Sijainti on väkisinkin hyvä, koska pohjoisen suuntaa ei juuri muita teitä pääse. Menestys on siis varma. Mutta Karhunpesäkiveen. Keskuksesta muutaman sadan metrin päässä vaaran laella odottaa paikan todellinen nähtävyys ja pysähtymisen syy, valtava ontoksi kovertunut siirtolohkare. Luolasta kerrotaan ainakin komea eri tarinaa, tunnetuimmassa tarinassa Lumimyrskyssä eksynyt Lappalainen ryömi luolaan myräkkää pakoon. Herättyään hän huomasi olevansa samassa onkalossa talviunta nukkuvan karhun kanssa, myrskyn laannuttua ja hyvin levänneenä mies poistui paikalta ja karhu jäi nukkumaan talviuntaan. Muita tarinoita voi lukea Aimo Kejosen kirjasta: Suomen 100 Kansantarinat (Karttakeskus)
Ulkoisesti Pesäkiven lohkare näyttää aivan tavalliselta siirtolohkareelta. Kiven alareunasta johtaa ahdas aukko kiven sisään. Järkäleen ulkomuoto ja suuaukon pienuus herättävät kysymyksen: kuinka monta vastaava muodostelmaa odottaa vielä metsissä löytymistään? Sisällä tila laajenee luolaksi johon mahtuu kerralla useita henkilöitä. Luolan kattoa ja seinä koristaa sangen erikoiset kennomuodostelmat. Jossain yhteyksissä Karhunpesäkivestä on puhuttu väärinpäin olevana hiidenkirnuna, mutta hiidenkirnujen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kyseessä on Suomen suurin tafoni. Suomessa tunnetaan tafoneja noin 70 eri paikassa, yksi Etelä-suomen tunnetuista vastaavista muodostelmista on Nokian Pirunpesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti