Luolan suurin huone tarjoaa kuivaa tilaa pienen yksiön verran. Tilaan mahtuisi hyvin asumaan vaikka pieni perhe. Luolan lattialta on löydetty mm. Rautakautista esineistöä. |
Syksyinen koleus ja kovaa vauhtia lähestyvä illan hämäryys
eivät karsineet innokkaita osallistujia, kun ensimmäinen ryhmä oli kasassa,
suuntasimme kulkumme kohti luolaa. Korsvuoren rinteellä lepäävät valtavat
siirtolohkareet avautuvat silmien edessä uhmakkaina jättiläisinä jotka
hiljentävät niin pienen kuin suuremmankin seikkailijan. Lehdettömään aikaan
nämä kivimaailman jättiläiset näkyvät selvästi ohikulkevalle tielle, kesän vehreydessä
ei metsässä odottaisi olevan mitään näkemisen arvoista.
Korsvuoren luolan suuaukolle on kasattu kivinen muuri. |
Ryteikön takana se aukeaa; portti Korsvuoren luolaan. Suuren
suuaukon edessä kasvaa pieni kuusi, tilavan suuaukon suojaksi on kasattu
kivinen muuri, jonka ikää voimme vain arvailla. 17 lasta rynnii sisään, osa
pääsisäänkäynnistä, mutta seikkailuhenkisimmät löytävät jo takaa pienen solan
jota pitkin pääsee myös luolan suurimpaan saliin. Se on avoin, valoisa tila –
ei kovinkaan luolamainen vaikka asumiseen mitä mainioin.
Tunnelma sammaleen verhoilemien lohkareiden varjossa on maaginen. |
Pieniä pettymyksen huokauksia – ”tämäkö oli se suuri luolaretkemme?” Epätoivo hiipii omaan
mieleenikin, miten saan lähes 20 henkisen ryhmän viihtymään paikalla tunnin jos
ilmassa on nyt jo pettymystä? On siis aika siirtyä Korsvuoren todellisiin
luoliin. Polvet ja kyynärpäät verillä ahtaudun läpi teräväsärmäisten kivien
reunustaman noin 6 – 7 metriä pitkän tunnelin – kuka uskaltaa tulla perässä?
Itsensä likoon laittaminen kannattaa, tunnelista tulee hitti.
Kapean ja pimeän tunnelin läpi ryömiminen taskulapun valossa on lapselle ikimuistoinen elämys! |
Tylsistyminen ja pettymys ovat tipotiessään ja seikkailu
alkanut. Luolatutkimus hengessä housut ja takit alkavat saada päälleen
asianmukaisen kura ja pölykerroksen. Riemunkiljahduksia taskulampunvalossa –
valkoiset Hello Kitty-pipot ovat jo muuttuneet ruskeiksi kun innokkaimmat
ryömivät tunnelinläpi lähes 20 kertaa. Yhtäkkiä Korsvuoren ympäristöä tutkii
kokonaiden uusisukupolvi innokkaita luolatutkijoita, joista nuorimmat 4 -5
vuotiaita.
...ja miksei aikuisellekin! |
Tunti kuluu äkkiä ja aikaa ottaa sisään toinen ryhmä. Mukana
on muutama lapsi edellisestä ryhmästä – kun pääsen itse luolalle, on paikka jo
esitelty ja tuon kapea tunnelin päähän on muodostunut jono. Tuo ahdas ja
likainen tunneli ei menetä hohtoaan - jokin niissä luolissa vain kiehtoo,
jaksaisiko tämä lapsiryhmä jonottaa yhtä pitkään leikkipuiston tai hoplopin
muoviseen tunneliin? tuskin.
Kuuluu innokas huuto, on löytynyt uusi käytävä. Terävä
laattakivi katkaisee ikävästi reitin, hetken uurastuksen jälkeen kivi saadaan
kammettua pois paikaltaan ja uusi reitti on auki. Se on muutaman metrin
mittainen haara joka yhdistyy tähän suosittuun ”pääluolaan”. Käytävän reunassa
on pieni kivinen kaappi, reitin löytäjä ja ensimmäinen tutkija saa kunnian
nimetä paikan ja se saa nimekseen ”Varastotunneli”
itse pääkäytävän nimeksi valikoituu ”Loukkoluola”.Seikkailu on alkanut. |
Illanaikana löytyy siis uusi reitti ja kaksi Korsvuoren
tunnelia saavat omat nimet, myös lähi maastosta löytyy uusia käytäviä. Luolien
lattioilta kaivetaan esiin luita ja sulkia. Löytöjen joukossa on myös
mahdollisia esihistoriallisia nuolenkärkiä ja kivikirveitä. Lasten into näiden
ikiaikaisten onkaloiden tutkimiseen on käsittämätön.
Kaikkiaan retkelle osallistui noin 35 lasta; Nousiaisten metsissä itsekin ensikosketuksen Suomalaisiin
luoliin saaneena en voi olla miettimättä, moniko näistä tänään Korsvuoren
luolaa tutkimassa olleista lapsista saa tämän retken innoittaman itselleen
mahdollisesti aikuisikään asti kestävänä kiehtovan harrastuksen tai jopa
ammatin niin kuin minä? Viekää lapset metsään, viekää lapset luoliin ja
luontoon – he ovat sen ansainneet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti