Tutkimusmatkoja Kemiönsaarelle osa 1 – Luolat

 

Kemiönsaari, Turunmaan seutukunnan itäinen osa, 1. tammikuuta 2009 seutukunnan kunnista Dragsfjärd, Kemiö ja Västanfjärd yhdistyivät yhdeksi kunnaksi jonka nimi tänä päivänä on siis yksinkertaisesti Kemiönsaari. Huomattavasti vähemmän kohua ja paheksuntaa herättänyt kuin läntisten osien kuntaliitosten myötä pintaan noussut Länsi-Turunmaa kohu.

Tämä karkeasti arvioituna 50 kilometriä pitkä ja 30 kilometriä leveä saari on omassa elämässäni ollut aikalailla karttalehtien valkoista aluetta. Siihen on kaksi syytä, tavallaan se on kaukana – siis Turun suunnasta katsottuna. Eihän se kilometrien mukaan kaukana ole, mutta se ei myöskään ole matkan varrella. Kun ylität Rungonsalmen sillan, ei toista reittiä takaisin juurikaan ole, jos ei sitten suuntaa Stömmän kanavan yli kohti Perniötä.

Kahden viimeisen kesän aikana olen yrittänyt tehdä tähän asiaan muutoksen ja kiertänyt saarelta esiin kaivettuja kiehtovia luontokohteita. Kulttuurikohteita on muuten saarelta aikalailla helpompi löytää. Esimerkiksi GT-Tiekartastossani ei ole koko saarelle merkattua yhtä ainoaa nähtävyydeksi luokiteltavaa luontokohdetta, joten kovan työn takana näiden tietojen kaivaminen on ollut. Hyvistä vinkeitä saan kiittää erityisesti paikallista arkeologian harrastajaa – herra Lindroosia.

Brantenin Kalliolippa - yksi Kemiönsaaren useita lippaluolista

Ensimmäisenä tässä juttu sarjassa otan käsittelyyn luolat, niitäkin saarelta löytyi kun oikein kaivoi. Kirjoittaessani kirjaa Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin, en valitettavasti onnistunut yhtäkään näistä saamaan tietooni – vaikka ainakin Vretan komea luola oli paikkansa Varsinais-suomen retkiluolien joukossa ansainnut. Ehkä sitten päivitettyyn versioon saadaan mukaan kohteita myös Kemiönsaarelta.

Vretan luola

Vretan luola, Kemiö. Liekö hän luolan entinen asukas vai luolan asukkaan ravinnoksi päätynyt viaton ohikulkija?

Muutaman metrin korkuisen jyrkänteen alla hahmottuu pieni vaakarako. Pieni ei olekaan pieni kun pääsee raon äärelle. Musta viilto tunkeutuu syvälle kallion uumeniin, pituutta luolalle tulee lähes 7 metriä. Myös leveys yllättää – 22 metriä, korkeuttakin on, tosin ei missään kohdassa seisomakorkeutta. Lattiaa peittää luolan katosta rapautunut sora – maassa makaa keskikokoinen pääkallio. Hetken harkitsen kallon ottamista omiin kokoelmiini, mutta se sopii niin hyvin luolan tunnelmaan, että jätän sen paikalleen. Komea luola ja komeat ovat myös ympäröivät kalliot ja niiden päältä avautuvat maisemat.

 Brantenin Kalliolippa

Brantenin luola on vaatimaton mutta historiallinen merkitys mahdollisesti suuri.

Jos Vretan luola ylitti odotukset, tämä alitti ne. Sijainti ei ollut mitenkään järin kaunis, joten myös pienen, kovin avonaisen luolan vaatimattomuus tuotti pettymyksen. On luolassa silti jotenkin erikoista tunnelmaa, kalliot ovat erittäin tummia, kasvusto rehevää ja ilma piiri jotenkin mystinen – en tiedä miksi. Ehkä sen tekee paikan historia, tätä kallioiden luomaa suojaa on tutkittu mahdollisena esihistoriallisena asuinpaikkana. Ei tämä luolakirjaan olisi päässyt, mutta oikein mukava sekin oli omin silmin nähdä.

Pederså yöpymislippa

Pederså yöpymislippa - sateensuojan tarjoavaa jyrkännettä varjostaa synkkä historia.

Päätän tarkistaa samalla reissulla vielä muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Pedersån yöpymislipan. Ei se luola ole, mutta sateensuojan yhdelle henkilölle tarjoava kalliolaavu. Tarinoiden mukaan lipan suojissa yöpynyt kulkukauppiasta tapettiin siellä joskus 1800 luvulla, varmasti tästä syystä kohde on vaatimattomasta koostaan huolimatta säilyttänyt nimensä ja sijaintina tähän päivään asti.

Vestanfjärdin lippaluola

Vestanfjärdin lippaluola, kalliosta rapautuu irti suuria kiviä - itse luokittelisin tästä syystä luolan vaaralliseksi.

Saaren kaakkoisnurkassa, todella kauniista maisemista löytyy jälleen kookas luola, valitettavasti avoluola sekin. Jotenkin tuntuvat lippaluolat hallitsevan Kemiönsaaren luolatarjotinta. Komean kokoinen ja erikoinen tämä toistakymmentä metriä leveä, 5 metriä syvä ja suuaukolta noin 3 metriä korkea, karkearakeiseen graniittiin syntynyt kalliosuoja toki on. Kohteen arvoa lisää sotahistorialliset muistot – luolan läheisyydessä on vanhoja konekiväärikuoppia parenteesin ajoilta. Kallion laelta avautuu lähes Jumalaiset merimaisemat, kallioilta on löydetty myös muinaishaudoiksi tulkittuja kiviröykkiöitä.

Purunpään luolat

Purunpäässä sijaitseva suuri Pronssikautinen hautaröykkiö

 Lopuksi siirrymme kohti länttä ja Purunpään muinaisista ajoista lähtien merkittävässä asemassa ollutta niemeä. Niemeltä ja läheisyydestä löytyy laajoja muinaisjäännösalueita sekä mm. kivikautinen asuinpaikka. Itseäni kiinnostivat tällä kertaa niemenkärjen laajat kallioalueet ja niiden geologiset muodostelmat.

Purunpään saaristomaisemia

 Korkeat kalliot nousevat lähes pystysuorina merestä. Pyöristyneet kallion laet kohoavat yli 40 metriä meren pinna yläpuolelle, maisemat ovat henkeäsalpaavat. Tällaisissa maisemissako olisi hieno luola, odotukset ovat korkealla! Mutta yllättävän pitkään saa koluta, pieniä onkaloita löytyy mutta ei mitään suurempaa, masentavaa.

Kaunis pikku rotko Purunpään kallioilla

Kapuan vielä kerran korkeimman jyrkänteen juurelle. Silloin pitkän etsimisen palkka materialisoituu silmien eteen korkeina kalliosta irronneina, punaisen hohtoisina graniitti paaseina. Nyt tärppäsi, ajattelen. Muodostelman komeudesta huolimatta luolat jäävät vähäisiksi, vaikka niitäkin löytyy. Mieleenpainuvin ykstyiskohta on ehdottomasti kalliosta irtinotkahtaneen paaden taakse muodostunut pitkä ja ahdas sola – pieni rotko.

Likaisena ja maakellarin hajuisena istahdan huumaavien maisemien äären ja nautin alkukesän saaristosta. Edessä meri virtaa Jungfrusundissa, nimessä on historian siipien havinaa. Suntin takana kohoavat Jungfruholmen ja Högholmen. Jungfruholmenilla on ollut ainakin keskiajalla, mahdollisesti jo rautakaudelta lähtien tärkeä asema keskeisten purjehdusväylien yhtymäkohdassa. Saarella on myös yksi Suomen näyttävimmistä hiidenkirnuista, kiroan välissä virtaavan veden ja veneen puutteen – tämä luonnoihme jää näkemättä.

Matkalla takaisin koluan vielä yhden luolan, jossa visiitti jääkin taas pienimuotoisesti historiaan. Tähän asiaan paltaan seuraavassa tarinassa, jossa tutustutaan saaren hiidenkirnuihin ja muihin luonnonihmeisiin. Luolamies kuittaa.        

Näihin merellisiin tunnelmiin päättyy tutkimusmatkan ensimmäinen osa, jatkoa sopii odottaa!