Ingbybergetin huipun tuntumassa on laaja, noin 60 m x 60 m kokoinen pirunpelto - Knapplarna. Yli 60 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella sijaitseva kivipelto on noin 7000 vuotta sitten vuoren rinteitä huuhtoneen Ancylusjärven muinaisranta.

Katson ylöspäin, vaieten. Musta kita aukeaa jylhän jyrkänteen kyljessä. Tila tummuu ja pian istun luolan kostella lattialla, pimeyden piirin ympäröimänä. Yö laskeutuu hiljalleen Jomalan Trollkyrkanin ylle.

Lumettoman talven märkä, läpitunkeva synkkyys luo rotkon ympärille poikkeuksellisen ilmapiirin. Rotkoretkille kannattaa suunnata eri vuorokauden ja vuoden aikoina. Jokainen aika luo kohteelle aivan omalaatuisen tunnelmansa.

Trollkyrkan, Peikonkirkko. Se on ensimmäinen mielikuva, mutta menemme syvemmälle – ohi ensivaikutelmien. Troll sanalla tarkoitetaan myös noitaa, tämä Jomalan kolea pyhättö ei olekaan metsänpeikkojen piilo vaan noitien muinainen kokoontumispaikka - Noidankirkko.

Trollkyrkan - Noitakirkko. Luola on pitkä ja tilava, Suomen mittapulla iso. Luolan kautta pääsee kiipeämällä ja ryömimällä vuoren laelle. Luolan eläimistö on hyvin runsas; hämähäkkejä, lukkeja, perhosia, yökkösiä ja etanoita.

Tänne tilavaan kirkkoon noidat kokoontuivat Pitkäperjantaisin salaisiin menoihinsa. Pitkäperjantain jälkeisenä lauantaina Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään ja tällöin noidat kykenevät vapaasti tekemään taikojaan ja työskentelemään pahojenvoimien kanssa. Hiljennän mieleni ja yritän saada yhteyden muinaisiin menoihin – millainen näky on ollut luolan hämärässä lumossa, transsin vallassa tanssinut noitien joukko? Maailma on ollut niin erilainen.

Luolahämähäkkien läheisyyden hetki - herkkää kosiskelua vai brutaali reviiritaistelu?

Jatkan matkaa lumoutuneena. Polku nousee kapeaan solaan; se on Ingbybergetin rotko ja komea rotko onkin. Rotkon seinämien pyöristyneet muodot kielivät veden uskomattomasta voimasta. Solassa kulkeva polku nousee kohti vuoren lakea. Vieressä kohoavissa jyrkänteissä kasvaa paksulti sammalta ja jäkälää; yö ottaa tiukempaa otetta maisemasta. Taskulampun valokeilassa hohtavat saniaiset kurottelevat kohti rotkon pohjaa tehden tunnelmasta kiehtovan ja mystisen.

45 yksilön lauma talvehtivia liuskayökkösiä luolan pimeydessä on mykistävä näky, liuskayökkönen yksi Suomen luolien yleisimpiä asukkeja.

Rotko on niin upea, että on vaikea käsittää miksei Ingbybergetiä mainosteta rotkokohteena. Ovatkohan noidat hyödyntäneet tätä rotkoa, vai onko toiminta keskittynyt vain suojaisaan Noidankirkkoon. Suojaa luola on tarjonnut myös kriisiaikojen pakolaisille, kallioisessa piilossa pakoili 1700-luvun alkupuolella vanha nainen lehmänsä kanssa. Samaan aikaan saaren pohjoispäässä Suomalainen sissipäällikkö Tapani Löfving ryömi piiloon Getavuoren suojaosiin labyrintteihin. Ahvenanmaan lumoava luonto on täynnä geologisia ihmeitä ja muinaisia mysteerejä; kiehtovia myyttisiä tarinoita. Unohtakaa linnoitukset ja laivat – tämä on todellista Ahvenanmaata.

SUOMEN ROTKOT

Ensimmäinen Suomen rotkoista kirjoitettu suurteos

Suomen rotkot esittelee kotimaamme komeimmat rotkomuodostumat Ahvenanmaan eteläisiltä saarilta aina Utsjoen pohjoisiin erämaihin. Kirjan tietojen avulla löydät oman kotiseutusi ja lomakohteesi kiehtovimmat rotkot, kurut, uurot, lukot ja rotit sekä pääset tutustumaan näiden luonnonihmeiden syntytapoihin sekä historiaan, legendoihin ja kansantarinoihin, joita hämyisten rotkojen ympärille on muodostunut.

Teos sisältää tiedot yli 500 kotimaisesta rotkosta, kurusta ja kanjonista. Kohteista 150 esitellään runsaalla värikuvituksella, elävin kohdekuvauksin, selkein ajo-ohjein, kartoin ja geologisin faktoin. Suomen rotkot sisältää satoja värikuvia ja lähes 200 karttaa. Kirja on kiehtova yhdistelmä matka-, tieto-, ja kuvakirjaa. Tuomo Kesäläisen mielikuvitusta ruokkivat kohdekuvaukset ja näyttävät luontokuvat takaavat säväyttävän luontoelämyksen myös nojatuolimatkailijalle. Teoksen asiantuntijana toimii arvostettu geologi ja palkittu kansanperinteentallentaja Aimo Kejonen.

TILAA KIRJA: Salakirjat - Suomen rotkot