Karhunpesäkivi, Inari

Eivätpä arvanneet Myössäjärven maisemissa aikanaan liikkuneet porovarkaat millainen turistirysä heidän salaisen hämyisästä ja vaikeasti löydettävästä kätköpaikastaan aikanaan tulisi. Kuten tunnettua; Suomessa ei ole maailmanluokan suuria luolia, eikä näin ollen myöskään suurta luolaturismia. Eräs luolakohde, jonka tunnelma hipoo Keski-Euroopan turistirysiä, kuitenkin löytyy – se on Inarin Karhunpesäkiven ”liikekeskus”.

Kohteen tunnelmaa vanhassa postikortissa 

 

Karhunpesäkiven matkamuistomyymälässä kulkijaa tervehtii naurettava jopa mauton ilmestys – laulava ja puhuva, kättään robottimaisesti heiluttava karhun kammotus. Ovien takana kaupataan Kiinassa tuotettua muovipaskaa, tavaravuoren seasta löytyy pikkuisia poroavaimenperiä, sorvattuja tarjous kuksia, huonolaatuisia t-paitoja ja muuta krääsää. Toki aitoa ja laadukastakin tavaraa hyllyillä on. Koko riettauden kruunaa pahvilautasilta tarjoiltava ”Lapin halvin poronkäristys”, ja halpaa se todella on sekä henkisesti että fyysisesti. Einehdityn annoksen jälkeen olo on likainen – keho ja mieli kaipaavat luontoon, kauas materialismista ja rihkamasta.  

Ulkoisesti Karhunpesäkivi on jopa vaatimaton.

 

Matkamuistomyymälän portin takaa johtaa pitkät portaat kohti Karhunpesävaaran rinnettä. Vain pääsymaksunperijä puuttuu portilta, luolassa vierailu on sentään ilmasta – onneksi. Portaiden päässä odottaa alueen päänähtävyys. Melko tavanomaisen näköinen, ei edes mikään järisyttävän suuri pyrokseenigneissilohkare. Kiven alareunassa on pieni, melko ahdas sisäänkäynti. Vaan ken tuosta aukosta sisään ryömii, kokee suuren hämmästyksen.

Lohkareen sisällä - Karhunpesäkiven onkalo on Suomen suurin tafoni

 

Lohkare on ontto, kiven sisään on syntynyt noin 4 metriä pitkä, 2 metriä leveä ja 2 – 3 metriä korkea luola. Suomen suurin tafoni. Tafoni? erikoinen sana on tarttunut Suomen kieleen Italiasta, siellä sana tafone tarkoittaa onttoa lohkaretta. Sitkeässä istuu myytti Karhunpesäkiven hiidenkirnusta, vielä 2010 Inarin paikallislehdessä mainostettiin tätä tafonia Maailman suurimpana väärinpäin olevana hiidenkirnuna. Sanotaan tämä ponnekkaasti vielä kerran - tafoneilla ja Karhunpesäkivellä ei ole mitään tekemistä hiidenkirnujen kanssa. Paitsi se, että molemmat ovat kiehtovia geologisia luonnonmuodostelmia.

Kivimaailman taidetta

 

Tafonia ei ole synnyttänyt virtaava vesi; kyseessä on yksi rapautumisen muoto.  Tafonille tyypilliset hunajakennomuodot näyttäytyvät Karhunpesäkiven onkalossa erityisen kauniina. Suurimpiin aukkoihin mahtuu aikuisen miehen kuuppa. Näky on maaginen.

Ei näkynyt karhua, jotain elämää kuitenkin. Pieni hämähäkki oli löytänyt kovin erään tafonikennon perältä.

 

Mutta palataan vielä kiven ulkopuolelle. Kiven alareunassa on hyvin vaatimaton aukko; on ihme, että paikka on edes koskaan löytynyt. Kiven löytymisestä ja nimestä kerrotaan ainakin kolmea eri tarinaa. Aimo Kejonen kertoo kirjassaan Suomen 100 – Kansantarinat (Karttakeskus 2008) seuraavat tarinat.

Melko myöhään on Karhunpesäkivi löytynyt, sillä esim. seidanvirkaa sen ei tiedetä koskaan toimittaneen.

 

Ensimmäisen version mukaan Lappalainen joutui lumimyrskyn armoille ja välttyäkseen paleltumiselta ryömi suojaan lohkareen alla olevaan luolaan. Aamulla herättyään hän huomasi nukkuvansa suuren karhun vieressä. Koska isäntää ei sopinut tappaa, mies poistui hiljaa luolasta jatkaen matkaa. Toisen tarinan mukaan metsämies ryömi luolaan rajuilmaa piiloon joskus 1930-luvulla. Luolassa hän kohtasi karhun jonka ampui kuoliaaksi.

Kolmannen version mukaan vaaralla poroja vasonut Lappalainen oli tehnyt luolaan sammalvuoteen jolla nukkui kuumina päivinä. Viereisen maantien työmaan työntekijä oli löytänyt luolan ja luuli sammalvuodetta karhun pesäksi – myöhemmin he kuitenkin löysivät, paikkaa tarkastaessaan, pesässä nukkuvan poromiehen – luolan nimeksi jäi tapahtumien johdosta Karhunpesäkivi.

.

 

Kiehtovia tarinoita, joista jokainen saa valita mieleisensä. Kuten jutun alussa kävi ilmi, myös alueen pelätyt ja vihatut porovarkaat ovat käyttäneet vaikeasti havaittavaa onkaloa saaliinsa kätkö- ja varastopaikkana. Luola on uskomaton näky, yksi Suomen hienoimmista - vaikka se ei hirveän suuri olekaan. Tafonin seinämiä koristavat muodot tekevät geomatkailijaan lähtemättömän vaikutuksen. Upea nähtävyys jossa on helppo poiketa mikäli ajaa 4-tietä pohjoiseen, suosittelen kaikille pohjoisen kesämatkailijoille!      

.

 

Lähteet:

Aimo Kejonen, Suomen 100 – Kansantarinat (Karttakeskus 2008)

Matkalla Suomessa (Valitut palat 1989)

Juho Rahkonen: Kummia koloja (Suomen Luonto, elokuu 2001) http://vanha.suomenluonto.fi/artikkeli-72.html