Pieni maistiainen vuonna 2014 ilmestyvästä kirjasta; Suomen rotkot. Joihinkin rotkoihin voi kävellä opastettua polkua, leveitä pitkospuita, toisiin ei. 150 rotkosta löytyy jokaiselle se oikea!
Suomi on satojen rotkojen maa. Sen olen jo alkukesästä
saanut todistaa omin silmin. Työ on vienyt minut uskomattomiin paikkoihin, osa
tunnettuja osa tuntemattomia. Apurahakausi alkaa olla puolivälissä, vaikka
kesäkausi on vasta alussa. Tahti kiihtyy vielä syksyä kohti, mutta nyt alkaa
olla selvä esiteltävien rotkojen määrä. Kirjassa tullaan esittelemään laajalla
esittelyllä vähintään 150 rotkoa Ahvenanmaalta Utsjoelle, läpi koko Suomen. Perustiedoin
vielä 300 lisää.
Rakovuoren huipulta avautuva maisema kylpee aamuauringon säteissä, alhaalla odottaa julma railo. |
Hieman esimakuna esittelen yhden tuntemattoman. Tämä rotko
on koskematon, se on yksin ja unohdettuna ollut luonnonhelmassa – ja syykin
siihen on. Paikalla kulkiessa voi hyvin kuvitella, että sielä ei kukaan käynyt
sen jälkeen kun Isovihan pakolaiset paikalta poistuivat. Se on Mikkelin
Rakovuoren rotko.
Rotkon pohjalla kasvaa puustoa muttei kuitenkaan häiritsevästi |
Vesihiisi sihisi hississä |
Herkkä ihminen aistii usein luonnonkohteiden ympärillä
erilaisia energioita, osa positiivisia, osa negatiivisia. Nämä samat voimat,
luonnonhenget ovat aikanaan vaikuttaneet muinaisten esi-isiemme motiiveihin
määriteltäessä, mikä paikka oli pyhä, mikä paha. Eihän se Seitakaan aina ole
kivistä suurin, kyse on aina tunteesta, jonka paikka herättää. Tämä paikka on
paha.
Kalliosta rapautuvaa kivikkoa jyrkänteen juurella |
Louhiveteen työntyvän niemen jykevillä kallioilla,
unohdettuna tai kätkettynä katseilta odottava Rakovuoren rotko, hämyisä ja
pelottava. Vaaroja uhmaavan seikkailijan tulee lähestyä railoa syvä kunnioitus
rinnassaan. Rakovuori ei ole tarkoitettu ihmiselle, rotkoa vartioi ihmisiä
inhoava Haltijaolento, eikä tämä ole pelkkää legendaa ja vanhankansan horinaa.
Rotkon kapeimmassa kohdassa seinät tuntuvat kaatuvan päälle. |
Rotkolle suunnanneet tutkimusmatkailijat ovat kohdanneet
ylitsepääsemättömiä esteitä retkillään, milloin auto onnettomuus, milloin
vakava sairastuminen tai venerikko on estänyt rotkolla käynnin. Varoitukset ja
vastoinkäymiset mielessäni suuntasin paikalle, paikan ilmapiiri on aavemainen.
Näiden kalliopahtojen suojissa piileskeli Ison Vihan aikana useita perheitä,
pakolaisilla oli tähystyspaikka läheisellä Vahtivuorella. Tällaiset ikävät
tapahtumat jättävät oman leimansa paikan tunnelmaan, kaikki pakolaiset eivät
varmasti selvinneet ankarista olosuhteista.
Tumma lampare tuo mieleen Jämsän Synninlukon, Isovihan piilopaikkoja tämäkin |
Kuljen kohti synkkenevää ja syvenevää rotkoa. Jyrkänteen
juurella on laaja kirkasvetinen lampare, jyrkänteestä putoilee pisaroita
lampeen. Kallioiden alla on sammalen peittämää, pakkasrapautumisen irrottamia
kiviä ja pienempää kivimurskaa. Rotkon kapeimpaan kohtaan on kiilautunut
kivenmurikka muodostaen pienen synninportin. Portin takan odottaa jyrkkä nousu
jonka jälkeen rotko loppuu. Ihailen rotkoa yläpuolelta kun tunnen käden
jotenkin tyhjäksi. Kihlasormus, joka harvoin irtoaa, on pudonnut. On
laskeuduttava rotkoon etsimään kadonnutta korua.
Synninportti |
Seuraan omia askeleita haravoiden maastoa katseellani. Pian
silmiin osuu lupaava kimallus, kylmät väreet kulkevat läpi kehon, henget ovat
läsnä. Sormus on pudonnut aivan suoraan rotkon katkaisevan portin alle,
ahdistava tunne täyttää mielen, päätän ottaa viimeiset kuvat ja poistua
paikalta. Rotkon toisessa päässä silmiin osuu mielenkiintoisen näköinen
muodostelma, kuin muinainen kivipöytä kallionreunalla. Pomppaan suuren
lohkareen päälle nähdäkseni paremmin. Silmän räpäyksessä kivi luiskahtaa pois
sijoiltaan heittäen matkailijan rytinällä kivikkoon. tuloksena; murtunut
kylkiluu, katkennut kameran jalusta sekä paha ruhje polvessa. Rakovuoren
haltijan viesti on selvä: pysykää poissa!
Noitia on joka norolla... |
Pitää muistaa vanhan kansan viisaus ja pyytää lupa ennen alueelle menemistä. Hyvä ajatus on viedä mukaanaan myös jokin pieni lahja. Jos ei muuten tule mieleen mitään, niin voi esim. pyytää unessa vihjeen miten toimia tai mitä viedä.
VastaaPoistaNämä alkaa olla sen tason juttuja, että Suomessa ei montaakaan ihmistä ole joka tuosta ymmärtäisi holkäsen pöläystä. Vanhankansan uskomuksista on pitkämatka tämänpäivän luonnonromantisointiin ja turisti hölynpölyyn.
VastaaPoistaEn epäile sinun tietouttasi mutta surulisen usein kuulee esim. Etelän turistien jättävän kolikoita tai muuta rihkamaa Lapin peuraseidalle hyvän matkaonnen toivossa - tällainen toiminta on lähempänä pyhäinhäväistystä kuin perinteiden kunnioittamista.