Kallavuoren rinteiden alla vallitsee vihreä hiljaisuus. Kasvillisuus on hyvin rehevää, kivikkoja peittävät paksut sammalmättäät. Lahoavat puunrungot nojaavat kunnioitusta herättäviin lohkareisiin. Vuoren rinteestä irronneet mahtavat järkäleet ovat hajonneet tuhansiksi paloiksi jyrkänteiden juurelle. Kivien koloissa majailee supikoiria. Luolia ympäröivä luonto on sadunomainen.
Vuoren rinteiltä löytyy rakoluolia, järkäleiden alle muodostuneita lohkareluolia sekä huipun tuntumasta muutamia kallion repeämiin syntyneitä onkaloita. Tutkittavaa riittää tuntikausiksi, kun jokaisen suuremman kiven ja lohkareen takaa tuntuu löytyvän luolan määritelmät täyttäviä koloja ja käytäviä. Varsinainen suurempi pääluola alueelta puuttuu, mutta pienemmistä yksityiskohdista muotoutuu kuitenkin kiehtova kokonaisuus.
Huipulta aukeaa kaunis maisema ympäröiville viljelysmaille. Paljaalla kalliolla on mukava hengähtää raskaan luolissa ryömimisen lomassa. Kallavuoren maasto on melko vaikeakulkuista. Jyrkät, yli kymmenen metriset, sammaleen peittämät kallioseinämät voivat olla sateella hengenvaarallisia. Tällä kohteella seikkaillessa on noudatettava erittäin suurta varovaisuutta.
Valtatietä 8 Turusta päin tultaessa käännytään vasemmalle Kärryisten risteyksestä, jota ajetaan n. 4,7 kilometriä kunnes jyrkästi takavasemmalle kääntyy hiekkatie Kallantie. Kallantietä ajetaan n. 1 km kunnes tien vasemmalla puolella alkaa näkyä korkeita jyrkänteitä ja suuria lohkareita. Ensimmäiset luolat löytyvät aivan tien vieressä lojuvista lohkareista ja niitä löytyy tasaiseen tahtiin edetessä metsään kohti vuoren rinteitä ja huippuja.
KARTTA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti