Suomen suurin siirtolohkare: Ruissalon Kukkarokivi, Turku

Kukkarokivi on Suomen suurin siirtolohkare

Kukkarokivi on Turussa Ruissalon luoteisrannan läheisyydessä sijaitseva Suomen suurin selvästi näkyvissä oleva siirtolohkare. (27 metriä pitkä, 17 metriä korkea, 12 metriä merenpinnan yläpuolella) Kukkarokiven näkee parhaiten Ruissalon leirintäalueen takaiselta rannalta. Lohkare on kokonaan veden ympäröivä, joten kesäisin siihen voi tutustua lähemmin vain veneellä. Kukkarokivi on rauhoitettu lintujen pesimäluodoksi, joten kesäisin tarkempi tutkiminen on lainnojalla kielletty.

Kukkarokivi näkyy hyvin Naantalista lähteviin laivoihin.  

Hyvänä jäätalvena Kukkarokiveen pääsee tutustumaan lähemminkin, eikä lähimainkaan ole lintuja jotka voisivat häiriintyä. Lohkareen koon ymmärtääkin vasta kun seisoo sen juurella, se on valtava. Kivin kyljissä on muistoja vanhemmistakin kävijöistä, järkäleen kylkiä koristavat useat vanhat  kaiverrukset, joista suurin osa on peräisin 1800-luvulta ja tuoreimmat 1940-luvulta.



Kiven kyljessä on useampiakin kauniita kaiverruksia.

Alle 100-vuotta siis riittää! Jos joku tämän päivän seikkailija käy maalilla tai kaiverruksella vetämässä kylkeen oman puumerkkinsä on se törkeää ja vandalismia. Mutta 100-uotta sitten tehtynä se on kaunis ja kiehtova jäänne menneestä? Melko kaksinaamaista?

Kukkarokivi on myös kalojen kuninkaan valtaistuin.

”Tarun mukaan Raision keskiaikaisen kirkon rakensivat jättiläiset nimeltä Killi ja Nalli. Jättiläiset riitaantuivat kirkon papin kanssa ja Killi uhkasi hajottaa koko kirkon kallionlohkareella. Löydettyään meren rannasta sopivan lohkareen Killi ei kuitenkaan enää löytänyt takaisin kirkolle, joten se paiskasi kalliolohkareen Ruissalon edustalle. Kiveä kutsutaan Kukkarokiveksi, koska jättiläinen oli kantanut sitä suuressa kukkarossa selässään.” -Aimo Kejonen - Suomen 100 Geologiset kohteet

KUKKAROKIVI KARTALLA

"Kukkarokivi on myös kalojen kuninkaan valtaistuin. Kalojen kuninkaan,Airiston vanhan lohen kuoltua alettiin valita uutta kuningasta. Kaksi kalaa ilmottautui, taimen ja kiiski. Kuninkaaksi tulisi se, joka hyppäisi korkeimmalle vasten Kukkarokiveä, kalojen kuninkaan valtaistuinta. Kun taimen hyppäsi, kiiski tarttui sitä pystöön. Siitä kiiski sai alkuvauhdin, joka lennätti sen kiven päällä olevaan halkeamaan. Siellä se räpiköi huutaen apua alamaisiaan auttamaan. Sillä aikaa muut kalat polvistuivat kiven viereen odottaen kiisken paluuta. Kiiski ei koskaan palannut, koska lokki söi sen. Niinpä kukkarokiven luona on edelleenkin valtaisan hyvä kalapaikka, koska kalojen parhaimisto vieläkin odottaa kuninkaansa laskeutuvan valtaistuimeltaan." Kertoo vanha satu, jonka Aimo Kejonen on tallentanut teokseensa Suomen 100-kansantarinat.

Kukkarokivi vanhassa maalauksessa.