Luolamiehen blogi: Miesvaha, Rusko

Miesvahan kiehtovin ykstyiskohta - kaunis lohkareportti.

Miesvaha, tuo nimi nousi pintaan useaan otteeseen viime keväänä. Sain vinkkejä, pyyntöjä ja suoranaisia käskyjä käydä tutkimassa paikka. Viime vuonna se sitten jotenkin vain jäi, mutta tänä keväänä korjasin asian ja lähdin katsomaan tuota myyttiset mittasuhteet saanutta siirtolohkaretta.

Miesvahan nimi alkoi liikkua ja levitä kun Kauko Pouttula julkaisi netissä tutkimuksensa (http://koti.mbnet.fi/kaukop/Miesvaha2.pdf )suuresta siirtolohkareesta Turun lentokentän takana. Kyseessä on Maarian ja Ruskon pitäjien vanha rajakivi, unohdettu ja nykykartoista poistettu. Kiveä verrattiin Kärsämäen komeaan Pirunpesään, sitä kehuttiin ja hehkutettiin mm. geokätkijöiden piireissä.

Miesvahaan voi lähestyä monesta suunnasta - valitsin siis itseäni miellyttävimmän ja se osoittautui hyväksi. Muutaman sadan metrin samoilu kuivassa mäntymetsässä, pääosin selkeää polkua pitkin ja siinä se oli – Miesvaha, moneen suuntaan halkeillut ja repeilyt siirtolohkare - iso kuin mikä. En ollut nähnyt yhtään hyvää kuvaa kohteesta joten odotusarvo oli huhujen varassa.

Miesvahan lohkaretta leikkaavat useat kapeat kalliosolat.

Kiven läpi kulkee pieniä solia, ei mitään suuria rotkoja kuten Pirunpesällä vaan pikemminkin ahtaita rakoja. Emälohkareesta nojallaan olevien lohkareiden alle on muodostunut pieniä lippaluolia. Järkäleen kyljessä, maamerkkinä kasvaa jyhkeä kilpikaarnainen petäjä – se on komea näky. Myös iankaikkisen vanhan näköiset kuuset luovat oikein mukavaa tunnelmaa alueelle.

Järkäleen kyljessä kasvava, vanha ja komea petäjä näkyy kauas.

Kiipeän kiven päälle – ei ole epäilystäkään, huhut ovat räikeästi liioiteltuja. On tämäkin lohkare iso, varmasti Pirunpesän kokoa, mutta jos mietitään maisemallista ja matkailullista arvoa eivät ne kilpaile edes samassa sarjassa. Täältä puuttuvat mielenkiintoiset luolat, myöskään Pirunpesän jylhyyttä ei päästä edes hyvällä mielikuvituksella lähellekään.

Itse lohkareen suuresta koosta huolimatta alueen suurin luola on vaatimaton.

Laskeudun kapeaan solaan, ja edessä avautuu lupaava, kylmää hönkivä aukko. Vastassa on pieni luola, odoton löytäväni suuremman mutta kyllä tämäkin onkalo varmistaa sen, että Miesvaha pääsee mukaan Suomen luolalistalle. Luolassa mahtuu hyvin seisomaan, korkeutta on paikon yli 2 metriä, leveyttä ehkä saman verran ja pituutta hieman enemmän. Kivien alta johtaa ahdas muutaman metrin pituinen käytävä ulos, toiseen suuntaan johtaa samaten ahdas ja louhikkoinen 3 -4 metrinen käytävä. On sillä kiistattomasti pienen Suomalaisen luolan mitat.

Kierrettyäni kiven voin todeta kohteen mielenkiintoisimman yksityiskohdan olevan kaunis kiviportti tuon suurimman luolan läheisyydessä. Kiviportit kiehtovat aina, tämä ei tee poikkeusta. Se on ihan kivan kokoinen ja selkeä. Valitettavasti Miesvaha ei onnistunut lunastamaan sille asetettuja ennakko odotuksia, mutta ei sitä väheksyäkään voi. Kivellä on kokoa ja näköä ja ennen kaikkea kiehtova historia.