Seuraa meitä facebookissa: suomi365

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Runosmäen Pirunpelto, Turku

Runosmäki on Turun toiseksi suurin lähiö ja alueen maine on sen mukainen. Runosmäki on oikea rumuuden tyyssija, maiseman pilaamisen ja rumien rakennusten suunnittelun taidonnäyte. 70-luvulla rakennettu elementti helvetti. Runosmäen pääteiden betoni kuutioiden keskellä kulkiessa todellakin tuntee olevansa niin kaukana kaikesta luonnollisesta kuin mahdollista.

Signalistinkadulla, vähän ennen Majoitusmestarinkatua tien vasemmalla puolella näkyy pieni risteys. Hiekkatien risteyksessä on musta vaatimaton kyltti: ”Pirunpelto”, eikö tämä ole yksi betoninen Pirunpelto koko paikka, tai ainakin paikka on suoraan saatanasta.

Tie tulee parkki alueelle, toisella puolella on koirapuisto, paikka johon laiskat ja tyhmät ihmiset saavat tuoda lihotetut kaupunki puudelinsa juoksemaan ”vapaaseen” luontoon. Toisella puolella on skeittauspuisto, ei vieläkään mitään kovin lupaavaa.

Parkki alueen reunassa on viitta, ”Pirunpelto 400 m” Tunnelma paranee heti kun pääsee kulkemaan polkua, vastaan tulee muutamia sauvakävelijöitä, muuten alue vaikuttaa rauhalliselta. 200 metrin kulun jälkeen huomaan rikkinäisen kyltin nojaamassa puuta vasten. ”Pirunpelto 200 m” Seuraan polkua pellon viertä ylös metsikköön.

Kivikko kerääntymät alkavat hyvin pian ja ennen kuin ehtii tajuamaan, huomaa seisovansa valtavan kivisen pellon reunalla. Näky on hiljentävä, Runosmäen elementti helvetti on vain 400 metrin päässä, ja nyt tunnen saapuneeni kauniiseen, jopa mystiseen paikkaan. Alueessa on jotain hiljentävää.


Kivikko jatkuu eteenpäin noin 100 metriä ja on vähintään 50 metriä leveä. Silmien edessä aukeaa suurista pyöristyneistä, sammaloituneista kivistä koostuva valtava kumpu. Tunnelma on täysin hämmentävä. Kivikossa kulkeminen hiljentää ja rauhoittaa mielen, kaunis ja aito luonto elämys keskellä Turun toiseksi suurinta lähiötä.

Pirunpelto on toiselta nimeltään muinaisranta, kivikkoa on siis tuhansia vuosia sitten huuhdelleet meren aallot. Turussa on vietetty silloin kosteita aikoja, sillä tämä paikka on huomattavasti Turun keskustaa ylempänä. Joidenkin arvioiden mukaan kiviä on paksuimmillaan 3 metriä. Kaiken kaikkiaan muodostelma on hyvin vaikuttava ja valtava.

Luonto elämys saattaa siis odottaa sinua ja minua omassa kaupungissamme, ehkä jopa omassa lähiössämme. Kyse on vain siitä mihin päin matkansa suuntaa ja onko valmis kulkemaan silmät ja korvat auki.


2 kommenttia:

  1. Oli mielenkiintoista tutustua luola-aiheeseen.
    Joskus 1962 kun olin 16-vuotias retkeilin Piikkiössä eräällä vuorella, jota kutsuttiin Neusvuoreksi. Siellä oli myös upeita pieniä luolia tosi upean jyrkän kallion reunamalla.
    Siellä Jalasjärven Pirunpesällä oli myös luola, jota mainostettiin jonkun erakon piilopaikkana.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kaikki luoliin liittyvät vinkit ympäri Suomea ovat tervetulleita!

    VastaaPoista