tiistai 19. kesäkuuta 2012

Kellarikiven onkalo, Kiikoinen


Pienen lammen rannalta katsottuna raiskattu metsän reuna on jopa vastenmielinen. Myrskyn kaatamia puita, vastenmielistä ryteikköä, yhtäkkiä jalka uppoaa märkään suohon, kontsarin varsi meinaa haukata saappaan täyteen syvän ruskeaa liejua.

Metsä alkaa kuitenkin kaunistua, paksut sammal mättäät peittävät maata. Paikoin sammalet nousevat useita kymmeniä senttejä puiden runkoa ylös, vallitsee hiljentävä vihreys. Loivan mäen rinteessä hahmottuu mustia möykkyjä. Siellä ne ovat, silmiin pistävän tummat suonigneissilohkareet.

Eivät ne lohkareet järin suuria ole, mutta kauniita. Suurimman lohkareen alla on pieni kuiva onkalo, se on Kellarikivi, Isonvihan ja Pikkuvihan aikainen siemenviljan ja muun arvokkaamman omaisuuden kätköpaikkana. Mielenkiintoista että näinkin pieni tieto on säilynyt tähän päivään.

Niin kuin sanottu, ei kohde ole mikään erikoinen. Ei kivet ole silmiin pistävän suuria mutta niin vain on historia lyönyt leimansa näihin kiviin, ja ehkä tämän kirjoituksen ansiosta Kellarikivien historiallinen arvo säilyy taas muutaman vuoden pidempään ja joku siirtää tiedon taas tuleville polville!

Kartta kohteelle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti