Kirkkoherra, Turku

Turussa, Kakskerran ja Kuusiston saarien välissä sijaitsee pieni, erikoisesti nimetty saari: Kirkkoherra. Olen pitkään tiennyt että Kirkkoherralla pitäisi olla luolia, kun ei ole ollut venettä, on saaren tutkiminen jäänyt. Kylmä ja pitkä talvi kuitenkin antoi mahdollisuuden kävellä saareen.



Saari on kaunis, louhikkoinen ja jylhä. Saaren Kuusiston puoleinen ranta on korkean ja repaleisen louhikon peittämä, tässä louhikossa luolaston pitäisi sijaita. Lohkareiden väleistä löytyy pieniä käytäviä ja onkaloita, suurempaa luolaa kuitenkaan ei löydy. Lisäksi rannassa on maihinnousu kielletty kyltti ja yksityisomistuksessa oleva mökki sijaitsee aivan kallioiden takana.



Jos et siis ole supikoira tai mäyrä ei louhikko tarjoa juurikaan elämyksiä. Antakaamme siis rauha mökin omistajille ja ihailkaamme louhikkoista rantaa kunnioittavalta etäisyydeltä.

Saaren Kakskerran puolelle työntyvä kapea niemenkärki on erilainen. Jyhkeän louhikon peittämä sekin. Ehkä nämä erikoiset kalliomuodostelmat ovat saaren kummallisen nimen takan. Niemellä ei ole kieltokylttejä eikä mökkejä, joten siihen voi tutustua rauhassa.

Niemen erikoisin muodostelma on kolmeen tai neljään osaan lohjennut kiven järkäle. Reunimmainen kivi seisoo jylhänä, taivaita tavoittelevana obeliskina kauniissa merimaisemassa. Kivi on aivan kuin ihmisen veistämä. Riimut tai muut kaiverrukset vain puuttuvat, ja se olisi Suomen historian merkittävimpiä kivipaaseja.



Muut kivet muodostavat leveän , pystyreunaisen läpikuljettavan käytävän. Tämä muodostelma on huonollakin mielikuvituksella helppo nähdä jonkinlaisena pyhänä seremonia tai uhripaikkana. Näky on hiljentävä. Myös muuten saaren louhikot ovat erittäin kiehtovaa tutkittavaa.



Ehdottomasti tutustumisen arvoinen saari, on vain kunnioitettava saaren rauhaa ja mahdollisesti olisi hyvä kysyä saaren omistajalta lupa maihinnousuun!

Kartta

Järvenmäen kallio-Jumala, Piikkiö

Aluekokonaisuus, jonka muodostavat Järvenmäen kallioalue ja Kuoppajärvi ympäristöineen. Järvenmäki on Viukkalan kylässä, pienen Kuoppajärven rannalla sijaitseva, jyrkkärinteinen muinaishautamäki. Graniittinen kallioselänne rajautuu selvästi ympäröiviin peltoihin tai vesistöihin, joihin verrattuna sen lakiosa kohoaa yli 50 m korkeammalle.



Näköalapaikka ja geologinen ekskursiokohde, jonka sisäiset maisemat ovat paikoin tavanomaista monimuotoisemmat mm. kaakkoisrinteen kallioseinämän hiidenkirnumaiset muodot sekä koillisrinteen luonnontilaiset glasifluviaaliset muodostelmat (sileäpintaisista painanteista suurin: n. 10x7m).

Kuoppajärven ympäristö ollut maanviljelyskäytössä jo roomalaisajalla n. 300 jKr. Mäen laella on edustavan kokoinen muinaishauta. Erikoisuudessaan kalliomuodostelma on tunnettu pitkään ja on syytä olettaa että sillä on olut hyvin suuressa arvossa pidetty merkitys muinaissuomalaisten keskuudessa. Ruovikkoinen, pieni ja matala Kuoppajärvi on Piikkiön ainoa luonnonjärvi.

KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA


Melko laajalla alueella useita hiidenrännejä ja hiidenkirnun aihioita.

Nummisvuori, Rusko

Ruskon Nummisvuoren lounaisjyrkänteessä pystasentoinen, kovera, sileäksi hioutunut hiidenkirnumainen painanne. Leveyttä muodostumalla n. 6 metriä ja korkeutta 10 metriä. Muutenkin koko jyrkänteen alueella havaittavissa kulutuksen merkkejä. Pintapuolisella silmäyksellä alueella ei näkynyt merkkejä tavanomaisista hiidenkirnuista mutta valtavat voimat ovat kalliota käsitelleet joten maapeitteen alla jonkin kallion reunassa voi olla suurikin kirnu. Tutkintoja on syytä jatkaa.

KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Heikolan korpikirnu, Marttila

Marttilankorven eräreitistön varrella maastoon markattu pyöreä hiidenkirnu, pienen silokallion rinteellä. Kirnun halkaisia n. 0,5 metriä ja syvyys n. 0,4 m Kirnun pohja kulunut erittäin sileäksi ja kirnu on tasaisen pyöreä koko matkaltaan.




Ennen kirnua polun varressa suuri sisäänpäin kaartuva "aaltokuvio" kallion kyljessä. Korkeus n 3 metriä ja pituus yli 5 metriä. Kallioilla paljon kulutuksen jälkiä, joten melko varmasti alueelta mahdollista löytää lisää hiidenkirnuja.

KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Pihlajamäen hiidenkirnut, Helsinki

Lainatut tekstit: http://www.pihlajamaki.info/
Kuvat: Tuomo Kesäläinen

Pihlajamäessä, keskellä Helsinkiä, sijaitsevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50 000-vuotiaita, mahdollisesti jopa yli 100 000-vuotiaita. Siksi ne ovat ainutlaatuisia Suomessa ja koko Skandinaviassa.


Aarnipata, suurin halkaisija on 6,9 metriä, suurin syvyys 8,45 metriä.


Rauninmalja, halkaisija on 1,6 ja syvyys 3,2 metriä.

Molemmat Pihlajamäen hiidenkirnut ovat siirtäneet jopa teitä. Niiden löytyminen perättäisinä vuosina 1993 ja 1994 sekoitti viereisen Rapakiventien alikulkuluiskan rakentamisen kahdesti. Kirnujen erikoisuutta lisää se, että ne molemmat löysi Pihlajamäkeä 1960-luvulla suunnitellut arkkitehti Sulo Savolainen, juuri ennen kirnujen räjäyttämistä taivaan tuuliin.

Kirnut löytyvät keskeltä Pihlajamäen keskusta, Rapakiventien varressa. Hyvät pysäköinti paikat autolle löytyy tien toiselta puolelta, Pihlajamäen koulun vierestä.



Lue lisätietoa hiidenkirnuista ja mielenkiintoinen kertomus kirnujen löytö hetkistä ja käänteitä: Pihlajanmäki

KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Mannuistenvuoren hiidenkirnu, Mynämäki

Mannuistenvuoren rinteeltä löytyy legendaariseksi muodostunut hiidenkirnu. Turkulainen hiidenkirnu tutkija Keijo Parkkunen löysi, tyhjensi ja merkkasi reitin kirnulle vuonna 2008. Maanomistaja ei kuitenkaan tästä kohteesta innostunut ja teki asiasta jutun. Parkkunen tuomittiin sakkoihin jotka hän periaatesyistä jätti maksamatta ja näin voimassa olevien lakien ja asetusten varjossa sakko muutettiin ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi.

Koska tiedon levittämisestä ja opettamisesta on tullut rikollista? Kuka tuot esiin uusia luontokohteita ja tietoa niiden sijainnista, jollei valveutuneet kansalaiset? Eikö Parkkuselle olisi pitänyt antaa ennemminkin jonkinlainen palkinto hyvästä työstä, kahdestakin syystä. Nyt meillä on Vakka-suomessa uusi upea luonnonnähtävyys ja motivoiva tarina ihmiselle oma-aloitteisuudesta, moniko muu tämän päivän 80-vuotiasta vanhuksista on kykenevä tyhjentämään omin käsin hiidenkirnun keskellä metsää, kun ei siihen tunnu kykenevän edes tämän päin nuoret.



Niin tai näin, maanomistajan ja Parkkusen välisen kiistan saama mediahuomio varmisti sen että Parkkunen voitti, kohun ansiosta tämä kirnu on usean ihmisen tietoisuudessa! Parkkusen kirnu on monipuolinen ja kaunis Hiidenkirnu. Perinteisestä pyöreästä syvästä kattilasta poiketen tämä kirnu on toiselta reunaltaan avoin ja kirnua pääsee tutkimaan myös sisältä käsin. Noin 3 metriä syvä ja halkaisijaltaan 1,5 metrinen aukko on upea luonnonnähtävyys!



KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Männikön kulho, Uusikaupunki

Uudenkaupungin Varhelassa, Männikön tilan tienvarressa pienellä kalliosaarekkeella keskellä tilan viljelysmaita sijaitsee pieni hiidenkirnu. Rapakivikalliolle syntyneen kirnun mitat ovat leveys 0,6 m ja syvyys n. 0,4 m. Kirnu on alkanut vahvasti rapautua, seinämistä irtoaa rapsuttelemalla soraa ja rapaumasora peittää kirnun pohjaa.





KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Sillilän kirnutörmä, Lieto

Liedon Sillilässä, Savijoen varella olevalla pienellä kiillegneissisilokalliolla on melko laaja hiidenkirnu esiintymä. Paljaana olevasta kalliosta löytyy ainakin 13 eri kokoista ja mallista hiidenkirnua tai sellaisen aihiota. Suurin kirnu on syvyydeltään ja leveydeltään n. 0,7 m, pienimmät aihiot ovat vain muutaman sentin syvyisiä. Osa pitkulaisia hiidenrännejä.





KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Satopään malja, Tarvasjoki

Tarvasjoen Liedonperällä, lähellä Liedon rajaa sijaitsee pinen silokallion laella pyöreä, noin 0.5 m levyinen maljamainen hiidenkirnu. Maljan syvyys on vain 0.4 m, säännöllisen muotoinen matala kirnu on syntynyt kiillegneissiin.



KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Nervanderin kirnu, Uusikaupunki

Tämä jättikirnun raunio löytyy Uudestakaupungista, Nervanderinpuistosta, Käätyjärven ja Ruokolanjärven välistä. Kirnu löytyy kävelytien varressa olevan silokallion reunalta, kirnusta on jäljellä enää puolikas ja jäljellä olevan osan seinämätkin lohkeilevat. Tämä hiidenkirnu tunnetaan myös nimellä ”jättiläisen keinutuoli” mikäli se olisi ehjä, olisi näky komea, kirnun syvyys on 3 metriä ja leveys 3,5 metriä.



KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Mustapata, Rusko

Kullavuorella, lähellä Raision ja Ruskon rajaa sijaitsee rauhoitettu, pieni hiidenkirnu: Mustapata. Hiidenkirnu löytyy keskeltä luontopolkua, edustalta silokallio alueelta. Itse kirnu ei ole kovin näyttävä, leveys 0.9 m ja syvyys n. 1 m. Kirnun seinämät ovat rosoiset ja muoto epämääräinen.

Luontopolun varrelta löytyy hiidenkirnun lisäksi näkötorni ja Litorinakautinen muinaisranta. Kallioilla on paljon myös muita luonnon kulutuksen merkkejä, joten ei ole mahdoton ajatus että alueelta löytyisi useampiakin hiidenkirnuja.



KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Mältin hiidenkirnu, Uusikaupunki

Mältin kirnun puolikas on hieno muisto paikalla muinoin sijainneesta suurkirnusta, tämänhetkisessä kunnossaan se ei kovinkaan näyttävä ole. Jäljellä olevan osan mitat syvyys 4 metriä ja leveys 3 metriä, nostaisivat sen suurten hiidenkirnujen luokkaan mutta puolikkaana ja rehevöityneenä se ei huipulle nouse.

Kirnun muodot antavat viitteitä siitä, että aikoinaan suuren kirnun pohjalla on ollut pienempi kirnu. Koska kirnu on puolikas on alkuperäisen mallin arvioiminen pelkkää arvailua. Komea luonnonmuistomerkki kuitenkin on kyseessä.



KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Tapion amme, Uusikaupunki

Laitilan ja Uudenkaupungin rajan tuntumassa, Varhelassa sijaitsee erikoinen, aivan kylpyammeen muotoinen ja kokoinen hiidenkirnu. Pituudeltaan Tapion amme on 1,3 m, leveydeltään 0,8 m ja syvyydeltään n. 0.7 m. Kirnu on syntynyt laakealle ja tasaiselle rapakivipaljastumalle.

Kirnua ympäröivä metsä on täynnä rumia mutta kiehtovia kuluneita rapakivilohkareita, tooreja.





KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Paddaisten padat, Sauvo

Sauvon kirkonkylän länsipuolella, Paddaisten Kattilamäeltä löytyy kaksi komeaa hiidenkirnua. Suurempi kirnu on leveydeltään n. 1,5 ja syvyydeltään n. 1,2 m muodoltaan suurempi kirnu on soikea, loivareunainen. Pienemmän kirnun leveys ja syvyys ovat n. 1 metrin, kirnu on jyrkkäreunainen ja melko tasaisen pyöreä. Kallion kivilaji on graniitti.

Aivan pienemmän kirnun vieressä on hyvin hahmotettavissa jyrkkäreunainen ja pyöreä muoto. Hyvin todennäköisesti tässä on toinen vastaavanlainen kirnu, syvyys ja muu koko selviäisi vain tyhjentämällä kirnu.




Toisen kirnun vieressä on ilmiselvä hiidenkirnun yläosa.

KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Pirunsilmät, Yläne

Yläneen Pyhäjärven rannan tuntumassa, Kattilakallion laelta löytyy rapakivikallionlta 2 pientä mutta näyttävää hiidenkirnua. Suuremman kirnun leveys 0,8metriä ja syvyys 0.5 metriä viereinen kirnun on hieman pienempi. Kirnujen seinämät ovat hieman rapautuneet ja rosoiset.





KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Ahdinpitopöytä, Tarvasjoki

Tarvasjoella, Juvankosken uomassa, padon ja sillan välistä löytyy useiden koskikirnujen keskittymä. Suurin kirnu on syvyydeltään n. 1 metri ja leveydeltään 0,9metriä. Kosken uomasta löytyy helposti ainakin kymmenkunta eri kokoista ja mallista kirnua. Kirnujen lisäksi kallissa on syviä veden syömiä uurteita ja hiidenrännejä, kokonaisuutena hyvin monipuolinen kohde. Uoma on osan vuodesta veden peitossa, eikä näin ollen kirnuihin tutustuminen ole mahdollista.




Kirnun aihioit ja "hiidenrännejä" Juvankosken uomassa

KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Kukkarokivi, Turku (Ruissalo)

Kukkarokivi on Turussa Ruissalon luoteisrannan läheisyydessä sijaitseva Suomen suurin selvästi näkyvissä oleva siirtolohkare. (27 metriä pitkä, 17 metriä korkea, 12 metriä merenpinnan yläpuolella) Kukkarokiven näkee parhaiten Ruissalon leirintäalueen takaiselta rannalta. Lohkare on kokonaan veden ympäröivä, joten kesäisin siihen voi tutustua lähemmin vain veneellä. Kukkarokivi on rauhoitettu lintujen pesimäluodoksi, joten kesäisin tarkempi tutkiminen on lainnojalla kielletty.



Tällaisena hyvänä jäätalvena Kukkarokiveen pääsee tutustumaan lähemminkin, eikä lähimainkaan ole lintuja jotka voisivat häiriintyä. Lohkareen koon ymmärtääkin vasta kun seisoo sen juurella, se on valtava. Kivin kyljissä on muistoja vanhemmistakin kävijöistä, järkäleen kylkiä koristavat useat 1800-luvulla tehdyt kaiverrukset.



100-vuotta siis riittää, jos joku tämän päivän seikkailija käy maalilla tai kaiverruksella vetämässä kylkeen oman puumerkkinsä on se törkeää ja vandalismia. Mutta 100-uotta sitten tehtynä se on kaunis ja kiehtova jäänne menneestä? Melko kaksinaamaista?

”Tarun mukaan Raision keskiaikaisen kirkon rakensivat jättiläiset nimeltä Killi ja Nalli. Jättiläiset riitaantuivat kirkon papin kanssa ja Killi uhkasi hajottaa koko kirkon kallionlohkareella. Löydettyään meren rannasta sopivan lohkareen Killi ei kuitenkaan enää löytänyt takaisin kirkolle, joten se paiskasi kalliolohkareen Ruissalon edustalle. Kiveä kutsutaan Kukkarokiveksi, koska jättiläinen oli kantanut sitä suuressa kukkarossa selässään.” -A.Kejonen - Suomen 100 Geologiset kohteet

KUKKAROKIVI KARTALLA




Kukkarokivi vanhassa maalauksessa.