Seuraa meitä facebookissa: suomi365

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Ryjävahan luolat, Mynämäki

Suomen luolat
Mynämäen Ryjävaha on tuntematon kivijätti valtatien varrella
 
Mynämäen Ryjävaha kätkee sisäänsä kiehtovia luolia.
 
Suomen luolat ilmestyy 28.4.2015 - tilaa kirja tästä: SUOMEN LUOLAT
 
 
Keväinen ilma houkuttelee jalkautumaan luontoon. Kutsuu, suorastaan käskee. Sen lumoa ei voi vastustaa. On mentävä. Keväisenä arki-iltapäivänä käännän auton keulan kohti Mynämäkeä. Kevät pörriäinen on puraissut myös autoilijoita, valtatie vaikuttaa täyttyvän idiooteista. Jotenkin vajaaälyisistä yksilöistä, joita ei kiinnosta oma sen enempää kuin muidenkaan henkiin jääminen. Niin mielipuolisia ohituksia 8-tiellä joutuu todistamaan.
Ryjävaha on valtava, osiin hajonnut siirtolohkare
Selviän hengissä. Matkan määränpää vilahtaa lehdettömien puiden takana. Autolle on oikein virallinen parkkipaikka, joka on harvinaista luolaretkellä. Muurahaispesän pinnalla käy melkoinen kuhina, aurinko lämmittää mukavasti. Tulvivassa suonreunassa käy kuhina kun astun metsään. Kutupuuhissa olevat sammakot kavahtavat aiheuttamaani töminää. Pian harmaa seinä nousee vastaan maagisena. Ryjävaha - Yksi Varsinais-suomen kivien kuninkaista.   
Lohkareen rakoihin ja lohkojen alle on muodostunut pienimuotoinen luolasto. 

Siitä sisään...
Ryjävaha, kuten nimikin jo kertoo, on valtava, louhikoksi murtunut siirtolohkare. Suurimman, melko ehyen, lohkareen koko on 15 metriä x 15 metriä ja korkeus 10 -11 metriä. Murtuneiden osien ja irtolohkojen väleihin, alle ja rakoihin syntynyt oikein kiehtova lohkare- ja rakoluolien muodostama luolasto, jolla on pituutta yli 10 metriä, leveyttä 1 – 2 metriä ja korkeutta 0,5 – 3 metriä.
Luolasto koostuu ryömittävistä tunneleista sekä melko suurista, paikoin seisomakorkuisista kammioista 
Toisiinsa nojaavat lohkot muodostavat useita alikuljettavia portteja, rotkomaisia solia ja huonemaisia luolia, jotka yhdistyvät ahtaiden tunneleiden kautta toisiinsa. Ikävän kohtalon on saanut tämäkin luola ja lohkare suuruus. Lohkareen reunustoilla olevat luolat on muutettu joitain vuosikymmeniä sitten kaatopaikaksi. Vanhoja autonrenkaita, maalipurkkeja, rakennusjätettä, piikkilankaa ja muuta rojua lepää pitkin poikin luolastoa.
 
Ohi paahtavat rekat näkyvät tielle, meteli on sen mukainen. Hiljaista erämaan rauhaa ei Ryjävahalta kannata hakea.
 
Myös totaalinen unohdus on langennut Ryjävahan kohtaloksi – vai onko sitä koskaan tunnetukkaan? Vaikka valtatie 8 kulkee aivan lohkareen vierestä, ja lohkare näkyy tielle, sitä ei tunnut tietävän juuri kukaan. Pientäkään tarinan tynkää ei lohkareesta kerrota. Onneksemme kohde on selvinnyt valtatien puristuksessa vaikka 8-tietä on laajennettu useaan otteeseen. Joko olisi aika järjestää opasteet kivelle läheiseltä levähdysalueelta ja rauhoittaa tämäkin luonnonmuistomerkki ohikulkijoita palvelevaksi nähtävyydeksi – opetus- ja seikkailukohteeksi.  
Ryjävaha tuo paikoin mieleen Turun tunnetun Pirunpesän.
Porin suunnasta tultaessa, noin 4 kilometriä ennen Mynämäen keskustaa, on valtatien 8 varrella levähdysalue. Ryjävaha sijaitsee pellonreunassa olevan ladon takana, noin 400 m päässä parkkipaikasta Mynämäen suuntaan. Turun suunnasta tultaessa ei levähdysalueelle saa kääntyä, vaan U-käännös on tehtävä jossain kauempana. Katso kartta täältä: Ryjävaha kartalla     
Lisätietoa Suomen luolista: SUOMEN LUOLAT
 
.
 


torstai 23. huhtikuuta 2015

Mynämäen Pitkäsmäeltä löytyi uusi luola

 
Pitkäsmäen luolat, Mynämäki

Helvetillinen tuuli hallitsi torstaista inventointimatkaa Mynämäelle. Matkan pääkohde oli Pitkäsmäen suurin tunnettu luola. (Katso juttu täältä.) Itse pääluola on 18 pitkä melkoisen suora rakoluola, paikoin luolassa mahtuu kävelemään selkäsuorana välillä joutuu hieman ryömimään. Käytävän leveys vaihtelee 0,5 metristä 1,5 metriin. Korkeutta en ole aikaisemmin mitannutkaan, nyt sekin mitattiin ja tulos olikin huima - luolan korkein kohta on 7 metriä. Noin puolesta välistä pitkää käytävää erkaantuu yli 6 metriä pitkä mutta ahdas sivukäytävä, sen kautta mahtuu ulos vain lapsi.

Luolan lattia on täynnä pyöristyneitä kivi ja seinämissä on selvästi veden pyöristämiä muotoja, joka puhuu sen puolesta, että luola on ollut olemassa jos jääkauden loppuvaiheilla ja rakoluolan läpi on virrannut melkoiset määrä sulamisvesiä. Vetoisan tunnelin eliömaailma on aika hillittyä, sieltä löytyi vain tuttuja luolasuosijoita: liuskayökkösiä, kiiltomittareita sekä muutamia yleisimpiä luolahämähäkkilajeja.

Pitkäsmäen uusimmalla luolalöydöllä on pituutta lähes 7 metriä. Oikein hieno luola.

Pääluolan vieressä on hauska pikkuluola ja jyrkänteessä, luolan takana muutamia melko vaatimattomia lohkareluolia. 100 metrin päässä luolista on todella erikoinen ja kaunis hiidenkirnualue, jossa koko kallio on kulunut täyteen erikokoisia kirnuja, kirnun alkuja ja rännimäisiä muotoja. Myös muutama maanpeittämä jättikirnu kalliolta löytyy.

Tästä sisään ja 7 metriään päästä, kallion toiselta puolelta, ulos. Tunneli kulkee kallion läpi.

Tämän päiväsen reissun uusi, entuudestaan tuntematon luolakohde löytyi pääluolasta noin 300 metriä tielle päin. Pienen, murtuneen ja rakoilleen kalliotöyrään alle ja väleihin on muodostunut 6,9 metriä pitkä, 0,5 - 2 metriä leveä ja 0,5 - 1,2 metriä korkea läpikuljettava onkalo. Paikoin luola on hyvin pimeä. Luolaan hivuttaudutaan laskeutumalla pienestä suuaukosta alas ja nousemalla siitä ylös johtavaa, louhikkoista tunnelia ylös. Luolassa pääsee etenemään vain ryömimällä. Ahtaimman kohdan jälkeen luola muuttuu valoisammaksi ja tilavammaksi. Kaikkineen hieno ja mielenkiintoinen löytö. Viereisen, matalaan vaakarakoon syntyneen luolan perällä on mäyränpesä. (Suuntaa antava kartta uudelle luolalle: KARTTA)     

Jos näet valoa tunnelin päässä, kuljet väärään suuntaan.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Suomen luolat -teos ilmestyy viikolla 18

SUURTEOS SUOMEN LUOLAT ILMESTYY ENSIVIIKOLLA.
Teos on ennakkotilattavissa kustantajan nettikaupassa - Salakirjat
 
Suomen luolat on raamattu kaikille luolaharrastajille, luolista ja luonnosta kiinnostuneille henkilöille, retkeilijöille, geokätköilijöille, geologeille, biologeille eli Kaikille. 432 sivua ja runsas värikuvitus.  
 
Yli 1000 suomalaista luolaa esittelevä suurteos

SUOMEN LUOLAT on kattava tietokirja kotimaamme luolamuodostumista. Teos esittelee tarkat tiedot Suomen luolien luokittelusta, syntytavoista, esiintymisestä ja koosta. Tärkeässä osassa, geologian lisäksi, ovat luolien eliöstö, historia ja kansantarinat. Teos pohjautuu Helsingin yliopiston geologian ja paleontologian professori Veli-Pekka Salosen sekä geologien Aimo Kejosen, Sakari Kieloston ja FT Seppo I. Lahden vuonna 1982 aloittaman, edelleen jatkuvan luolaprojektin tallentamiin aineistoihin. Teos sisältää tiedot yli 1000 kotimaisesta luolasta. Tietoja voidaan hyödyntää esimerkiksi matkailun kehittämisessä, luonnonsuojeluinventoinneissa, lepakkotutkimuksissa ja useissa muissa tarkoituksissa.

Suomen luolilla on värikäs historia. Ensimmäiset luolia käyttäneet Suomen asukkaat olivat neandertalin ihmisiä, jotka asuivat 100 000 vuotta sitten Kristiinankaupungin Susiluolassa. Jääkauden jälkeen luolia ovat käyttäneet ihmiset läpi koko historian kivikauden asukkaista alkaen. Luolat ovat olleet pirujen asuntoja ja tietäjien kirkkoja, sotapakolaisten turvapaikkoja sekä metsästäjien ja kalastajien leiripaikkoja. Rosvot, erakot ja munkit pitivät luolia asuntoinaan. Luolissa on harjoitettu monenlaista ammattitoimintaa. Niissä on ollut pajoja, räätälinverstas, olutpanimo, pontikkatehtaita, kalakellareita ja savustamo. Luolista 165 suurinta, geologisesti erikoisinta, historialtaan kiehtovinta ja matkailullisesti merkittävintä esitellään kuvin, kartoin ja ajo-ohjein.

Suomen luolat
SUOMEN LUOLAT - Sisällysluettelo

Alkusanat
Tekijät
Suomen luolatutkimuksen historiasta
Suomalainen luola kansainvälisiin
luoliin verrattuna
Luolien klimatologiasta ja hydrologiasta
Luolakerrostumat Suomessa ja muualla maailmassa
Speleoteeminen saostumismorfologia
Eroosio- ja liukenemismuodot
Luolien ikä ja ajoitusmahdollisuudet
Luolien kuolema
Luolien eläin- ja kasvimaailma
Suomen luola-arkeologiasta ja kulttuurihistoriasta
Luolien nimistö ja tarinaperinne
Luolien yliluonnolliset asukkaat
Luolatutkimuksessa tarpeelliset varusteet

Kohteet 1-37

1. Backelugnen, Jomala
2. Trollkyrkan, Jomala
3. Jättehandtaget, Saltvik
4. Trollskärsugnen, Vårdö
5. Löfvingsgrottan, Geta
6. Brunnskoppankittel, Vårdö
7. Jeremianluolat, Kustavi
8. Pärkänvuoren luolat, Taivassalo
9. Käärmeluola, Velkua
10. Klockarbergetin luola, Nauvo
11. Metsäsianlinna, Rymättylä
12. Kööpelinvuoren luolat, Rymättylä
13. Pirunkallion luola, Parainen
14. Ryövärinluola, Kaarina
15. Vepsän Pirtubaari, Turku
16. Luolavuoren luola, Turku
17. A Kulkurinluola, Turku
17. B Pirunpesä, Turku
18. Luolakallion kellari, Lieto
19. Pirunluola, Raisio
20. A Pakattulan luolat, Masku
20. B Valkamäen aarreluola, Masku
21. Mätikän luola, Masku
22. Susiluola, Nousiainen
23. Korsvuoren luola, Nousiainen
24. Sika-Kyöstin luola, Nousiainen
25. Pitkäsmäen luolat, Mynämäki
26. Ryjävaha, Mynämäki
27. Hautvuori, Laitila
28. Pahojärven Piilokirkko, Laitila
29. Konatun kellari, Punkalaidun
30. Mäyrämäen luola, Säkylä
31. Luolakallion luola, Yläne
32. Lotikonkellari, Marttila
33. Traphaan lippaluola, Sauvo
34. Ulkoluodon luolat, Särkisalo
35. Pirttimäen Hiidenkirkko, Perniö
36. Rosvoluola, Salo
37. Ilmusmäen luolat, Salo

Kohteet 38-58

38. Viialan Pirunkellari, Akaa
39. Huovinsaaren luola, Lammi
40. Kassoskivien luola, Riihimäki
41. Usminkallion luola, Hyvinkää
42. Rokokallio, Vihti
43. Torholan luola, Lohja
44. Högbergetin luola, Kirkkonummi
45. Vähä-Hauklammen luola, Vihti
46. Hiidenpesä, Espoo
47. Lyftenskyrkan, Sipoo
48. Korsvikkyrkan, Pernaja
49. Kanttarellikivi, Loviisa
50. Bombergsgrottan, Loviisa
51. Mäyräkallion luolasto, Lapinjärvi
52. Mäyrämäen kellari, Orimattila
53. Verlan hiidenkirnu, Kouvola
54. Olhavanlammen luolat, Valkeala
55. Moronreikä, Pyhtää
56. Siltakiven luola, Virolahti
57. Himankirkko, Virolahti
58. Pirunpesä, Ylämaa

Kohteet 59-104

59. Lassilan linnavuoren luolat, Ruokolahti
60. Haisevanlammen luola, Ruokolahti
61. Äijönvuoren luola, Parikkala
62. Torsansalon Pirunkirkko, Rautjärvi
63. Sarajärven Linnavuoren luola, Ruokolahti
64. Vuorilammen luola, Puumala
65. Kummakivi, Ruokolahti
66. Tupavuoren luola, Puumala
67. Tollovuoren luola, Puumala
68. Rakokivet, Puumala
69. Kaarnavuoren luolat, Mikkeli
70. Astuvansalmen lippaluola, Ristiina
71. Rakokallio, Mikkeli
72. Kotilahden lohkareluolat, Ristiina
73. Enkelinpesä, Juva
74. Pirunkirkko, Juva
75. Riuttojen luolat, Mikkeli
76. Kommelinluolat, Mikkeli
77. Otavan Kirkkokivet, Mikkeli
78. Haukkavuoren Lippaluola, Mäntyharju
79. Kynsikaivonniemen luolat, hirvensalmi
80. Maljakivet, Joutsa
81. Kelperin luolat, Hartola
82. Karhulahden Kirkkokallion lippaluola, Hirvensalmi
83. Rapalan luolat, Kangasniemi
84. Ahvionvuoren Pirunkirkko, Savonlinna
85. Pihtisaaren Pirunkirkko, Savonlinna
86. Kätkytkiven luolat, Savonlinna
87. Harvan Kalakammari, Punkaharju
88. Eevansaaren Pirunkirkko, Kerimäki
89. Jääkellarilouhen luola, Kitee
90. Läpisyöstävän Paholaiskivet, Savonranta
91. Kurtinniemen luola, Enonkoski
92. Ukonniemen lippaluola, Enonkoski
93. Ryöskän tupa, Heinävesi
94. Porosalmen luolat, Rantasalmi
94. A Pirunkirkkovuoren Pirunkirkko, Rantasalmi
94. B Sikovuoren luola, Rantasalmi
94. C Kuvaanniemen luola, Rantasalmi
95. Putelon Pirunportti, Rantasalmi
96. Leväniemen luola, Jäppilä
97. Tynnörikallion luola, Kangaslampi
98. Karhuniemen luola, Pieksämäki
99. Kirkkovuoren luolat, Suonenjoki
100. Karhukiven luola, Suonenjoki
101. Kurikanjärvien erämaan Pakoluolat, Suonenjoki
102. Luolavuoren Tonttuluola, Jyväskylä
103. Iso Kuhajärven luola, Laukaa
104. Hitonpesä, Laukaa

Kohteet 105-119

105. Susiluola, Kristiinankaupunki
106. Pirunpesä, Pori
107. Kanninkiven luolasto, Kokemäki
108. Jussinkiven onkalo, Kokemäki
109. Äijänkivi, Sastamala
110. Pirunluola, Sastamala
111. Pirunpesäkivi, Nokia
112. Hirvi-Simunan luola, Lempäälä
113. Pirunkallion luola, Kangasala
114. Lempokiven luola, Kangasala
115. Törmälän lohkareen tafoni, Hämeenkyrö
116. Hirvivuoren lippaluola, Juupajoki
117. Matkusvuoren lippaluola, Juupajoki
118. Herrainkamari, Virrat
119. Kukelinkyökki, Multia

Kohteet 120-131

120. Kattokiven luola, Karstula
121. Hinkalon luola, Karstula
122. Salinkiven onkalo, Viitasaari
123. Rakastavaistenkivien onkalo, Reisjärvi
124. Uusivuoren luola, Vimpeli
125. Pyhävuoren luolat, Alajärvi
126. Sepänkiven luolat, Isokyrö
127. Biskopsholmenin Gobbis hålsri, Vaasa
128. Trollbergetin luola, Vöyri
129. Kirkkopakka, Kauhava
130. Ilveskivi, Pietarsaari
131. Huhta-Ottos grottan, Kruunupyy

Kohteet 132-146

132. Paljakanmäen luolat, Pielavesi
133. Tuovilanlahden Pirunpesä, Maaninka
134. Savon metsärosvojen luolat, Siilinjärvi
135. Kangasmäen Pirunpesä, Kuopio
136. Pirunkellari, Nilsiä
137. Kehnonluola, Kiihtelysvaara
138. Pirunliuku, Kontiolahti
139. Sarvingin lippaluola, Joensuu
140. Mari- eli Marankiven onkalot, Ilomantsi
141.A Kolin Pirunkirkko, Lieksa
141.B Repouuron luola, Koli Lieksa
142. Ukko-Kolin luola, Lieksa
143. Purnunlouhi, Nurmes
144. Pehmytkallion Osmon pesä, Valtimo
145. Ryynäsvaaran luolat, Nurmes
146. Akkovaaran Pirunpesä, Kajaani

Kohteet 147-157

147. Julma-Ölkyn Pirunkirkko, Kuusamo
148. Rukan Pirunkirkko, Kuusamo
149. Halosen Uuni, Kuusamo
150. Pitkäluola, Kuusamo
151. Korouoman Karhunpesä, Posio
152. Otsavaaran luola, Kemijärvi
153. Everstinpiilo, Pello
154. Kivipirtti, Pello
155. Kuorinkikurun Karhunpesä, Pelkosenniemi
156. Kullaojanluolat, Salla
157. Angelvaaran Karhunpesä, Savukoski

Kohteet 158-165

158. Ruijankurun luola, Inari
159. Ukonsaaren lohkareluola, Inari
160. Korkia-Mauran jääluola, Inari
161. Ukonkiven luolat, Inari
162. Karhunpesäkivi, Inari
163. Sähkölinjan luolat, Inari
164. Kitsiputouksen lippaluola, Enontekiö
165. Toskalkarsti, Enontekiö

Luettelo Suomen luolista (yli 1000 tarkastettua luolaa nimineen, sijaintitietoineen, geologisine faktoineen, tarinoineen ja käyttöhistorioineen.)



Suomen luolat kutsuvat seikkailuun

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Pallivaha ja sen onkalo Turussa

Kävin Pallivahalla viimeksi kun Putouksen ensimmäinen tuotantokausi pyöri telkkarissa ja Aku Hirviniemen esittämä Marja Tyrni maalasi Pallivahaa maailman- tai ainakin Suomen kartalle. En tiedä onko näyttelijä itse koskaan lohkareella käynyt tai edes siellä päin ja väliäkö hällä - käy missä käy.

Itse kävin silloin, se oli nuhruinen päivä ja muistikuvat lohkareesta jäivät hatariksi. Sitä aikaisemmastakin visiitistä oli vierähtänyt jo vuosia. Muistelin, että kiven alla olisi jotain koloja. Turkulaisen luontoretkeilijä Harri Leinon Retkipaikka-blogiin kirjoittama juttu herätti mielenkiinnon näitä onkaloita kohtaan ja yllätys paikalla olisikin oikein positiivinen.

Pallivahan toinen reuna on negatiivinen lippa, vastapuoli on louhikkoinen. Louhikossa on pieniä luolia ja lohkareita pitkin pääsee melko helposti kiipeämään jättijärkäleen päälle. Korkeutta kivellä on n. 10 metriä.
 
Siistimpi puoli...

...ja se louhikkoisempi. Louhikolla on pituutta n. 20 metriä ja leveyttäkin äkkiseltään saman verran.
 
Kiven kylkeen muodotuu melko suuri lippaluola. Sillä on leveyttä noin 10 metriä, korkeutta parhaimmillaan yli 5 metriä ja syvyyttäkin 2 -3 metriä. Lipan reunasta johtaa lohkareiden muodostama, parin metrin mittainen tunneli louhikon päälle.

   Pallivahan luola vai onko se vain onkalo...

Pallien alta löytyi tummanpuhuva aukko. Suomalaiseen luolaan pitää mahtua oleilemaan 3 aikuista, joten kyllä Pallivahan onkalo on reilusti luolalle asetetut kriteerit täyttävä lohkareluola.

Onkalon tarjoamaa suojaa ovat aikain saatossa hyödyntäneet rosvot ja muut laitapuolen kulkijat. Melko vaatimatonhan se luolaksi on mutta luola kuitenkin - haalarit ja otsalamput kannattaa kuitenkin  jättää kotiin pettymysten välttämiseksi!! 

Pallivaha on suuri - ei se Suomen lohkareiden kärkisijoista kamppaille vaikka aika jätti onkin. Ennen kaikkea sinne sitä on hemppo mennä ihmettelemään. Ja sehän löytyy täältä: KARTTA

.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Uudenmaan luolien salaisuudet paljastuvat

Suomen luolat

Lohjan Torholan luola on Suomen luolien kuningas.

Suomen luolat
Luola. Mikä voima tuossa sanassa onkaan? Ihmisen ryömiessä sisään suojaisaan onkaloon, liikahtaa sisällä jotain primitiivistä ja ikiaikaista; esi-isiltä perittyä kunnioitusta. Luolat ovat, läpi vuosituhansien, tarjonneet suojaa ja kodin tai väliaikaisemman piilon ja varjoisan hengähdyspaikan. Kylmyyttä hohkaavat kivinen kammio kellarimaisen viilennyksen elintärkeälle ravinnolle.

Luolan minimikoon mukaan onkaloon pitää mahtua kolme aikuista. Suomen suurimpiin luoliin mahtuu useita kymmeniä henkilöitä samaan aikaan - jopa satoja. Mäyräkallion luolasto, Lapinjärvi.

Esi-isillemme kävi kaikki suojan tarjoava. Mikä sitten modernin mittapuun mukaan on luola?  Geologian tutkimuskeskuksen luolatutkimustyöryhmä määritteli, aloittaessaan uraauurtavan työn 1980-luvulla, suomalaisen luolan seuraavasti: Luola on kalliossa tai maaperässä oleva luonnon muovaama onkalo tai tila, jossa vähintään 3 aikuista voi helposti oleskella. Avoluolaksi taas lasketaan kalliolippa, joka on niin suuri, että 10 aikuista voi leiriytyä sen alla.    

Julkaisin keväällä 2011 teokseni Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin. Opas oli ensimmäinen Suomen luolista kirjoitettu kirja. Luola kipinä raapaistiin tuolloin, kipinä sytytti liekin ja liekki on kasvanut tähän päivään asti. Toukokuussa julkaistava Suomen luolat teos on merkittävin tapahtuma mitä kotimaisen luolatutkimuksen saralla on koskaan tapahtunut. Suomen yli 1000 luolaa tarjoavat seikkailuja, kokemuksia, elämyksiä ja eläinharvinaisuuksia sekä tietenkin tuhansia tarinoita.

Uudeltamaalta löytyy Suomen näyttävimmät luolat. Bombergsgrottan, Loviisa.


Uudenmaan luolat
Uusimaa on suomalaisen luolatutkimuksen keskus, siitä pitää huolen kotimaisten luolien kuningas, ainutlaatuinen ja suuri, luolista kaikin puolin parhaiten tutkittu – Lohjan Torholan luola. Lohjan kalkkikivi alueet ovat tarjonneet ainutlaatuisen ympäristön ja olosuhteet Suomessa muuten hyvin harvinaisen luolatyypin muodostumiselle – virtaavan veden kalkkikiveen syövyttämiä luolastoja löytyy alueelta useampiakin. Lisäksi olen omin silmin nähnyt kalkkikaivoksen käytävän puhkaiseman luolan suuaukon yli 200 metrin syvyydessä maan alla.

Torholan luolassa riittää pituutta ja korkeutta.

Torholan luola on Suomen luolien ehdoton ykkönen, mutta vähäisiksi eivät jää maakunnan muutkaan luolat. Kaiken kaikkiaan Uudenmaan alueella on vähintään 80 luolaa tai luola-aluetta, lisää löydetään jatkuvasti. Lohjan kalkkikiviluolien lisäksi erityisen suuria luolastoja esiintyy itäisen uudenmaan rapakivialueella.  Mistä luolista kiinnostunut matkailija tai koti-seudun retkikohteista kiinnostunut kulkija sitten saa tiedon näistä upeista luontokohteista?

Toukokuussa 2015 ilmestyvä Suomen luolat -kirja sisältää tiedot yli 1000 kotimaisesta luolasta.

Ei mistään - vielä. Tähän kysyntään vastaa toukokuussa ilmestyvä suurteos SUOMEN LUOLAT. Matkailijaa palvelemaan kirjaan tulee elävät ja mielikuvitusta ruokkivat kuvaukset luola-alueiden luonnosta, eliöstöstä sekä ympäristöstä. Kirjassa esittelen kaikki alueen mahdolliset retkeilyreitistöt sekä muut rakennetut matkailun palvelut ja retkeilyrakenteet. Kirjassa annetaan myös tarkat maastokoordinaatit sekä selkeät ajo-ohjeet 165 laajemmin esitellylle kohteelle, lisäksi jokaisen esiteltävän kohteen yhteyteen tulee maanmittauslaitoksen virallinen maastokartta, johon luolan sijainti on merkattu. Luolille löytäminen sekä niiden tutkiminen tehdään mahdollisimman helpoksi.

Teoksesta tulee kulttuuriaarteen lisäksi myös hyvin laaja ja kattava geologinen tietokirja, jolla on merkittävä kansaa sivistävä vaikutus. Kirjan kanssa luonnossa liikkuva retkeilijä oppii tunnistamaan luolien erityispiirteitä sekä sen mitkä voimat ovat vaikuttaneet alueen maastonmuotoihin. Onko retkikohteena oleva onkalo lohkareluola, rakoluola vai harvinaisempi kideonkalo tai rapautumaluola?  Mitkä luonnonvoimat ovat louhineet jyrkänteestä autotallin kokoisia kivenjärkäleitä? Tai miksei maassamme ole Lohjan Torholan luolan lisäksi juurikaan kalkkikiveen syöpyneitä kalkkikiviluolia? 

Lyftenskyrkan, Sipoo. Luolassa piileskeli 1990-luvulla äitinsä tappanut jalkajousimurhaaja.


Folkloristiikka
Luolien mystinen ilmapiiri on ollut otollinen erittäin laajan taruston syntyyn. Tästä kertovat jo useiden luolien nimet: Pirunpesä, Hiidenkirkko, Viinaluola, Tonttukirkko tai Ryövärin luola. Tietäjät ja noidat ovat käyttäneet jylhiä luolia kirkkoinaan. Kuuluisat tietomiehet ovat hakeneet luolien hengiltä mahtia ja voimaa. Luolien hämyssä on parannettu sairaita ja pidetty salattuja seremonioita. Tällaisena voimapaikka mainittakoon Kaksisten Pirunkirkko Nummi-Pusulassa.

Muinaisista menoista on jäänyt todisteiksi taioissa käytettyjä noitapusseja ja myyttisiä legendoja. Historiallisena aikana luola ovat hyödyntäneet mm. Isovihan pakolaiset sekä rosvot ja ryövärit. Useiden kirkko nimisten luolien suojissa on pidetty vainoaikojen Jumalanpalveluksia ja hartauksia – luolien suojissa on myös piiloteltu kirkon hopea aarteita.

Hiidenpesä, Nuuksio
Nuuksion alueella on useita suosittuja turistiluolia, esimerkiksi Nuuksion Hiidenpesä mainitaan hiiden asuinpaikkana, lisäksi luolassa on piiloteltu arvoesineitä Isovihan aikana 1700-luvulla. Nurmijärven Ronkokallion Pirunpesän pirulta varastettu hopeapikari on tänä päivänä Nurmijärven kirkon ehtoolliskalkkina.  Helsingin edustalla, Isosaaren Ryövärin luolassa ovat piileskelleet Suomenlahtea kauhunvallassa pitäneet merirosvot, myöhemmin luola palveli Venäjän keisarillisen sotaväen suojapaikkana.   

Kirkkonummen Kasabergetin luolaa asutti aikanaan erään uskonlahkon oppeihin hurahtanut erakko. Myrskylän Tonttukirkon isäntänä taas toimii metsätonttu. Luolien suuaukkoja on myös aikanaan tukittu ja muutamia luolia on yritetty tuhota polttamalla, luolissa asuvien pahojenhenkien vuoksi.

Syntytavaltaan Kirkkonummen Högbergetin luola on hyvin harvinainen. Kaunis onkalo on ainutlaatuinen koko valtakunnassa.
Geologisesti yksi merkittävimpiä luolia Uudellamaalla on Kirkkonummen Högbergetin luola joka on ainutlaatuinen koko maassa. Arkeologisesti maakunnan merkittävin kohde on Hyvinkään Pahnakallion luola, jonka suuaukon edustalta on löytynyt kivikautinen nuolenkärki ja varhaiskeskiajalle ajoitettua keramiikkaa.  

Kirkkonummen Korkbergetin luolasto on Uudenmaan pisimpiä. Pituutta on yli 30 metriä.

Pituudeltaan Uudenmaan suuret lohkareluolastot kuten Kirkkonummen Korkbergetin luolasto, Vihdin Rokokallion luolasto ja Lapinjärven Mäyräkallion luolasto kuuluvat pituudeltaan koko valtakunnan pisimpien joukkoon.

KATSO MYÖS:
Vilkaisu muutamiin Uudenmaan luoliin
Korkberget – pitkiä luolia ja palanen erämaata Kirkkonummella
Nuuksion kansallispuiston salaisuudet
Luolaseikkailun mystinen hohde
Suomen luolat

.

Korkberget – pitkiä luolia ja palanen erämaata Kirkkonummella

Naks! … Naks! Pian metsään jalkautumisen jälkeen kantautuu metsän siimeksestä tuttuja naksahduksia. Metsot ne siellä soitimella naksuttavat ja hiovat. Näkökontaktia en ikävä kyllä saa, joten jatkan hieman pettyneenä matkaa. Polku laskeutuu Humaljärven rantaan. Lehdettömien puiden takana siintää Korbergetin tunnetuin elementti – valtavista kivenjärkäleistä koostuva, järveen syöksyvä lohkareikko.

Tällainen lohkareikko lupaa aina luolia - mitäköhän täältä löytyy?
Korkbergetin jyrkänne putoaa pystysuorana, 20 – 30 metriä korkeana seinänä vaikeakulkuiseen louhikkoon. Jo louhikon ulkomuodon perusteella tietää, siellä on pakko olla luolia - etukäteen tiedänkin, että siellä on. Geologit ovat alueen pikkuluolia dokumentoineet jo 1980 -90 luvulla. Geokätkökin alueen luolissa on ollut jo useamman vuoden. Viime vuonna Suomen luolaseura järjesti tutkimusmatkan luolille. Selvisi että lohkareluolasto olisi jo harvinaisen mittava. 
Korkbergetiä ympäröivä maasto on todella kaunista, jopa erämaista.  
Järven rannasta on lyhyt matka louhikon alkuun. Maastoon on painautunut selkeä polku. Täällä on käytä paljon. Louhikko jylhenee. Luolan suuaukko on aivan rantaviivalla. Hypin ja kiipeilen valtavien lohkareiden yli, lähes joka kiven alla on onkalo. 
Louhikko on kallioimarteen valtakuntaa.
Lokit huutavat läheiseltä luodolta. Olenko liian lähellä reviiriä? Viimein rantaviivan yli työntyvän jättilohkareen alla näkyy lupaavan näköinen aukko. Hivuttaudun sisään. Järvivesi täyttää luolan eteisen. 
Osa luolista on veden alla.
Vesipohjainen onkalo täyttää jo helposti Suomen luolan minimimitat. Kiipeän lohkareen yli ja edessä aukeaa Korkbergetin pääluola. Puolivaloisa ja tilava kammio. Olen kuullut mitoista vain arvioita, joten kaivan repustani mittanauhan ja tarkista pääluolan koon. Pääluolaan johtaa kolme suuaukkoa. Pituutta suuaukolta suuaukolle tulee 18 metriä. Korkeutta on paikoin yli 3 metriä ja leveys on 7 metriä. 
Mittanauha on tärkeä työkalu. Silmämääräinen arvioiminen johtaa välillä suuriinkin ylilyönteihin.   
 
Pääkammiosta lähtee useampiakin sivuhaaroja, joista pisimmät ovat yli 10 metriä pitkiä.  
Tällaisen lohkareluolan mittaaminen on lähes mahdotonta. Jokaisen murikan alta alkaa uusi käytävä tai umpiperäinen onkalo. Tulen siihen tulokseen, että kirjaan luolan pituudeksi 30 metriä, leveydeksi 7 metriä ja korkeudeksi 0,5 m - 3,5 metriä. Kaikkien sivuhaarojen ja hyvin ahtaiden ryömintätunneleiden mukaan ottaminen lisäisi pituutta vielä ainakin 10 metrillä. Luolasto on Suomen mittapuulla pitkä, yksi Uudenmaan pisimmistä luolastoista mutta muuten hyvin tyypillinen lohkareluolasto. 
Korkbergetin luolastossa mahtuu välillä kävelemään selkäsuorana, välillä joutuu ryömimään selkä kalliota hiertäen.
     
Osa luolasta on veden vallassa. Sokkeloisen lohkareluolaston mittaaminen on äärimmäisen haastavaa.
  
   
Korkbergetin luolaston pääkammio
Mikään mukava koko perheen retkikohde luolasto ei ole. Se sopii seikkailunhaluisille retkeilijöille ja luolaharrastajille. Täällä pitää olla valmis kolhimaan päätään, polviaan ja kyynärpäitään. Vaatteet kurastuvat varmasti, teräväsärmäiset kivet voivat helposti repiä takkiin tai housuihin reiän. Seikkailulle kannattaa siis varustautua oikein.  

Eräästä luolasta löytyi jälkiä jonkin suuremman linnan oleskelusta. Kiven päällä oli kasa ulostetta ja ruokailun jäänteitä.
Järveltä puhaltava tuuli raikastaa mukavasti parin tunnin luolassa könyämisen jälkeen. Nousen vielä katsomaan louhikkoa jyrkänteen päältä. Korpit kurnuttavat kuusivanhusten latvoissa. Maisevat mykistävät kauneudellaan ja massiivisuudellaan. Korkberget on upea kokonaisuus maisemineen, jyrkänteineen, luonnoltaan ja luolistaan.

KARTTA KORKBERGETILLE

Kukkulan kuningas


.
 

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Pirunkirkko – Matti ”Pohu-Matti” Hinkkaisen kenttäsairaala


Torsansalon Pirunkirkko, Rautjärvi (kartta)

Geologi Aimo Kejonen Pirunkirkon suuaukolla. (kuva: Jari Väätäinen, Geologian tutkimuskeskus, 2002)

Torsansalon Pirunkirkko ja 1000 muuta kotimaista luolaa toukokuussa ilmestyvässä SUOMEN LUOLAT kirjassa!

Torsansalon Linnavuoressa oleva Pirunkirkko on yksi Suomen kauneimmista luolista. Kymmenkunta metriä syvän luolan katon muodostaa kalliossa oleva, holvimainen poimu, jonka sisäosa on kulunut pois. Poimurakenteen säätelemän rakoilun mukaisesti suonigneissikalliosta irronneet lohkareet ovat jättäneet jälkeensä kartio paraabelin muotoisen luolan. Lähialueilla on eräiden tietojen mukaan muutamia samantyyppisiä luolia, joita ei toistaiseksi ole tarkastettu.
Avaralla ja holvimaisella luolalla on pituutta 9 metriä, leveyttä 3 – 12 metriä ja korkeutta 1 – 3,3 metriä. Tilan louhikkoisen lattian väleissä on hiilen ja kariketurpeen sekaista maata. Pitkään tunnettu ja pitkän historian omaava luola on toiminut useiden sota- ja kriisiaikojen pako- ja varastopaikka, sinne kätkettiin omaisuutta ja siemenviljaa turvaan vainolaiselta.

Pirunkirkko on yksi Suomen kauneimpia luolia. (kuva: Jari Väätäinen, Geologian tutkimuskeskus, 2002)
Pirunkirkko on eräs paikoista, joita 1800-luvun tunnettu kansanparantaja, 1840-luvulla kuollut Matti Hinkkanen eli Pohu-Matti käytti parannustoimessaan. Luola on myös pirujen asuinpaikka. Nykyään se on turistikohde, jonne on opastus ohi kulkevan maantien varrelta. Luolan suuaukolla on sen historiasta kertova opastaulu.  
Lue lisää Pohu-Matista ja Pirunkirkon tapahtumista toukokuussa ilmestyvästä SUOMEN LUOLAT kirjasta.
SUOMEN LUOLAT
 
SUOMEN LUOLAT on kattava tietokirja kotimaamme luolamuodostumista. Teos esittelee tarkat tiedot Suomen luolien luokittelusta, syntytavoista, esiintymisestä ja koosta. Tärkeässä osassa, geologian lisäksi, ovat luolien eliöstö, historia ja kansantarinat. Teos pohjautuu Helsingin yliopiston geologian ja paleontologian professori Veli-Pekka Salosen, geologien Aimo KejosenSakari Kieloston ja FT Seppo I. Lahden vuonna 1982 aloittaman, edelleen jatkuvan, luolaprojektin tallentamiin aineistoihin. Teos sisältää tiedot yli 1000 kotimaisesta luolasta. Tietoja voidaan hyödyntää esimerkiksi matkailun kehittämisessä, luonnonsuojeluinventoinneissa, lepakkotutkimuksissa ja useissa muissa tarkoituksissa.  
Suomen luolilla on värikäs historia. Ensimmäiset luolia käyttäneet Suomen asukkaat olivat Neandertalin ihmisiä, jotka asuivat 100 000 vuotta sitten Kristiinankaupungin Susiluolassa. Jääkauden jälkeen luolia ovat käyttäneet ihmiset läpi koko historian kivikaudenasukkaista alkaen. Luolat ovat olleet pirujen asuntoja ja tietäjien kirkkoja, sotapakolaisten turvapaikkoja, metsästäjien ja kalastajien leiripaikkoja. Rosvot, erakot ja munkit pitivät luolia asuntoinaan. Luolissa on harjoitettu monenlaista ammattitoimintaa. Niissä on ollut pajoja, räätälinverstas, olutpanimo, pontikkatehtaita, kalakellareita ja savustamo. Luolista 165 suurinta, geologisesti erikoisinta, historialtaan kiehtovinta ja matkailullisesti merkittävintä esitellään kuvin, kartoin ja ajo-ohjein.   
 
Tuomo Kesäläinen - Suomen luolat

torstai 2. huhtikuuta 2015

Suomen luolat

Suomen luolat -suurteoksen julkaisu lähestyy. Kirja on loppusilausta vaille valmis, materiaali lähtee painoon tällä viikolla. Valmista kirjaa sopii odotella kuun vaihteessa! Pysy ajan tasalla seuraamalla kustantajan sivuja facebookissa: Salakirjat 

SUOMEN LUOLAT -kirja ilmestyy toukokuussa 2015
 
SUOMEN LUOLAT - lähes 500 sivuinen tietokirja Suomen luolista ilmestyy huhti-toukokuun vaihteessa!


SUOMEN LUOLAT –
A. Kejonen, T. Kesäläinen, S. Kielosto, S. I. Lahti, V-P. Salonen

SUOMEN LUOLAT on kattava tietokirja kotimaamme luolamuodostumista. Teos esittelee tarkat tiedot Suomen luolien luokittelusta, syntytavoista, esiintymisestä ja koosta. Tärkeässä osassa, geologian lisäksi, ovat luolien eliöstö, historia ja kansantarinat. Teos pohjautuu Helsingin yliopiston geologian ja paleontologian professori Veli-Pekka Salosen, geologien Aimo KejosenSakari Kieloston ja FT Seppo I. Lahden vuonna 1982 aloittaman, edelleen jatkuvan, luolaprojektin tallentamiin aineistoihin. Teos sisältää tiedot yli 1000 kotimaisesta luolasta. Tietoja voidaan hyödyntää esimerkiksi matkailun kehittämisessä, luonnonsuojeluinventoinneissa, lepakkotutkimuksissa ja useissa muissa tarkoituksissa.  

Suomen luolilla on värikäs historia. Ensimmäiset luolia käyttäneet Suomen asukkaat olivat Neandertalin ihmisiä, jotka asuivat 100 000 vuotta sitten Kristiinankaupungin Susiluolassa. Jääkauden jälkeen luolia ovat käyttäneet ihmiset läpi koko historian kivikaudenasukkaista alkaen. Luolat ovat olleet pirujen asuntoja ja tietäjien kirkkoja, sotapakolaisten turvapaikkoja, metsästäjien ja kalastajien leiripaikkoja. Rosvot, erakot ja munkit pitivät luolia asuntoinaan. Luolissa on harjoitettu monenlaista ammattitoimintaa. Niissä on ollut pajoja, räätälinverstas, olutpanimo, pontikkatehtaita, kalakellareita ja savustamo. Luolista 165 suurinta, geologisesti erikoisinta, historialtaan kiehtovinta ja matkailullisesti merkittävintä esitellään kuvin, kartoin ja ajo-ohjein.