Luolamiehen blogi: Tutkimusmatkoja Kemiönsaarelle osa 2

Purunpään luola, Kemiönsaari

Olin jo poistumassa Purunpään alueelta, mutta jostain syystä päätin vielä tutkia yhden jyrkänteen. Pian halkeilleessa kalliossa näkyikin lupaavan oloinen musta aukko, selvä luon suu. Ei luola mikään suuri ollut, mutta ehdottomasti tutkimisen arvoinen. Huomasin katosta roikkuvan kaksi hämähäkin munakoteloa, läksyni lukeneena tiesin heti mistä on kyse; Luola-aukkohämähäkkejä!

Luola-aukkohämähäkki - Purunpää, Kemiönsaari

Iso hämähäkki on meko helppo tunnistaa

Taskulamppu haravoi punahohtoisen graniitin rosoista pintaa ja pian pienessä raossa näkyy mustan puhuva pallo; tuo perse on helppo tunnistaa jo koon puolesta, ei näin muhkeaa hanuria omaa yksikään muu Suomen luolan selkärangaton asukas. Pian löytyi toinenkin, havainto oli varma Purunpään luolassa elää tämä harvinainen luolaeläin. Aiemmin kyseistä lajia on tavattu, Ahvenanmaata lukuun ottamatta vain kahdessa luonnon luolassa, Paraisilla ja Kaarinassa. Tämä on manner Suomen kolmas havainto.

Salon seudun sanomat 1.6.2013

Hienoa, historian siipien havina korvissa jatkan matkaani kohtia parin kilometrin päässä odottavaa ajoneuvoa. Purunpää haluaa kuitenkin tarjota parastaan, sivusilmässä huomaan sen ja säpsähdän; käärme! Kun verenpaine tasaantuu, huomaan, ettei kyseessä olekaan käärme vaan jalaton lisko, kauniin ruskean hohtoinen ja kiiltävä vaskitsa, harvinainen vaikka hyvinvoiva on tämäkin.

Vaskitsa - Purunpää, Kemiönsaari

Jänis loikki metsän poikki, metsän poikki, metsän poikki...

Vielä tuttu pitkä korvakin jää katselemaan kulkuani tielle, luonto tarjoaa rauhassa kulkevalle retkeilijälle huimia elämyksiä!

Lilla Masugnträsket, Dalsbruk

Hienoja mutta melko lailla avonaisia olivat Kemiönsaarelta löytyneet luolat. Näkemisen arvoisia monet, mutta vielä se ”kunnon luola” jäi löytämättä. Saari on valtava, lähes 700 neliökilometriä maapinta-alaa josta on tutkittu ehkä yksi. 2500 saarta, joista kaikilla ei ehkä ole koskaan käyty. Kyllä se suuri luola vielä Kemiönsaarelta löytyy, kun Turun keskustan tuntumastakin löytyy edelleen uusia luolia. Täällä riittää tutkimusmatkailijalle sarkaa kynnettäväksi, minä siirryn hiidenkirnujen pariin.

Lilla Masugnträsketin hiidenkirnu

Olen joskus ohikulkumatkalla etsinytkin tätä kirnua. Kyseessä on Taalintehtaan keskustan tuntumassa, Lilla Masugnsträsketin rannalla oleva pieni hiidenkirnu. Vieläkään se ei löydy helpolla. Jokin vihje kirnun vaatimattomuudesta olisi tietysti ollut jo siinä tosiasiassa, että vaikka järveä kiertää luontopolku tämä kirnu ei ole päässyt edes nähtävyydeksi. Vaatimaton se on, ei edes näkemisen arvoinen – pieni sammalen peittämä aukko. Maisemat korjaavat potin tällä kohteella!

läpi mentävä

Kirnu on syönyt tiensä läpi kallion

Pieni on tämä seuraavakin, mutta erikoinen. Se näkyy jo kaukaa hakkuuaukean takana – erikoinen kalli kutsuu luokseen. Pieni hiidenkirnu on porautunut kallionläpi kohti suurempaa maapeitteistä kirnua. Oikein hauska yksityiskohta suuressa luonnossa, kalliolla on pieniä hiidenkirnun aihioita ja sammaleen alla mahdollisesti lisää. Hienoin on kuitenkin tämä vaatimaton kallion läpäissyt pytty.

Suurin Kummelbergetin puhdistetuista kirnuista

Suurimmat hiidenkirnut ovat halkaisijaltaan pitkälti yli 2 metriä. Maan peittämiä, osassa kasvaa puita.

Kummelbergetin hiidenkirnut ovat saaneet kunnian päästä oikein luontopolun nähtävyydeksi, tosin vain osittain ja puhdistamattomina. Saamieni tietojeni mukaan Kummelbergetillä on kuusi hiidenkirnua, hosuttu on tämän arvion kanssa – itse lakin kalliolta 17 hiidenkirnuja, ja siinä on vain selvästi näkyvillä olevat. Nyt ne ovat lähes täysin maan peittämiä, mutta mäellä on suuriakin kirnuja – joidenkin halkaisija yli 2 metriä.

Munkvikenin hiidenkirnu

Kaunein tutkimani kirnu saarelta löytyy Munkvikenin rannalta, pieneltä pyöristyneeltä kallioniemeltä. Aivan meren rannassa odottaa lähestulkoon täysin pyöreä aukko. Veden täyttämä mutta muuten puhtaan oloinen, liekö puhdistettu vai huolehtiiko meri kirnun puhtaudesta? Suuri se on , leveys on 1,5 metriä ja syvyyttä yli 2,5 metriä. Kirnusta johtaa pieni ränni mereen, todella kaunis luonnon monumentti.

Turistien riemuksi rakennettu Jatulintarha Rosalan viikinkikylässä

Tutkimatta jäi 16 kirnun ryhmä Hiittisten pääsaarella. Saari on tunnettu viikinkikylästään ja viikinkihistoriastaan. Itsekin olen muutamaan kertaan kyseisessä kylässä käynyt ja saarta ajanut päästä päähän mutta ”villi luonto” on jäänyt lähes kokonaan tutkimatta – asia täytyy joskus korjata. Myös Kemiön keskustan tuntumassa sijaitseva 5 kirnun ryhmä jää tutkimatta, mutta jää sitten jotain tulevaisuuteenkin,

Olen saanut tietooni noin 40 hiidenkirnua Kemiönsaarelta, joten tämäkin on vain pinta raapaisu. Hiidenkirnuja on varmasti paljon saarilla, tutkimattomilla rannoilla ja maan peittäminä – luonnon kätkeminä. Junfruholmenilla, Purunpään alueella sijaitsee yksi Suomen kauneimmista hiidenkirnuista; valtava 8 mallinen musta aukko. Sitä en valitsevasti ole päässyt omin silmin näkemään transportaatio ongelmien takia.

Tässä kuitenkin kuvalainalla esitettynä kirnun massiivisuus:

http://mw2.google.com/mw-panoramio/photos/medium/3299

Kuva laina osoitteesta: http://mw2.google.com/mw-panoramio/photos/medium/3299760.jpg

Hieno ja pitkä on saaren historia, luonto ja maisemat uskomattomat. Kemiönsaarelle kannattaa lähteä kauempaakin. On kiinnostuksen kohteet sitten luonto tai kulttuuri, kaikille löytyy jotain. Uskomaton saari – tutkimusmatkat Kemiönsaarelle tulevat varmasti jatkumaan, mikäli käytössä on vene muuttuvat löydöt vielä hämmentävämmiksi.