tiistai 29. tammikuuta 2013

Kahdeksan luolan Kasitie

Suurvaras Sika-Kyösti, Kallavuoren Kaisa-haltija, Hautvuoren shamaanit, Isovihan pakolaiset, Kasitien luolat kätkevät pimeisiin käytäviinsä kiehtovaa historiaa, mystiikkaa ja kansantarinoita. Kahdeksan luolan Kasitie-luolamatkailureitti esittelee kahdeksan luolaa, jotka sijaitsevat valtatie 8 tuntumassa. Reitin kohteet voi parhaiten tutkia polkupyörällä tai autolla. Reitin pituus Turusta Pyhärantaan on 90 – 100 kilometriä.   

1. Luolavuoren luola, Turku
 
50-luvun kerrostalojen katveessa, keskellä Turkua, kohoaa Luolavuoren kukkula. Vuoren lohkareisilta rinteiltä löytyy useita luolia, joista suurin lukeutuu Varsinaissuomen pisimpiin. Kulkiessaan syvässä onkalossa, haparoiden ja pimeyden ympäröimänä voi taskulampun valokeilassa havaita outoa liikettä. Luolavuoren luolassa ei kummittele, mutta siellä asuu ja lentää lepakoita.
Suuren suuaukon havaitsee helposti kallioisessa rinteessä. Luolassa on tilava ”eteinen” jossa mahtuu hyvin seisomaan ja liikkumaan useita henkilöitä. Eteisen takaseinästä lähtee pieni ja kapea käytävä louhikon alle. Ryömittävää riittää kymmeniä metrejä ja lamppu on välttämätön apuväline, ahtaiden kolojen jälkeen aukeaa useita uusia huonemaisia tiloja.

SAAPUMISOHJEET

Luola sijaitsee aivan Luolavuoren kaupungin osan ytimessä. Parkki tilaa autolle löytyy Luolavuorentien ja Luolavuorenpolun risteyksessä olevalta parkkipaikalta (Luolavuoren koulua vastapäätä). Kulkemalla tenniskentän takana olevan jalkapallokentän reunasta metsään kohti korkeimpana näkyvää kallionjyrkännettä saapuu suoraan luolan suuaukolle, kävelymatkaa kertyy vain muutamia satoja metrejä eikä luolalle pääseminen vaadi kovinkaan suuria ponnisteluja.
Kartta luolalle


 2. Taka-Paltan luola, Masku
Maskun Taka-paltan linnavuoresta, vesitorninmäen rinteeltä löytyy kotoisa luola. Pienen suuaukon jälkeen onkalo laajenee huonemaiseksi tilaksi, johon mahtuu kerralla 3 – 4 henkilöä. Kukkulan jyrkkäreunaisilta rinteiltä löytyy myös pienempiä rako ja lippaluolia. Metsä alue ei ole kovin suuri, luolien ohi kulkeva polku päättyy pian läheiselle asuinalueelle.
Saapumisohjeet

Valtatieltä 8 liikennevaloista Maskun keskustan kohdalta käännytään Pakaisiin. Tätä tietä ajetaan n. 600 metriä, jonka jälkeen vasemmalle kääntyy risteys Halisoja, Halisojaan päin ajetaan n. 400 metriä, kunnes vasemmalle kääntyy pieni hiekkatie, Vesitornintie, 300 metrin jälkeen vesitornille nousevan mäen varresta lähtee hyvin vahva ja selkeä polku metsään, luola sijaitsee aivan polun varressa n. 100 - 200 metrin päässä tiestä. 
Kartta luolalle


3. Mätikän luola, Masku
Taskulampun kellertävässä valossa hahmottuu kallioon kaiverrettu teksti: JUHO 1877, Mätikän luola on tunnettu pitkään. Syrjäisä, metsän siimeksessä sijaitseva piilopaikka on tarjonnut suojaa Isovihan vainojen ja muita kriisiaikojen levottomuuksia pakoilleille lähiseutujen asukkaille.


Mätikän luola on tilava, se muodostuu avarasta eteistilasta ja kapeammasta käytävästä joka luolan puolivälissä avartuu huonemaiseksi tilaksi. Luolan alkuosa on tasaista ja alusta sopii hyvin yöpymiseen. Suuaukko tuo mieleen piirrokset neandertalin ihmisen asumuksista.

Saapumisohjeet
Mätikänvuori sijaitsee Taka-paltan linnavuoren naapurissa, paras paikka autolle on myös Vesitornintien varressa. Valtatieltä 8 liikennevaloista Maskun keskustan kohdalta käännytään Pakaisiin. Tätä tietä ajetaan n. 600 metriä, jonka jälkeen vasemmalle kääntyy risteys Halisoja, Halisojaan päin ajetaan n. 400 metriä, kunnes vasemmalle kääntyy pieni hiekkatie, Vesitornintie.

Luola löytyy Mätikänvuorelta, aivan huipun juurelta, vesitornin puoleisella seinämällä. Vuorelle kannattaa lähteä kiipeämään pellonreunasta, valkoisen talon puolelta (kasvihuoneita vastapäätä) löytäessäsi vuoren huipun on helppo alkaa etsiä luolan suuta vuorenrinteeltä. Metsässä ei kulje polku eikä luolaa ole merkattu maaston.
Kartta luolalle


 4. Sika-Kyöstin luola, Nousiainen
Tämä legendaarisen Sika-Kyöstin mukaan nimensä saanut kohde löytyy Nousiaisista Hyrkön tilan metsästä, tilan tuntumassa kohoavasta jyrkänteestä. Tarinoiden mukaan Sika-Kyösti olisi pakomatkoillaan piileskellyt tässä luolassa.


Pitkin alueen metsää ja pellonreunoja lojuu valtavia siirtolohkareita, alue vaikuttaa melko luonnontilaiselta. Lohkareiden reunoilla kasvaa paksut kerrokset sammalta, joista roikkuu tuuheita saniaisnippuja. Pystyyn kuolleita kuusia ja jykeviä tammia, luolien ympäristö on todella edustavaa varsinaissuomalaista metsää, joka tarjoaa upeita luontoelämyksiä.

Saapumisohjeet

Kohde sijaitsee Hyrkön tilan läheisyydessä Nousiaisissa. Nousiaisten Nesteen jälkeen valtatieltä 8 käännytään Mietoisten suntaan tielle nro. 1914, Mietoisiin päin ajetaan n. 4 km, tien 1914 haarautuessa junaradan yli ei kuitenkaan jatketa kohti Mietoista, vaan suoraan kohti Nutturlaa. Nutturlasta jatketaan kohti Kärryistä, n. 300 metrin jälkeen kääntyy oikealle Hyrköntie, tätä tietä jatketaan n. 1,5 kilometriä, luola löytyy metsästä, vasemmalle jäävän pellon takaa. Älä vahingoita viljeltyjä kasveja. Maastokartta ja kompassi ovat avuksi kohteelle suunnistettaessa.

5. Kallavuoren luolat, Mynämäki
Kallavuoren rinteiden alla vallitsee vihreä hiljaisuus. Kasvillisuus on hyvin rehevää, kivikkoja peittävät paksut sammalmättäät. Lahoavat puunrungot nojaavat kunnioitusta herättäviin lohkareisiin. Vuoren rinteestä irronneet mahtavat järkäleet ovat hajonneet tuhansiksi paloiksi jyrkänteiden juurelle. Kivien koloissa majailee supikoiria. Luolia ympäröivä luonto on sadunomainen.

Vuoren rinteiltä löytyy rakoluolia, järkäleiden alle muodostuneita lohkareluolia sekä huipun tuntumasta muutamia kallion repeämiin syntyneitä onkaloita. Tutkittavaa riittää tuntikausiksi, kun jokaisen suuremman kiven ja lohkareen takaa tuntuu löytyvän luolan määritelmät täyttäviä koloja ja käytäviä. Varsinainen suurempi pääluola alueelta puuttuu mutta pienemmistä yksityiskohdista muotoutuu kuitenkin kiehtova kokonaisuus.

Huipulta aukeaa kaunis maisema ympäröiville viljelysmaille. Paljaalla kalliolla on mukava hengähtää raskaan luolissa ryömimisen lomassa. Kallavuoren maasto on melko vaikeakulkuista. Jyrkät, yli kymmenen metriset, sammaleen peittämät kallioseinämät voivat olla sateella hengenvaarallisia. Tällä kohteella seikkaillessa on noudatettava erittäin suurta varovaisuutta.  

Saapumisohjeet

Valtatietä 8 Turusta päin tultaessa käännytään vasemmalle Kärryisten risteyksestä jota ajetaan n. 4,7 kilometriä kunnes jyrkästi takavasemmalle kääntyy hiekkatie Kallantie, Kallantietä ajetaan n. 1 km kunnes tien vasemmalla puolella alkaa näkyä korkeita jyrkänteitä ja suuria lohkareita. Ensimmäiset luolat löytyvät aivan tien vieressä lojuvista lohkareista ja niitä löytyy tasaiseen tahtiin edetessä metsään kohti vuoren rinteitä ja huippuja.
Kartta luolille


6. Ryjävaha, Mynämäki

Ryjävaha on suuri osiin hajonnut siirtolohkare. Lohkareen halkeamiin ja repeämiin on syntynyt erikokoisia luolia ja tunneleita. Pisimmät luolat kulkevat lähes koko lohkareen läpi. Suurimman lohkareen korkeus on yli 10 metriä.  Luolat on pahasti roskattu. 
 

Saapumisohjeet

3 kilometriä Mynämäen keskustan jälkeen kun jatketaan 8 tietä pohjoiseen saavutaan levähdysalueelle, Ryjävahan lohkare ja luolat löytyvät pellon reunassa olevan ladon takaa, kohde näkyy kasitielle. 
Kartta luolalle



7. Hautvuoren luolat, Laitila
 
Paksut sammalmatot verhoilevat jylhiä lohkareikkoja, kivien päällä kasvaa tuuheita saniaspuskaita. Aluetta hallitsee taianomainen vihreys. Hautvuori on tunnettu tietäjien ja shamaanien käyttämänä voimapaikkana, tämän värähtelyn aistii alueella yhä. Istu kalliolle, upota mielesi hiljaisuuteen ja odota kärsivällisesti vastausta. Älä pelästy jos tunnet tuntemattoman läsnäolon, kerrotaan, että alueella kummittelevat yhä entisaikaiset henget.


Hautvuoren luolastot kuuluvat Varsinais-Suomen suurimpiin ja näyttävimpiin. Alueelta löytyy kolme merkittävän kokoista luolaa ja kymmeniä pienempiä onkaloita. Muutamien luolien lattiaa peittää n. 60 cm paksu simpukankuorista koostuva soramaa, muistona muinaisen Litorinameren aalloista. Linnankellariksi nimetystä luolasta on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Pronssikautista keramiikkaa. Viereinen Kirkelinnan linnavuori on myös tutustumisen arvoinen paikka, vaikkei sieltä mittavaa luolastoa löydykään.


Saapumisohjeet
Valtatieltä 8, noin 4 km ennen Laitilan keskustaa käännytään Kusniin, tätä tietä ajetaan n. 1 km, jonka jälkeen vasemmalle kääntyy risteys Pirttikylä – Hautvuori. Tätä tietä n. 500 metriä ajamalla saavut Hautvuoren risteykseen, risteyksen kallioilla on tilaa autolle. Luolille tästä on muutaman sadan metrin kävely maastoon merkattua, helppokulkuista polkua pitkin.


8. Pahojärven piilokirkko, Pyhäranta
 
Aikana ennen kirjoitettua historiaan, tapahtui tällä syrjäisellä lohkarepiilolla ikävä välikohtaus, josta puhutaan Varhonkylän verilöylynä. Varhonkylän asukkaat saivat tiedon lähestyvistä vainoajista ja päättivät siirtyä metsäkirkkonsa suojiin. Killun muori oli kuitenkin haluton jättämään kotiaan, vainoajat löysivät yksinäisen piileskelijän kylästä, ja ennen teloitustaan hän pakotettuna paljasti kyläläisten piilon. Koko kylän väki menetti henkensä näiden kivipaasien varjoissa.

Piilokirkko on rakentunut muutamista valtavista, 6–8 metriä korkeista, toisiinsa nojaavista siirtolohkareista, joiden väliin on muodostunut holvimainen tila ja alle pienimuotoisia luolamuodostelmia.
Saapumisohjeet
Käännyt valtatieltä 8 Pyhärantaa johtavalle tielle numero 196, n.3,5 kilometrin jälkeen kääntyy tie oikealle, risteyksessä on pieni musta Hannun vaakunalla varustettu kyltti ”Piilokirkko”.
Pyhärannan kotiseutuyhdistys on merkannut reitin piilokirkolle vuonna 1964, kohteelle on helppo löytää seuraamalla vahvinta polkua. ”Parkki-alueelta” lähtee metsätien pohja metsään, puuhun on sidottu pieni puinen nuoli, johon on lyijykynällä kirjoitettu 700 askelta. Lähde rohkeasti nuolen suuntaan ja seuraa vahvinta polkua joka metsässä kulkee, niin löydät perille. Reitin varrelle on sidottu myös punaisia nauhoja suunnistusta helpottamaan.

Kartta luolalle

maanantai 28. tammikuuta 2013

Taiteilijana luonto

Kun kameran kanssa tulee kuljettua maastossa kymmeniä tai satoja päiviä vuodessa tarttuu muistikortille väkisinkin kauniita taideteoksia. Universumin suurin ja taitavin taiteilija jättää jälkensä kallioiden uurteisille kyljille, lampien jäätyville pinnoille, kivien sammaleisiin, puiden, kukkien ja sienten kasvoille ja lumen peittämiin oksiin, tämän taiteilija nimi on luonto.

Jää luo hämmästyttäviä muotoja. Aamuisin ihmetyttää auton ikkunaa peittävät sulkakuvioit, macro-tason ihme on lumihiutaleen muodostuminen. Tässä juuri jäätymässä olevan lammen pinnalla on aivan suoria, hämmentävän kuiniita ja monimutkaisia muotoja.



Sinistä taivasta vasten piirtyvät, lumen peittämät puunoksat ovat kauneinta talvessa. Sininen ja valkoinen, Suomalaisuuden symboli. Talvesta meidät tunnetaan ja me tunnemme talven. Alhaalta päin katsottuna puun tummat oksat korostavat lumen valkoisuutta ja tuovat vahvan kontrastin.

Kalliolla seisova, kelottunut petäjä pysäyttää aina luonnossa liikkuja. Kiertyneen ikihongan harmaan kyljen tuijottaja katsoo Suomalaisuuden ytimeen. Taivaan valoa ja pilvien pehmeitä piirteitä vasten piirtyät käkkäräiset, satoja vuosia vanhat oksat ovat toellista taidetta.

Yksinäisyydessään, pienen niityn laidalla seisova Runoilijan kuusi Paraisilla on jo tieltä katsottuna erikoinen näky. Puiden Jumalan todellinen olemus hahamottuu kuusen juurella. Hyvin erikoisesti kasvaneen kuusen latvustoa peittää hennon vihreät sammalet. Tämän kuusen juurella  Johan Ludvig Runeberg kirjoitti runoja 1800-luvulla, ollessaan Paraisilla evakossa Turun palon pakoittaman, kaksi suurta taiteilijaa kohtasivat pyhässä hiljaisuudessa.

Käävät ovat mystysiä metsän olentoja. Tämä valtava kääpä on kasvattanut niskaansa viisi pientä poikaa. 40 sentiä leveän käävän puna-oranssina hehkuva reuna näkyi kymmenien metrien pähään, kuin kutsuen katsomaan lähempää.

Ihmeellisin kaikista on kivimaailma. Suomen vanhimmat kivet ovat 3500 miljoonaa vuotta vanhoja. Siinä on ollut aikaa kehittyä? Millaisen teoksen tekisi taiteilija jolla olisi aikaa tuhat miljoonaa vuotta... luonto on ainakin tehnyt kauniin, kivistä löytyy mitä mielenkiintoisimpia muotoja. Tässä erikoisten uurteiden peittämä kivenjärkäle Piikkiön Pohtionvuorella.


Nämä kivettyneet käärmeet luikertelivat vastaan Särkisalon Ulkoluodon paljailla rantakallioilla.

Veden voimaa. Aallokko ja ahtojäät ovat syöneet kaliossa kohtaavien kivilajien väleihin syvät railot. Eri kivi lajien vaihtelu paljailla silokallioilla on erittäin mielenkiintoista tutkittavaa.

Kun kuluttavia ja kiveä puhtaana pitäviä voimia ei ole kivi saa pinnalleen uuden, kauniin vaatteen. Karttajäkälät täplittävät kiven kiehtovilla muodoilla, on helppo ymmärtää mistä kasvi on saanut nimensä.

 
Sain näyn,
enkä totuutta karta,
selvitän korpin sanoja,
ruska värjää maiseman,
Kivissä on kartta,
korppi huutaa oksalla,
 
Kivissä on kartta,
 
Kivissä on taikaa,
 
Vihreää sammalta,
kiven pinnalla,
ja sen alla,
 
Tallaan samaa maata kuin eilen,
tänään näen sen toisin,
Kivissä on kartta,
 
Viisaus odottaa,
katsoo silmillä suden,
enkä minä sure,
odotan vastausta,
 
Odotan omaa aikaani.
 
(Tuomo Kesäläinen, teoksesta: Kivissä on kartta -2010)


lauantai 26. tammikuuta 2013

Mallan luonnonpuisto, Kilpisjärvi

"Eläminen on maailman harvinaisin asia. Useimmat ihmiset ovat olemassa, ei muuta. Oikeata elämää on se kun toteuttaa täydellisyytensä ja tekee jokaisesta unelmastaan totta."
 
Talvi laskeutuu Kilpisjärven tuntureille hyvissä ajoin, siis todella hyvissä ajoin, yleensä jo Syyskuun lopussa. Tämä lause Syyskuun lopussa saa vielä lisää potkua faktasta että Kilpisjärvellä järjestetään joka Juhannus hiihtokilpaillut, tästä voimme siis päätellä Kilpisjärven ”kesän” pituuden. Kilpisjärvi on takuu varmasti Suomen ankarin paikka. Paikallisen matkailuyrittäjän sanoja lainatakseni ”Kilpisjärvellä ei voi asua kuin itse Saatana…” valitettavasti en voi edes kertoa kaikkea mitä olen paikallisten suusta kuullut liikkuessani alueella, niin räävitöntä on kielenkäyttö.
 

 Matkailijalle Kilpisjärvi on kuitenkin paratiisi, siis niille meistä jotka eivät välttämättä vaadi aina etelän lämpöä. Alueella kohoavat Suomen korkeimmat tunturit ja koskemattomimmat erämaat, tutkittavaa riittää vaikka yhdeksi ihmiselämäksi, myös merkattuja patikointi reittejä on satoja kilometrejä.

 Itse olen liikkeellä Syyskuun lopulla, lumi on jo peittänyt korkeimmat tunturit, alangoille lumi ei ole vielä ehtinyt mutta sekin on vain päivistä kiinni. Saana-tunturi kohoaa sinisistä kaamoksen väreitä niin mahtavana kuin voi kuvitella saapuessani Kilpisjärven taajamaan. Täydellinen vastaanotto.

 Sattumalta paikallinen Hotelli tarjoaa asiakkailleen kauden päättymisen kunniaksi maukkaan juhla aterian, ja mikä parasta täysin ilmaiseksi. Tarjolla on viittä, kuutta erilaista salaattia, grillattua lihaa, poolia, kaikkia mainioita herkkuja… Ainakin vieraanvaraisuus tässä taajamassa osataan. Vielä pienet Viskit ennen kuin käperryn makuupussini rauhaan omassa linnassani, sain nimittäin mahtavan tilaisuuden yöpyä  viereisessä kodassa, poron taljalla, nuotion loimuttaessa vieressä, ainut laatuisia kokemuksia, ainutlaatuisessa seurassa, kiitos matkaseuralle.

 Aamun sarastaessa on aika pakata tavarat ja suunata kulku kohti uusia seikkailuja, tarkoituksena seilata valtamerialuksen kaltaisellaMalla-nimisellä huvipurrella Kilpisjärven taakse, suuntana kolmen Valtakunnan rajapyykki. Ilma on todella kolea, räntää tulee taivaan täydeltä, Kilpisjärvi aaltoillee ja näkyvyys katoaa välillä täysin saderintaman saapuessa kohdalle, pääsemme kuitenkin turvallisesti rantaan.

 Taas uusi ainutlaatuinen tilaisuus, saamme mahdollisuuden yöpyä PIENESSÄ erämaa kämpässä Kilpisjärven rannalla, tämä pieni ”maja” toimii risteilyaluksen kapteenin majapaikkana kun hän kuljettaa turisteja Kilpisjärven tyrskyjen läpi kohti odottamattomia seikkailuja, häijy mutta hyväntahtoinen mies, rauha hänen sielulleen ja kiitos ennen kokemattomasta vieraanvaraisuudesta.

 Illan hämärtyessä on mestarinoidan aika syventyä omiin rituaaleihinsa, saunon majan pienessä saunassa (pienimmässä saunassa missä olen ikinä ollut, mutta myös tunnelmallisimmassa) kuuma, puhdistava höyry iskeytyy selkään, pienestä tuuletusräppänästä erottuu järvenselän takana tummansinistä taivasta vasten Saanan jylhät muodot, on tullut aika ottaa kastevastaan, rauha muinaisille Jumalille. ”Terve metsä, terve maa, VESI KULTAINEN KUNINGAS…”kylven hyytävässä Kilpisjärvessä ja annan muinaisten luonnon Jumalinen ottaa sen mikä heille on aina kuulunut.

 Aurinko paistaa pienestä ikkunaa ruudusta, on uusia aamu, ja eritäin kaunis sellainen. On aina aloittaa matka kohti kolmen Valtakunnan rajapyykkiä. Polku on lähipäivien räntäsateiden jäljiltä hyvin niljakas ja vettynyt, matka taittuu kuitenkin mukavasti kauniissa maisemissa. Joka puolella ympärillä kohoavat lumihuippuiset tunturit ja niiden välissä kirkas vetiset lammet, Eteläsuomessa kasvaneen on vaikea edes kuvitella Suomesta löytyvän tällaisia maisemia.

 Kolmen valtakunnan rajapyykki, siis piste jossa kohtaavat Suomen, Ruotsin ja Norjan valtioiden rajat on ollut jo pitkään hyvin suosittu matka ja vaelluskohde. Itse rajapyykki ei ole kovinkaan erikoinen, suuri keltainen betonijärkäle, ja vieläpä hyvin ruma sellainen, mutta tuskin tässä paikassa ihmisiä kiehtoo rajapaaden ulkonäkö, EI, kyllä ne ovat aivan muut tekijät.

 Rajapyykiltä on runsaan kymmenen kilometrin patikointimatka takaisin Kilpisjärven taajamaan, reitti kulkee erittäin kauniissa maisemissa Mallan luonnonpuiston halki. Mallan luonnonpuiston maisemat kuuluvat varmasti Suomen kauneimpiin, täällä on erittäin helppo unohtaa se tosiasia että on edelleen Suomen maaperällä, maisemien perusteella voisi kuvitella olevansa vaikka Alpeilla. Maasto on ainakin tähän aikaan vuodesta melko haastavaa ja vaativaa. Voimme olla kiitollisia korkeammille voimille että pääsemme perille ilman minkäänlaisia vaurioita, pitkospuut ovat äärimmäisen liukkaat, kivenkoloja on peittynyt tuoreeseen lumeen ja purot tulvivat. Ilman asiallisia varusteita tämä voisi olla jopa hengenvaarallista.

 
 Mallan luonnonpuiston, omasta mielestäni, merkittävin yksittäinen nähtävyys on moniulotteinen vesiputous ”Mallan kyyneleet”. Tämä useasta osata koostuva vesiputous on erittäin kaunis ja hämmentävä, kuinka moni teitä tiesi että Suomessa ylipäänsä on vesiputouksia, saatikka sitten sellaisia joiden takana voi kulkea. Vesi putouksen taakse meneminen ei tietenkään ole sallittua, sillä se on osa luonnonpuistoa, mutta periaatteessa se olisi mahdollista, enkä itse ainakaan jättäisi sellaista tilaisuutta käyttämättä.

 Horisontissa siintää kokoajan kaunis ja massiivinen Saana-tunturi, aurinko kimmeltää kauniisti Kilpisjärven pinnasta, ympärillä kohoaa auringon valossa hehkuvia valkoisia lumipeitteisiä tuntureita, polun varsilla kimmeltävät kirkasvetiset lammet ja lumen verhoilemat rakka kivikot. Täällä taas herää tutut ajatukset ja hämmennyksen tunteet siitä kuin kauniissa ja monimuotoisessa maassa asumme. Kuinka kaunis onkaan suloinen Suomeni maa. Tutustukaan maahan jossa asutte, tutustutte matkalla itseenne!
 
   

perjantai 18. tammikuuta 2013

Pakattulan luolat, Masku


Useassa yhteydessä mainitaan Maskun Niemenkulmalla, Pakattulanvuoresta löytyisi suuri luola. Tämä asia on mietityttänyt monia, olen saanut vuosien varrella useita yhteydenottoja ja  kyselyitä juuri tästä suuresta Pakattulan luolasta, onko sitä, missä se on… jne. Asiaa ei ole tullut selkeästi esitettyä vaikka luolakohteen esittelin myös Varsinaissuomalaisia luolia esittelevässä kirjassakin. Mutta nyt on viimein tullut aika esitellä selkeästi ja tyhjentävästi Pakattulan luolat.

Pakattulanvuori on ennen kaikkea tunnettu Härmlänrotkosta. Härmälänrotko on Eteläisen Suomen komein ja tunnetuin rotko. Pakattulan vuori kohoaa aivan Naantalinaukon edustalla, komeissa merimaisemissa. Erittäin näyttävät, moneen suuntaan rakoilleet kallionjyrkänteet ovat mykistävä näky. Rotkon seinämät kohoavat reilusti yli 10 metriä maan pinnan yläpuolelle. Miten tällainen komea luonnon muodostuma on syntynyt?

Kun tämä kalliolohko notkahtaa pois paikaltaan on rytinä melkonen. Toivon mukaan kukaan epäonninen seikkailija ei ole juuri tutkimassa alla kulkevaa rakoluolaa. 

Graniittisilla kallioalueilla kulkee sekä vaaka- että pystysuoria rakoja, Härmälän rotko on syntynyt näiden rakojen kohdatessa toisensa. Rantavoimat kuluttivat hiljalleen kallion vaakarakoa, raon laajetessa riittävästi se yhtyi pystyrakoon. Valtava kalliolohko notkahti pois paikaltaan. Rotkon profiilia katsellessa huomaa heti seinämien sopivan toisiinsa kuin palapelin palat. Rotkon suuaukon vieressä on hyvin suureksi laajentunut vaakarako, kallio rapautuu kokoajan ja rako laajenee. Seinämää seuratessa voi hahmotta jo pystyraon johon vaakarako tulee aikanaan törmäämään, kallio lohkeaa aikanaan tästä kohdasta, silloin rotkon maisemat muuttuvat radikaalisti.          
Rotkon kautta pääsee kulkemaan koko kallionläpi. Rotkon loppupäässä on luolan mitat täyttäviä suojaisia lippoja. Ahdas ja vaikeakulkuinen sola palaa päivän valoon, puiset portaat helpottavat laskeutumista kalliolta. Portaiden alla on pieni lohkareluola, niin pieni ettei se esittelyä ansaitse. Pian sen jälkeen polku nousee kallion reunaa kohti huippua. Tässä kohdassa katse kannattaa suunnata seinämässä olevaan railoon, se on luolan suuaukko.

 
 
Kulku luolaan on melko vaativa. Kapean kallionhalkeaman takana onkalo aukeaa huonemaiseksi tilaksi, ihan kunnon luola. Pituutta luolalla on kuusi metriä, korkeutta metristä kahteen ja puoleen, leveyttäkin metristä kahteen. Tämä hämyisä rakoluola on ollut erinomainen piilo kun paikallinen väki on piileskellyt vainoajia alueella isovihan aikana. Teräväsärmäinen luola on vaikeakulkuinen, lattia on lohkareikkoa, seinämän kivet vaikuttavat hieman epävakailta. Kuitenkin kaunis onkalo, päivänvalo pääsee sisään raoista. Seinämästä tihkuva vesi on jäätynyt onkaloihin tippukiviksi. Luolassa kannattaa käydä!

Ketun jäljet pehmeässä lumessa, rohkea eläin oli käynyt haistelemassa aivan rotkon reunalla.
 
Polku jatkuu vuoren laelle. Näkymä on Jumalainen. Pari yötä sitten taivaan tupruttama puuteri lumi on tehnyt maiseman äärimmäisen kauniiksi. Aurinko paistaa matalalta, valo on upea ja kontrastit voimakkaat. Houkutus rotkon reunalla käymiseen on liian suuri. Vaikka lumen peittämät jäät huutava jalkojen alla: älä mene lähemmäs! on mentävä. Jäätynyt Naantalinaukko on houkutellut jäälle polkkiöitä ja koiran ulkoiluttajia, kyllä he ovat epävakaalla jäällä suuremmassa vaarassa kuin minä, uskottelen itselleni. Mutta sitten siihen Pakattulan luolaan.

Suuri Pakattulan lippaluola, Härmälänrotkon suuaukolla.

Kaksi seikkaa johtaa siihen että Pakattulan luolaa ei tunneta tai tiedosteta. Toinen on rotkon mahtavuus joka vie välittömästi huomion kun kallion äärelle saapuu. Pakattulan luola nimittäin sijaitsee aivan rotkon suuaukolla. Nämä valtavat, suojan tarjoavat kallionlipat ovat kyseessä silloin kun puhutaan Pakattulan luolasta. Toinen syy siihen miksei paikkaa tunneta luolista on käsite ”lippaluola”. Puhutaan myös puoliluolasta, kyseessä on luolatyyppi, joka ei ole lainkaan luolamainen. Puoliluolaksi lasketaan sateensuojan tarjoava lippa jonka alle mahtuu sateen suojaan vähintään kymmenen ihmistä. Pakattulan luolat täyttävät nämä määreet komeasti, jos ne eivät sijaitsisi näin upean nähtävyyden kyljessä, olisivat ne varmasti luolina tunnetumpia.
Eteläisen suurin rotko, valtavat lippaluolat ja pienemmät rakoluolat, mykistävät maisemat ja kaunis luonto. Pakattulanvuori ja Härmälänrotko on ehdottomasti yksi Varsinais-suomen komeimpia luontokohteita.