Mallan luonnonpuisto, Kilpisjärvi

"Eläminen on maailman harvinaisin asia. Useimmat ihmiset ovat olemassa, ei muuta. Oikeata elämää on se kun toteuttaa täydellisyytensä ja tekee jokaisesta unelmastaan totta."

 

Talvi laskeutuu Kilpisjärven tuntureille hyvissä ajoin, siis todella hyvissä ajoin, yleensä jo Syyskuun lopussa. Tämä lause Syyskuun lopussa saa vielä lisää potkua faktasta että Kilpisjärvellä järjestetään joka Juhannus hiihtokilpaillut, tästä voimme siis päätellä Kilpisjärven ”kesän” pituuden. Kilpisjärvi on takuu varmasti Suomen ankarin paikka. Paikallisen matkailuyrittäjän sanoja lainatakseni ”Kilpisjärvellä ei voi asua kuin itse Saatana…” valitettavasti en voi edes kertoa kaikkea mitä olen paikallisten suusta kuullut liikkuessani alueella, niin räävitöntä on kielenkäyttö.

 

 Matkailijalle Kilpisjärvi on kuitenkin paratiisi, siis niille meistä jotka eivät välttämättä vaadi aina etelän lämpöä. Alueella kohoavat Suomen korkeimmat tunturit ja koskemattomimmat erämaat, tutkittavaa riittää vaikka yhdeksi ihmiselämäksi, myös merkattuja patikointi reittejä on satoja kilometrejä.

 Itse olen liikkeellä Syyskuun lopulla, lumi on jo peittänyt korkeimmat tunturit, alangoille lumi ei ole vielä ehtinyt mutta sekin on vain päivistä kiinni. Saana-tunturi kohoaa sinisistä kaamoksen väreitä niin mahtavana kuin voi kuvitella saapuessani Kilpisjärven taajamaan. Täydellinen vastaanotto.

 Sattumalta paikallinen Hotelli tarjoaa asiakkailleen kauden päättymisen kunniaksi maukkaan juhla aterian, ja mikä parasta täysin ilmaiseksi. Tarjolla on viittä, kuutta erilaista salaattia, grillattua lihaa, poolia, kaikkia mainioita herkkuja… Ainakin vieraanvaraisuus tässä taajamassa osataan. Vielä pienet Viskit ennen kuin käperryn makuupussini rauhaan omassa linnassani, sain nimittäin mahtavan tilaisuuden yöpyä  viereisessä kodassa, poron taljalla, nuotion loimuttaessa vieressä, ainut laatuisia kokemuksia, ainutlaatuisessa seurassa, kiitos matkaseuralle.

 Aamun sarastaessa on aika pakata tavarat ja suunata kulku kohti uusia seikkailuja, tarkoituksena seilata valtamerialuksen kaltaisellaMalla-nimisellä huvipurrella Kilpisjärven taakse, suuntana kolmen Valtakunnan rajapyykki. Ilma on todella kolea, räntää tulee taivaan täydeltä, Kilpisjärvi aaltoillee ja näkyvyys katoaa välillä täysin saderintaman saapuessa kohdalle, pääsemme kuitenkin turvallisesti rantaan.

 Taas uusi ainutlaatuinen tilaisuus, saamme mahdollisuuden yöpyä PIENESSÄ erämaa kämpässä Kilpisjärven rannalla, tämä pieni ”maja” toimii risteilyaluksen kapteenin majapaikkana kun hän kuljettaa turisteja Kilpisjärven tyrskyjen läpi kohti odottamattomia seikkailuja, häijy mutta hyväntahtoinen mies, rauha hänen sielulleen ja kiitos ennen kokemattomasta vieraanvaraisuudesta.

 Illan hämärtyessä on mestarinoidan aika syventyä omiin rituaaleihinsa, saunon majan pienessä saunassa (pienimmässä saunassa missä olen ikinä ollut, mutta myös tunnelmallisimmassa) kuuma, puhdistava höyry iskeytyy selkään, pienestä tuuletusräppänästä erottuu järvenselän takana tummansinistä taivasta vasten Saanan jylhät muodot, on tullut aika ottaa kastevastaan, rauha muinaisille Jumalille. ”Terve metsä, terve maa, VESI KULTAINEN KUNINGAS…”kylven hyytävässä Kilpisjärvessä ja annan muinaisten luonnon Jumalinen ottaa sen mikä heille on aina kuulunut.

 Aurinko paistaa pienestä ikkunaa ruudusta, on uusia aamu, ja eritäin kaunis sellainen. On aina aloittaa matka kohti kolmen Valtakunnan rajapyykkiä. Polku on lähipäivien räntäsateiden jäljiltä hyvin niljakas ja vettynyt, matka taittuu kuitenkin mukavasti kauniissa maisemissa. Joka puolella ympärillä kohoavat lumihuippuiset tunturit ja niiden välissä kirkas vetiset lammet, Eteläsuomessa kasvaneen on vaikea edes kuvitella Suomesta löytyvän tällaisia maisemia.

 Kolmen valtakunnan rajapyykki, siis piste jossa kohtaavat Suomen, Ruotsin ja Norjan valtioiden rajat on ollut jo pitkään hyvin suosittu matka ja vaelluskohde. Itse rajapyykki ei ole kovinkaan erikoinen, suuri keltainen betonijärkäle, ja vieläpä hyvin ruma sellainen, mutta tuskin tässä paikassa ihmisiä kiehtoo rajapaaden ulkonäkö, EI, kyllä ne ovat aivan muut tekijät.

 Rajapyykiltä on runsaan kymmenen kilometrin patikointimatka takaisin Kilpisjärven taajamaan, reitti kulkee erittäin kauniissa maisemissa Mallan luonnonpuiston halki. Mallan luonnonpuiston maisemat kuuluvat varmasti Suomen kauneimpiin, täällä on erittäin helppo unohtaa se tosiasia että on edelleen Suomen maaperällä, maisemien perusteella voisi kuvitella olevansa vaikka Alpeilla. Maasto on ainakin tähän aikaan vuodesta melko haastavaa ja vaativaa. Voimme olla kiitollisia korkeammille voimille että pääsemme perille ilman minkäänlaisia vaurioita, pitkospuut ovat äärimmäisen liukkaat, kivenkoloja on peittynyt tuoreeseen lumeen ja purot tulvivat. Ilman asiallisia varusteita tämä voisi olla jopa hengenvaarallista.

 

 Mallan luonnonpuiston, omasta mielestäni, merkittävin yksittäinen nähtävyys on moniulotteinen vesiputous ”Mallan kyyneleet”. Tämä useasta osata koostuva vesiputous on erittäin kaunis ja hämmentävä, kuinka moni teitä tiesi että Suomessa ylipäänsä on vesiputouksia, saatikka sitten sellaisia joiden takana voi kulkea. Vesi putouksen taakse meneminen ei tietenkään ole sallittua, sillä se on osa luonnonpuistoa, mutta periaatteessa se olisi mahdollista, enkä itse ainakaan jättäisi sellaista tilaisuutta käyttämättä.

 Horisontissa siintää kokoajan kaunis ja massiivinen Saana-tunturi, aurinko kimmeltää kauniisti Kilpisjärven pinnasta, ympärillä kohoaa auringon valossa hehkuvia valkoisia lumipeitteisiä tuntureita, polun varsilla kimmeltävät kirkasvetiset lammet ja lumen verhoilemat rakka kivikot. Täällä taas herää tutut ajatukset ja hämmennyksen tunteet siitä kuin kauniissa ja monimuotoisessa maassa asumme. Kuinka kaunis onkaan suloinen Suomeni maa. Tutustukaan maahan jossa asutte, tutustutte matkalla itseenne!