Satakunnan luolat :

Kanninkiven luolat, Kokemäki

Kanninkivi on louhikoksi hajonnut suuri, osin porfyyrigraniittia ja osin suonigneissiä oleva siirtolohkare. Lohkareen rikkoutuessa osin maanjäristysten ja osin pakkasrapautumisen takia on siihen syntynyt kaksi melko isoa luolaa.

Niistä pidempi on osin kaksi kerroksinen ja käsittää muutamia huoneita ja käytäviä. Lattiat louhikkoa. Seinät ja katot ovat eri-ikäisiä rakopintoja.

Tarinoiden mukaan kivi joutui nykyiselle paikalleen, kun Kanni –niminen jättiläinen heitti sillä yli Sääksjärven Sääkskosken vesisahaa, jonka kolina häiritsi jättiläistä. Mainittu saha perustettiin 1700-luvulla. Myöhemmin kiveä pidettiin jonkinlaisena taikapaikkana.

Kartta kohteelle

Kanninkiven sijainti on kaunis, kivi lepää aivan Sääskjärven rannalla. Toisaalta maisema on kuitenkin suorastaan raiskatun näköinen, valtavat sähkölinjat kulkevat aivan kiven ohi. Valtavien metallitolppien alta puut ja kivet on revitty raa´asti irti. Kanninkivi on rauhoitettu, mutta muuten maisemaa ei selvästikkäänm ole, ja nyt se on myöhäsitä... 

Suurimpia tunnettuja luolia Satakunnassa:

1. Lyttylän Pirunpesä, Pori (77 metriä)

2. Kanninkiven luolat, Kokemäki (40 metriä)

3. Plootuluola, Pomarkku (25 metriä)

4. Kellarikivi, Lavia (20 m)

5. Sikarounikko, Merikarvia (20 m)

Tuomo Kesäläinen & Aimo Kejonen

Vihitynmaan rinki, Rihtniemi, Pyhäranta

Minuun otti yhteyttä himan närkästynyt henkilö Pyhärannan suunnalta ja pahoitteli sellaista ilmiötä että Vihitynmaan ringin ympäristössä on aiheutettu häiriötä, liikuttu häiritsevän lähellä mökkejä / asutusta, sytytelty laittomia nuotioita...jne. Joten mikäli tämän blogin kautta tiedon kohteesta saaneet ihmiset suuntaavat paikalle niin muistakaahan kunnioitta myös maan omistajia ja alueen asukkaita!

Nuotion tekeminen ilman maanomistajan lupaa on aina kiellettyä ja laitonta!  

 

Jokamiehenoikeudet lyhyesti

Saat:

• liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta;
• oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua - voit esimerkiksi telttailla suhteellisen vapaasti, kunhan pidät huolen riittävästä etäisyydestä asumuksiin;
• poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia;
• onkia ja pilkkiä sekä
• veneillä, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä

Et saa:

• aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille;
• häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia;
• häiritä poroja ja riistaeläimiä;
• kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tms. toisen maalta;
• tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta;
• häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla;
• roskata ympäristöä;
• ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa ja
• kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia.

Lyttylän Pirunpesä, Pori

Kuvat: Tuomo Kesäläinen
Teksti: Tuomo Kesäläinen & Aimo Kejonen

Keväällä 2012 tutkimme geologi Aimo Kejosen kanssa Porin Lyttylässä sijaitsevaa pirun pesää ja törmäsimme kirjaimellisesti suureen yllätykseen. Pirunpesällä tiedettiin olevan luola, vaan ei mitään näin merkittävää. Useiden suurten kammioiden läpikuljettua ja ahtaiden tunneleiden läpi pölyisenä ryömittyä oli selvä että Porin Lyttylän Pirunpesän luolat ovat virallisesti Suomen kolmanneksi suurin luolasto. Pituutta repaleiseen louhikkoon syntyneellä luolastolla on pitkälti yli 70 metriä.  

Yksi Pirunpesän monista tilavista kammioista

Suomen virallisesti pisin tunnettu luola on Toskaljärven luola Enontekiössä, sillä on pituutta yli 100 metriä. Toiseksi suurin luola, Repokallion luola Kolilla on myös pituudeltaan yli 100 metriä. Toskaljärven luolassa virtaa maanalainen joki joten sen tutkiminen ei ole mahdollista. Porin luolasto on siis Suomen 2. pisin luolasto johon on mahdollisuus tutustua.

Pirunpesän louhikkoa

Aimo Kejosen ylläpitämällä virallisella luolalistalla on pitkälti yli 1000 kohdetta ympäri Suomea. Mikään pikkujuttu ei siis ole päästä listan 2. paikalle. Luolatietoja on kerätty Suomessa talteen järjestelmällisesti useita vuosikymmeniä. Porin suuri luolasto on onnistunut siis piilottelemaan pitkään poissa luolatutkijoiden silmistä, ehkä juuri siksi myös useat kriisiaikojen pakolaiset ovat valinneet Pirunpesän luolat piilopaikakseen.

Pirunpesä on myös tilavuudeltaan suuri luola suurten kammioiden ansiosta.



Pirunpesä on useiden suurten siirtolohkareiden ja niiden keskellä olevan, runsaat 10 m korkean kalliotapin rikkoutuessa syntynyt louhikko. Sen ympärysmitta on noin 300 m. Louhikossa on useita rakojen auetessa ja lohkareiden siirtyillessä syntyneitä luolia ja kaksi porttimaista lohkaremuodostumaa. Pirunpesän nykyasussa on nähtävissä sekä mannerjäätikön, maanjäristysten että pakkasrapautumisen aiheuttamia piirteitä. Luolien lattiat ovat louhikkoa ja kalliota, joita paikoin peittää ohut kariketurve.

Pirunpesän Pirunportti, valtavaa porttia on aikanaan saatettu käyttää uskonnollisiin tarkoituksiin

Pirunpesä on Isovihan, Pikkuvihan, Suomen sodan 1808-1809 ja vuoden 1918 sotapakolaisten piilopaikka. Se oli myös lähikylien nuorison kokoontumis- ja tanssipaikka 1960-luvulle asti. Pirunpesä on erään pirun koti. Se saatiin selville, kun piru yritti saada myöhään kiirastorstai-iltana saunoneen tytön valtaansa. Tyttö onnistui viivyttää pirun aikeita, kunnes kukko lauloi, piru menetti voimansa ja joutui loukkaantuneena pakenemaan. Myöhemmin sen kuultiin kovaäänisesti valittelevan tapahtunutta louhikossa.

Kartta Pirunpesälle

http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194743070513/artikkeli/porin+pirunpesa+on+suomen+kolmanneksi+suurin+luola.html

Porin Pirunpesä on Suomen kolmanneksi suurin luola

Porin Pirunpesä on Suomen kolmanneksi suurin luola

Lue lisää keskiviikon 16.5.2012 Satakunnan kansasta

http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194743070513/artikkeli/porin+pirunpesa+on+suomen+kolmanneksi+suurin+luola.html

Geologi Aimo Kejonen yhdessä Pirunpesän luolaston kammioista

Hiidenportti, Eura

Euran Isonristinkallion pohjoisrinteen komeat jyrkänteet tunnetaan nimellä Hiidenportti. Alueen tietäjien muinainen taikomispaikka. Jyrkänteeseen on syntynyt komeita muodostelmia ja mielenkiintoisia lohkareita lojuu mäen rinteillä, nimen syntyyn viittaavaa varsinaista porttia en ainakaan itse alueelta löytänyt. Toki rinteillä oli muutamia läpikuljettavia, porttimaisia muodostelmia.

Yksi mahdollinen Hiideportti, lohkareiden väliin syntynyt låpikäytävä pieni ja ahdas tunneli.

Jyrkänteen kalliot ovat paikoitellen erittäin louhikkoisia.

yrkänteen reunasta löytyi myös pieni luola, vaatimaton mutta huomiota herättävä. Kalliota vasten nojaavan lohkareen alle on syntynyt muutaman metrin mittainen käytävä johon aikuinen mahtuu hyvin ryömimään. Lattiata peittää hiiltä sisältävä kariketurve. Erityiseksi luolan tekee myös suuaukon edessä ole pieni kivipöytä joka on mahdollisesti ihmisvoimin luolan eteen asetettu. Pöytäkivi ja luolassa oleva hiili sekä sijainti tietäjien käyttämän hiidenportin läheisyydessä puhuvat sen puolesta että luola olisi mahdollisesti ollut aikoinaan jonkinlaisessa kulttikäytössä.

HIITTENHEITTÄMÄKIVI

Hiekkatien varressa, hieman alle kilometrin päässä hiidenportista lepää komea siirtolohkare; Hiittenheittämäkivi. Kiven on tälle paikalle heittänyt Hiidenportilla asunut hiisi, mihin häiriötekijään Hiisi on kyllästynyt, sitä ei tarina kerro. Hiittenhaittämäkivi on myös matkaseita, kiveä on tervehdittävä, mahdollisesti myös lahjottava aina ohi kulkiessa. Mikäli kiveä ei tervehdi tuo se matkamiehelle huonoa onnea.

 

Hiidenportti kartalla

Hiittenheittääkivi kartalla

Kiitokset: Aimo Kejoselle





Suomen läntisin kalliomaalaus Maskussa, Mätikän luolamaalaus

Teksti ja kuvat 25.4.2012 Tuomo Kesäläinen

Retkeilijöiden, geokätköilijöiden ja kalliokiipeilijöidenkin suosima Maskun Mätinkänluola on yksi Varsinais-Suomen komeimpia ja viihtyisimpiä luolia, ehkä koko Suomen mittakaavassakin ihan luolien kärkipäässä. Ainakin minun luolakokemusteni perusteella. Olen useassa haastattelussakin maininnut Mätikänluolan omaksi suosikikseni! Miksi luola sitten on niin kiehtova ja komea?

Ensinnäkin se on suuri, tilavan, lippamaisen eteistilan alle mahtuu sateensuojiin jo kymmeniä ihmisiä, suuri osa Suomen luolista ei ole edes tämän eteiskammion kokoinen. Eteisen takaosasta jatkuu matala käytävä kallion sisään. Kallion poikki kulkevaan, seisoma korkuiseen käytävään paistaa kallioiden raoista hieman valoa. Tunnelma on kuitenkin luolaan sopivan hämyisä.

Luolan pimeydessä yöpyvä perhonen

Luola jatkuu seisoma korkuisena yli 10 metrin matkan. Luolan takaosassa paistaa päivä, luola on läpikuljettava vaikka toinen suuaukko on huomattavasti pääsisäänkäyntiä ahtaampi ja repaleisempi. Luolalla on myös kolmas sisään / uloskäynti. Melko tarkalleen puolesta välistä luolan käytävää lähtee 45 asteen kulmassa erittäin kiehtovan näköinen, veden pyöristämä, molemmista päistä avointa hiidenkirnua muistuttava ahdas tunneli kohti kallion lakea. Ahdas käytävä nousee luolan katolle. Edessä on aivan tasainen kalliolippa; luolan kattoterassi. Mätikänvuoren päältä on komeat maisemat ympäröiviin metsiin ja viljelysmaille. Komea paikka ja komea on historiakin.

Lähikylän asukkaiden kerrotaan piileskelleen vainoajia Mätikänluolan suojissa. Kerrotaan myös legendaarisen varkaan Sika-Kyöstin aikanaan piilotelleen virkavaltaa Mätikän pimeissä tunneleissa. Luolan tasaiseen kallioon on joku luolan käyttäjistä kaivertanut tekstin ”JUHO 1877”, kuka on tämä Juho? Sitä ei taida kukaan tietää.

Mutta taitaa paikalla olla vielä tätäkin värikkäämpi ja kiehtovampi historia. Olen itse käynyt Mätikänluolassa useita kertoja, varmasti yli 10. Monta kertaa olen pysähtynyt kaiverrusta vastapäätä olevan kallion kohdalla miettimään, mitä on tämä punainen, vanhaa kalliomaalausta muistuttava väri kalliossa. Kuvio on liian epäselvä tulkittavaksi mutta toisaalta liian selväpiirteinen luonnon tekeleeksi.

Viimetalvena ihmettelin jälleen maalausta ja päätin alkaa selvittää asiaa. Lähetin kuvia väriläiskästä useammallekin kalliomaalauksia tutkineelle Suomalaisarkeologille. Ihme kyllä, kukaan ei tyrmännyt ajatusta. Useat alan ammattilaiset olivat vakuuttuneita siitä että väriläiskä Mätikänluolassa tosiaan olisi jopa 5000 – 6000 vuotta vanha kalliomaalaus, kyllä, aito tuhansia vuosia vanha, esihistoriallinen luolamaalaus vain 2 kilometrin päässä Maskun keskustasta ja 8 tien ruuhkista.

Toivon mukaan arkeologit tutkivat kohteen vielä tänä kesänä ja asialle saataisiin vahvistus. Itse maallikkona voin vain välittää tiedon ammattilaisille ja heidän tehtäväkseen jää sitten todeta on maalaus aito ja esihistoriallinen. Maalauksen iän määrittäminen voi tietysti olla ylivoimaisen vaikea tehtävä jopa ammattilaisille, mutta aika näyttää mihin tuloksiin tämän kohteen kanssa tullaan.

Ihmettelen toisaalta ettei kuvaan ole kiinnitetty aikaisemmin huomiota, on se toki pimeässä luolassa, mutta toisaalta luolalla taitaa käydä retkeilijöitä useampana päivänä viikossa. Geokätkijöitä ja kiipeilijöitä kuhisee paikalla kuin muurahaisia. Voi olla että se ei vain kiinnitä huomiota, ihmiset usein jättävät havaitsematta asioita jos niistä ei ole etukäteen kerrottu. Jos siellä ei ole opas kylttiä, ei siellä ole luolamaalaustakaan, moni varmasti ajattelee, tai kuittaa värin teinien töhryinä.

Voin olla kuitenkin ylpeä löydöstä, olisi jopa häpeä jos en olisi sitä ensimmäisenä pannut merkille. Kun kerran kirjoitin Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen luolakirjankin. Olen tainnut kehunut lehdissäkin asti tuntevani Varsinais-suomen luolat kuin omat taskuni.

Maalaus on erikoinen, siitä ei oikein saa otetta. Siinä on kymmenkunta terävää piikkiä jotka lähtevät epämääräisestä väriläiskästä. Hyvällä mielikuvituksella siinä voi hahmottaa jonkinlaisia eläinhahmoja mutta tosiaan vain hyvällä mielikuvituksella. Sijainti on myös ajatuksia herättävä, luolan katossa olevasta kapeasta kallionraosta paistaa aurinko suoraan seinämään jossa piirros on, joten paikka ei todellakaan ole sattuman varaisesti valittu.
 

Luolan käytävällä makaa myös toinen erikoinen todiste Mätikänluolan suuruudesta. Keskellä käytävää, kattoterassille johtavan tunnelin tuntumassa on aivan pyöreä, halkaisijaltaan noin 50 cm leveä pallokivi. Kivi on varmasti tarkoituksella luolaan tuotu mutta mitä tarkoitusta varten? Kenties Mätikänmäki luolineen on ollut muinoin suuressakin arvossa pidetty palvospaikka.

Luolan ulkopuolella on myös merkkejä ihmisen töistä. Rinteellä on valtavia kivipöytiä ja niin kutsuttuja hautovia kiviä joita on pidetty megaliitti ajan rakennelmina. Leif Paulin on julkaissut aiheesta joitain ”tutkimuksiakin”. Aivan Mätikänluolan lähialueilta mm. Nousiaisista on löydetty useita kivipöytiä jotka on arkelogien toimesta käyty varmentamassakin. Hyvin todennäköisesti siis myös Mätikän rinteiden kivirakennelmat ovat ihmiskätten töitä.

Vesitornin puoleisella rinteellä, jossa peltojen tilalla joskus maalauksen teon aikaan on lainehtinut vesi, on jyrkänteen reunalla pitkä jono suuria kivenlohkareita. Ehkä vesi on yltänyt juuri tälle korkeudelle ja Mätikän palvospaikalle on päässyt suoraan vesiteitse.

Mielenkiintoinen paikka, kaiken kaikkiaan, minä olen tehnyt oman osani ja laittanut tiedon löydöistä eteenpäin. Omien alojensa ammattilaiset tutkivat paikan omien resurssiensa mukaan ja ehkä joskus saamme kuulla oliko Maskun Mätikänluolan maalaus todella aito ja näin ollen Suomen läntisin kalliomaalaus.

25.4.2012 Tuomo Kesäläinen

Luolaretkellä jokainen voi olla suuri seikkailija - Caravan-lehti 3/2012

Paratiisimäen luola, Sauvo (Tuomo Kesäläinen)

Mikäli Suomalaiset luolat kiinnostavat kannattaa kipaista lähimmältä lehtikioskilta uusin Caravan-lehti (3/2012) Lehdessä on Kaarina Silmusen 4 sivua pitkä, kiehtovasti kirjoitettu ja upeasti kuvitettu juttu Suomalaisesta luolaretkeilystä ja Suomen luolista.

http://www.caravan-lehti.fi/

Kirjavinkki - Jouni Laaksonen: Luontoelämysten Suomi – retkeilijän nähtävyydet

"Kirjan ideana on esitellä Suomen mielenkiintoisimmat retkeilijän nähtävyydet teemoittain. Kirjassa on kaksi päälukua, kulttuurihistorialliset sekä luonnonnähtävyydet. Teemoja ovat mm. esihistorialliset asuinpaikat ja pyyntikuopat, seidat, kalliomaalaukset, vanhat kulkukeinot, savotta- ja uittohistoria, kullankaivu; korkeimmat tunturit, suurimmat korkeuserot, kurut, supat, hiidenkirnut, vesiputoukset..."

Lisätietoja, kirjatilaukset sekä muut Jouni Laaksosen kirjat osoitteessa:

http://koti.kainuu.com/joula/at/kirjat.htm

Kirveskallion luola, Sauvo

Sauvon kaskustan tuntumassa kohoava Kirveskallion on maisemiltaan ja maastoltaa upea ja helposti saavutettava päiväretkikohde.


Kukkulan huippu on komeasti pyöristynyttä kalliota. Useita metrejä pitkät tasaiset silokalliot ovat täynnä uurteita ja karttajäkälää.


Kirveskallion luola on 7 metirä pitkä tunneli, jonka läpi aikuinen ihminen mahtuu vaivatta kulkemaan.


Kirveskallion huipusta irronneen valtavan kivenlohkareen alle on muodostunut luolamainen tunneli. Lohkareen koko 7 m x 3,5 m x 2,5 m


Tuli on muokannut Kirveskallion maisemaa. Kalliot ovat mustuneet, puut hiiltyneet ja maaperä elotonta. Mustina maassa makaavat, hiiltyneet puunrungot tekevät maiseman aavenmaiseksi. Pieni alue on kuin sotatanner.


Palon runtelemat, kuoleet ja kavittomat kalliot ovat kauniit. Kasvillisuuden puuttuminen paljastaa kalliosta ja ympäristöstä aivan uusia piirteitä.

Kirveskalliolle pääsee helposti Kirvekalliontien päässä sijaitsevan jalkapallokentän parkkipaikalta. Pallokentän huoltorakennuksen vierestä lähtee polku metsään, luola löytyy aivan huipun korkeiman kohdan vierestä! KARTTA

Suomen kaamein kämppä, Halikko

kuvat ja teksti: Tuomo Kesäläinen



Jos jossain rakennuksessa takuuvarmasti kummittelee, niin se on tämä; osapuilleen 100 vuotta vanha Portinvartijan tupa, Halikon Kokkilassa, Tammenpään kartanon kupeessa. Mikä rakennuksesta sitten tekee niin kaamean? Se on rakennus materiaali, pieni neliskulmainen tölli on rakennettu läheisellä kukkulalla sijainneiden muinaishautojen kivistä. Kyllä! Hautakivistä rakennettu talo, pystytkö keksimään törkeämpää tapaa rikkoa hautarauha? Jos tällä toiminnalla ei saa raivokasta poltergeistiä peräänsä niin ei millään. Ihmettelen jos Tammenpään kartanon uusi isäntä saa nukkua yönsä rauhassa.

Muutaman sadan metrin päässä portinvartijan tuvasta on kirottu silta, joka ei johda mihinkään, hautakivistä rakennettu sekin. Sillan takana kohoaa komea kukkula, jonka laella häpäistyt hautakummut on sijainnut. Tänä päivänä kalliolla on jäljellä yksi hiidenkiuas, sitä ja yhtä myllynkiveä lukuun ottamatta laki on aukio. Mikä sitten on näiden ilman tarkoitus jääneiden kammottavien rakennelmien tarkoitus ja kuka on työn takana?



Kallion laelle oli suunniteltu komea kivilinna. 1900-luvun alussa Tammenpään kartano oli valtion omistuksessa, vuokralaisena ja isäntänä hääräsi varatuomari Osvald Wasastjerna, aatelissuvunpoika, todellinen monitoimimies joka toimi mm. lukemattomien suuryritysten johtokunnissa ja RKP:n kansanedustajana. Wasastjerna eli avioliitossa toisen suuren aatelissuvun edustajan Olga Armfeltin kanssa.
Tämä porukka hääri vahvasti myös erilaisten salaseurojen ja kulttien parissa. Kahdella suuren suvun edustajalla on aivan varmasti ollut tietoa asioista, jotka eivät ole tarkoitettu tavallisen rahvaan korville. Onko rakentamisessa käytetty tarkoituksella juuri hiidenkiukaiden kiviä, rakennuskivestä kun ei Halikon suunnalla ole koskaan ollut pulaa. Mitä tarkoitusta varten itse kivilinna olisi rakennettu? Paikka ei varmastikaan ole sattumalta valittu, Tammenpään kartanon omistajat tunnetaan vuodesta 1540 alkaen, historia yltää vielä paljon kauemmas menneisyyden hämärään.

Tammenpään kartanon ja pyhänkukkulan välissä on pieni laakso, laakson läpi virtaa vuolas puro. Portinvartijan pihassa on suuri siirtolohkare, kenties vanha uhrikivi. Aluetta koristavat valtavat tammet. Paikka on ollut pyhä kulttipaikka jo tuhansia vuosia sitten, siitä kertovat tietysti myös hiidenkiukaat, joista rakennelmat on tehty.

Miksi Wasastjerna säilytti yhden hautakummun? Olisiko se käytetty linnan rakentamiseen vai oliko suunnitelmissa liittää kumpu linnan yhteydessä olevaan pyhättöön? Sota ja huono rahatilanne vesittivät projektin ja kivilinna jäi rakentamatta. Hautakivistä rakennettu portinvartijan talo ja kivisilta, joka ei johda mihinkään jäivät metsään syventämään mysteeriä.

Mitä kamalaa olisi kokenut tämä myyttinen portinvartija kaameassa mökissään. Aggressiivinen räyhähenki murskaisi jo ennestään lievistä henkisistä ongelmista kärsivän yksinäisen miehen mielenterveyden täysin. Illan pimetessä voi yhä kuvitella tärisevän, veren peittämän psykopaatin hiipivän pieneen tupaansa, hetken tyyntä, kunnes äänet aloittavat taas huutonsa ja saalistus alkaa alusta…

Portinvartijan talo löytyy täältä KARTTA

Talvikuvia Maskusta

Onhan se hieman kliseistä lisätä blogiin lumisia kuvia kauniin talvipäivän jälkeen. Varsinkin kun talvi ei todellakaan ole lempi vuodenaikojani. Mutta siitä huolimatta laitoin niitä, vaikka kaduttaa jo etukäteen. Siis talvisia kuvia Maskusta, ilman mitään hyvää syytä, pelkkää sivujen täytettä!


Keinotekoinen nuotio luolansuuaukolla, todellisuudessa siinä palaa ruokalusikallinen lamppuöljyä.


Mikä sua vaivaa jänönen kun talvisinkin hyppelet?


"Kaamos on päättynyt", ainiin eihän Varsiais-Suomen leveyasteilla edes ole kaamosta...


Mikähän siitäkin meni?


Lumi on tarttunut vain oksan yläpuolelle, jippiiii!

Vanhan kansan kivikulttuuriperinne Suomessa

Vuosikymmeniä Suomen metsiä kiertänyt ja teräviä havaintoja tehnyt Leif Paulin on vihdoin julkaissut merkittävää ja mullistavaa kivitietoutta kaiken kansan nähtäville. Ovatko kaikki metsien kiviset ihmeet sittenkään luonnonmuovaamia vai onko ihmisellä ollut tekemistä näiden kivisten Jumal´olentojen muodostumisessa. Kattavat ja huolella kirjoitetut tekstit löytyvät alla olevista linkeistä!


Ovatko kaikki nämä erikoiset kivimuodostelmat sittenkään jäämassojen siirtelemiä vai onko muinaisilla Suomalaisilla ollut taito ja halu rakentaa tällaisia valtavia monumetteja?


"Joskus törmää vanhaan kiveen metsissä tai mäenhuipulla. Kivi on nostettu irti maasta ja makaa kivijalkojen varassa maankamaran yläpuolella. Asia kiehtoo mieltä ja saa mielenkiinnon heräämään. Ketkä olivat ne ihmiset, jotka nostivat kiviä jalkoihin? Mikä oli niiden kulttuuri ja minkälaiseen tarkoitukseen on kivi käytetty?
- Leif Paulin

Leif Paulin: Vanhan kansan kivikulttuuriperinne Suomessa

Leif Paulin: Vanhan kansan kivikulttuuriperinne Suomessa osa II

Luolakursseja keväällä Vakka-Suomen kansalaisopistolla

Lisätietoja ja ilmoittautumiset: http://vakkaopisto.fi/





Lisätietoja ja ilmoittautumiset: http://vakkaopisto.fi/

Lisätietoja luvassa tällä sivulla kevään edetessä!

Tutustu myös Suomen luolaseuran toimintaan osoitteessa: http://caving.fi/

Kadonneen aarteen metsästäjät

Aarretarinoita Varsinais-Suomesta

Hopealla täytettyjä kattiloita, kultaa pursuavia viinapannuja, rosvojen muhkeita ryöstösaaliita, hiisien ja haltioiden rikkauksia, isäntien kokonaisia omaisuuksia. Ympäri Suomea löytyy lukemattomia tarinoita kätketyistä aarteista. Aarteita on kaivettu maahan sodan syttyessä, vainoajien pelossa, varmuudeksi, tulevaisuuden varalta ja vainajien muistoksi tuonpuoleista varten.

Aarteiden sijainnista kertoo juhlaöinä, esimerkiksi Juhannuksena ja Vainajienmuistopäivänä paikalla palaa lekottavat aarretulet, Aarnivalkiat tai virvatulet. Tuli kertoo vain että paikalla on aarre, rikkauksia halajavan kulkijan tulee vielä tietää oikeat taiat ja tuntea oikeat sanat aarteen esiin saamiseksi.

Aarteita ja aarre tarinoita yhdistää poikkeuksetta uhri tai taika joka suojaa aarretta. Suuri osa aarretta suojaavista taioista pitävät huolen siitä, että rikkaudet ovat tavallisen kuolevaisen tavoittamattomissa. Aarteen metsästäjän pitäisi kyetä heittämään kirvestä tai pajavasaraa satoja metrejä, juosta orilla yksiöisen jään yli saareen, tai olla äärimmäisen ketterä ja nopea. Julmimmissa tapauksissa aarteen uhriksi vaaditaan seitsemän lapsen päätä tai esimerkiksi yksivuotias valkeapäinen poika ja vuorokauden vanha valkea jääräkaritsa.

Aarretta tulee lähestyä suurella kunnioituksella ja nöyryydellä, rikkaudet saattavat olla aivan käsillä kun joku menee puhumaan tai kiroamaan. Erityisesti kiroamista aarteet eivät siedä, niinkin ikävästi on monesti käynyt ettei aarteen löytäjä edes tajua törmänneensä rikkauksiin, näin usein sattuu kun esimerkiksi arvoesineillä täytetty pata tarttuu kyntäjän auraan, hoksaamatta mihin aura juuttuu kyntäjä kiroaa, ”MIKÄ PERKELE….!” ja rikkaudet katoavat maan uumeniin, kyntäjän huomaamatta tapahtunutta.

Vainajille pyhitettyjä aarrepaikkoja kohtaan elää vahva pelko, aarrekätkölle tunkeutuja saattaa kohdata aarteen haltija vihaisen härän tai ärhäkän käärmeen muodossa. Aarteen kaivajat ovat myös monesti saaneet vamman siihen osaan, jolla uhriaarretta on koskettu. Raajan halvaantuminen on Jumalten ja vainajien ankaratuomio varasta kohtaan.

UNTAMALAN AARRE

Untamalassa asui muinoin kaksi hyvin rikasta härkäkauppiasta. Sodan sattuessa paikkakunnalle, piilottivat miehet rahansa ja muut kalleutensa Valkojärven rannalle, Vuorenpään rinteeseen. Härkäkauppiaat tekivät aarteen kätkiessään seuraavanlaisen testamentin; jos he eivät itse palaa hakemaan aarretta ja joku mu sattuu sen löytämään, lankeaa koko potti Untamalan kirkolle.

Aikain päästä sitten pari kylän lasta leikki mäen rinteellä ja törmäsivät aivan sattumalta aarteeseen. Lapset kokosivat taskunsa ja helmansa täyteen rahoja sekä muita rikkauksia ja lähtivät haltioissaan kohti kotia. Äiti oli kuitenkin tuskastunut odotteluun, kotiintulon venyessä ja nähdessään lapset kotitiellä alkoi hän jo kaukaa nappuloita torua.

Lapset pelästyivät ja lähtivät äkkiä juoksemaan kohti meuhkaavaa äitimuoria, pudottaen samalla kaikki kalleudet pitkin tietä. Vain muutama kultainen rannerengas jäi taskun pohjalle. Kun myöhemmin lähdettiin tielle pudonneita rikkauksia etsimään, olivat ne palanneet emäaarteeseen, kuten aarteilla on tapana. Lapset eivät enää muistaneet löytöpaikkaa vaikka sitä kovin etsittiin, eikä sitä ole sen koommin löydetty. Untamalassa tietysti toivotaan hartaasti aarteen vielä löytyvän, koska silloin tulee Untamalan kirkko hyvin rikkaaksi.


Untamalan kirkko odottaa kuumeisesti sille testamentatun aarteen löytymistä
 
KULTALÄHTEEN VIINAPANNU

Yksi Varsinais-suomen korkeimpia kohtia, jylhä ja myyttinen Hyypärän harju, suojelee syleilyssään kirkasvetistä Kultalähdettä. Jyrkkien hiekkaharjujen ja syvien suppakuoppien muodostama sokkeloinen metsä on poikkeuksellinen maisema koko maakunnassa. Harjujen juurella vallitsee taianomainen vihreys, pyhävesi pulppuaa maan uumenista. Juhannusöisin on nähty aarretulien palavan lähteen äärellä.

Kultalähteen aarre on vanha viinapannu täynnä kultaa, pannu on nähty usein Juhannusyönä kello 00:00 lähteen reunalla. Kauan sitten lähti Salosta kolme miestä aarretta nostamaan, kun miehet saapuivat lammelle oli viinapannu aivan lähteen reunalla, aarteenmetsästäjät alkoivat heti vetää pannua rantaan köysin ja koukuin.


Kiikalan Kultalähteen peilipinnan alla piileskelee kullalla täytetty viinapannu

Takatukat hiessä, tunteja äherrettyään olivat miehet vihdoin saaneet aarteen rantaan. Väsyneinä joukko lysähti maahan, yksi miehistä lausui uupuneena; ”nousihan se sieltä…” Samalla silmänräpäyksellä vierähti viinapannu takaisin lähteenpohjaan kauhealla rytinällä. Aarteen noston yhteydessä ei olisi saanut puhua sanaakaan, niin palautti aarteen haltija taas eräät onnenonkijat maanpinnalle.

LOTIKON HALTIJA

Siihen aikaan kun meri ulottui vielä Marttilan rannoille, asui Lotikon vuorella kuuluisa, pelätty ja upporikas haltija. Rikas ja ahne haltija, itämeren pahamaineinen merirosvo oli suurena kauhuna merenkulkijoille ja kauppasaksoille. Rikkautensa ryökäle kätki Lotikonmäen pimeisiin kellareihin. Ryöstöretket kestivät välillä hyvinkin pitkään ja aarteiden loisto alkoi himmetä ainaisesta kellarissa makaamisesta.

Haltijan kiero mieli oli suljettu kaikelta muulta paitsi hillittömältä ja sammumattomalta rahanhimolta, joten aarteiden himmeneminen ei tullut kysymykseenkään. Lotikon isäntä kaappasi eräältä rosvoretkeltään mukaansa nuoren, kauniin paimentytön. Tyttö joutui vangiksi Lotikon vuorilinnaan aarteiden vaalijaksi ja siivoajaksi.

Monta pitkää vuotta vietti vangittu, kalpea impi luolassa, surren kovaa kohtaloaan, laulaen surullisia kaiholauluja menetetystä onnestaan ja vapaudestaan. Yhä vieläkin kun yksinäinen kulkija tunkeutuu syvään luolaan, kuulee hän kallion syövereistä surullista valittavaa sävelmää tytön kiillottaessa Lotikon aarteita.


Lotikon Haltijan kalliolinna, kallion luolat ovat täynnä satumaisia aarteita

Lotikon linnan portit aukeavat joka Juhannuksen ja Pyhäinmiesten päivän vastaisena yönä kun kello lyö kaksitoista. Silloin voi nähdä kaikki vuoren sisässä kaikki
muinaiset kalleudet täydessä loistossaan. Jos kulkijalla on rohkeutta, voi esteettä astua kallion sisään ja ottaa aarteita niin paljon kuin haluaa, jos vain ehtii ulos ennen kuin portit kumahtavat kiinni. Portit sulkeutuvat silmän räpäyksessä ja sisällä olijat jäävät ikuisiksi vangeiksi kallio kellareiden syvyyksiin.

LOIMAAN RAHAMÄKI

Loimaalla Rantasalon tilantakan kohoaa Rahamäki niminen mäen nyppylä. Mäen rinteeseen on vanha isäntä aikanaan piilottanut ison kasan hopeakolikoita. Raha aarteen esiin saamiseen vaaditaankin sitten melkoinen temppu. Tarun mukaan aarre nousee pintaan jos joku onnistuu heittämään 5 naulan painoisen pajavasaran läheisestä Hautaniityn saarekkeesta Rahamäen kallioiseen rinteeseen.


Loimaan Rahamäen aarretta voi tavoitella esimerkiksi tällaisella Billnäs brukin raudan nöyryytys välineellä.

Kerran on eräs yrittäjä onnistunut äärimmäisen vaativassa tehtävässä. Hämeessä asti
voimistaan tunnettu ”Iso-Mikko” Pöytyältä oli kuullut aarteesta ja päätti lähteä rahankiilto silmissä kaverinsa kanssa kohti Loimaata aarteen hakuun. Pöytyän voimamies tempaisi vasaran kohti mäkeä hirveän karjaisun saattelemana, kaverin jännittäessä vieressä.

Pajavasara kilahti kallion pintaan komeassa kaaressa, ja aarre nousi pintaan. Iso-Mikon into kesti vain hetken, kun hän katsahti kaveriinsa jakaakseen onnensa oli pajavasara kimmonnut suoraan tapahtumaa seuranneen sankarin otsaan, joka nyt makasi hengettömänä maassa. ”PERKELEEN, PERKELE!” Mikko kirosi ja samalla aarre vajosi takaisin mäen syvyyksiin. Kaveri haudattiin kuolin paikalle, siitä nimi Hautaniitty.

POHTIONVUOREN HIIDENKIVI

Piikiössä Toivonlinnan niemellä on todellinen pyhien paikkojen keskittymä. Pieneltä alueelta löytyy jylhä Linnavuori, Piikkiön korkein kohta; Pohtionvuori, Myyttinen Hiidenmäki. Hieman kauempana Tuurinvuori (Thor´s berg), Pyhävuori, Pyhävastamäki ja kymmenkunta muinaishautaa. Tämä kaikki siis noin 5 km x 5 km kokoisella alueella, alueella on oltu ja tehty kauan, ei ihme siis että siellä on myös aarre.

Pohtion linnavuoren rinteellä kohoaa kummallinen kivenmurikka, 3 metriä korkea ja muhkurainen. Kivisellä toteemilla lepattaa aika ajoin aarretulet. Kiven alle on kätketty muhkea kulta-aarre, taialla suojattu, tietysti. Toteemipaalu seisoo hengenvaarallisen jyrkänteen reunalla, jyrkänteen alla on syvä onkalo, Linnavuoren kellari, pitkä ja ahdas tunneli jonka kautta hiidet ovat kullan kiven alle vieneet. Aarteen saa se joka seisoo kiven huipulla, alasti, Jouluaattona tasan keskiyöllä ja lausuu oikeat loitsusanat.

Aarretta voi tietysti koittaa kaivaa kellarin kautta esiin myös ilman taian toimeenpanoa. Sitä ei kuitenkaan kukaan uskalla yrittää, sillä jos löytäjä ei ole suorittanut vaadittuja ehtoja, vainoaa aarteenomistaja häntä yöt ja päivät, kunnes hän kuljettaa aarteet takaisin paikalleen.


Jouluyö, juhlayö, päättynyt kaikk´ on työ. Piikkiön Hiidenkiven aarteen saa se joka alasti seisoo kiven huipulla Jouluyönä

VAROITUKSEN SANA

Jottei tarinat jäisi pelkiksi myyteiksi, on hyvä ottaa esille muutamia tapauksia joissa aarre on saatu esille. Kerran lähti Paattisilla Alitalon isäntä metsään Laarikallion rinteeseen aarretta kätkemään. Renki havaitsi isännän aikeet ja lähti seuraamaan häntä metsään, renki kiipesi suuren puun oksille ja seurasi isännän puuhia.

Haudattuaan aarteensa isäntä lausui: ”Älköön tämä ilmi tulko ennekuin paikalla yhdeksän veljen veri vuotaa!” Renki huomasi tilaisuutensa tulleen ja huusi puusta: ”Eikö yhdeksän kananpoikaa kelpaa?” Isäntä luuli Jumalan taivaasta huutaneen ja vastasi ”Tapahtukoon sinun tahtosi!” Seuraavana päivänä renki tappoi paikalla yhdeksän kananpoikaa ja sai aarteen.

Toisessa tapauksessa isäntä oli aarteen haudattuaan lausunut ”Tämä aarre tulkoon ilmi vain näillä sormilla kaivamalla!” renki kuunteli läheisen mättään takana, näin saaden selville taian. Kun isäntä aikanaan kuoli, vei renki ruumiin metsään ja kaivoi aarteen esille isännän kylmenneillä kourilla.

Vaikka joku on onnistunut aarteen taian ratkaisemaan, et sinä välttämättä kuulu näihin onnekkaisiin. Kun sitten Jouluyönä, muiden mussuttaessa kotona sian potkaa, lanttulaatikkoa ja Chileläistä laatuviiniä, seisot pussit huurussa ja Virvatulten käristäessä perskarvoja Pohtion Hiidenkivellä eikä ihmettä tapahdukaan, älä kiroa. Sitä aarre ei siedä. Vaieten nielet tappiosi ja yrität ensivuonna uudelleen tai sitten tyydyt Eino Leinon valitsemaan kohtaloon, joka tulee esille Loirinkin tulkitsemassa runossa Nocturne:

En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Teksti & kuvat Tuomo Kesäläinen

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA SEKÄ MENESTYSTÄ VUOTEEN 2012 KAIKILLE LUOLAMIEHEN BLOGIN LUKIJOILLE!

Kirjavinkkejä viimehetken lahjaostoksille tai omaan sivistykseen!

The Magic Songs of the Finns - ehkä kaunein kädessäni pitämä kirja. Mustassa nahassa komea kullattu kohokuva Sammon ryöstöstä, tämä on tehty ajatuksella ja rakkaudesta aiheeseen, sen tuntee jo kirjaa käsitellessä. Ei ole hosuttu, eikä varmastikkaan valittu halvinta mahdollista vaihtoehtoa. Tämä on ehkä näyttävin ja monella tavalla järkevin lahja / tuliainen mitä voit antaa ulkomaalaiselle ystävällesi, lahjaksi tai muuten vaan.

Kirjan sisältämät 639 loitsua kattavat valtaosan alkuteoksen aineistosta, ja ne ovat käännetyt vuonna 1896 osana laajempaa suomensukuisten kansojen kansatieteellistä tutkimusta.

Kirja on sidottu kokotekonahkakansiin ja koristeltu kulta- ja sokeapainatuksella. Kirja on kuvitettu Akseli Gallen-Kallelan puupiirroksin, ja siinä on käytetty William Morriksen suunnittelemia koriste- ja kirjasinmalleja.

kirja voi tilata osoiteesta: http://www.salakirjat.net/muinaisia_loitsurunoja_magic_songs.html
Tai ostaa Helsingin parhaasta kirjakaupasta; Tiedostamosta osoittesta:
Viipurinkatu 1 A 3, Helsinki

Surmajärven Synninlukko, Jämsä

Jämsän Synninlukko on tunnettu nähtävyys, se on tiedetty, tunnettu ja siitä on kirjoitettu paljon. Harva kuitenkaan tietää, että Jämsässä on toinenkin samaa nimeä kantava rotko, Surmajärven Synninlukko, Kolisevakylässä, muutama kilometri Jämsästä Lahden suuntaan.


Surmajärven Synninlukko on muutamien metrien korkuisten kalliopahtojen reunustama, puuston peittämä aukio. Metsänhenkien temppeli, rotkon pohja on kostea, sammaleen peittämässä kivikossa makaa lahonneita puunrunkoja. Synkkä ja tunnelmallinen metsäkirkko.


Synninlukko löytyy metsäautotien läheisyydestä, maasto on jyrätty moninpaikoin kaameaan kuntoon. Metsäkoneiden runnoman ryteikön takana oleva melko vaatimaton rotko on jäänyt ehkä syystäkin omaan yksinäsyyteensä. Eipä siitä taitaisi tunnetun kaimansa kilpailijaksi olla. Käymisen arvoinen paikka on joka tapauksessa.

KARTTA KOHTEELLE

6.12.2011

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
Muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
Himmetä ei muistot koskaan saa!

Lotikonkellari, Marttila

Lotikonmäki löytyy Marttilan korveneräreitistö nimisen polkuverkoston varrelta; Lähes erämaisessa maastossa soiden ja metsäsaarekkeiden maisemassa kulkeva eräreitistö. Reitistön varrella mm. nuotiopaikkoja ja laavuja. Eräreitistön lähtöpaikat Heikolan Huhtaanmajalla ja Palaisten uimarannalla. Kuljettavissa eripituisia reittivaihtoehtoja viidestä kolmeenkymmeneen kilometriin.

Marttilan kunnan sivut


Marttilan kylä on hiljainen, jotain palveluita löytyy mutta melko vaisu ja hiljainen maalasipitäjä on kyseessä. Matkalla Lotikonmäelle, ennakkoodotuksista huolimatta, törmäsin kuitenkin älylliseen elämään...


Lotinkonkellari on muutamia kymmeniä metrejä pitkä, kapea halkeama kalliossa, rotko alkaa aivan Lotikonmäen taukopaikan edestä.


Rotkon seinämät ovat täynnä todella erikoisia geologisia muodostumia. Uurteet ja naarmut muodostavat kummallisia ristikkokuvioita.


Rotkon jyrkkiin seinämiin on kaiverrettu erilaisia kuvioita, nimikirjaimia ja vuosilukuja.


Alkupään kapea rotko, joka paikoin on kulkukevoton levenee ja syvenee pian. Paikoin jyrkänteet nousevat useita metrejä pään yläpuolelle, kiemuraiset kalliot vievät maan pimentoihin. Tunnelma rotkossa on aavemainen, pelottava.


Repeämään kiilautuneet lohkareet muodotavat rotkon loppupäähän pimeän ja ahtaan käytävän. Luolan pohjalla virtaa vettä, kosteassa pimeässä onkalossa on aikoinaan asunut myös Lotikon haltija. Tämä osuus on paikalle nimen antanut, Lotikon kellari.


Koko matkan kallion läpi saa ihmetelklä erittäin kummallisia nystyröitä kallion pinnassa, paikoin parikin senttiä korkeat nypyt laittavat ajatukset lentoon. Lotikon kellari on yksi Varsinais-Suomen luonnon ihmeistä, joka jokaisen on nähtävä omin silmin. Ehdottomasti eriskummallinen paikka jolle kannattaa lähteä kauempaakin!