Suomen 2. suurin tafoni - Pirunpesäkivi, Nokia

SUOMEN LUOLAT

 

Aimo Kejonen ja Nokian Pirunpesäkivi

Sain aikanani tilaisuuden vierailla Nokian Pirunpesäkiven tafonilla erittäin arvovaltaisessa seurassa. Olimme hyvän ystäväni, geologi Aimo Kejosen, kanssa Satakunnassa tarkistamassa muutamia Kejosen listoista puuttuvia tarinakiviä, luolia ja muita luontokohteita.

Legendaarinen Pirunpesäkivi ei ollut tarkistettavien kohteiden joukossa, mestari halusi vain esitellä kohteen sen erikoisuuden vuoksi ja sen vuoksi kuinka suuren vaikutuksen se oli aikanaan häneen tehnyt, ensi kertaa paikalla käydessä. Eikä kehut voi olla liioiteltuja kun puhutaan tästä kohteesta, se on Suomen luonnon ehdottomasti erikoisimpia muodostumia.

”Tafoni on kiviaineksessa sisään ja ylöspäin etenevä ilmiö joka saa alkunsa, kun kiven kylkeen muodostuu rapautumisonkalo. Se on aluksi kuin tikankolo mutta voi kasvaa jopa pienen huoneen kokoiseksi.”

Nokian Pirunpesäkivi on iso suonigneissilohkare, kooltaan noin 5 m x 3 m x 5 m. Kiven sisään on muodostunut Suomen toiseksi suurin tafoni, Kivi on lähes kokonaan ontto. Kaksi kerroksisen onkalon läpi mahtuu hoikka aikuinen ryömimään läpi, se on määritelty luolaksi. Luolan kattoa peittää tafoneille tyypillinen erittäin kaunis ja kummallinen hunajakennomaiset rapautumisonkalot.

Hunajakennomaiset onkalot kirjovat tafonin kattoa.

 

Rapautuminen on järsinyt kiveä kuin hammaspeikko mätää hammasta.

Komealla paikalla aivan Kuloveden rannalla sijaitseva kivi on kiinnittänyt huomiota pitkään, kivi on jo muinaisina aikoina toiminut uhrikivenä, eräänlaisena Seitana. Luolassa on asunut myös laiska Piru, tarinoiden mukaan luolassa on useita suuaukkoja juuri siksi, että Piru tarvitsi useita pakoreittejä kun tietäjät, papit ja toisinaan itse Jumalakin sitä hätyyttivät tekemään työnsä.

 

Kivessä on useita aukkoja.

”Suomesta on löydetty noin 300 tafonia 50 paikasta eri puolilta maata. Suurin on Inarin Karhunpesäkivessä, ja sen läpimitta on reilut pari metriä. Eniten tafoneita on Länsi-Lapissa sekä Salpausselän ja linjan Pori–Nurmes välisellä alueella. Tampereen lähettyvillä ja keskisessä Savossa on oikeat tafonirykelmät.”

KARTTA KOHTEELLE

lähteet: Aimo Kejonen – Suomen 100 geologiset kohteet s. 51 ja http://vanha.suomenluonto.fi/artikkeli-72.html

 

Suurteos Suomen luolat ilmestyy kesällä 2015, sitä odotellessa suosittelen tutustumaan kesäkuussa 2014 ilmestyneeseen kirjaan Suomen rotkot

Pirunpesä, Hollola

”Seikkailu alkaa vasta metsässä. Kaikkein ensimmäinen askel on uskosta kiinni.” Mickey Hart

Suomi on täynnä mahtavia merkkejä meidän menneisyydestämme, ja luonnonvoimista. Itse asiassa Suomessa on niin upeita ja merkillisiä luonnonnähtävyyksiä että vastaavia ei löydy mistään. Se ei ole nolo asia, eikä sitä ole häpeä sanoa ääneen. Yksi unohdettu suuruus löytyy Hollolasta



Hollolan Pirunpesä on upea geologinen muodostelma Salpausselällä. Teräväsärmäinen ja jylhä rotko on tunne matkailunähtävyytenä jo 1800-luvulta asti, eikä suotta. Pirunpesä on näyttävä kokonaisuus. Repeämä alkaa kallionpäältä kapeana ja matalana rotkona. Rotko alkaa pian syventyä ja repaleisten seinämien väliin on kiilautunut kiviä. Maasto on hyvin haastavaa kuljettavaa.

Matkan edetessä rotko syvenee ja tunnelma käy mystiseksi. Korkeus vaihtelu on suurta ja rotkon pohja hyvin kivikkoinen, todellinen seikkailu kohde. Rotkon läpi kulkua vaikeuttavien lohkareiden ylitykseen järjestetyt apurakenteet eivät herätä suurta luottamusta, Pirunpesän läpikulkemisessa on suurta seikkailun tuntua.



Viimeisen ”tukoksen” ylityksen jälkeen rotko levenee. Edessä on valtava lohkareikko, alue on kuin pommin jäljiltä. Rosoiset jyrkänteet kohoavat 15 – 20 metriin, seinämien välissä makaa valtavia teräviä kivenjärkäleitä. Rotkon edessä hehkuu vihreänä pyöreä ruohotupsujen reunustama kosteikko, kosteikossa lojuu pienempiä kiven lohkareita. Paikan massiivisuus on mykistävä. Ensimmäisten alueelle saapuneiden ihmisten reaktio on helppo ymmärtää, tunnelman on täytynyt olla järisyttävä. Kuka muukaan voisi asua näin karussa ja jylhässä paikassa kuin itse Piru, paikan nimi on siis helppo ymmärtää.


Rotkon suuaukon edessä on valtava lohkareiden täyttämä hiidenkirnu jonka halkaisia on valtava, syvyys tuntematon. En ole edes kuullut että kukaan olisi pohtinut tässä olevan hiidenkirnua, katsokaa itse.

Ajo-ohje

Pirunpesä sijaitsee Messilän läheisyydessä, Tiirismaan luontopolun varrella. Messilän keskuksesta on opasteet luontopolulle ja Pirunpesälle. Messilään löydät helposti, käänny tieltä numero 12 (Lahti – Tampere) Messiläntielle. Keskus tulee vastaan noin kolmen kilometrin jälkeen vasemmalla. Tieltä nro. 12 on opasteet perille.

Koordinaatit kohteelle:
61°00'32.8"
25°32'09.2"

Pirunpesä, Jalasjärvi

Jalasjärven Ylivallin kylästä löytyy yksi Suomen kiehtovimmista geologisista muodostelmista, valtava rapauma ”hiidenkirnu” Isovuoren Pirunpesä. Aukon olemassa olo on tunnettu jo pitkään, ja vanha kansa piti mystistä aukko itse Pirun kotipesänä, aukon todellinen koko ja luonne on alkanut selvitä vasta viime vuosikymmeninä.


Pirunpesän historiasta Jalasjärjen kunnan sivuilta:

”Pirunpesän arvoitusta ryhdyttiin ensimmäisen kerran selvittämään vuonna 1981, kun sen tyhjentäminen aloitettiin Jalasjärven kunnan ja Geologisen tutkimuslaitoksen yhteistyönä. Suuria kivilohkareita oli silloisesta pinnasta laskien noin kolmimetrinen kerros ja niiden alapuolella noin viiden metrin syvyydestä lähtien vettä läpäisemätön savimoreenikerros, johon kaivaminen vuonna 1982 lopetettiin.

Aukon arvoitus ei selvinnyt, mutta kiinnostus siihen säilyi. Vuoden 1997 alussa turkulaisen Keijo Parkkusen aloitteesta ja Ylivallin kylätoimikunnan toimesta Pirunpesää ryhdyttiin uudelleen syventämään. Hankkeen rahoittajiksi tulivat Jalasjärven kunta ja Pertti "Spede" Pasanen.”

Lisätietoja KLIKKAA!


yli 20 metriä syvään Pirunpesään johtaa metalliset kierreportaat.


Onko Pirunpesä hiidenkirnu vai rapaumaonkalo? Tämä kysymys aiheuttaa edelleen keskustelua, oli miten oli, ainakin kuoppa rapautuu koko ajan ja laajenee suuremmaksi kovaa vauhtia. Kuvassa lähes metrin halkaisijaltaan oleva rapauma, joka on syntynyt viime talven aikana. Lisäksi montunpohjalla oleva lumi / jääpeite oli aivan seinämästä irronneiden kivien peittämä.

Spede Pasasen patsas pirunpesän tuntumassa, kunnian osoitus henkilölle joka omalla innollaan (ja rahoilla) mahdollisti tämän upean luontokohteen esille tulon. Pirunpesän alueella on myös korkea näkötorni, grillikota, luontopolku ja kesäkahvila, kaiken kaikkiaan upea ja monipuolinen matkakohde jonne kannatta matkustaa kauempaakin!

Kärsämäen Pirunpesä, Turku

Turussa, aivan lentokentän läheisyydessä sijaitsee erittäin näyttävä ja massiivinen kivimuodostelma, Kärsämäen Pirunpesä. Pirunpesä on valtava suuriin osiin murtunut siirtolohkare, lohkeilleiden ja irronneiden kivien alle on muodostunut usea suuaukkoinen ja useista pienemmästä luolasta muodostuva luolasto, tätä luolaverkostoa on perimätiedossa pidetty Pirun asuinpaikkana.


Toisen tarinan mukaan Jumala kyllästyi lohkareen sisällä asuviin Piruihin niin, että antoi salaman halkaista kiven ja pirut lensivät tiehensä. Tämän version mukaan ei alueella siis enää piruja asuisi.

Ulkoisesti Pirunpesä on hyvin näyttävä, kohteen ulkomuotoa hallitsee kaksi valtavaa lohkaretta, tai oikeastaan yksi lohkare joka on revennyt keskeltä kahtia. Kivijärkäleiden väliin muodostuu suuri, useita metrejä pitkä ja 6 – 8 metriä korkea rotkomainen muodostelma.

Lohkareiden alta löytyy useita luolia, suurimmissa luolissa tilaa on reilusti, niin että niissä mahtuu hyvin kulkemaan ja katselemaan. Lisäksi aluetta tutkimalla myös kauempana olevista lohkareikoista löytyy luolan määritelmät täyttäviä muodostelmia, ja laaja alueen pitää ollakin, eihän pirulle vaatimattomampi pesäluolasto riittäisikään.

Massiivisilla ja jyrkkäpiirteisillä järkäleillä seikkaillessa on helppo samaistua ajatukseen miksi alue on nimetty Pirunpesäksi. Näiden jylhien kivipaasien lomassa kulkiessa tuntee olevansa keskellä jonkinlaista muinaista kulttipaikkaa ja on helppo kuvitella alue itse Pirun kotikulmiksi.

Mielenkiintoinen yhteys kirkkoon löytyy Suomen tunnetuimmasta pyhiinvaelluksesta, Pyhän Henrikin Ekumeenisesta pyhiinvaelluksesta. Pyhiinvaellusreitti kulkee Turun tuomiokirkolta Maarian kirkolle, josta matka jatkuu Pirunpesän ohi Ruskon kirkolle ja edelleen Köyliöön. Kerrotaan että pyhiinvaellus kulkee Pirunpesän ohi juuri siksi, että pyhiinvaeltajat saavat kontrastia kokemukseensa päästessään tekemisiin myös pahojenvoimien kanssa.


Alla olevasta reilusti yli sata vuotta vanhasta lehtiartikkelista selviää myös mielenkiintoinen yhteys Pirunpesän isännän ja Ruskon kirkkopikarin välillä.

”Haliswaha. Lähellä Turun kaupunkia, wiiden wirstan matkalla pohjoista kohden, Ruskon kappeliin wiewän tien warrella on hywin suuri halennut kallion möhkäle, jota kansa tawallisesti nimittää: "Haliswaha". Tästä Haliswahasta on kerrottu seuraawa taru, joka wielä elää kansan muistissa, ja /useasti peljättää nuorta, pimeässä siwumatkustajaa, koska juuri siltä paikalta myös metsä alkaa. Joku sata wuotta takaperin oli wielä Suomen rustholleissa hewonen ja mies sotakunnossa pidettäwä. Tästä ajasta on wielä Turun lähellä olewa "Trakunaplaani" muistona - Ruskon kappelissa on Lähtemäki niminen rustholli. Tämän rusthollin sotamies oli hewoisineen yön pimeydessä sattunut tulemaan kotio sotaharjoituksista Turun kaupungista. Kun hän juuri oli ehtinyt tulla Haliswahan kohdalle, kuuli hän metsästä ääntä, jonka hän luuli olewan ihmisen äänen. Hän pysähti hewosensa, koska hänen sattui olemaan kowa jano, ja tiesi myös sillä paikalla metsässä olewan sywän kaiwon. Hän huusi raikkaalla sotaäänellä: Tuokaat minulle wettä juodakseni!" Pian tulikin metsästä mies, jolla oli jalat kuin hewosella; hänellä oli härän sorkassa wettä, jota tarjosi sotamiehelle juoda. Sotamies ei huolinut, waan sanoi: "Tuo paremmalla astialla." Hewoisjalkainen mies meni ja toi toisen kerran, mutta astiana hänellä oli härän sarwi. Sotamies ei tästäkääm huolinut, waan pyysi tuomaan paremmalla astialla. Hewoisjalkainen mies meni ja toi suurella hopeapikarilla, jonka sotamies otti heittäen weden pois sisältä. wesi oli niin wäkewää, että kuin heittäissä oli wähän loiskahtanut hewosen selälle, kohta paloi karwa siitä paikasta. Nyt läksi sotamies täyttä neliä ajamaan Ruskolle päin, hewoisjalkainen mies perästä, tämä oli jo saawuttamaisillaan hänet, kuin aamurusko walaisi ja Ruskon kirkko näkyi. Sotamies huusi hädissään: "Mikko* auta minua saat tämän pikarin!" Kohta lauloi pieni lintu: "Aja wiirii waari kynnetyn maan päälle." Sotamies ajoi yli aidan Asolan pellolle, ja hewoisjalkainen mies katosi näkymättömiin, eikä häntä ole sen jälkeen nähty. Sotamies lahjoitti pikarin Ruskon kirkolle, joka on tänäkin päiwänä hywin pulska niin pienen seurakunnan kirkkopikariksi kuin Rusko on. Tähän päättyy nyt tämä tarina Haliswahasta ja kirkon pikarista; ei se juuri todelta näytä, mutta paljon on muutakin taika-uskoa kansan seassa.”

- Kristo

(Aura 102/1.9.1883 s. 3,4.)


SAAPUMISOHJEET

Alueelle on erittäin helppo saapua, autolla pääse muutaman kymmenen metrin päähän kohteesta. Käänny valtatie 9 Turun lentoasemalle, Lentoasemantieltä muutaman sadan metrin jälkeen käännös vasemmalle (toinen risteys) Risteyksessä on kyltti ”PAALUTEHDAS”. Tätä tietä jatketaan 1.2 kilometriä, Moisiontien ja Soralantien risteyksessä on hiekka alue johon auton saa parkkeerattua. Pirunpesä sijaitsee aivan teiden risteyksessä, korkeat kalliot näkyvät puiden takaa ”parkkialueelle” asti. Kohde on ehdottomasti käymisen ja näkemisen arvoinen, ja tunnelma alueella on todella erityinen .

Koordinaatit kohteelle:
LAT 60° 30´ 00.9"
LON 22° 16´ 49.1"