkaille aiheudu tarpeetonta harmia!

Muikunvuori ja luolasto, Kaarina

Kaarinan Kauselassa, aivan Ravattulan City-marketin takana kohoaa upea ja historiallinen Muikunvuori. Muikunvuori oli Kaarinan korkein kohta aina vuoden 2009 kuntaliitoksiin asti, vaikka tämä titteli siirtyi yhdistymisen myötä Piikkiöläiselle Pohtionlinnavuorelle, ei se laske Muikunvuoren arvoa millään tavalla.


65 metrin korkeuteen kohoavalta vuorelta on upeat näköalat historialliseen Aurajokilaakson kansallismaisemaan, Muikunvuorelta on myös näköyhteys Liedon vanhalinnan vuorelle. City-marketin puolesta rinnettä on kohtalaisen helppo nousta vuoren huipulle, vastakkainen rinne onkin jo aivan eri luokkaa.


Vuoren toinen rinne on kuin sodan jäljiltä, uskomattomien luonnonvoimien riekaleiksi repimä louhikko. Valtavia yli kymmenen metriä korkeita teräväsärmäisiä lohkareita lepää pystysuoraan paikoin reilusti yli kymmenmetristä vuoren seinämää vasten. Tähän vaikeakulkuiseen ja repaleiseen luonnonmonumenttiin on syntynyt sekava ja monipuolinen luolasto. Alueen rosoisuus ja luolien ”sekavuus” sekä ns. pääluolan puuttuminen laskee hieman luolakokemuksen arvoa mutta mielenkiintoista tutkittavaa tämä alue ehdottomasti on! Suurimmat yksittäiset luolat ovat muutaman neliön kokoisia huonemaisia tiloja, pienempää onkaloa aluella on hyvin paljon. Jyrkännettä ympäröivä maasto on hyvin kulunutta ja roskaista joitakin jyrkkiä kallioseinämiä on töhritty spreimaalilla.


Alueelle johtaa maastoon merkattu ”Auranlaakson koulumetsä ja metsäpolku” niminen reitti. polku alkaa Vanhan Littoistentien varrella olevan Auranlaakson koulun edestä, ja opetuspolun pituus
on 1,3 kilometriä. Auranlaakson koulun yhteydessä on pysäköintipaikka autoille. Parkkipaikalle mahtuu
myös linja-auto.

Luolien ja upean näköalan lisäksi Muikunvuoren rinteiltä löytyy sammalen peittämä Pirunpelto - muinaisranta, muinainen uhrikivi sekä merkkejä Rautakautisesta asutuksesta.

Vihitynmaan rinki, Pyhäranta


Pientä metsätietä kulkiessa jännitys nousee, mikä mystinen paikka kätkeytyy mielikuvitusta ruokkivan nimen taakse. Vihitynmaan rinki. Metsässä lojuu valtavia lohkareita, korpit raakkuvat puiden latvoissa, ympärillä vallitsee harras ja rauhallinen tunnelma.

Varsinais-Suomen ja Länsirannikon metsät ja pellot ovat täynnä muistoja menneistä ajoista, keitähän suurmiehiä näitäkin metsiä pitkin on kulkenut ennen minua? ”…Täällä Suomen synnyinmuistot,
täällä työn ja tiedon puistot, virttä vapauden soi…”

Polku nousee hieman ympäröivää maastoa ylemmäs, ruskan värjäämien koivujen ja männynrunkojen takana kimmeltää Selkämeren, tänään tyyni pinta. Upealle paikalle ladottu kivirykelmä herättää ajatuksia ja kunnioitusta. Kuka siellä lepää, kuka on ollut niin arvostettu henkilö että hänelle on kasattu tällainen muistomerkki näin upealle paikalle. Vihitynmaan ringin historiaa ei juuri tunneta, mutta sen arvioidaan olevan jonkun hyvin merkittävän henkilön hauta.


Alue on muinaismuistolain suojaama ja ketjuaidalla ympäröity. Kivet ovat hyvin vahvasti sammaleiden peitossa. Alhaalta ei voi täysin hahmottaa kivirykelmän kokoa ja muotoa, ympäröivät puut ovat melko rimpuloita, onneksi löytyy kuitenkin yksi tukeva oksaisempi mänty ja kiipeäminen voi alkaa. Montaa metriä ylemmäs ei tarvitse päästä, niin muodostelman hahmottaa jo aivan eri tavalla. Oman laistaan mielenlaatua vaatii kiinnostua näistä sammalenpeittämistä kivikasoista, mutta mikäli sitä intoa löytyy, on kohde hyvin palkitseva ja mielenkiintoinen.

Meren rantaan on vain muutamia kymmeniä metrejä, metsän takana aukeaa upea maisema Selkämerelle, pelkkää sinistä, aavaa merta, seuraavana vastassa on Ruotsin rannikko. Ranta on kaunis ja kivikkoinen. Kallioilla lojuu suuria lohkareita, rantaviivaa peittävät tuuheat tyrnipensaat. Alue on kaunis ja rauhallinen.

Vihitynmaan ringille on opasteet Pyhämaan Reilasta Rihtniemeen johtavan tien varresta.

Kartta koordinaatit kohteelle: LAT 61´03´42.7" LON 21´18´30.9"