Unelmat oli unelmia…

….siihen asti kun ne toteutuu. Tässä on vuoden alkuun hyvä kerrata mitä on tullut tehtyä ja mitä on tulossa.

Joulukuun lopulla se kolahti postiluukusta, kirje jota olen odottanut vuosia. Sain Suomen tietokirjailijat ry:ltä tiedon: kirjahankkeelleni oli myönnetty apuraha. Summa ei nyt ollut mikään maata mullistava, mutta erittäin tervetullut apu suureen projektiin. Viime vuonna sain samaan projektiin kirjastoapurahan taiteen keskustoimikunnalta. Unelmissa oli siintänyt kokovuotinen apuraha, jonka turvin voisi antaa kaiken aikansa rakastamalleen työlle. Olin kuitenkin näihin erittäin tyytyväinen, koska olen kaksi ensimmäistä kirjaa kirjoittanut ilman minkäänlaista rahoitusta.

En ehtinyt montaa päivää iloita tästä uutisesta kun postilaatikkoon ilmestyi se kirje josta en uskaltanut kunnolla edes unelmoida. Koneen säätiö oli myöntänyt hankkeelleni kokovuotisen tietokirjailija apurahan, henkilökohtainen vapaudut vankilasta korttini! Hieno tunne, työtäni arvostetaan ja siihen uskotaan niin paljon, että siitä ollaan valmiita maksamaan. Hieno tunne, paras kunnianosoitus mitä köyhä kirjailija voi toivoa. Tuhannet pölyiset kilometrit, kiertäminen, kuvaaminen, sinnikäs kirjoittaminen, yksinkertaisesti kovatyö oli tuottanut tulosta.

Helpolla se ei tule, menestys tai kiitos. Olen 5 vuotta tehnyt töitä sen eteen, tämä blogi ja aikaisemmat kirjat tärkeässä osassa. Esikoisteokseni, Kivissä on kartta, julkaistiin huhtikuussa 2010, se menestyi paljon paremmin kuin uskalsin unelmoida. Teos valittiin 2010 geologian tutkimuskeskuksen 125-vuotis juhlakirjaksi, keväällä 2012 Äidinkielen opettajien liitto valitsi kirjasta 3 runoa mukaan lukioiden valtakunnalliseen preliminäärikokeeseen. Kyllähän se hivelee kirjoittajan egoa, tieto siitä että ylioppilaaksi pyrkivät abit harjoittelevat Suomen kieltä minun tekstejäni tulkiten.

 

Tavoitteeni on alusta alkaen ollut tuoda mielenkiintoisia luontokohteita niistä kiinnostuneiden ihmisten tietoisuuteen, vuosien varrella tulleesta palautteesta on selvinnyt että projekti on onnistunut paremmin kuin hyvin! Siitä asti kun valmistuin luontomatkailuoppaaksi Sodankylän ammattiopistosta, on takaraivossa siintänyt unelma elättää itsensä viemällä väkeä luontoon ja neuvomaan sinne, elättää siis itsensä työllä josta pitää. Toinen kirjani, Seikkailijan retkiopas Varsinais-suomen luoliin, oli suuri askel kohti tätä unelmaa.

Keväällä 2011 julkaistu teos sai osakseen erittäin suurta huomiota. Kirja pääsi paikallislehtien lisäksi esille valtakunnallisiin sanomalehtiin ja kirjan ilmestyminen huomioitiin YLE:n TV-uutisissa ja YLE:n nettisivujen pääuutisena. Kirja on esitelty myös suurimmissa retkeily-, matkailu- ja luontolehdissä. Matkalehti (5/2011), Retki-lehti (7/2012), Caravan-lehti (3/2012), Suomen luonto (8/2012), Metsästys & kalastus (Luonnossa 2012 liite). Voin ylpeyttä tuntien sanoa, että onnistuin kovalla työllä luomaan luolaretkeilystä trendikkään ulkoiluharrastuksen.

Vuonna 2012 aloitin yhteistyön Turkulaisen bussimatkatoimisto Mikko Rindell oy:n kanssa. Yhteistyön hedelmänä tarjolle tuli kiehtovia ja ainutlaatuisia seikkailumatkoja Varsinais-suomen komeimpien luonnonnähtävyyksien äärelle. Ensimmäisenä myyntiin tulivat kolme retkeä: Luolaretki Ilmusmäen luoliin Saloon, Rotkoretki Härmälänrotkoon Maskuun sekä Luolaretki Hautvuoren luoliin ja Kirkelinnaan Laitilaan. Retkiä järjestetään sulan maan aikana, tulevaisuudessa retkitarjonta tulee laajenemaan Lappiin asti.

Mikä sitten on se seuraava kirja? Kirjoitan kirjaa Suomen rotkoista. Niitä on paljon ja ne ovat todella upeita luontokohteita. Teoksesta tulee runsaalla kuvituksella koristettu matkailukirjan ja geologisen tietokirjan yhdistelmä joka avaa aivan uusia ovia kotimaan luontoon ja historiaan, Kansallisromantiikan hengessä. Unohdettu, kadotettu, tuntematon, tiedostamaton luonnonvoima tulee kohoamaan merkittävään osaan.

Kirjan tekeminen on äärimmäisen kovaa työtä. Kilometrejä tulee kymmeniätuhansia, unettomia öitä, satoja tunteja koneen ääressä. Hartiat kipeänä ja silmäpussit maata viistäen, mutta lopussa odottaa se kirkkain kruunu, valmis teos. Ei se tule helpolla, tämän kirjan tekemiseen olen varannut neljä vuotta, josta on nyt käytetty jo kolme. Kirja tulee ilmestymään vuoden 2014 aikana. Helpompiakin ammatteja on, mutta jokainen valitsee oman polkunsa. Parasta tällaisessa polussa on se, ettei mitenkään voi joutua eksyksiin. ”Matka on määränpää…” , ne sanovat, eivätkä ole millään tavalla väärässä.

Kierrän koko ensikesän keräämässä materiaalia tulevaan rotkokirjaan. Mikäli tiedät jonkin esittelemisen arvoisen rotkon, niin vinkkejä otan mielelläni vastaan. Vinkin voit laittaa sähköpostilla osoitteeseen: luolamiehenblogi@gmail.com tai tekstin lopussa olevaan kommenttikenttään.  

”Luonnon äänen voimme kuulla vain sisimmässämme, kun taas sen kauneutta ihailemme ulkona. Mutta sen siunauksellinen harmonia elää sekä sisä- että ulkopuolellamme.” –Paul Brunton

Kiitos tuesta:

Koneen säätiö

Suomen tietokirjailijat ry

Taiteen keskustoimikunta