Luolamiehen blogi: Asukkeja kiven sisällä

Harva eliölaji viihtyy luolissa, mutta kohtaamiset niiden kanssa ovat säväyttäviä. Tavallisimmin tapaa hämähäkin tai perhosen. Talvi on parasta aikaa luolaelämään tutustumiseen.

Suomen luolissa kulkeva seikkailija saa varautua sotkemaan kasvonsa hämähäkin seittiin.

TEKSTI JA KUVAT TUOMO KESÄLÄINEN

Hellettä pakoileva sammakko

Kalkkikivi hohtaa kelmeästi. Se korostaa luolan mielikuvitusta ruokkivia muotoja. Ahtaudun kapeaan, juuri miehen mentävään onkaloon. Taskulamppu valaisee kostean, kammiomaisen ”huoneen”. Äkkiä edessäni välähtää kaksi ilkeänä kiiluvaa silmää! Miehekäs kirkaisu on täyttää tilan, kun vetäydyn tulosuuntaani.

Eläimet viihtyvät suojaisissa paikoissa, jos tahdot päästä luola-asukkaiden jäljille - varaudu ryömimään!

Sykkeen tasaannuttua kohottaudun takaisin kammioon. Tuimakatseinen portieeri paljastuu hellettä piileskeleväksi sammakoksi; melkoinen korsto. Vaivaantuneen näköisenä se ryömii syrjemmälle tehden tilaa tiedonjanoiselle luolamiehelle.

Talvehtiva vesiperhonen

Lamppu haravoi kolean kalliokellarin taskuja. Pienkohteeksi tässä Paraisten karstiluolassa on harvinaisen vilkas elämä. Hämähäkkejä on paljon, seittiä vielä enemmän. Kaukana syvän raon suojissa erottuu pitkäraajainen, kauniin pronssinhohtoinen vesiperhonen. Ahtaudun syvemmälle tuntemattomaan.

Loissienen tappama perhonen.

Peräseinämän onkalosta ei ihminen enää mahdu. Mutta takimmaisen lohkareen kyljessä on jotain mielenkiintoista. Luola-asukkaalla on kirjaimellisesti kasvanut tatti otsaan. Hämmentävän näyn aiheuttaa kiiltomittari, joka on joutunut jonkin hyönteisiä tappavan Cordyceps-suvun sienen uhriksi.

Talvilevostaan nauttivia liuskayökkösiä.

Kiiltomittari on yksi kolmesta aikuisena talvehtivasta mittarilajistamme.

Kiiltomittareita näkee luolissa usein, erityisesti talvisin. Toinen tavallinen luolatalvehtija on liuskayökkönen. Nämä koreat öiden ritarit saattavat kerääntyä kymmenien tai jopa satojen yksilöiden ryhmiksi. Muita aikuisena talvehtivia ja luolissa tavattuja lajeja ovat esimerkiksi kaunovarpumittari ja vihervarpumittari sekä yökkösistä puolukkapiiloyökkönen.

Monet Suomen luolista ovat ihan kivan kokoisia vaikka niitä usein sorrutaankin vähättelemään!

Päiväperhosen kohtaaminen talvisessa luolassa on säväyttävä kokemus. Tutuista ja kauniista kevätpäivien koristajista ainakin nokkosperhonen sekä neitoperhonen talvehtivat aikuisena luolissa. Näitä ihastuttavampi näky on keltainen tai limenvihreä sitruunaperhonen.

Horrostava pohjanlepakko

Suuntaan takaisin auringon piiriin. Matkalla havaitsen pieniä papanoita; lepakon ulostetta. Otus itse ei näyttäydy, lienevät talvehtimisen jälkiä. Maalattiasta kasvaa valkoisia torvimaisia sieniä, jotka kurottelevat kohti luolan suuta.

Ryövärinluola

Luolahämähäkin ruokahetki

Uhrataanpa ajatus kotimaamme luolille. Graniittikallion alueille muodostuneet luolat ovat pääosin pieniä, usein maanpinnan tasolla tai sen yläpuolella olevia lohkare- tai rakoluolia. Useimpiin kotimaisiin luoliin ei pääse muodostumaan ulkoilmasta poikkeavaa pienilmastoa tai olosuhteita joka suosisi erityistä luolaelämää.

Yksi yleisimmistä luolahämähäkeistämme - Onkaloaukokki

Lisäksi viimeisin jääkausi piti huolen siitä, että luolaelämällä on ollut aikaa kehittyä alle 10 000 vuotta – evoluutio nauraa tällaiselle silmänräpäykselle. Luolien sisällä elämä onkin pääosin samaa kuin ympäröivässä maastossa. Niissä esiintyy piskuinen joukko kasveja, sieniä, sammaleita ja jäkäliä, joille maakellarimaiset olosuhteet sopivat. Isoista nisäkkäistä luolissa luuhaavat ketut, mäyrät ja supikoirat. Myös kotiloihin ja etanoihin törmää, joskus jopa simpukoihin.

Mikäli et löydä kotimaisesta luolasta hämähäkkiä - katso uudelleen, kyllä minä siellä olen vaikkei minua heti näe!

Suomen luolia on tutkittu pääasiassa geologien näkökulmasta. Biospeleologian eli luolaeliötutkimuksen kannalta eniten syynätty luola on Lohjan Torholan luola, Suomen suurin kalkkikiviluola. Toinen hyvin tutkittu luola on Ahvenanmaan Getavuorella sijaitseva Djupviksgrottan. Muiden Pohjoismaiden luolien eläimistöä on kuitenkin tutkittu verraten runsaasti ja näillä on paljon yhtäläisyyksiä Suomen luolien kanssa.

Luola-aukkohämähäkin munakoteloita

Poiketaan Kaarinan Kuusistossa sijaitsevaan Ryövärinluolaan. Täällä voi hyvällä tuurilla havainnoida Suomen ehkä edustavinta luolien asukasta; luola-aukkohämähäkkiä. Kookasta ja upean väristä hämähäkkiä on tavattu vain Ahvenanmaalla sekä muutamassa luolassa Varsinais-Suomessa.

Luolahämähäkeistämme suurin, majesteetillinen luola-aukkohänähäkki - Meta menardi

Kirkas lampunvalo haravoi seinämien halkeamia. Maasiira lähtee tympääntyneen oloisena ryömimään kohti pimeää koloa. Hyttyset lepäävät kivisellä seinällä, seuranaan tutut liuskayökköset ja kiiltomittarit.

Yleinen mutta huomaamaton retale - luolakki

Sitten valokeilassa näkyy lupaavaa liikettä. Tuulessa huojuu hiljalleen peukalonpään kokoinen valkoinen verkkopussi. Sen tunnistaa helposti luola-aukkohämähäkin munakoteloksi – ja pian jättiläinen paljastaa itsensä. Kaunis, kiiltävän punakellertävän ja oranssinhohtoinen otus ojentelee jalkojaan valon häiritsemänä. Valtavan hämähäkin näkeminen on mykistävä elämys.

Käärmeeseenkin voit törmätä, vaikka se harvinaista onkin.

Toinen näyttävä mutta paljon yleisempi luolahämähäkki on Metellina merianae. Väritykseltään se on nuhruisempi ja useimmiten selvästi pienempi, mutta ison yksilön saattaa äkkiseltään sekoittaa luola-aukkohämähäkkiin.

Yksinäinen liuskayökkönen.

Näiden lisäksi luolissa esiintyy runsaasti muita maanalaiseen elämään sopeutuneita hämähäkkilajeja. Tarkkasilmäinen voi löytää pikkiriikkisen mutta koreankauniin Nesticus cellulanus hämähäkin useista luolista. Harvemmin luolista tavattuja ovat hämärässä viihtyvä ikkunahämähäkki sekä suurimpiin hämähäkkeihimme kuuluva rantahämähäkki. Kariketurvepohjaisessa luolassa voi kohdata myös pitkäjalkaisen metsälukin.