perjantai 29. toukokuuta 2015

Suomen luolat kutsuvat seikkailuun

Suomen luolat
 
Kevään uutuuskirja SUOMEN LUOLAT on ollut näyttävästi esillä useissa eri medioissa. Kuten Ylen 18 uutisissa ja MTV:n 19 uutisissa. Mikäli mielenkiinto teosta kohtaan on herännyt niin sen voi hankkia omaan hyllyyn esimerkiksi täältä: TILAA KIRJA


Suomen luolatutkimuksen historia
 
Tekstit: Aimo Kejonen & Tuomo Kesäläinen
Kuvat: Tuomo Kesäläinen
 
Luolien hämärä lumo.

Ensimmäiset luolia käyttäneet Suomen asukkaat olivat Neandertalin ihmisiä, jotka asuivat Eem-interglasiaalin aikana, 100 000 – 120 000 vuotta sitten, Kristiinankaupungin Susiluolassa. Luola on yksi niistä harvoista ihmisen luola-asumuksista, joka on jäänyt mannerjäätikön alle. Hapan, graniittinen maaperä on tuhonnut luumateriaalin, mutta vuosina 1996-2006 suoritettujen arkeologisten kaivausten mukaan tulisijoja ja kivisiä työkaluja on säilynyt.

Arkeologi Timo Miettinen tutkimassa Maskun Mätikän luolan kivikautista luolamaalausta.
 
Seuraavat kerran luolia alettiin arkeologisten todisteiden mukaan käyttää 7 000-8 000 vuotta sitten. Löydöt ovat vähäisiä; luolamaalauksia, nuolenkärkiä, muutama kivikirves ja hieman keramiikkaa. Luolien käyttö jatkui läpi pronssi- ja rautakauden kirjoitetun historian alkuun asti. Siitä ovat todisteina eri-ikäiset keramiikkalöydöt, aarteet ja uhripaikkoina käytetyistä luolista tehdyt löydöt. Mm. Sir Arthur Evans, myöhempi Knossoksen löytäjä, löysi vuonna 1873 Inarinjärven Ukonsaaren uhriluolasta 1100-luvun hopeakorun. Viime vuosien luuaineiston ajoitusten mukaan uhripaikkaa käytettiin yli 800 vuoden ajan vuosien 1000 ja 1850 välillä.


Hautvuoren luolat, Laitila - aluetta ja sen luola on käytetty jo varhain. Alueelta on löydetty pronssikautista keramiikkaa ja suurimpien luolien lattiaa peittää yli 6000 vuotta vanhoista simpukankuorista koostuva maa-aines.   
Kirjoitetun historian ja muistitiedon aikana luolia on käytetty moniin tarkoituksiin. Jotkin luolat olivat pirujen ja tonttujen asuntoja ja tietäjien kirkkoja, toiset sotapakolaisten turvapaikkoja, kolmannet metsästäjien, kalastajien, marjastajien ja metsänkaatajien leiripaikkoja ja eräät turkisriistan pyyntipaikkoja. Rosvot, erakot ja munkit pitivät luolia asuntoinaan. Luolissa on harjoitettu monenlaista ammattitoimintaa. Niissä on ollut pajoja, räätälinverstas, olutpanimo, pontikkatehtaita, kalakellareita ja savustamo.


Perniön Hiidenkirkossa on tarinoiden mukaan asunut hiisiä.
Salon Ilmusmäen luola on muinaisten tietäjien käyttämä tiedonhakupaikka.


Suomen luolatietoja alettiin kerätä talteen ja saattaa kirjalliseen muotoon, kun Ruotsin kruunu perusti 1666 antikviteettikollegion, jona tehtävänä oli tallettaa valtakunnan muinaisuuteen liittyviä esineitä ja tietoja. Autonomian ajalla tietojen keruu tehostui, kun 1832 perustettu Suomalaisen kirjallisuuden seura ja 1870 perustettu Suomen muinaismuistoyhdistys alkoivat kerätä muun muassa luolatietoja. Molemmat seurat lähettivät myös nuoria opiskelijoita stipendiaatteina keräämään eri alueiden arkeologista esineistöä ja kansantarinoita.


Vankion kellari, Lieto

Luonnontieteelliseen, lähinnä maantieteelliseen ja geologiseen kirjallisuuteen luolat ilmestyivät vuosien 1870 ja 1890 välillä. Suomen ensimmäisenä speleologina voidaan pitää maantieteen professori J. E. Rosbergia, joka vuosina 1910-1914 julkaisi sarjan lyhyitä luolatutkimuksia. Seuraavina vuosikymmeninä julkaistiin joukko yksittäisiä luolatutkimuksia. Luolien inventointi piristyi uudelleen 1980-luvulla, kun luolat tulivat erääksi arvokkaiden luontokohteiden ryhmäksi, joita koottiin seutukaavaliittojen luonnonsuojeluselvityksiin. Samaan aikaan julkaistiin lukuisia erikoistutkimuksia erikoisista luolista kuten tafoneista, miaroliittisista kideonkaloista ja Ahvenanmaan rantaluolista.


Luolaharrastus voi olla retkeilyä perheen kanssa...
...tai ahtautumista entuudestaan tuntemattomiin lohkareikkoihin.  


Ensimmäinen poikkitieteellinen, mutta epävirallinen ja vailla säännöllistä rahoitusta toiminut luolainventointi aloitettiin 1985 neljän Geologian tutkimuskeskuksen tutkijan voimin. Sen tuloksena on maastotarkistettu yli 1000 luolaa ja saatu melko hyvä tuntuma siitä, millaisia luolia Suomessa on. Suomen luolavalikoima poikkeaa huomattavasti muualla tavallisesta. Inventoinnin tuloksia on käytetty edelleen luonnonsuojeluinventoinneissa, lepakkotutkimuksissa, matkailussa, geokätkennässä ja useissa muissa tarkoituksissa. Eurooppalaiselle tasolle luola-ala saatiin vasta vuonna 2010, jolloin Suomen luolaseura ry perustettiin.

Lohjan Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiviluola.
Karhunpesäkiven onkalo Inarissa on Suomen suurin tafoni.

Suomessa luola määritellään sellaiseksi kallio- tai maaperän onkaloksi, johon mahtuu 2-3 aikuista ihmistä. Luolaksi voidaan myös määritellä suuria kalliolippoja, joiden alle mahtuu sadetta pitämään kymmenkunta aikuista, tällöin puhutaan lippa- tai puoliluolasta. Pienemmätkin onkalot voidaan laskea luoliksi, jos niillä on erityistä geologista tai historiallista arvoa. Useimmiten Suomalainen luola on lohkare- tai rakoluola tai näiden kahden luolatyypin yhdistelmä. Muita luolatyyppejä ovat esimerkiksi kideonkalot, seismotektoniset eli maanjäristyksen muodostamat luolat, kalkkikiveen syöpyneet karstiluolat, tafonit ja muut rapautumisluolat.

Ikimuistoisia ja tunnelmallisia luolaseikkailuja!


Yli 1000 kotimaisen luolan tiedot sisältävä, yli 400 sivuinen suurteos Suomen luolat ilmestyy 28.4.2015

Tietoa Suomen luolista:

Suomen luolat ( Salakirjat 2015)
Suomen 100 - Geologiset kohteet - Aimo Kejonen
Suomen 100 - Kansantarinat - Aimo Kejonen
Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin - Tuomo Kesäläinen

perjantai 8. toukokuuta 2015

Juupajoen raviinirotko, Juupajoki


Juupajoki
Juupajoen rotko syöksyy syvyyksiin aivan Juupajoen keskustassa. Joki on uurtanut itselleen vuosien saatossa yli 30 metriä syvän ja leveän raviinirotkon - raviini on geologinen termi, joka tarkoittaa veden uurtamaa, kapeaa ja syvää laaksoa. Rotkon hämyisässä viileydessä esiintyy Juupajoella harvinaista lehtokasvillisuutta, merkittäviä ovat kaislasara, lehtotähtimö, lehtopalsami, mustakonnanmarja, lehtokuusama ja lehtokorte.
Polku nousee kauniille, joen mutkassa kohoavalle harjanteelle.
Vanhan myllyn kupeesta alkava polku laskeutuu jyrkkää, savista mäkeä alas notkelmaan. Kapea ura seuraa joenvartta rotkon pohjalla, eikä seinämien korkeutta juuri hahmota jyrkän alastulon jälkeen. Parhaimpia paloja 1,5 kilometrin mittaisella polulla on kohta jossa joki tekee jyrkän mutkan ja polku nousee joen mutkaan jääneelle kapealle ja korkealle harjanteelle. Joissain kohdin rotkon jyrkissä seinämissä on havaittavissa laajoja maan vyörymiä.
Uoma on jatkuvassa muutoksessa, virtaus, vaihteleva veden korkeus ja sateet kuluttavat notkon seinämiä aiheuttaen maanvyörymiä.
Rotkon pohjalla kiemurtelee kaunis, matala ja kirkasvetinen joki. Vesikasvit tanssivat virtaavan veden tahdissa. Tuuli humisee jossain ylhäällä puiden latvoissa, kasvusto on hyvin rehevää. Välillä aurinko pääsee paistamaan rotkon pohjalle ja värjää tuuheat saniaispensaat epätodellisiin vihreän sävyihin. Vaikka Juupajoen notkelma ei ehkä jylhä olekaan, on sen tunnelma ja luonto upea. Mieli hiljentyy tahtomattaankin luonnon rauhoittavassa syleilyssä.
Korkeakosken putouksesta alkava Juupajoen rotko on oikeastaan matkailijoita varten luotu nimi, geologit tuntevat paikan nimellä Korkeakosken raviini, Juupajoen saviseen maaperään uurtama mutkitteleva laakso.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Kirjauutuus: Turun seudun luontoretkiopas

Turun seudun luontoretkiopas
"Tervetuloa luontoretkelle Turun seudulle! Sinua odottavat tammilehdot, kukkivat katajakedot, hilla- ja karpalosuot, paahteiset kalliosaaret, uimarannat sekä suojaisat merenlahdet rantaniittyineen ja lintutorneineen.
 
Kirjan kannen sisäpuolella on aluekartta, johon on merkattu kirjan esittelemien 38 luontokohteen sijainti.
 
Turun seudun luontoretkiopas esittelee luonnoltaan kiinnostavia ja arvokkaita kohteita, joista monet ovat myös historiallisesti mielenkiintoisia. Kirja toimii itsenäisenä luontoretkioppaana, mutta kohdevalinnat pohjautuvat Luonto Plus -ohjelmaan, jonka jaksoja on nähtävissä Turun Sanomien kotisivuilla.
 
Kirjan kattavat kohdekuvaukset valottavat seudun luontoa, eliöstöä, historiaa ja retkeilymahdollisuuksia. Kohteiden joukosta löytyy mm. soita, lehtoja, linnavuoria, luolia ja lintukosteikkoja.  
 
Turun seudun luontoretkiopas on tarkoitettu sekä varsinaissuomalaisille paikallisretkeilijöille että seudulla matkaileville. Retkeilijöiden, ulkoilijoiden ja luontoharrastajien lisäksi kirja palvelee esimerkiksi koululaisia, päiväkotiryhmiä, opettajia ja partiolaisia.
 
Kustakin kohteesta löytyy kartta, saapumisohjeet sekä muut tarpeelliset tiedot onnistuneen luontoretken suunnitteluun.
FT Mia Rönkä on naantalilainen tutkija, tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka harrastaa lintu- ja luontoretkeilyä sekä valokuvausta. Turun seudun luontoretkiopas -kirjan sivuilla seikkailevat myös toimittaja Ann-Mari Rannikko ja konservaattori Ari Karhilahti, Luonto Plus -ohjelmasta tuttu kaksikko. He antavat retkivinkkejä, kertovat kohteista ja muistelevat luonnossa sattuneita hauskoja kommelluksiaan."
 
Tekstit: Kustantajan esittelyteksti: Sammakko
 
Näyttävää ja taidolla tehtyä kirjaa ei ole hinnalla pilattu, Adlibriksen hinta 352 sivuiselle tietopaketille on huokea 21,50 € - ei kun hankkimaan. Suosittelen kaikille luonnosta ja luontoretkistä kiinnostuneille.
 
Lähiluonto voi olla huikea elämys.
 
 

tiistai 5. toukokuuta 2015

Nuuksion Vähä Haukkalammen luolalla kävi kuhina

Suomen luolat kirja julkistettiin viime lauantaina Nuuksiossa, luontokeskus Haltian tiloissa. Päivän ja luontolauantain teemana oli "Maa ja luolat". Päivän ohjelmassa oli lasten luolaretkeä, kirjanjulkaisua, luentoja ja luolaretki Vähä Haukkalammen luolalle. Retkellä olikin oikein runsaasti osallistujia tylyistä sää ennustuksista huolimatta. Taisi luolan kävijämäärä ylittää päivänaikana 50 henkilö. Kiitos kaikille osallistujille ja tervetuloa luolien kiehtovaan maailmaan - monille visiitti oli kotimaisessa luolassa ensimmäinen, toivon mukaan ei viimeinen.

Väki jonottaa sisään Nuuksion alueen hienoimpaan luolaan. kuvaaja: Harri Nygren


Tilaa SUOMEN LUOLAT