Suomi365 - 365 Seikkailua Suomessa

Suomi365 - Luontoelämys vuoden jokaisena päivänä

Suomi365 - on kunnian osoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Suomi365-sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä osoitteessa: http://suomi365.blogspot.fi/.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookin kautta: Suomi365

Tervetuloa mukaan seikkailulle halki 100-vuotiaan Suomen
.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Löytöretkiä Sauvoon


Ehkä jonakin päivänä seuraamme tällaisia opasteita Sauvon nähtävyyksien äärelle.
 
Sauvosta läpi ajaessa mieleen jää pitkät pellot ja niiden takana kohoavat korkeat kalliovuoret. Jylhät jyrkänteet rajautuvat Sauvo-Kemiö tiehen ja tiehen 181 rajautuvat myös useimman ihmisen kokemukset Sauvosta. Nyt mennään pintaa syvemmälle, mitä Sauvosta voikaan löytää kun hieman etsii. Löytöretkellä Sauvoon tulemme kohtaamaan pitkää historiaa, erikoisia tapauksia ja hämmentäviä luonnonmuodostumia. Tervetuloa löytöretkelle Sauvoon!

Pyhä Klemens
Edellä mainitun tie vierellä kohoaa ehkä alueen näkyvin maamerkki, Sauvon keskiaikainen harmaakivikirkko. Tästä Pyhälle Klemensille omistetusta pyhätöstä on hyvä aloittaa tutustuminen Sauvoon ja hakea kristillinen siunaus tutkimusmatkalle. Tämä kirkko on rakennettu 1400-luvun puolenvälin jälkeen. Paikalla on ollut kirkko jo ennen sitä, kuten usean muunkin kirkon paikalla on ollut jo 1200-luvulla puinen kirkko – samoin täällä.

 

Jykevä kasteallas on tehty 1200-luvulla Gotlannin kalkkikivestä

Pääosin 1600-luvulta olevat kirkon hautausvaakunat, joita kirkossa on 35. Koko Euroopassa hautausvaakunoiden käyttö tunnettiin vainRuotsi-Suomessa. Seinämaalaukset ovat pääosin 1400-luvulta.
Sauvon kirkko on Suomen parhaiten säilynyt keskiaikainen kivikirkko. Kirkossa on Suomen oloissa harvinaisen hyvin säilynyt keskiaikaisen kiinteän sisustuksen osia. Tiiliholvien kalkkimaalaukset ovat peräisin 1470-luvulta. Kastealtaan vieressä on pyhimyskaappiin sijoitettuna Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi,  tamminen veistos  tehty 1200-luvulla.
Kupar kurkull korkiast kutzun
kielell kovall kolkutan
Kulie kiirust kansan kanssa
kallist korwas kuulemaan
käsky kullaist Korkehimman
Kuultuas käänny katumaan
Kuljettuas kuolemahan
kunnian kruunull krunataan
        Kirkonkellon teksti

 Sauvon kirkko on hiljentävä näky, jonka sisällä kannattaa ehdottomasti käydä. Pienen hartaan hetken jälkeen suuntaan noin kilometrin päässä, keskustan toisella puolella sijaitsevalle Kirveskalliolle. Tämän jääkauden pyöreäksi höyläämän kukkulan huipun tuntumasta pitäisi löytyä jonkinlainen luola. Parkkitilaa löytyykin kätevästi aivan kukkulan vieressä olevan urheilukentän kyljestä, ja nousu kukkulalle voi alkaa.

Metsäpalon jälkeen
Mustat kalliot kohoavat jyrkkinä vastaa, kyseessä ei ole mielikuva. Kalliot ovat aivan mustat ja maassa makaa hiiltyneitä puunrunkoja, mäki on palanut lähiaikoina. Hurja näky. Huipulla odottaa komea näköalakallio, toisella puolella kymmenen metrinen pyöreä kalliorinne, toisella puolella lohkareisempaa. Silmiin osuu lupaavan näköinen lohkare, joka lepää kiilautuneena pieneen avorakoon. Ja sieltä alta se luola löytyykin, muutaman metrin mittainen läpi kuljettava tunneli.

Kirveskallio, Sauvo
Kirveskallion luolassa
Ei mikään mykistävä luolaelämys, mutta todella kaunis luontokohde. Laskeudun rinteen alas, hyppään autoon ja suuntaan takaisin tielle 181 ja jatkan matkaa kohti Kemiötä. Seuraavana tutkimuskohteena on pakanallinen pyhättö – huikean maineen omaava ja maaginen Piruntätimäki. Tien varren korkeat kalliot vangitsevat katseen vaikkei olisi edes aiheesta kiinnostunut.
Piruntätimäen jylhät ja pyhät kalliot
Piruntätimäki kohoaa jylhänä kallio-jumalana kohti sinistä taivasta, vuoren laella ovat kautta aikojen kokoontuneet tietäjät, noidat ja shamaanit salaisiin menoihinsa. Pystysuoria kallion seinämiä, erikoisia kivimuodostelmia, mykistävänä avautuva maisema. Sauvon shamaanien pyhäkukkula vetää helposti vertoja monille Lapin seitakiville ja pyhille vuorille.

Näkymä Piruntätimäen huipulta Nuuttiniemenlahdelle, vuoren juurelta on löydetty laivan emäpuita. Aikanaan, kun lahti on yltänyt pidemmälle sisämaahan on Piruntärimäen pyhättöön päässyt laivalla.
Puidenlatvojen ja peltoaukeiden takana kimmeltää kutsuvan sinisenä Nuuttiniemenlahti, ympäröivissä metsissä synkät kalliopahdat vartioivat maitaan kuin uhmakkaat jättiläiset. On täysin selvää miksi paikalliset tietäjät ovat hakeneet voimaa Piruntätimäen hengiltä. Jylhimmän jyrkänteen juurella kallio on repaleista, maa louhikkoista. Lohkeilleeseen kallioon on syntynyt lippa, Piruntätinkirkko. Tämän lipan suojissa on toimitettu kaikkein pyhimmät uhrihartaudet ja taikamenot. Näin kohtaavat Sauvon ikiaikaisella maaperällä pakanalliset seremoniapaikat ja kristillisen ajan merkittävimmät monumentit.

Maalun näkötorni
Kiehtovaa historiaa ja kaunista luontoa on tarjolla myös Maalussa, muutaman kilometrin päässä edellisestä. Karunaan johtavan tien varrella on pieni mustakyltti; näkötorni, huonokuntoinen mastotie johtaa luontopolun alkuun. korkealla kukkulalla kohoaa taivasta hipova ja jykevä näkötorni. Torni ei ole kukkulan ensimmäinen, sota aikana paikalla sijaitsi ilmanvalvonta torni. Karunan kyläyhdistys rakensi uuden tornin ja vihki sen juhlallisin menoin käyttöön vuonna 2005.

Todella edustava esimerkki Pirunpellosta
Näkötornin juurelta alkaa luontopolku, noin 500 metrin päässä tornista, kallion kukkulalla on mielenkiintoinen luonnonmuodostelma. Suurista, pyöristyneistä kivistä muodostunut Pirunpelto, muinainen merenranta. Pirunpellon laitamilla lojuu valtavia kivenjärkäleitä, joiden alla on jopa pieniä luolamaisia tiloja.

Melko tuntematon luonnonihme näkötornin läheisyydessä, valtava Traphaan lippaluola
Maastoon merkkaamaton luonnonihme löytyy muutaman sadan metrin päästä tornista. Kymmenen metrisessä kallionjyrkänteessä sijaitseva suuri lippaluola. Tilava lippa löytyy keskeltä jyrkännettä, komealta maisemapaikalta. Suoraa, pystysuoraa pudotusta luola edessä lähes 6 metriä. Huikeissa maisemissa sijaitseva luola on tarjonnut suojaa vainoaikojen pakolaisille. Tänä päivänä se tarjoaa mykistävät puitteet retkeilyyn ja leirielämään. Luonnonihme!

Karunan uusi kirkko, Karunan vanhakirkko löytyy nykyisin Helsingistä
Karunan lähestyessä alkaa maisemakin muuttua hieman merellisemmäksi jopa saaristomaiseksi. Palataan kirkkohistorian pariin. Karunan harmaasta graniitista rakennettu kirkko on kumman linnamainen, se ei tunnu oikein sopivan maisemaan. Pian syykin selviää, tämä kansallisromanttinen linna on rakennettu vasta 1910-luvulla. Hämmentävä tosiasia on se, että jos haluaa nähdä Karunan kirkon pitää suunnata Helsingin Seurasaareen… kyllä, Karunan vanha kirkko on siirretty Seurasaaren ulkoilmamuseoon vuonna 1912.


Karunan kirkkomaata
Suomen sodan muistolaattoja kirkon rantakallioilla
Katseen luon ylös taivaaseen...
 Kirkossa on yksityistilaisuus, kirkon sisätilat jäävät näkemättä. Kirkko on aivan meren rannalla, sileisiin rantakallioihin on kiinnitetty pronssisia laattoja – Suomen sodan muistomerkkejä. Näillä vesillä on sodittu 1800-luvun alkupuolella. Kirkko maa on laaja, harvinaisen suuri. Metsän laidassa on hieman jopa pelottava muistomerkki – kaunis kullanhohtoinen neito. Jääköön hän tänne omaan rauhaansa kuuntelemaan lintujen laulua. Luolamiehen on aika suunnata seuraavaan kohteeseen, seikkailut eivät odota.

Suuri lohkare on kiilautunut kallion avorakoon muodotaen näyttävän portin
Hiekka pöllyten suhauttelen Karunasta kohti Tanskalaa. Huhujen mukaan laajan kallioalueen kyljessä olisi sijaitseva pieni tunnelimainen luola. Harhailen hetken rapean jäkälän peittämillä kallioilla, yllättävän nopeasti löydän oikean paikan. Kallion repeämään kiilautunut kivenjärkäle muodostamaa alleen pienen muutamia metrejä pitkän läpikuljettavan luolan. Kansantarinoiden mukaan luolassa on piileskellyt ryöväreitä. Mikään asumiskelpoinen luola ei mielestäni ole, piiloksi sopiva toki.

Kokoa, näköä ja historiaa - tällaisista löydöistä tutkimusmatkailija saa energiansa
Luolan lattialla, kariketurpeen seassa on jotain metallista; vanha supiloukku. Ei nyt rosvojen aarre, mutta jotain kuitenkin. Luolan käyttö ulottuu myös pidemmälle historiaan. Tämän lohkareportin alta on löydetty kivikautinen vasarakirves. Kuten sanottu, asumiseen luola ei sovellu, mikä sitten onkaan ollut luolan käyttötarkoitus kivikaudella – pieni verstas, piilopaikka, pyhäportti vai mikä; sitä voimme vain arvoilla.

Kummiin asentoihin taipuu puukin pakon edessä
Tällä alueella riittäisi seikkailijoille tutkittavaa, ympärillä on useita neliökilometrejä laajoja kallioselänteitä, suuria jyrkänteitä, korkeita huippuja ja kiehtovia repeämiä. Näiltä kallioilta voi löytää mitä vain. Valitsen helpoimman tien ja suuntaan Kattilamäelle. Mäen rinteellä on karttaan merkattuja hiidenkirnuja. Olen myös saanut tutulta geologilta jo muutamaa vuotta aikaisemmin tiedon hiidenkirnujen läheisyydessä sijaitsevasta pienestä luolasta.

Kattilamäen hiidenkirnu
Hiidenkirnut löytyvätkin helposti. Suuri, hieman ammemainen kirnu on täynnä tummanpuhuvaa suovettä. Kirnun vieressä kasvaa kitukasvuinen mänty. Toinen, hieman pienempi mutta jyrkkäseinämäinen kirnu löytyy aivan vierestä, osittain kanervikon suojista. Kalliota silmäillessä hahmottuu vielä kolmas kirnu, siinä kasvaa puu.

Kivenotonhistoraa on luettavissa jyrkänteestä
Kattilamäen pieni avoluola
Kirnujen takana kohoaa pieni jyrkänne, se näyttää jotenkin luonnottomalta – ja sitä se onkin. Poranjäljet paljastavat ihmisen toimet, kalliosta on louhittu kiveä. Jyrkänteessä on lippaluola, hyvän suojan tarjoava avonainen tila. Kalliolaavu on samassa jyrkänteessä kivenottopaikan kanssa, on vaikea sanoa vaikka lippa olisi syntynyt vasta kivenotonyhteydessä. Kiveä on louhittu Paddaisten kartanon rakentamiseen.
Kattilamäen rotkomuotoja
 

Huomiota herättävä yksityiskohta
 Jyrkännettä seuratessa vastaan tulee erittäin näyttävä pyöristynyt jyrkänne. Hieman edempänä on pieniä rotkomaisia solia ja suuria lohkareita. Laaja kallioalue tarjoaa huikeat puitteet rauhalliseen samoiluun ja ihmeiden etsimiseen. Myös kallion laella on louhittuja kiviä. Suurten lohkareiden alla on luolamaisia tiloja. Kallioalue jatkuu rakentamattomana lähes 3 kilometriä Paimion suuntaa; täällä metsissä voi olla aivan mitä vain.

Lautkankareen Linnavuori
Sinne suuntaan jatkan itsekin, tosin autolla. Löytöretki Sauvossa huipentuu muinaishistoriaan. Lautkankareella sijaitsee lähekkäin yli 70 kuppia käsittävä muinainen uhrikivi sekä tien toisella puolella jyrkkäseinäisenä kohoava Lautkankareen linnavuori, yksi Suomen vanhimmista muinaislinnoista.

Pieni opaste kertoo mikä maassa odottaa
Pieni nyppylä on koverrettu täyteen kuppeja, mikä niiden merkitys sitten lieneekään. Kuppikivet ovat onnistuneet säilyttämään mysteerinsä tutkimuksista ja tulkinnoista huolimatta.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyy löytöretki Sauvon kuntaan. Laajuudestaan huolimatta tämä oli vain pieni naarmu tai esiripun raotus Sauvon luonnon ihmeiden ja historian salattuun maailmaan. Esittelemättä jäivät täysin mm. hiidenkiukaat, joita Sauvossa tunnetaan lähes 20. Lisäksi useat korkeat kalliovuoret ovat jo näköalojen puolesta esittelyn ja vierailun arvoisia. Luola löytyy varmasti lisää, samoin hiidenkirnuja.

Myös Sauvon Jänismäen jyrkänteen juurelta löytyy sateensuojan tarjoava suuri lippa
Itse olen etsinyt kirnuja mm. Lautkankareen risteyksessä sijaitsevalta Kirnukallio nimiseltä mäeltä, niitä kuitenkaan löytämättä. Kuppikiviä on myös useampia. Hjalmar Appelgrenin tutkimuksen mukaan Sauvon Liesniemellä on myös muinaislinna, lieneekö kyseessä nykyisin Kaasumäkenä tunnettu vuori? Jos luonto ja historia vetävät puoleensa niin mikset suuntaisi kesäistä matkaasi Sauvoon, itse ainakin menen!

1 kommentti:

  1. Kun on mökkituossa liesniemen lähistöllä on kesäisin mukavaa etsiä kaikenlaisia taikuuksia, metsä"löytöjä" kuten kulkuneuvoja ja niiden osia, kesä kuluu kuin siivellä.

    VastaaPoista