sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ryövärinluolan salaisuudet

 
SUOMEN LUOLAT

Kaarinan Ryövärinluola on yksi Suomen näyttävimpiä luolia.

Kapea railo kulkee kallion halki. Kauniin merimaiseman humalluttavassa huumassa samoileva kulkija on suuressa vaarassa pudota kosteaa ja kylmää ilmaa hönkivään kitaan. Alhaalla louhikkoinen rotkon pohja odottaa uhmakkaana, valmiina pirstomaan varomattoman miehen jokaisen luun. Paikoin kapean rotkon yli voi harpata yhdellä askeleella. Pituutta railolla on lähes 100 metriä.

Vaikka paikka tunnetaan nimellä Ryövärinluola on rotko jopa luolaa huimempi luontoelämys.

Verkkokalvojen totuttua hämärään, alkaa rotkon koko hahmottua. Ylhäältä tarkasteltuna se on paikoin jopa vaatimattoman oloinen, pohjalla tunnelma on toinen. Muutamin paikoin on mahdollista laskeutua rotkon pohjalle. Tunnelma on temppelimäinen, saniaisenlehdet ja maatuneet oksat roikkuvat sammalen peittäminä ylhäältä kuin viidakkoraunioiden liaanit.
 
Seitit kasvavat luolien suuaukoilla

Luolat ovat hämähäkkien valtakuntaa.

Raivoisat luonnonvoimat ovat muinaisina aikoina repineet kallion auki. Rotkoon on kiilautunut valtavia lohkareita, synnyttäen suuria luolia. Luolissa on piileskellyt pelättyjä merirosvoja. Täällä syvässä rotkossa, metsänperkeleitten hallussa on edelleen osa merirosvojen aarteesta. Kuka on se onnekas, joka rikkaudet onnistuu joskus saamaan esiin. Pystysuorat, röpelöiset pahdat kätkevät salaisuutensa.
Ylhäältä katsottuna rotko on paikoin vain kapea halkeama.

Paikoin rotko nousee takaisin kallion laelle, vain syöksyäkseen jälleen mustana solana takaisin kallion uumeniin. Kallioterasseilla kulkiessa ja kivenmurikoiden yli kivutessa seikkailija saa elää toteen lapsuuden seikkailutarinoita. Kellarimainen tuoksu vaihtuu merituulen raikkauteen, rotko päättyy merenrantaan - kellastuneet kaislat tanssivat hellien laineiden keinutuksessa. Selän takaa huohottava kolkko kylmyys nostattaa ihon kananlihalle. Rotkon hämärissä on tapahtunut kamalia asioita, se on synkkä ja ahdistava; ulkomuotoa ja historiaa myöden.


Luolien eläin- ja kasvimaailma on hyvin rikas.

Luola-aukkohämähäkki
 
Luola-aukkohämähäkin munakoteloita.
 
Ryövärinluolan merirosvot

Merirosvoja Varsinais-suomessa? kuulostaako uskomattomalta ja tarunhohtoiselta, ehkä, mutta totta se on. Kuusiston ja Kakskerran saarten välissä kohoaa kallioinen Ryövärinholman saari. Suosittu veneväylä sivuaa saaren kalkkipitoisia kallioita suunnattaessa Lemunaukolta kohti Paraisten Kirkkosalmea. Tarkkasilmäinen veneilijä hahmottaa jyrkässä seinämässä mustan kidan, Ryövärinrotkon suuaukon.

Suurten luolien hämyssä on tapahtunut kamalia asioita.

Lähes 100 metrinen repeämä alkaa aivan veden tasosta. Railoon on kiilautunut lohkareita jotka muodostavat paikoin tilaviakin luolia. Näissä klaustrofobisissa kammioissa majaili noin 400 vuotta sitten joukko pelättyjä merirosvoja. Rosvojoukko ryösteli öisin mm. Lemunaukossa ankkurissa olevia purjelaivoja. Ryövärit liikkuivat ryöstöretkillään kokoontaitettavilla nahkaveneillä, tällaiset erikoiset paatit oli helppo piilottaa kallioiden suojiin keikan jälkeen, eikä pahantekijöiden jäljille päästy kovinkaan helpolla.
Tilaa luolissa riittää.

Monia vuosia rosvot elivät rotkon luolissa kenenkään tietämättä. He ryöstivät myös yhteiseksi vaimokseen Satavan kylästä Suntin talon piian. Nainen eli vuosia rosvojen orjana, raakalaisten armoilla. Hän synnytti luolassa rosvoille kuusi lasta, jotka kaikki tapettiin ettei lasten itku paljastaisi piilopaikkaa. Eräänä Jouluna ryövärit, vartiomiehiä myöten, nauttivat niin paljon ruokaa, olutta ja viina, että sammuivat kaikki. Tuolloin piika hiipi ulos luolasta ja pakeni takaisin taloon, josta hänet oli ryöstetty.

Elo jättiläishämähäkkien ympäröimänä ei ole ollut hääppöistä.

Viesti kapula pantiin kiertämään. Kerättiin yli 100 aseellista miestä vallesmannin johdolla. Rosvojen luola piiritettiin ja heitä vaadittiin antautumaan. Rosvot vastasivat aseenlaukauksin. Luolan suuaukolle kasattiin iso rovio, joka sytytettiin palamaan. Rosvojen vaihtoehto oli antautuminen tai savuun tukehtuminen. Muutama yritti rynnätä ulos, saaden heti surmansa, loput antautuivat. Heidät hirtettiin luolan katolla kasvavien mäntyjen oksille.
Luolantutkiminen vaatii tarkkuutta...
 
...kasvit, sienet ja muu...

...luolaelämä on usein mikroskooppisen pientä.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Suomen 2. suurin tafoni - Pirunpesäkivi, Nokia

SUOMEN LUOLAT
 
Aimo Kejonen ja Nokian Pirunpesäkivi

Sain aikanani tilaisuuden vierailla Nokian Pirunpesäkiven tafonilla erittäin arvovaltaisessa seurassa. Olimme hyvän ystäväni, geologi Aimo Kejosen, kanssa Satakunnassa tarkistamassa muutamia Kejosen listoista puuttuvia tarinakiviä, luolia ja muita luontokohteita.

Legendaarinen Pirunpesäkivi ei ollut tarkistettavien kohteiden joukossa, mestari halusi vain esitellä kohteen sen erikoisuuden vuoksi ja sen vuoksi kuinka suuren vaikutuksen se oli aikanaan häneen tehnyt, ensi kertaa paikalla käydessä. Eikä kehut voi olla liioiteltuja kun puhutaan tästä kohteesta, se on Suomen luonnon ehdottomasti erikoisimpia muodostumia.

”Tafoni on kiviaineksessa sisään ja ylöspäin etenevä ilmiö joka saa alkunsa, kun kiven kylkeen muodostuu rapautumisonkalo. Se on aluksi kuin tikankolo mutta voi kasvaa jopa pienen huoneen kokoiseksi.”

Nokian Pirunpesäkivi on iso suonigneissilohkare, kooltaan noin 5 m x 3 m x 5 m. Kiven sisään on muodostunut Suomen toiseksi suurin tafoni, Kivi on lähes kokonaan ontto. Kaksi kerroksisen onkalon läpi mahtuu hoikka aikuinen ryömimään läpi, se on määritelty luolaksi. Luolan kattoa peittää tafoneille tyypillinen erittäin kaunis ja kummallinen hunajakennomaiset rapautumisonkalot.

Hunajakennomaiset onkalot kirjovat tafonin kattoa.
 
Rapautuminen on järsinyt kiveä kuin hammaspeikko mätää hammasta.
Komealla paikalla aivan Kuloveden rannalla sijaitseva kivi on kiinnittänyt huomiota pitkään, kivi on jo muinaisina aikoina toiminut uhrikivenä, eräänlaisena Seitana. Luolassa on asunut myös laiska Piru, tarinoiden mukaan luolassa on useita suuaukkoja juuri siksi, että Piru tarvitsi useita pakoreittejä kun tietäjät, papit ja toisinaan itse Jumalakin sitä hätyyttivät tekemään työnsä.
 
Kivessä on useita aukkoja.
”Suomesta on löydetty noin 300 tafonia 50 paikasta eri puolilta maata. Suurin on Inarin Karhunpesäkivessä, ja sen läpimitta on reilut pari metriä. Eniten tafoneita on Länsi-Lapissa sekä Salpausselän ja linjan Pori–Nurmes välisellä alueella. Tampereen lähettyvillä ja keskisessä Savossa on oikeat tafonirykelmät.”

KARTTA KOHTEELLE

lähteet: Aimo Kejonen – Suomen 100 geologiset kohteet s. 51 ja http://vanha.suomenluonto.fi/artikkeli-72.html
 
Suurteos Suomen luolat ilmestyy kesällä 2015, sitä odotellessa suosittelen tutustumaan kesäkuussa 2014 ilmestyneeseen kirjaan Suomen rotkot

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Jytinää Luolavuoren luolassa



Lähes 50 ihmistä jonottaa pääsyä Turun Luolavuoren luolaan.

Ensilumi putoilee märkinä paakkuina Turun Luolavuoren rinteitä peittävän puuston oksilta. Puiden katveessa tapahtuu jotain ainutlaatuista ja ennen näkemätöntä. Kirjava jono kiemurtelee jyrkällä, lohkareiden peittämällä, rinteellä - päämääränä Luolavuoren luolan magneetinlailla puoleensa vetävä suuaukko.

Timo Mättö ja muut harrastajat valmistautuvat päivän koitokseen.
Kansanvaelluksen liikkeellepanevavoima on geokätköilyguru Duracell76 tai tuttavallisemmin Timo Mätön järjestämä siivoustapahtuma. Kaksi tuntisen rutistuksen aikana olisi tarkoitus siivota Luolavuoren aluetta ja luolaa roskista sekä kiikuttaa onkalosta, sinne 1950-luvulla kannettua kivitavaraa ulos ja palauttaa luola niiltä osin alkuperäiseen muotoonsa.
Kivi kiveltä siirtyvät murikat pois luolaston käytäviltä.
Jo hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkua arkkipaikka pursuaa innokasta väkeä. Ryhmän suunnatessa kohti luolaa tilanteen ainutlaatuisuuden hahmottaa kokonaisuudessaan – todella harvoin, tuskin koskaan ennen tätä, on nähty lähes 50 hengen jonottavan kotimaisen luolan suuaukolla – odottamassa sisäänpääsyä.

Luolasta löytyy jokin kadoksissa ollut, teknologisesti edistyksellinen, tontturotu...

...sekä kammioiden hämyssä asuvia, kivenlouhinnalla itseään elättäviä, maahisia.
 
Luolan käytäville muodostuu nopeasti noin 30 henkilön ihmisketju ja luolan perimmäisestä nurkasta, yli 40 metrin päästä suuaukosta, alkavat kammioihin kuulumattomat kivet taittaa matkaa kohti raikasta ulkoilmaa. Kaivosmainen kivipöly täyttää luolahuoneet ja lämpötila kohoaa. Päivän aikana kiveä kulkeutuu pois käytäviltä varmasti toista tonnia.

Työhön suhtauduttiin sen vaatimalla vakavuudella!
Samalla rikotaan Suomen luolien kävijäennätys, Luolavuoren luolassa on kerralla lähes 40 ihmistä, suurin osa aikuisia. Jos tiedät suurempia lukuja niin kerro, tosin tuskin niitä kuitenkaan uskon. Roskiakin kannetaan ulos surullisen paljon. Karkkipapereita, rikkinäisiä lasipulloja, metalliromua, näistä tosin ikänsä puolesta moni olisi voinut mennä jo kotiseutumuseon kokoelmiin. Mikä säälittävintä, valtaosa roskista oli kynttilöitä ja tuikkuja – mikäli tunnelmoitte luolissa kynttilänvalossa, niin tuokaa roskat tullessanne takaisin – riivatut luolaromantikot ja likaiset pervot, oli luolan kammiossa myös käytetty kortonki.

Mielenkiintoisimmat luolakivet lähtivät mukaan palkaksi kovasta uurastuksesta.
Kaikkiaan päivä ja tunnelma oli ainutlaatuinen. Suuri kiitos Timolle tapahtuman järjestämisestä, kiitos Ari Karhilahdelle erityisesti eläinmaailman asiantuntemuksesta sekä yllättävänkin innokkaalle geokätkijäporukalle, kun saavuitte paikalle näin huikean suurella joukolla. 23.11.2014 tehtiin ainakin eräänlaista luolatutkimushistoriaa.                     
Talkooväki paistattelee punaposkilla luolasta ulos kannetun kivikasan päällä.
 
Näytkö kuvissa ja haluat kuvasi pois jutun yhteydestä? Ota yhteyttä: luolamiehenblogi@gmail.com

Satoja mielenkiintoisia seikkailupaikkoja: tilaa Suomen rotkot
.
.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Aarreseikkailu

Kadonneen aarteen metsästäjät

Mikä olisikaan mukavampi päivä lapselle kuin päästä toteuttamaan kirjoita luettua tai telkkarista nähtyä seikkailua. Mystinen aarrekartta, jonka avulla löytää kohteelle, hämärä luola, josta taskulampun valossa saa etsiä aarretta, into, jota tällainen seikkailu tuo viikoiksi tai jopa vuosiksi ja oma aarre josta riittää tarinaa kerrottavaksi pitkiä aikoja.

"Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."
 
Mikset siis tarjoaisi tätä mahdollisuutta jollekin, vaiva ei ole suuri ja kulut mitättömät. Kartan askartelu vie joitain kymmeniä minuutteja ja paperia löytyy joka talosta. Mystistä tunnelmaa karttaan saa polttamalla reunoja kuluneen näköisiksi ja likaamalla paperin esim. kuravedellä. Aarteen ei tarvitse olla ihmeellinen esim. sisustusliikkeiden pienet kuluneen näköiset Buddha-patsaat ovat erittäin ”aarremaisia” ja tuovat mieleen Indiana Jonesin seikkailut kadonneissa temppeleissä.
 
Raiders of the Lost Ark
 
Eikä tarinan keksiminenkään ole kenellekään ylivoimaista varsinkin lapsille riittää vaatimattomampikin tarina, yleensä heidän oma mielikuvituksensa kuitenkin hoitaa suurimman osan tunnelman luomisesta.
 
Muisti lista:

v  Valitse sopiva luola seikkailua varten
v  Askartele kartta kohteelle
v  Hanki jokin inspiroiva aarre
v  Kätke aarre luolaan
v  Keksi kartalle jokin mielenkiintoinen selitys tai anna sen löytyä esim. pullopostina
v  Eläydy päivän teemaan
v  Aloita seikkailu

Seikkailu alkaa...

"Totisesti, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."



Suuren seikkailun paluu!

 
 
.

Suomen luolat

Usein kuulee sanottavan, että Suomen luolat ovat pieniä. Tottahan se on, meiltä puuttuvat tyystin satojen metrien tai kymmenien, jopa satojen, kilometrien mittaiset luolastot - hulppeine luolamuodostumineen. Eivät kaikki Suomen luolat kuitenkaan ole mitättömiä kivenkoloja ja lohkarekasoja. Kuvat puhukoon puolestaan: 

Tältä näyttää kunnon kotimaisen luolan sisään meno...

...ja tällaiselta meno luolan sisällä!

Tämän koko luokan luolia löytyy suomesta kymmenittäin, hieman vaatimattomampia satoja ja kaikkiaan kohteita tunnetaan pitkälti yli 1000 - Vuosi 2015 tulee olemaan luolien vuosi, tervetuloa mukaan seikkailulle!

Luolien hämärä lumo.

.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Suomen rotkot tarjoavat elämyksiä myös talvella

Hyytävä Helvetinkolu Ruovedellä - Suomen rotkot tarjoavat elämyksiä myös talvimatkailijalle!

Haluatko antaa lahjan joka tuottaa iloa vuosiksi eteen päin? Laatuluettavaa pukinkontti: tilaa Suomen rotkot -suurteos, joka kertoo kaiken kotimaamme rotkoista, kuruista ja kanjoneista. Adlibris lupaa kirjan ehtivän pukinkonttiin kun sen tilaa viimeistään 13.12.2014 - kaikille osapuolille hyödyllisintä on kuitenkin tilata teos suoraan kirjan kustantajan Salakirjojen nettikaupasta. (siirry kauppaan!)

Suomen rotkot on yli 500 sivuinen tietojärkäle joka sisältää yli 700 valokuvaa, lähes 200 karttaa ja tarkat ajo-ohjeet yli 150 kotimaisen rotkon äärelle. Kaikkiaan kirjasta löytyy tiedot yli 500 suomalaisesta rotkomuodostumasta. Tästä ei lahja parane!  
Suomen rotkot esittelee kotimaamme komeimmat rotkomuodostumat Ahvenanmaan eteläisiltä saarilta aina Utsjoen pohjoisiin erämaihin. Kirjan tietojen avulla löydät oman kotiseutusi ja lomakohteesi kiehtovimmat rotkot, kurut, uurot, lukot ja rotit sekä pääset tutustumaan näiden luonnonihmeiden syntytapoihin sekä historiaan, legendoihin ja kansantarinoihin, joita hämyisten rotkojen ympärille on muodostunut. 

 Teos sisältää tiedot yli 500 kotimaisesta rotkosta, kurusta ja kanjonista. Kohteista 150 esitellään runsaalla värikuvituksella, elävin kohdekuvauksin, selkein ajo-ohjein, kartoin ja geologisin faktoin. Suomen rotkot sisältää satoja värikuvia ja lähes 200 karttaa. Kirja on kiehtova yhdistelmä matka-, tieto-, ja kuvakirjaa. Tuomo Kesäläisen mielikuvitusta ruokkivat kohdekuvaukset ja näyttävät luontokuvat takaavat säväyttävän luontoelämyksen myös nojatuolimatkailijalle. Teoksen asiantuntijana toimii arvostettu geologi ja palkittu kansanperinteentallentaja Aimo Kejonen.

Muista läheistäsi - anna lahjaksi elämysmatka Suomen rotkokoille!
 

tiistai 11. marraskuuta 2014

Kivinen tie

"On hyvin kovaa elää imagonsa mukaisesti"
- Elvis Presley

.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Julma-Ölkky, Kuusamo

Moniko muistaa sihauttaneensa auki kylmän pullon Julmaa ölkkyä? Itse en muista, mutta muistan kyllä tuotteen (ainakin kuvista). Julma ölkky olut oli Lapin kulta panimon tuote, joka vain hetken sinnitteli tunnetun Lapin kulta oluen rinnalla. Kauaa ei Julmaa ölkky pantu, edes kuvaa pullosta en enää löytänyt. Olisiko jollain lukijalla kokoelmissaan pulloa tai etikettiä? Olisi mukava nähdä kuva.

Julma-Ölkky
Julma ölkky oluen esikuva löyty Kuusamosta, Hossan nurkilta. Kyseessä on Suomen suurimpana mainostettu kanjonijärvi. Kaiken näkemäni perusteella mietin, lieneekö kuitenkaan suurin? Komeimmasta päästä rotko kuitenkin on - kiehtovien tarinoiden ja maisemien myyttinen maailma!

Julma.Ölkyn seinämässä on punamultamaalaus, seuraavat löytyvät Hossan Värikalliolta.
Kuusamossa asui 400 vuotta sitten tietäjä, hän käytti kirkkonaan Julma-ölkyn seinämässä olevaa Pirunkirkon luolaa. Neljäsataa vuotta on pitkä aika ihmiselle mutta Julma-ölkky nauraa tällaisille määreille. Tämän jylhän kanjonijärven syntytarina alkoi jo 2 miljardia vuotta sitten, myös esi-isämme ovat liikkuneet alueella jo tuhansia vuosia ennen Pirunkirkon tietäjää, kaukana esihistorian hämärissä. 

Muinainen ja pyhä.
Julma-ölkyn säväyttävä maisemakokonaisuus toimi muinaisille Suomalaisille pyhättönä ja uhripaikkana. Todisteena näiltä ajoilta on meidän päiviimme asti säilynyt viesti vuosituhansien takaa – kallioseinämää koristava punamultamaalaus (http://www.ismoluukkonen.net/kalliotaide/suomi/jo/jo.html ). Luonto ei ole käsitellyt muinaismuistoa arkeologin varovaisuudella ja maalaus on hyvin haalistunut, osin jo kadonnut.  Maalauksessa esiintyy ”selvästi” kaksi ihmishahmoa sekä pieni eläin. Muutaman kilometrin päässä tästä sijaitsee yksi Suomen merkittävimpiä kalliomaalausalueita - Hossan Värikallio. ( http://retkipaikka.fi/vapaa/suomen-kolmanneksi-suurin-kalliomaalaus-hossan-varikallio-suomussalmi/ )
Veneretki tarjoaa upean näkökulman rotkon ihmeisiin!
Kesäisin rotkon ihmeisiin on mahdollisuus tutustua veneretkellä. Vedentasolta rotkon jylhyys välittyy voimakkaimmin. Korkeimmillaan pystysuorat jyrkänteet kohoavat lähes 50 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Vene kiertää tärkeimmät yksityiskohdat, Pirunkirkon luolan, kalliomaalauksen ja sateenkaarilähteen ”vesiputouksen”. Yhtään vähempiarvoinen kokemus ei ole samoilla jyrkänteiden reunalla kulkevalla patikointipolulla. Miltähän rotko näyttäisi ilmasta katsottuna?    

On se julma...
Julma-ölkylle on helppo tulla, opasteet pääteiltä kohteelle ovat selkeät joka suunnasta. Reitit ovat hyväkuntoisia ja selkeästi merkattuja, osan aikaa vuodesta palvelut ovat poikkeuksellisen hyvät. Usean kilometrin mittaisen rotkon ympärikiertäminen on ikimuistoinen elämys. Tunteja kestävä rotkoilotulitus jonka aikana huonoa näkymää ei ole. Historia, maisemat, jylhyys, mitä sitä kiertelemään vaan sanotaan suoraan – Julma-ölkky on yksi koko Suomen hienoimpia ja monipuolisimpia retki- ja rotkokohteita, jossa vierailu on suorastaan kansallisvelvollisuus.

Lue lisää:
Suomen 100 – Kansantarinat; Aimo Kejonen (Karttakeskus 2008)
Suomen rotkot; T. Kesäläinen & A. Kejonen (Salakirjat 2014)

Runosmäen Pirunpelto, Turku

Kova hyppy yli kahdenmetrin korkeudessa keikkuvaan, kuivaan männynoksaan – näissä tilanteissa pitkästä rungosta ja miinankantajan käsistä on iloa. Petäjä hikoilee pihkaa. Tahmein sormin kiipeän kohti latvaa. Kilpikaarnaisella vanhuksella on ikää satoja vuosia. Tunkeudun tuuhean latvuksen läpi.

Horisontissa kohoaa Runosmäki, siis tuolla nimellä tunnettu lähiö.
Horisonttiin piirtyvät Runosmäen 1970-luvun valkoiset laatikkotalot; eivätpä ne mitään maiseman koristajia ole. Puiden juurella on Pirun kyntänyt sarkaa. Kymmenien tuhansien kivien täyttämä tasainen tanner – Pirunpelto. Harvinaisen näyttävä luontokohde, yllättävässä paikassa.

Keossa on kivi poikineen.
Mutta on kivistä peltoa kyntäneet muutkin kuin Piru. Vuonna 1982 kansantieteilijä Keijo Parkkunen palkkasi urakoitsijan maansiirtokoneineen paikalle kaivamaan Pirunpelto auki. Tarkoituksena oli penkoa esiin kivikon alla, teorian mukaan, odottava valtava hiidenkirnu. Laittomaan urakaan tarttunut työryhmä jäi kiinni tempauksestaan ja asiasta nousi valtava kohu. Sakkoa lyötiin suut ja silmät täyteen ja seuraavana vuonna Pirunpelto rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi.  

Kivinen pelto on myyttinen - kysymyksiä herättävä...
Ei kiviröykkiön alla hiidenkirnua ole, samaa kalliota kuin sen ympärilläkin – kenties jokunen pieni syvänne. Tämä todistettiin Kuortaneella, missä vastaava lohkarepelto kaivettiin auki. Loputon on kuitenkin ihmisen mielenkiinto. Geologisesti katsottuna Pirunpelto on muisto muinaisesta merestä, jonka aallot löivät rantaan kymmeniä metrejä nykyistä merenpintaa ylempänä.

Komeista järkäleistä muodostuva pelto tarjoaa suojaa matelijoille, jopa horrostaville lepakoille.
Vesi huuhtoi hienomman aineksen pois, suuret lohkareet jäivät pintaan myyttiseksi kiviaukioksi. Kuljen eteenpäin haastavassa louhikossa. Haastavuutta lisää alas satanut sumu, joka on tehnyt kivet niljakkaiksi. Kivikot ovat jo vaipuneet talviuneen. Kesäisin kuivan jäkälän lomasta kuuluu tasainen rapina. Nunnavuoren kivinen pelto kuhisee sisiliskoja ja käärmeitä.

Pirunpelto on mainio retkikohde, kaupungin läheisyydessä.
Suuri lohkareikko kilometrin mittaisine onkaloineen tarjoaa täydellisen suojapaikan monille pienille eläimille. Kivisten käytävien suojissa talvehtivat liskot ja käärmeet, jopa lepakot. Kauniit karttajäkälät kirjovat suurten murikoiden pyöristyneitä kasvoja. Elottoman oloinen aukio on todellisuudessa täynnä elämää.

Pirunpelto!
Vastaavanlaisia kivikoita on Suomessa tuhansia. Nunnavuoren Pirunpellossa kiehtoo sen yllättävän sijainnin lisäksi kivien suuri koko. Pellon pintakerros koostuu valtavista murikoista. Useissa vastaavissa paikoissa kivet ovat nyrkinkokoisia ja matkailijat kasaavat niistä erilaisia torneja – Runosmäen kiviä ei edes raavasmies siirrä ilman koneellista apua.

Kiviä kirjoo kauniit kartta- ja muut jäkäläkasvustot.
Kivikko loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Edessä on nuori mäntymetsä, mäntyjen takana kulkee Nunnavuoren kuntorata. Koirapuistosta kantautuu kultaisennoutajan matala haukunta. Muutaman askeleen jälkeen kuuluu tuttuja pihahduksia. Kaupunkiliikenteen linja-auto kaartaa signalistinkadulle. Kauppatorilta pääsee Pirunpellon äärelle vartissa – todellinen lähiretkeilykohde, Turun kaupungin säilyttämä luontoaarre keskellä muuten urbaania maisemaa.