Kuljeskelen pienen pellon reunaa kauniissa syyspäivässä Huittisten
Palojoella, silmä tuntuu tarttuvan jokaiseen maasta pilkottavaan kiveen, jopa
pyöreisiin savipaakkuihin. Sen tekee paikan historia. Lähestyn nimittäin Suomen
tunnetuimman muinaislöydön, Huittisten
hirvenpään löytöpaikkaa.
Elettiin vuotta 1903 kun Torpparin Heikki Malmin renki
Kustaa Mäenpää oli kunnostamassa peltoa perunamaaksi, kun esine löytyi. Eipä
tainnut renki arvatakaan mitä maasta nosti. Monien mutkien ja käsien kautta
tämä arviolta 7000 vuotta vanha, kivikautinen aarre päätyi oikeaan osoitteeseen
ja on nykyisin Kansallismuseon kokoelmissa. Muinaiselle asuinpaikalle johtava tie on saanut asianmukaisesti nimekseen Hirvenpääntie. Löytö paikalle on opasteet ja tätä nykyä alueelta löytyy opastaulu jossa on tietoa itse hirvenpääveistoksesta sekä kohteen kaivauksista ja muista löydöistä. Maassa mukaa myös pieni kiven murikka, paljon opastaulua viehättävämpi ja varmasti vanhempi. Kiven kyljessä on pronssilaatta jossa on veistoksen kuva sekä lyhyt sanainen kuvaus löydöstä.
Mielenkiintoinen paikka, ja merkittävä kohde koko Suomen
historian kannalta, mutta totta puhuakseni ei tämä minua paikalle ajanut. Vaan
yllätys, yllätys, olin saanut tiedon että alle kilometrin päässä hirvenpään
löytöpaikasta, viereisen Korkiakallion jyrkänteen juurelta löytyisi luola.
Kiinnostus heräsi, voisiko luola ja siihen yhdistetyt hiisi tarinat liittyä
tähän historialliseen löytöön?
Korkeakallion jyrkänne onkin komea. Aikalailla rakoillut ja
suuria kivenmurikoita lepää kallion juurella, paksuun sammalmattoon
verhoutuneena. Hyvin otolliset olosuhteet suurenkin luolan syntyyn, odotukset
ovat korkealla. Aika pian kalliosta löytyykin luola, vaatimaton, mutta
valitettavasti se sopii kuvausten ja mittojen puolesta siihen mitä
luvattiinkin.Pitkä tutkiminen ja hengenvaarallisella kielekkeellä kiikkuminen eivät tuota tulosta. Ensimmäisenä löytynyt luola jää tämän tutkimusmatkan suurimmaksi. Historiaa olisi lähellä, luola mainitaan hiisien asuinpaikaksi, mutta lopulta se jää niin vaatimattomaksi koloksi, etten sitä paljon mainostamaan lähde.
Oli miten oli, hirvenpääveistoksen löytöpaikka on koettu, kauniita Satakuntalaisia maalaismaisemia nähty ja jälleen uusi luola dokumentoitu. Saalis oli odotettua laihempi mutta matka tekemisen arvoinen. Eikä ole missään tapauksessa pois suljettu mahdollisuutta etteikö Korkeakallion maasoissa voisi olla suurempaakin luolaa. Metsä kätkee mysteerinsä.
Kartat: Hirvenpään löytypaikka & Luola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti