Suomi365 - 365 Seikkailua Suomessa

Suomi365 - Luontoelämys vuoden jokaisena päivänä

Suomi365 - on kunnian osoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Suomi365-sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä osoitteessa: http://suomi365.blogspot.fi/.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookin kautta: Suomi365

Tervetuloa mukaan seikkailulle halki 100-vuotiaan Suomen
.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Maistiaisia tulevasta: Rakovuori, Mikkeli

Pieni maistiainen vuonna 2014 ilmestyvästä kirjasta; Suomen rotkot. Joihinkin rotkoihin voi kävellä opastettua polkua, leveitä pitkospuita, toisiin ei. 150 rotkosta löytyy jokaiselle se oikea!
 
ja muistatteko, kalleimpani vai onko historianne hylännyt teidät? tulien äärellä kerrottiin tarinoita. Salaisuuksia koodattuina lauluihin, huutoihin ja vastarintaan. Vuosisatojen taiteeseen; Kaikkiin loitsuihin, jotka kutsuivat esiin tätä päivää.
Suomi on satojen rotkojen maa. Sen olen jo alkukesästä saanut todistaa omin silmin. Työ on vienyt minut uskomattomiin paikkoihin, osa tunnettuja osa tuntemattomia. Apurahakausi alkaa olla puolivälissä, vaikka kesäkausi on vasta alussa. Tahti kiihtyy vielä syksyä kohti, mutta nyt alkaa olla selvä esiteltävien rotkojen määrä. Kirjassa tullaan esittelemään laajalla esittelyllä vähintään 150 rotkoa Ahvenanmaalta Utsjoelle, läpi koko Suomen. Perustiedoin vielä 300 lisää.
Rakovuoren huipulta avautuva maisema kylpee aamuauringon säteissä, alhaalla odottaa julma railo.
Hieman esimakuna esittelen yhden tuntemattoman. Tämä rotko on koskematon, se on yksin ja unohdettuna ollut luonnonhelmassa – ja syykin siihen on. Paikalla kulkiessa voi hyvin kuvitella, että sielä ei kukaan käynyt sen jälkeen kun Isovihan pakolaiset paikalta poistuivat. Se on Mikkelin Rakovuoren rotko.
Rotkon pohjalla kasvaa puustoa muttei kuitenkaan häiritsevästi
Vesihiisi sihisi hississä
Herkkä ihminen aistii usein luonnonkohteiden ympärillä erilaisia energioita, osa positiivisia, osa negatiivisia. Nämä samat voimat, luonnonhenget ovat aikanaan vaikuttaneet muinaisten esi-isiemme motiiveihin määriteltäessä, mikä paikka oli pyhä, mikä paha. Eihän se Seitakaan aina ole kivistä suurin, kyse on aina tunteesta, jonka paikka herättää. Tämä paikka on paha.
Kalliosta rapautuvaa kivikkoa jyrkänteen juurella
Louhiveteen työntyvän niemen jykevillä kallioilla, unohdettuna tai kätkettynä katseilta odottava Rakovuoren rotko, hämyisä ja pelottava. Vaaroja uhmaavan seikkailijan tulee lähestyä railoa syvä kunnioitus rinnassaan. Rakovuori ei ole tarkoitettu ihmiselle, rotkoa vartioi ihmisiä inhoava Haltijaolento, eikä tämä ole pelkkää legendaa ja vanhankansan horinaa.
Rotkon kapeimmassa kohdassa seinät tuntuvat kaatuvan päälle.
Rotkolle suunnanneet tutkimusmatkailijat ovat kohdanneet ylitsepääsemättömiä esteitä retkillään, milloin auto onnettomuus, milloin vakava sairastuminen tai venerikko on estänyt rotkolla käynnin. Varoitukset ja vastoinkäymiset mielessäni suuntasin paikalle, paikan ilmapiiri on aavemainen. Näiden kalliopahtojen suojissa piileskeli Ison Vihan aikana useita perheitä, pakolaisilla oli tähystyspaikka läheisellä Vahtivuorella. Tällaiset ikävät tapahtumat jättävät oman leimansa paikan tunnelmaan, kaikki pakolaiset eivät varmasti selvinneet ankarista olosuhteista.
Tumma lampare tuo mieleen Jämsän Synninlukon, Isovihan piilopaikkoja tämäkin
Kuljen kohti synkkenevää ja syvenevää rotkoa. Jyrkänteen juurella on laaja kirkasvetinen lampare, jyrkänteestä putoilee pisaroita lampeen. Kallioiden alla on sammalen peittämää, pakkasrapautumisen irrottamia kiviä ja pienempää kivimurskaa. Rotkon kapeimpaan kohtaan on kiilautunut kivenmurikka muodostaen pienen synninportin. Portin takan odottaa jyrkkä nousu jonka jälkeen rotko loppuu. Ihailen rotkoa yläpuolelta kun tunnen käden jotenkin tyhjäksi. Kihlasormus, joka harvoin irtoaa, on pudonnut. On laskeuduttava rotkoon etsimään kadonnutta korua.
Synninportti
Seuraan omia askeleita haravoiden maastoa katseellani. Pian silmiin osuu lupaava kimallus, kylmät väreet kulkevat läpi kehon, henget ovat läsnä. Sormus on pudonnut aivan suoraan rotkon katkaisevan portin alle, ahdistava tunne täyttää mielen, päätän ottaa viimeiset kuvat ja poistua paikalta. Rotkon toisessa päässä silmiin osuu mielenkiintoisen näköinen muodostelma, kuin muinainen kivipöytä kallionreunalla. Pomppaan suuren lohkareen päälle nähdäkseni paremmin. Silmän räpäyksessä kivi luiskahtaa pois sijoiltaan heittäen matkailijan rytinällä kivikkoon. tuloksena; murtunut kylkiluu, katkennut kameran jalusta sekä paha ruhje polvessa. Rakovuoren haltijan viesti on selvä: pysykää poissa!
Noitia on joka norolla...
Suomen rotkot - ilmestyy 2014
kirja sisältää satoja toinen toistaan hiempia rotko kohteita. Tämä pieni maistiainen toimikoon ruokahalun herättäjänä!

2 kommenttia:

  1. Pitää muistaa vanhan kansan viisaus ja pyytää lupa ennen alueelle menemistä. Hyvä ajatus on viedä mukaanaan myös jokin pieni lahja. Jos ei muuten tule mieleen mitään, niin voi esim. pyytää unessa vihjeen miten toimia tai mitä viedä.

    VastaaPoista
  2. Nämä alkaa olla sen tason juttuja, että Suomessa ei montaakaan ihmistä ole joka tuosta ymmärtäisi holkäsen pöläystä. Vanhankansan uskomuksista on pitkämatka tämänpäivän luonnonromantisointiin ja turisti hölynpölyyn.

    En epäile sinun tietouttasi mutta surulisen usein kuulee esim. Etelän turistien jättävän kolikoita tai muuta rihkamaa Lapin peuraseidalle hyvän matkaonnen toivossa - tällainen toiminta on lähempänä pyhäinhäväistystä kuin perinteiden kunnioittamista.

    VastaaPoista