Sika-Kyöstin luola, Nousiainen

Sika-Kyöstin legenda

Kuvat Nousiaisten Sika-Kyöstin luolalta, tekstit lainattu Wikipediasta!



"Nimi ja tarinoita

Lääninkanslian asiakirjoissa liikanimi Sika-Kyösti esiintyy ensimmäisen kerran 1832. Liikanimen Sika-Kyösti (myös muun muassa "Sika-Kyöstä") Kustaa Nummelin sai kansantarinoissa ensinnäkin siksi, että hänen uskottiin kykenevän muuttamaan itsensä siaksi, jolloin hän on ollut silmänkääntäjän roolissa. Toisen version mukaan Nummelin oli pakomatkallaan piiloutunut erään teurastajan Turkuun kuljettamaan sikakuormaan. Piiloutuminen tapahtui siten, että Sika-Kyösti veti ylleen teurastetun sian nahan ja röhki sikana kuljetushäkissä muiden sikojen joukossa. Todennäköisimmin Sika-Kyösti sai liikanimensä varastettuaan sianpuolikkaan tai sikoja. Todellisuudessa hän ei kuitenkaan varastanut sikoja vaan neljä hevosta.

Tarinaperinteen keskuksia ovat Turun ja Salon seudut. Tarinoiden tunnetuin hahmo on kuoleva sankari, sitten veijari ja noita. Kuolevan sankarin hahmo esiintyy yleisimmin niissä tarinatoisinnoissa, joissa nimismies ampuu Sika-Kyöstin joko hopea- tai lyijyluodilla.

Veijari-hahmo toteutuu muiden muassa tavarantasaajasta kertovissa tarinoissa. Robin Hood -hahmona Sika-Kyösti jakaa rikkailta ottamaansa omaisuutta köyhille. Todellisuudessa Kustaa Nummelin palkitsikin aina hyvin ne, jotka antoivat hänelle ruokaa ja majoituksen eli hyysäsivät häntä. Naiset ja lapset olivat Sika-Kyöstin erityissuojelussa. Useissa tarinoissa hän lahjoittaa viimeisen lehmänsä velan takia myyneen torpan emännälle uuden lehmän hinnan. Tavallisesti Sika-Kyöstiä ei tunnisteta, ja hän päättää kohtaamisen tokaisemalla: minä olen juuri se pelätty Sika-Kyösti. Tässä kuvastuu Sika-Kyöstin maine toisaalta pelättynä ja toisaalta ihailtuna hahmona.

Noita-tarinoissa yliluonnollisia kykyjä omaava Sika-Kyösti on liitossa pirun kanssa ja hänet saattoi tappaa vain hopeisella luodilla. Kertomusten rationaalinen selitys haavoittumattomuudelle on nahkainen tai rautainen panssari, joka suojasi luoteja vastaan.

Harvinaisin hahmo on murhamies ja vähiten tunnettu tarina-aihelma on Sika-Kyöstiin liitetty syntymättömien lasten surmaanminen ja syönti.

Sika-Kyöstin kallio ja hauta

Nummelinin kuolinpaikalle Raisiossa hakattiin kallioon risti ja vuosiluku 1836 sekä nimikirjaimet S.G. (Svin-Gösta) ja todennäköisesti myöhemmin virheellinen päivämäärä 29.5. Lasten kerrotaan pelänneen tuota paikkaa. Kuolinkallion ohitus antoi aiheen kertoa Sika-Kyöstin kuolemasta ja muita tarinoita. Kallioon liittyy vielä ainoa Sika-Kyöstistä kertova kansanlaulu, jonka mukaan hän oli "varkaiden kuningas". Kalliokirjoitus muistutti raisiolaisia ja ohikulkijoita legendaarisen mestarivarkaan kuolemasta aina vuoteen 1960, jolloin TVH räjäytti kalliota uutta moottoritietä rakentaessaan.

Sika-Kyöstin luolat

Varsinais-Suomessa on kaikkiaan kolme Sika-Kyöstin nimellä tunnettua luolaa.

Hänen syntymäkotinsa lähellä Nousiaisten Hyrkön kylässä on kivenlohkareista muodostunut luola, jonka pohjalla näkyy makuusija. Paikallisen perinteen mukaan Sika-Kyösti on oleillut siellä. Luolan koon perusteella se on ollut mahdollista, sillä sisään mahtuu noin viisi ihmistä. KARTTA



Halikossa, kirkon viereisellä Kärävuorella on toinen Sika-Kyöstin luola, joka sijaitsee vaikeakulkuisella jyrkänteellä, suuren lohkareen alla.

Maskussa on kerrottu Mätikän luolassa majailleen rosvoja, joista kuuluisin lienee Sika-Kyösti."

Tekstit: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sika-Ky%C3%B6sti



Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin

Antinmäki, Perniö

Perniön Antinmäen kukkulan laella kohoaa kaksi komeaa pronssikautista hautaröykkiötä. Suuremman halkaisia n. 10 metriä ja korkeus 3 - 4 metriä.


Antinmäen huipulta on komeat maisemat ympäröiville pelloille ja metsiin.


Vanhaa rompetta rinteen silokallioilla.






Antinmäen rinteellä on pieni lohkareen alle muodotunut luola. Luola on aikoinaan toiminut paikallisen sepän pajana.

Antinmäki löytyy täältä: KARTTA

Urpankallion luolat, Mietoinen

Pyöristynyt ja jyhkeä Urpankallio erottuu selvästi Mietoisista Askaisiin johtavalle tie nro. 1930:lle. Urpankallio sijaitsee pienen peltosaarekkeen päässä, Mynämäentien ja Kaulakontien risteyksessä.


Urpankallio on lohjennut ja murtunut useisiin osiin, halkeamiin on muodostunut kaksi lohkareen läpi kulkevaa rotkomaista luolaa. Lohkare pohjoiset tunnelit johtavat viistosti kallion laelle.


Lohkareella elää supikoiria, toisen luolan yläosan kalliolipan alla on eläinten vessa, ja löyhkä on sen mukainen. Toisen luolan yläosa on ahdas ja ryteikköinen, Suuaukon tukkii osittain kaatuneen puun runko ja pystyssä törröttävä juurakko. Nämä elementit lisäävät mukavasti tunnelmaa melko vaatimattomaan luolaa.


Urpankallion tunnelit ovat itsessään kiehtovia ja tilavia luolia. Maasto luolien ympäristössä on ryteikköistä ja vaikea kulkuista, luolissa asuu eläimiä ja kallio sijaitsee oikeastaan, ainakin osittain omakotitalon tontilla, joten suurempaa potentiaalia ei Urpankallio tunnelella ole mutta kyllä niillä kannattaa poiketa kun ohi kulkee!

Urpankallio löytyy täältä: KARTTA

Veskellar, Uusikaupunki

Veskellar on valtava avoluola Pärkänvuoren kyljessä, Uudenkaupungin ja Taivassalon rajamailla.


Pärkänvuoren pystysuorat 10 -20 metriä korkeat jyrkänteet ovat kiipeilijoiden suosiossa!


Veskellar ei ole pimeä, eikä luolamainen. Suojaisan valtavan lipan alle mahtuu kuitenkin kymmeniä ellei satoja ihmisiä.


Useimiten luolan kivikoilla makaa vesi, siitä varmasti luolan nimikin. Loppukesällä pohjan kivikot voivat olla kuivilla. Luolan edessä on suuri Morsiuskivi niminen lohkare johon liittyy tarinoita.

SEIKKAILIJAN RETKIOPAS VARSINAIS-SUOMEN LUOLIIN ON ILMESTYNYT!
Tilaa kirja tästä linkistä: TILAA KIRJA TÄSTÄ!

Ryövärinluola, Kaarina

Kaarinan Kuusiston saaren päästä, pienestä ryövärinholman saaresta aivan merenrannan tuntumasta löytyy yksi eteläisen Suomen upeimmista luolista. Merirosvojen muinainen piilo, Ryövärinluola.



Kapea halkeama alkaa kallion laelta ja jatkuu syvänä rotkona meren rantaan. Mittaa kallion repeämällä on 50 -100 metriä. Rotkon kattoon ja seinämien väleihin kiilautuneet lohkareet muodostavat kanjoniin ainakin 3 suurta holvimaista luolaa. Luolan korkeus erot ovat suuret, luolien lattiaa peittää kosteat kivet ja sammaloituneet puunrungot. Tunnelma on taianomainen.



Ryövärinluola on Varsinais-Suomen komeimpia. Tarkemmat kuvaukset ja tarinoita luolan merirosvoista sekä 29 muuta Varsinais-suomalaista luolaa kirjassa: Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin

Kartta

Kirjatraileri: Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin

Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin on pian täällä! Tutustu kirjaan tästä linkistä: KIRJATRAILERI

Kirjatraileri: Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin
http://www.kirjatraileri.fi/default.asp?sivuID=26924&component=/trailerit/default.asp&recID=224

Kirkkoherra, Turku

Turussa, Kakskerran ja Kuusiston saarien välissä sijaitsee pieni, erikoisesti nimetty saari: Kirkkoherra. Olen pitkään tiennyt että Kirkkoherralla pitäisi olla luolia, kun ei ole ollut venettä, on saaren tutkiminen jäänyt. Kylmä ja pitkä talvi kuitenkin antoi mahdollisuuden kävellä saareen.



Saari on kaunis, louhikkoinen ja jylhä. Saaren Kuusiston puoleinen ranta on korkean ja repaleisen louhikon peittämä, tässä louhikossa luolaston pitäisi sijaita. Lohkareiden väleistä löytyy pieniä käytäviä ja onkaloita, suurempaa luolaa kuitenkaan ei löydy. Lisäksi rannassa on maihinnousu kielletty kyltti ja yksityisomistuksessa oleva mökki sijaitsee aivan kallioiden takana.



Jos et siis ole supikoira tai mäyrä ei louhikko tarjoa juurikaan elämyksiä. Antakaamme siis rauha mökin omistajille ja ihailkaamme louhikkoista rantaa kunnioittavalta etäisyydeltä.

Saaren Kakskerran puolelle työntyvä kapea niemenkärki on erilainen. Jyhkeän louhikon peittämä sekin. Ehkä nämä erikoiset kalliomuodostelmat ovat saaren kummallisen nimen takan. Niemellä ei ole kieltokylttejä eikä mökkejä, joten siihen voi tutustua rauhassa.

Niemen erikoisin muodostelma on kolmeen tai neljään osaan lohjennut kiven järkäle. Reunimmainen kivi seisoo jylhänä, taivaita tavoittelevana obeliskina kauniissa merimaisemassa. Kivi on aivan kuin ihmisen veistämä. Riimut tai muut kaiverrukset vain puuttuvat, ja se olisi Suomen historian merkittävimpiä kivipaaseja.



Muut kivet muodostavat leveän , pystyreunaisen läpikuljettavan käytävän. Tämä muodostelma on huonollakin mielikuvituksella helppo nähdä jonkinlaisena pyhänä seremonia tai uhripaikkana. Näky on hiljentävä. Myös muuten saaren louhikot ovat erittäin kiehtovaa tutkittavaa.



Ehdottomasti tutustumisen arvoinen saari, on vain kunnioitettava saaren rauhaa ja mahdollisesti olisi hyvä kysyä saaren omistajalta lupa maihinnousuun!

Kartta

Järvenmäen kallio-Jumala, Piikkiö

Aluekokonaisuus, jonka muodostavat Järvenmäen kallioalue ja Kuoppajärvi ympäristöineen. Järvenmäki on Viukkalan kylässä, pienen Kuoppajärven rannalla sijaitseva, jyrkkärinteinen muinaishautamäki. Graniittinen kallioselänne rajautuu selvästi ympäröiviin peltoihin tai vesistöihin, joihin verrattuna sen lakiosa kohoaa yli 50 m korkeammalle.



Näköalapaikka ja geologinen ekskursiokohde, jonka sisäiset maisemat ovat paikoin tavanomaista monimuotoisemmat mm. kaakkoisrinteen kallioseinämän hiidenkirnumaiset muodot sekä koillisrinteen luonnontilaiset glasifluviaaliset muodostelmat (sileäpintaisista painanteista suurin: n. 10x7m).

Kuoppajärven ympäristö ollut maanviljelyskäytössä jo roomalaisajalla n. 300 jKr. Mäen laella on edustavan kokoinen muinaishauta. Erikoisuudessaan kalliomuodostelma on tunnettu pitkään ja on syytä olettaa että sillä on olut hyvin suuressa arvossa pidetty merkitys muinaissuomalaisten keskuudessa. Ruovikkoinen, pieni ja matala Kuoppajärvi on Piikkiön ainoa luonnonjärvi.

KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA


Melko laajalla alueella useita hiidenrännejä ja hiidenkirnun aihioita.

Nummisvuori, Rusko

Ruskon Nummisvuoren lounaisjyrkänteessä pystasentoinen, kovera, sileäksi hioutunut hiidenkirnumainen painanne. Leveyttä muodostumalla n. 6 metriä ja korkeutta 10 metriä. Muutenkin koko jyrkänteen alueella havaittavissa kulutuksen merkkejä. Pintapuolisella silmäyksellä alueella ei näkynyt merkkejä tavanomaisista hiidenkirnuista mutta valtavat voimat ovat kalliota käsitelleet joten maapeitteen alla jonkin kallion reunassa voi olla suurikin kirnu. Tutkintoja on syytä jatkaa.

KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Heikolan korpikirnu, Marttila

Marttilankorven eräreitistön varrella maastoon markattu pyöreä hiidenkirnu, pienen silokallion rinteellä. Kirnun halkaisia n. 0,5 metriä ja syvyys n. 0,4 m Kirnun pohja kulunut erittäin sileäksi ja kirnu on tasaisen pyöreä koko matkaltaan.




Ennen kirnua polun varressa suuri sisäänpäin kaartuva "aaltokuvio" kallion kyljessä. Korkeus n 3 metriä ja pituus yli 5 metriä. Kallioilla paljon kulutuksen jälkiä, joten melko varmasti alueelta mahdollista löytää lisää hiidenkirnuja.

KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Pihlajamäen hiidenkirnut, Helsinki

Lainatut tekstit: http://www.pihlajamaki.info/
Kuvat: Tuomo Kesäläinen

Pihlajamäessä, keskellä Helsinkiä, sijaitsevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50 000-vuotiaita, mahdollisesti jopa yli 100 000-vuotiaita. Siksi ne ovat ainutlaatuisia Suomessa ja koko Skandinaviassa.


Aarnipata, suurin halkaisija on 6,9 metriä, suurin syvyys 8,45 metriä.


Rauninmalja, halkaisija on 1,6 ja syvyys 3,2 metriä.

Molemmat Pihlajamäen hiidenkirnut ovat siirtäneet jopa teitä. Niiden löytyminen perättäisinä vuosina 1993 ja 1994 sekoitti viereisen Rapakiventien alikulkuluiskan rakentamisen kahdesti. Kirnujen erikoisuutta lisää se, että ne molemmat löysi Pihlajamäkeä 1960-luvulla suunnitellut arkkitehti Sulo Savolainen, juuri ennen kirnujen räjäyttämistä taivaan tuuliin.

Kirnut löytyvät keskeltä Pihlajamäen keskusta, Rapakiventien varressa. Hyvät pysäköinti paikat autolle löytyy tien toiselta puolelta, Pihlajamäen koulun vierestä.



Lue lisätietoa hiidenkirnuista ja mielenkiintoinen kertomus kirnujen löytö hetkistä ja käänteitä: Pihlajanmäki

KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Mannuistenvuoren hiidenkirnu, Mynämäki

Mannuistenvuoren rinteeltä löytyy legendaariseksi muodostunut hiidenkirnu. Turkulainen hiidenkirnu tutkija Keijo Parkkunen löysi, tyhjensi ja merkkasi reitin kirnulle vuonna 2008. Maanomistaja ei kuitenkaan tästä kohteesta innostunut ja teki asiasta jutun. Parkkunen tuomittiin sakkoihin jotka hän periaatesyistä jätti maksamatta ja näin voimassa olevien lakien ja asetusten varjossa sakko muutettiin ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi.

Koska tiedon levittämisestä ja opettamisesta on tullut rikollista? Kuka tuot esiin uusia luontokohteita ja tietoa niiden sijainnista, jollei valveutuneet kansalaiset? Eikö Parkkuselle olisi pitänyt antaa ennemminkin jonkinlainen palkinto hyvästä työstä, kahdestakin syystä. Nyt meillä on Vakka-suomessa uusi upea luonnonnähtävyys ja motivoiva tarina ihmiselle oma-aloitteisuudesta, moniko muu tämän päivän 80-vuotiasta vanhuksista on kykenevä tyhjentämään omin käsin hiidenkirnun keskellä metsää, kun ei siihen tunnu kykenevän edes tämän päin nuoret.



Niin tai näin, maanomistajan ja Parkkusen välisen kiistan saama mediahuomio varmisti sen että Parkkunen voitti, kohun ansiosta tämä kirnu on usean ihmisen tietoisuudessa! Parkkusen kirnu on monipuolinen ja kaunis Hiidenkirnu. Perinteisestä pyöreästä syvästä kattilasta poiketen tämä kirnu on toiselta reunaltaan avoin ja kirnua pääsee tutkimaan myös sisältä käsin. Noin 3 metriä syvä ja halkaisijaltaan 1,5 metrinen aukko on upea luonnonnähtävyys!



KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Männikön kulho, Uusikaupunki

Uudenkaupungin Varhelassa, Männikön tilan tienvarressa pienellä kalliosaarekkeella keskellä tilan viljelysmaita sijaitsee pieni hiidenkirnu. Rapakivikalliolle syntyneen kirnun mitat ovat leveys 0,6 m ja syvyys n. 0,4 m. Kirnu on alkanut vahvasti rapautua, seinämistä irtoaa rapsuttelemalla soraa ja rapaumasora peittää kirnun pohjaa.





KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Sillilän kirnutörmä, Lieto

Liedon Sillilässä, Savijoen varella olevalla pienellä kiillegneissisilokalliolla on melko laaja hiidenkirnu esiintymä. Paljaana olevasta kalliosta löytyy ainakin 13 eri kokoista ja mallista hiidenkirnua tai sellaisen aihiota. Suurin kirnu on syvyydeltään ja leveydeltään n. 0,7 m, pienimmät aihiot ovat vain muutaman sentin syvyisiä. Osa pitkulaisia hiidenrännejä.





KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Satopään malja, Tarvasjoki

Tarvasjoen Liedonperällä, lähellä Liedon rajaa sijaitsee pinen silokallion laella pyöreä, noin 0.5 m levyinen maljamainen hiidenkirnu. Maljan syvyys on vain 0.4 m, säännöllisen muotoinen matala kirnu on syntynyt kiillegneissiin.



KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA

Nervanderin kirnu, Uusikaupunki

Tämä jättikirnun raunio löytyy Uudestakaupungista, Nervanderinpuistosta, Käätyjärven ja Ruokolanjärven välistä. Kirnu löytyy kävelytien varressa olevan silokallion reunalta, kirnusta on jäljellä enää puolikas ja jäljellä olevan osan seinämätkin lohkeilevat. Tämä hiidenkirnu tunnetaan myös nimellä ”jättiläisen keinutuoli” mikäli se olisi ehjä, olisi näky komea, kirnun syvyys on 3 metriä ja leveys 3,5 metriä.



KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA