”Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan, Auringon taas käyvän
hehkumaan, Tiedän tään, vielä kerran nään, Sateenkaaren pään, ja sinne jään.”
–
Kari Tapio
Nimet Veera ja Tapani ovat saaneet viime vuosi aivan uuden sävyn. Toiset muistavat 11 päivän sähköttömyyden, toiset tuhoutuneen kotitalonsa jotkut dramaattiset kuvat tuhoutuneesta caravan alueesta. |
Myrskyn velvollisuus on repiä ja tuhota. Riepotella ja
raiskata. Pahan trombin jälkeen on moni katsellut, kyyneleet silmissä paikkaa
missä ennen oli rakas kotimökki. Vaan paskaista naurua kuuluu Ilmarisen
kartanosta, ilmojen herran punoessa uusia juonia metsänomistajien päänvaivaksi.
Onhan se raivoisien tuulien ruhjoma metsä usein koruton näky. Mutta toisaalta myrsky
puhdistaa ilmaa, metsä on vehreä – luonto hehkuu, kuin ihminen hyvän riidan
jälkeen.
Itse sain uuden yhteistyökumppanin. Miten helppoa onkaan hiidenkirnun tyhjennys myrskylle. |
Mutta joskus palikat loksahtavat kohdalleen ja silloin
myrskyn mahti on paljastaa uutta. Näin kävi eräässä lähimetsässä kun myräkän
laannuttua oli paljastunut uusi, ihan komean kokoinen hiidenkirnu – jota kukaan
olisi tuskin koskaan osannut edes etsiä, saatikka kaivaa paljaaksi. Mutta niin
se töröttää siinä, kirnun mallinen vyyhti vesien pyöristämiä kiviä,
puidenjuuria ja turvetta. Näin perusteelliseen puhdistamiseen tarvittaisiin
Keijo Parkkusen tarmo ja aikaa ainakin päivä. Joten on paikallaan osoittaa
kiitos myrskylle tästä komeasta luonnonnähtävyydestä ja likaisentyön
hoitamisesta. Paljonkohan näitä odottaa puiden juurten kätköissä ja irtomaiden
syövereissä? Kymmeniätuhansia.
Mahtava yllätys tullut näkyviin mokoman riu'un laottua! Huikeaa ajatella, että sitten jääkautisen syntymänsä on tuo kaunis kirnu pysynyt maailmalle näkymättömänä ja luonnon odottamaton arpapeli silmänräpäyksellisen oikkunsa myötä toi sen sitten esiin. Onnittelut löydöstä.
VastaaPoista