Kalevalan Kipumäki paikallistettu Rovaniemelle

"Muinoin luultiin Kipuvuoren olevan kaukana pohjoisessa Kemijoen rannalla..."
Z. Topelius, Maamme kirja 

 

Kattila on Kivuttarella, Pata
Väinön tyttärellä, Jolla keittävi
kipuja, Keskellä kipumäkeä,
Kipuvaaran kukkulalla,
Kylä on keskellä mäkeä, Kota
keskellä kyleä, Lähe keskellä
kotoa, Kivi keskellä lähettä,
Siinä reikeä yheksän, Jotk´ on
väätty vääntiällä, Puhkaistu puraisimella.

Se on reikä keskimmäinen,
Yheksän sylen syvyinen,
Siihen kivut kiskotahan, Tuskat
tuimat tungetahan, Pahat
vammat vallatahan, Pakkopäivät
painetahan, Öin yrittämättömiksi,
Päivin pääsemättömiksi.

- Suomen kansan muinaisia loitsurunoja, Lönnrot 1880

Kalevala, Suomen kansalliseepos, on toiminut Suomalaisten kansallistunteen kohottajana ja inspiraationlähteenä yli 150 vuotta. Kalevalaa on tulkittu lukemattomin eri tavoin. Runojen henkilöitä ja tapahtumapaikkoja on etsitty, tutkittu ja arvailtu siitä asti kun Elias Lönnrot julkaisi teoksen.

Koskaan aikaisemmin ei ole yhtäkään runoissa mainittua tapahtumapaikkaa kyetty liittämään todelliseen paikkaan yhtä kiistattomin todistein kuin nyt. Paikan suuruus tekee löydöstä entistä kiehtovamman. Kyseessä on Kalevalan ja muinaissuomen merkittävin uhri- ja kulttipaikka, legendaarinen Kipumäki.

Käsitteenä ja paikkana Kipumäki on paljon Kalevalaa ja Lönnrotia vanhempi. Jo kauan ennen Lönnrotin kokoamaa Kalevalaa, Mythologia Fennican vuonna 1789 julkaissut, kansantieteenkerääjä Christfried Ganander pohti Kipumäen salaisuutta.

Mythologia Fennica

Gananderin tutkimuksiin perustuen Sakari Topelius kirjoittaa Maamme kirjan toisessa luvussa ”kansa”:

”Muinoin luultiin, että kaukana pohjoisessa Kemijoen rannalla

oli Kipuvuori. Vuoren keskustalla kohosi korkea kukkula; kukkulan

laella oli pieni kota, kodassa lähde, lähteessä maksankarvainen
kivi ja kivessä yhdeksää syltä syvä reikä. Tähän reikään manattiin
kivut. Kuoleman kolme tytärtä, Kivutar, Tuonetar ja Äkäätär ottivat
ne vastaan, keräelivät ne kipukintahat kädessä vaskikauhoihin,
puhdistivat, pohtivat ja seuloivat ne, ja sitten paistettiin ja keitettiin
kivut rautakattilassa, siksi kunnes ne viimein kaadettiin reikään.
Luultiin, etteivät kivut voineet vuoressa ketään viatonta vahingoittaa.”

 

Z. Topelius

Paras lähestymistapa Kipumäen mysteerin purkamiseen on totta kai vanhojen runojen ja vertauskuvien kääntäminen nykysuomeen. Aloitetaan merkittävimmästä runon osasta, jossa kuvataan paikan kokoa sekä Maamme kirjan maininnasta Kipuvuoren sijainnista:

Kemijoen rannalla on mäki, jonka keskellä kohoaa korkea kukkula. Kukkulan keskellä on yhdeksän kattilamaista reikää, joista keskimmäinen on yhdeksän sylen syvyinen. Syli on vanha pituus mitta joka vastaa nykymitassa noin 1,7 – 1,8 metriä. Yhdeksän syliä on siis nykymitassa (9 x 1,7 =) 15,3 metriä. Reiät ovat ”väätty vääntiällä”, vääntiö on murresana joka tarkoittaa poraa.

Yhteenvetona - Kipumäki on korkea kukkula Kemijoen rannalla, kukkulan laella on kattilamaisia reikiä, joista keskimmäinen on yli 15 metriä syvä poralla porattu aukko. Kuulostaako epätodelliselta? eikö tällainen paikka tiedettäisi? Kyllähän se tiedetään, itse asiassa paikka on suosittu turistinähtävyys.

 

"Vuoren keskustalla kohosi korkea kukkula."

 

 

Sukulanrakan hiidenkirnut – Rovaniemi

Suurin Sukulanrakan hiidenkirnuista on kansan suussa saanut nimen ”Paholaisen liemikirnu”, tämä valtava kirnu sijaitsee kallion eteläreunalla. Kirnu on 15,4 metriä syvä. Paholaisen liemikirnu on kolmesta suurimmasta hiidenkirnusta keskimmäinen - ”se on reikä keskimmäinen, yheksän sylen syvyinen!” -  kuten vanhakansa asian ilmaisi.

 

15,4 metriä syvä Paholaisen liemikirnu on kolmesta suurimmasta hiidenkirnusta keskimmäinen  ”se on reikä keskimmäinen, yheksän sylen syvyinen!”

Kirnualueen kartta

Niin, voisiko se olla sattumaa? Kolmesta suuresta reiästä juuri keskimmäinen on tasan 9 sylin syvyinen. Maastokartasta huomaa hiidenkirnujen sijainnin, Sukulankankaan läpikulkeva tie nousee loivaa mäkeä, tien päässä pystysuorat kallion jyrkänteen, kuin hattuna mäen laella - ”Vuoren keskustassa kohosi korkea kukkula…” Kemijoen rantaan on 1,5 kilometriä, sekin pääosin alavaa suota.

 

Taustalla kimmeltää Lapin ikiaikainen valtaväylä - Kemijoki

Kemijoen rannasta on Kipuvuorelle noin 1,5 kilometriä - ”Muinoin luultiin, että kaukana pohjoisessa Kemijoen rannalla oli Kipuvuori.”

Hiidenkirnut sijaitsevat korkean kukkulan huipulla. Kukkulan laelta on suora näköyhteys horisontissa kimaltelevalle Kemijoelle! S. Topeliusta lainatakseni: ”Muinoin luultiin, että kaukana pohjoisessa Kemijoen rannalla oli Kipuvuori.” Myös Lönnrotin tiedetään kulkeneen Kemijokea 1840-luvulla tapahtuneilla aineistonkeruumatkoilla, Rovaniemeltä on koottu talteen myös Kalevalaan päätynyttä runoutta.

” Jotk´ on väätty vääntiällä, Puhkaistu puraisimella…”  Miten tätä näkyä runossa selittäisi paremmin kuin kuvaili sen poralla poratuksi?

Edellä tuli esitettyä, että Kemijoen rannalla tosiaan on korkea kukkula josta löytyy 9 sylttä syvä reikä - entä tämä runon osa? Sukulanrakan hiidenkirnuissa näkyy erittäin selkeästi hiidenkirnuille tyypilliset ”rihlat”, kirnun seinämiä kiertävät korkkiruuvimaiset uurteet, kierteet, jotka saavat kirnun näyttämään isolta poranreiältä. Miten tätä ilmiötä runossa selittäisi paremmin kuin kuvaili sen poralla poratuksi? 

"Kukkulan laella oli pieni kota…”

”Vuoren keskustalla kohosi korkea kukkula; kukkulan laella oli pieni kota…” Mikä sitten on tämä runossa esiintyvä myyttinen kota?

Kodan muoto on aina ollut pohjoisessa pyhä ja arvossa pidetty, useat pohjoisen seitakivetkin ovat kolmiomaisia ja muistuttavat kotaa. Olisiko runon kota siis kartiomainen pyhäkivi? Kuin tilauksesta suurimman hiidenkirnun takana kohoava kallionlaki on silmäänpistävän kolmiomainen, toisin sanoen kotamainen - kukkulan laen pieni kota.

"Kivut suuret survotahan, Kiven kirjavan sisähän..."

”Kivi mäen keskellä, Kivi kirjava mäellä”

Teksteissä puhutaan vielä kirjavista kivistä. Sukulanrakan kalliota silmäillessä ymmärtää heti mitä tällä vertauskuvalla ajetaan takaa, se ei suinkaan tarkoita erivärisiä kiviä, vaan kallioiden rosoista ja hyvin elävää pintaa. Kukkulan kalliot ovat aivan täynnä kallion rapautumisen aiheuttamia pieniä reikiä, rakoja ja koloja. Kirjaimellisesti ne ovat kirjavia. ”Kivi mäen keskellä, Kivi kirjava mäellä”

"Kiputyttö, Tuonen neiti, joka istut kipukivellä, joen kolmen juoksevassa, veen kolmen jaka'imessa , jauhaen kipukiveä, Kipuvuorta väännätellen!"

On olemassa vielä yksi sijaintia vahvistava yksityiskohta. Kipumäen kerrotaan sijaitsevan kolmelle taholle menevien vesiväylien risteyksessä. Yllä olevan kartan kuvatekstinä olevassa runossa kuvataan Kiputyttöä ja hänen työskentelypaikkaansa Kipukivellä. ”joen kolmen juoksevassa, veen kolmen jaka'imessa…”

Hiidenkirnujen sijainti sopii jälleen runon kuvaukseen paremmin kuin hyvin. Rovaniemi on paikka jossa kohtaavat Lapin suuret pääväylät, muinaiset kulkureitit. Kemijoki tulee etelästä ja jatkuu kohti valtavaa Kemijärveä, Ounasjoki jatkaa kohti Läntisempää lappia. Ihmisiä Rovaniemen alueella on elänyt todistetusti yli 8000 vuoden ajan. Risteyspaikka on ollut aikanaan niin merkittävä alueella liikkujille että on itsestään selvä miksi se on otettu esille myös kipumäkeä kuvaavissa runoissa.

Edellä esitetty ei ole arvailu, se ei ole mystiikkaa, siinä ei ole mitään keksittyä eikä mitään lisättyä. Edellä esitetyissä asioissa on vain purettu Kipumäkeä käsittelevät runot nykysuomeksi ja liitetty ne olemassa olevaan paikkaan, jota ne kuvastavat aukottomasti.

 

On siis kiistatta osoitettu, että Muinaissuomalaisten merkittävin uhripaikka, Kipumäki on vihdoin paikallistettu ja se sijaitsee Rovaniemen kaupungin eteläpuolella Rautiosaaren kylässä olevan Sukulanrakan kallion rinteellä.

 

 

Naantalissa 16.11.2015 Tuomo Kesäläinen

 

 .