Seuraa meitä facebookissa: suomi365

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Saariston helmiä: Husbergen, Nauvo


Punahehkuiset jyrkänteet ja tuuheina puskina kasvavat kallioimarteet muodostavat kauniita pienmaisemia.
 
En nauti niin paljon matkasta jos tiedän mitä perillä odottaa. Todellinen seikkailun halua herää kun ei ole hajuakaan mitä vastassa odottaa. Tällainen tutkimusmatkailu tuottaa toki pettymyksiä mutta toisaalta myös ne suurimmat onnistumisen tunteet. Tässä tutkimusmatkailijoiden hengessä suuntasin Nauvon Husbergebille. Lumeton marraskuu tarjosi upeat puitteet retkelle. Pakkasin reppuni ja lähdin matkaan.

Erikoisen latvuston itselleen kasvattanut kuusi tarkkailee talvilepoon vaipuvaa saaristoa korkealta vartiovuoreltaan.
Olihan minulla pieni tuntuma paikasta kuten sijainti ja kartta. Ilmakuvasta olin havainnut vuoren laella kiehtovanoloisen halkeaman.  Kädet hikoilevat auton rattia vasten, lauttamatka tuntuu ikuisuudelta. Syke on korkealla, kromaffiinisolut tuottava kiivaasti epinefriiniä levottoman seikkailijan vereen. Adrenaaliniryöpyn voimakkuudesta tuntee sen, että matkasta on tulossa hyvä.

Luonnon kyky muodostaa selkeitä geometrisiä muotoja hämmentää joka kerralla.
Lautan puomi nousee. Kuin ravihevonen paahdan syksyiseen saaristoon. Ajan läpi kauniiden merimaisemien kunnes olen päämäärässä ja hylkään ajoneuvoni tien varteen. Märkä metsäautotie odottaa kutsuvana, kuljen sitä hetken kunnes syöksyn ensimmäisten puiden läpi metsään. Mäki nousee jyrkästi ja maisemat jylhenevät nopeasti. Valtavia lohkareita lepää pitkin kallion lakea.

Jyrkänteistä on irronnut suuria lohkoja, aukkoihin on muodostunut näyttäviä kaappeja, hyllyjä, katoksia ja käytäviä.
Rotko on muodoltaan suppilo. Kapea sola alkaa kallion laelta ja levee lopulta laakeaksi tilaksi kunnes jyrkänteet erkanevat toisistaan kokonaan.
Upeaa. Sydän pamppailen kierrän luonnonvoimien pyöristämän kallionhuipun, tuon kauniin monumentin takana pitäisi olla etsimäni halkeama. Pienen kuusen silhuetti piirtyy kallion kylkeen. Matalalta paistava syysaurinko pidentää varjot. Ja sitten edessä aukeaa kaunis, synkkä railo kovassa kalliossa. Kapea railo aukeaa toisessa päässä laajaksi solaksi. Rotko ylittää odotukset. Tuntemattomuus tekee elämyksestä huikean. Upean rotkon lisäksi kallioalueelta löytyy luolia ja erittäin kauniita kalliomuotoja sekä suuria lohkareita. Tutkimusmatka on onnistunut, jatkan alueen tutkimista onnellisena.           
KARTTA
Surullinen kivijumala, lieneekö uhkaavasti lähestyvä hakkuuaukea syynä jyhkeän kivimiehen murheeseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti