Useassa yhteydessä mainitaan Maskun Niemenkulmalla,
Pakattulanvuoresta löytyisi suuri luola. Tämä asia on mietityttänyt monia, olen
saanut vuosien varrella useita yhteydenottoja ja kyselyitä juuri tästä suuresta Pakattulan
luolasta, onko sitä, missä se on… jne. Asiaa ei ole tullut selkeästi esitettyä
vaikka luolakohteen esittelin myös Varsinaissuomalaisia luolia esittelevässä
kirjassakin. Mutta nyt on viimein tullut aika esitellä selkeästi ja
tyhjentävästi Pakattulan luolat.
Kun tämä kalliolohko notkahtaa pois paikaltaan on rytinä melkonen. Toivon mukaan kukaan epäonninen seikkailija ei ole juuri tutkimassa alla kulkevaa rakoluolaa.
Graniittisilla
kallioalueilla kulkee sekä vaaka- että pystysuoria rakoja, Härmälän rotko on
syntynyt näiden rakojen kohdatessa toisensa. Rantavoimat kuluttivat hiljalleen
kallion vaakarakoa, raon laajetessa riittävästi se yhtyi pystyrakoon. Valtava
kalliolohko notkahti pois paikaltaan. Rotkon profiilia katsellessa huomaa heti
seinämien sopivan toisiinsa kuin palapelin palat. Rotkon suuaukon vieressä on
hyvin suureksi laajentunut vaakarako, kallio rapautuu kokoajan ja rako
laajenee. Seinämää seuratessa voi hahmotta jo pystyraon johon vaakarako tulee
aikanaan törmäämään, kallio lohkeaa aikanaan tästä kohdasta, silloin rotkon
maisemat muuttuvat radikaalisti.
Rotkon kautta pääsee kulkemaan koko kallionläpi. Rotkon
loppupäässä on luolan mitat täyttäviä suojaisia lippoja. Ahdas ja vaikeakulkuinen
sola palaa päivän valoon, puiset portaat helpottavat laskeutumista kalliolta.
Portaiden alla on pieni lohkareluola, niin pieni ettei se esittelyä ansaitse.
Pian sen jälkeen polku nousee kallion reunaa kohti huippua. Tässä kohdassa
katse kannattaa suunnata seinämässä olevaan railoon, se on luolan suuaukko.
Kulku luolaan on melko vaativa. Kapean kallionhalkeaman
takana onkalo aukeaa huonemaiseksi tilaksi, ihan kunnon luola. Pituutta
luolalla on kuusi metriä, korkeutta metristä kahteen ja puoleen, leveyttäkin
metristä kahteen. Tämä hämyisä rakoluola on ollut erinomainen piilo kun
paikallinen väki on piileskellyt vainoajia alueella isovihan aikana.
Teräväsärmäinen luola on vaikeakulkuinen, lattia on lohkareikkoa, seinämän
kivet vaikuttavat hieman epävakailta. Kuitenkin kaunis onkalo, päivänvalo
pääsee sisään raoista. Seinämästä tihkuva vesi on jäätynyt onkaloihin tippukiviksi.
Luolassa kannattaa käydä!
Ketun jäljet pehmeässä lumessa, rohkea eläin oli käynyt haistelemassa aivan rotkon reunalla.
Polku jatkuu vuoren laelle. Näkymä on Jumalainen. Pari yötä
sitten taivaan tupruttama puuteri lumi on tehnyt maiseman äärimmäisen
kauniiksi. Aurinko paistaa matalalta, valo on upea ja kontrastit voimakkaat.
Houkutus rotkon reunalla käymiseen on liian suuri. Vaikka lumen peittämät jäät
huutava jalkojen alla: älä mene lähemmäs! on mentävä. Jäätynyt Naantalinaukko
on houkutellut jäälle polkkiöitä ja koiran ulkoiluttajia, kyllä he ovat
epävakaalla jäällä suuremmassa vaarassa kuin minä, uskottelen itselleni. Mutta
sitten siihen Pakattulan luolaan.
Suuri Pakattulan lippaluola, Härmälänrotkon suuaukolla.
Kaksi seikkaa johtaa siihen että Pakattulan luolaa ei
tunneta tai tiedosteta. Toinen on rotkon mahtavuus joka vie välittömästi
huomion kun kallion äärelle saapuu. Pakattulan luola nimittäin sijaitsee aivan
rotkon suuaukolla. Nämä valtavat, suojan tarjoavat kallionlipat ovat kyseessä
silloin kun puhutaan Pakattulan luolasta. Toinen syy siihen miksei paikkaa
tunneta luolista on käsite ”lippaluola”. Puhutaan myös puoliluolasta, kyseessä
on luolatyyppi, joka ei ole lainkaan luolamainen. Puoliluolaksi lasketaan
sateensuojan tarjoava lippa jonka alle mahtuu sateen suojaan vähintään kymmenen
ihmistä. Pakattulan luolat täyttävät nämä määreet komeasti, jos ne eivät
sijaitsisi näin upean nähtävyyden kyljessä, olisivat ne varmasti luolina tunnetumpia.
Eteläisen suurin rotko, valtavat lippaluolat ja pienemmät
rakoluolat, mykistävät maisemat ja kaunis luonto. Pakattulanvuori ja Härmälänrotko
on ehdottomasti yksi Varsinais-suomen komeimpia luontokohteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti