Luolamies Pohjanmaan luolissa

Luolamies Pohjanmaan luolissa osa 1 - Uusivuoren luolat, Vimpeli

Uusivuoren luolat, Vimpeli

Läpi tunkeva kylmyys ja voimakkaasti lisääntyvä valo herättävät vielä eilisistä seikkailuista uupuneen kulkurin. Uni olisi maistunut. Vilkaisu kelloon 03:52, mutta aurinko alkaa jo valaista häiritsevästi – uni ei tule. Lisäksi lämpötila tuntuu jotenkin naurettavalta. Nyklalla vieressä odottavan ajoneuvon virrat päälle ja karu totuus iskee vasten kasvoja +0.5 astetta. On kesäkuun 15. päivä, Juhannukseen on viikko.

Aamun hehku

 

Vetelen lisää vaatetta päälle. Kaasuhellan sininen liekki nuolee hetken teräkattilan pohjaa. Pian kaurapuuron iloinen pulpahtelu lämmittää mieltä. Kuuma puuro ja lämmin tee virittävät väsyneen mielen uudelleen seikkailumoodiin. Vaihdan lenkkarit saappaisiin ja suuntaan pienen suon yli kohti läheistä Uusivuoren jyrkännettä. Puolukanvarvut ovat jäisen huurteen peitossa, yö on tosiaan ollut kylmä.

Jyrkänteiden erikoisia raukkimuotoja

Traktorien uriin kertyneet lätäköt ovat reunoilta riitteestä. Hirven papanoita on paljon. Muutaman sadan metrin samoilun jälkeen vuoren matala jyrkänne näkyy jo puiden takana. Rinne on erikoinen – sen huomaa jo kaukaa. Aimo Kejosen antamien ennakkotietojen mukaan alueella pitäisi olla raukkeja, samoilen lähemmäs. Rinne on täynnä mielikuvitusta ruokkivia muotoja. Rakoja, koloja jopa pieniä luolia, isompikin onkalo alueella pitäisi olla.

Kaunis opas kyltti ei ole, mutta sanoma sisällöltään aina yhtä säväyttävä!

Seurailen jyrkännettä ja nautin aamun värjäämästä metsästä. Kurjet karjuvat läheisellä suolla. Edessä häämöttää suurempi kivimurikka. Järkäleen kyljessä on musta aukko. Laihaan koivuun on kiinnitetty harmaa lauta johon on punaisella maalilla kirjailtu maagiset sanat – ”luolia”. Ja luola läheisen stemun alla onkin, tosin melko vaatimaton. Pieni yksityiskohta kiinnittää huomion – kalliohakkauksia, vieläpä harvinaisen kauniita ja huolella tehtyjä.

Kiehtovat kaiverrukset lisäävät kummasti melko vaatimattoman onkalon tunnelmaa.

Ajan kanssa ja syvälle on joku yli 60 vuotta sitten nakutellut merkinnät: TK 1951 13/8 ja kirjaimet AV TN. Ei mikään kovinkaan vanha kaiverrus mutta nostaa kummasti pienen luolan kiehtovuutta. Kivi on ulkopuolelta rosoinen ja repaleinen mutta lipan alla tunnelma on pyöreä – jotenkin hioutunut ja kirnumainen. Mukava on onkalon tunnelma. Kiven toisella puolella on samankokoinen aukko, luolia ne ovat vaikkakin melko vaatimattomia.

Luola sijaitsee korkean jyrkänteen juurella.

Jotenkin alue tuo mieleen Alajärven Pyhävuoren ”tunnetut” Peikkoluolat. Samaan sarjaan tällä pienkohteella ei tosin ole mitään asiaa, kiehtova paikka joka tapauksessa. Lähellä luolaa on näkötorni ja laavu. Muuta luolan tapaista ei vastaan tule. Nousen kallion laelle nauttimaan yhä ylemmäs nousevasta auringosta ja samaa tahtia nousevasta lämpötilasta. Aamu on ollut kaunis ja tunnelma kiehtova. Juhlistan itselleni uutta löytöä höyryävällä kupillisella vihreää teetä. Mikä mukava tapa aloittaa aamu!    

Uusivuori kartalla