Marttilan kunnan sivut
Marttilan kylä on hiljainen, jotain palveluita löytyy mutta melko vaisu ja hiljainen maalasipitäjä on kyseessä. Matkalla Lotikonmäelle, ennakkoodotuksista huolimatta, törmäsin kuitenkin älylliseen elämään...
Lotinkonkellari on muutamia kymmeniä metrejä pitkä, kapea halkeama kalliossa, rotko alkaa aivan Lotikonmäen taukopaikan edestä.
Rotkon seinämät ovat täynnä todella erikoisia geologisia muodostumia. Uurteet ja naarmut muodostavat kummallisia ristikkokuvioita.
Rotkon jyrkkiin seinämiin on kaiverrettu erilaisia kuvioita, nimikirjaimia ja vuosilukuja.
Alkupään kapea rotko, joka paikoin on kulkukevoton levenee ja syvenee pian. Paikoin jyrkänteet nousevat useita metrejä pään yläpuolelle, kiemuraiset kalliot vievät maan pimentoihin. Tunnelma rotkossa on aavemainen, pelottava.
Repeämään kiilautuneet lohkareet muodotavat rotkon loppupäähän pimeän ja ahtaan käytävän. Luolan pohjalla virtaa vettä, kosteassa pimeässä onkalossa on aikoinaan asunut myös Lotikon haltija. Tämä osuus on paikalle nimen antanut, Lotikon kellari.
Koko matkan kallion läpi saa ihmetelklä erittäin kummallisia nystyröitä kallion pinnassa, paikoin parikin senttiä korkeat nypyt laittavat ajatukset lentoon. Lotikon kellari on yksi Varsinais-Suomen luonnon ihmeistä, joka jokaisen on nähtävä omin silmin. Ehdottomasti eriskummallinen paikka jolle kannattaa lähteä kauempaakin!
